Jos kaksi omilla tahollaan naimisissa olevaa ihmistä ajautuu suhteeseen keskenään, niin onko oikein olla mustasukkainen toisen aviopuolisosta? Tai onko siinä järkeä, jos kummatkin on lapsin ja veloin sidottu omille tahoilleen ja eivät kuitenkaan voi täysin omistautua tähän suhteeseen...
Pari suhdetta...
mies
171460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
koko suhde on väärin. Molemmat petätte. lähtekää ensin toisesta suhteesta.. ja sitten rakentelette yhdessä uusia.. kunnes taas petätte :P.
Mustasukkaisuus kai on normaalia suhteessa.. kun välittää toisesta.
Olet oikeassa että entiset suhteet pitäisi ensin katkaista. Mutta ei se noin yksinkertaista ole jos on sidottu aviopuolisoihin lasten, asunto ja autolainoin...
Ehkä on naivia uskoa tälläisen suhteen jatkuvuuteen muutenkin, olen jo nyt luopunut periaatteistani kerran ja voiko tosiaankaan sen pohjalle rakentaa mitään? Mustasukkaisuudesta sen verran, koska tiedän että hän ei voi erota, en ole mustasukkainen hänen miehestään. Jos heillä menee hyvin niin se on hänellekin hyväksi. Ehkä enintään silloin mietin, kannattaako tässä olla sotkemassa heidän liittoaan...
Täytyy kyllä sanoa että pelkurit on hiljaa eikä puhu eikä vastaa tekemisistään.Sen verran pitää olla pokkaa jos pettäjäntielle lähtee eikä keksii noita verukkeita.Onhan se hienoo kun on perhe ja uusi omakotitalo ja auto ja rakastajatar!Mutta jos se oliskin rakkautta,se uusi suhde niin kaikki muu menettäs merkityksensä.Mutta se onkin vaan "pano" millon missäkin,miehethän varsinkin tarvii pönkitystä omaan mieskuntoonsa!!!!!
Tottakai jokainen vastaa tekemisistään. Meikäläinen olisi valmis heittämään kaiken taakseen ja panostamaan täysillä uuteen, mutta tämä toinen nainen ei. Sepä se tässä juuri klikkaa.
Ja jos aviosuhde olisi kunnossa niin pönkitys tulisi kotoa, niin naisille kuin miehille...
toinen naisesi toimii fiksusti. Hän tietää, ettei suhteellanne ole tulevaisuutta. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö hän voisi olla rakastunut sinuun.
Jos rakastaa ihan pyyteettömästi toista ja kummallakin on ok avioliitto (tai edes toisella) niin tekee kuten toiselle on parasta (tässä tapauksessa, kun molemmat ovat varattuja se on molempien etu), eli luopuu yhteisen tulevaisuuden ajatuksesta, koska se tuhoasi niin paljon. Eikä sitä koskaan voi tietää, vaikka yhteiselon jälkeen vähän ajan päästä, toinen rakastuisi uudelleen johonkuhun toiseen... Ja kierre olisi valmis..
Puhut asiaa. Pitänee hoitaa kotiasiat kuntoon ja jos ei onnistu niin sitten omaan yksiöön. On ainakin itse rehellisemmällä pohjalla...
kaniinit! Mikset samantien marssi kultasi kotiin, kaappaa häntä niskapersotteella mukaasi ja julista hänen A-V-I-O-miehelleen että nyt hänen naisensa lähteekin sinun mukaasi.
Voi helvetti teitä. Miten olet tullut ajautuneeksi avioliittoon vaimosi kanssa? Ahah. No kuuntelitkos yhtään sitä papin lopotusta siinä alttarilla. Ai et vai? No sitten en ihmettele.
Miten avioliitosta on nykyään tullut sellainen pikku este joka ei sinänsä harmita mutta joka kuitenkin on? Miksi tällaiset ihmiset yleensä menee naimisiin ja sitten tahrii sen koko idean?
Sääliksi käy lapsia. Niin sinun kuin rakastajattaresikin. Niistä kasvaa todennäköisesti ihan samanlaisia matalamielisiä, selkärangattomia, lokaliemellä täytettyjä limanuljaskoita kuin sinustakin. Toivottavasti tajuavat ottaa jostakin muualta esimerkkiä.
omilta vanhemmiltahan se on malli nähty itse kukin
Kuule, jos sillä naisella olisi hyvä ja toimiva liitto, se ei tapailisi sua.
Onnelliseen suhteeseen ei kolmatta sovi.
kysymys. Kysy mieluummin onko oikein ajautua suhteeseen. Suhteen voi aloittaa, mutta jos siihen ajaudutaan, kertoo se osapuolten välisestä ajelehtimisesta eikä se ole koskaan hyvä asia. Täytyy TIETÄÄ mitä on tekemässä. Syyt ja seuraukset.
Meinaatko että ajautumisessa olisi vielä entisessä suhteessa pelastettavaa ja ei huumassa nähdä kokonaistilannetta?
Jos taasen tarkoituksella aloittaa tietää että ei ole ja voi hyvillä mielin ruveta riskit kartoittaen...?
itseäni. Täytyy tietää mitä tekee, mihin pyrkii, miten päästä haluttuun lopputulokseen ja pohtia mitä tapahtuu mahdollisen lopputuloksen jälkeen.
Ajauduttaessa suhteeseen lähdetään tavallaan liikkeelle lopputuloksesta eikä se ole suhteen onnistumisen kannalta ollenkaan hyvä asia. Ihminen voi ajautua mihin vain ja kuinka usein tahansa, ellei hallitse omaa elämäänsä.
Mielestäni naimisissa ollessa et voi aloittaa uutta suhdetta "hyvillä mielin", ellet ole vakavasti keskustellut kumppanisi kanssa tilanteesta ja se on hänen mielestään okei.
hmm....Kymmenen vuotta naimisissa ja ei mitään syrjähyppyjä, sitten bang reissussa tapaa naisen joka on jotain mitä ei ennen ole nähnyt. Suhde ollut huonoissa kantimissa ja eroakin ajateltu, joten se kynnys oli ehkä silloin matalalla. Tietysti se että toisen kerran lähti tapaamaan naista oli se hetki, jolloin olisi pitänyt miettiä tarkemmin tilannetta...
menneitä vuosia vaimosi kanssa, syitä siihen miksi yleensä menit naimisiin hänen kanssaan. Oliko rakkautta silloin ja mihin se katosi?
Sitten on ajattelemisen arvoista yrittää kuvitella suhdetta uuden naisesi kanssa kymmenen vuotta eteenpäin. Entä jos taas kohtaat jonkun ihanamman "tapauksen"?
Yleensä kannatan järkeä rakkauden lisäksi suhteessa kuin suhteessa. Itselläni on pitkään jatkunut suhde toiseen mieheen. Tapaamme kuitenkin vain ystävinä, hyvin on toiminut. Samaa en voi sanoa jos seksi olisi ollut kuvioissa mukana; tilanne olisi ollut sietämätön.
Olen miettinyt ja ne jutut on kadonnut tässä matkan varrella. Vaimonkin mielestä, jos lapsia ei olisi olisimme jo eri teillä.
Uuden naisen kanssa en ajattele suhdetta tuolla aikavälillä, koska hän ei kuitenkaan eroa miehestään.
Millä tavalla sietämätön olisi tilanne ollut?
on aikalailla erilainen kuin sinulla. Tulen mieheni kanssa hyvin juttuun, seksi toimii enkä aio erota. Siksi vältän seksisuhdetta tuohon toiseen mieheen, siinä asiassa olen yhden miehen nainen.
aivan, jos suhde toimii niin kyllä siinä silloin ei ole tarvetta muiden kanssa olla muita kuin ystäviä. Turha sitä hajottaa itseään moneen suuntaan, ei toimisi ja en usko sellaiseen. Sitten jos suhde on katkolla niin silloin ei välitä niin paljon tulevaisuudestakaan ja ajattelee yhteisen tulevaisuuden sijaan itseään, joko lyhyemmällä ajalla tai pitemmällä eteenpäin....raadollista, mutta tähän sitä on havahtunut viimeaikoina ;-)