tuntuu kuin suhteelta olisi pohja pudonnut. Oikeastaan koko suhteemme ajan mies on ollut se, joka on vakuuttanut, että tykkää ja välittää kovemmin kuin koskaan ennen. Ei ole tuntenut näin koskaan jne. Itse olen epäillyt suhdettamme, sillä olemme niin erilaisista maailmoista lähtökohtaisesti. Silti olen itsekin ollut vahvasti ihastunut, olen vain jarrutellut ja halunnut "varmistella" (johtuen aiemmista kokemuksistani).
Nyt viimeisen kuukauden aikana olen antanut itselleni tilaa ja luvan jopa rakastua. Tai ainakin varmuus suhteen tulevaisuuden suhteen on tullut itselle vahvana. Tässä on jotain erityistä.
Olen koko ajan kuvitellut miehen sanojen perusteella, että se olen minä, joka on hannannut omalla tavallani, omista syistäni johtuen, joista olen ollut avoin ja kertonut ne.
Nyt kun tuntui, että olen onnellisempi kuin koskaan ja olen pystynyt vapauttamaan itseäni siksi normaaliksi itsekseni, joka ei mieti jokaista askelta tapahtuu jotain, mikä tuntuu iskulta mahaan. Mies totesi yhden omasta mielestäni ihanimman illan jälkeen (tapasi perheeni), että kun ei enää tunne oikein mitään. Ei tiedä onko enemmän kaveri vai jotain enemmän. Miten se voi sanoa noin tuollaisen illan jälkeen..? Mihin tunteet katoavat viikossa, sillä edellisellä kerralla kun tapasimme, mitään tuohon viittaavaakaan ei ollut ilmassa.
Olen itkenyt viime päivät, valvonut, nukkunut, mikään ei osannut valmistella tähän. Mies sanoo, ettei tämä voi päättyä tähän, ei näin. Hän ei ymmärrä itseään. Ilmeisesti tunne tullut ihan viime aikoina. Miksi se piti heti sanoa, miksi ei voinut mutustella tunnetta omalla sisällään. Juuri kun olin alkanut luottamaan hänen ja ennenkaikkea omiin tunteisiin, tapahtuu jotain tällaista. Mies haluaa jatkaa, mutta miten voin jatkaa. Unohtaa koko tapaus ja jatkaa kuin ennenkin, vai ottaa etäisyyttä? ONko tästä tilanteesta mahdollista toipua. Tuntuu, että ensimmäistä kertaa oikeasti rakastan jotain henkilöä, mutta nyt pelkään, että jos jatkan ja asetan itseni tulilinjalle, jään joka tapauksessa yksin... Tai sitten mies löytää tunteensa takaisin ja tästä tulee jotain hienoa...
Neuvokaa, miten olette itse selvinneet ja mikä miehellä mahdollisesti on. En ymmärrä. mihin tunteet voivat kadota alle viikossa. Jos ne ikinä ovatkaan olleet. Miksi täytyy puhua jotain, mitä ei oikeasti tarkoita. Miksi luvata jotain, jonka takana ei voi seistä. Tämän takia olen ollut niin varovainen.
Niisk
Nyt viimeisen kuukauden aikana olen antanut itselleni tilaa ja luvan jopa rakastua. Tai ainakin varmuus suhteen tulevaisuuden suhteen on tullut itselle vahvana. Tässä on jotain erityistä.
Olen koko ajan kuvitellut miehen sanojen perusteella, että se olen minä, joka on hannannut omalla tavallani, omista syistäni johtuen, joista olen ollut avoin ja kertonut ne.
Nyt kun tuntui, että olen onnellisempi kuin koskaan ja olen pystynyt vapauttamaan itseäni siksi normaaliksi itsekseni, joka ei mieti jokaista askelta tapahtuu jotain, mikä tuntuu iskulta mahaan. Mies totesi yhden omasta mielestäni ihanimman illan jälkeen (tapasi perheeni), että kun ei enää tunne oikein mitään. Ei tiedä onko enemmän kaveri vai jotain enemmän. Miten se voi sanoa noin tuollaisen illan jälkeen..? Mihin tunteet katoavat viikossa, sillä edellisellä kerralla kun tapasimme, mitään tuohon viittaavaakaan ei ollut ilmassa.
Olen itkenyt viime päivät, valvonut, nukkunut, mikään ei osannut valmistella tähän. Mies sanoo, ettei tämä voi päättyä tähän, ei näin. Hän ei ymmärrä itseään. Ilmeisesti tunne tullut ihan viime aikoina. Miksi se piti heti sanoa, miksi ei voinut mutustella tunnetta omalla sisällään. Juuri kun olin alkanut luottamaan hänen ja ennenkaikkea omiin tunteisiin, tapahtuu jotain tällaista. Mies haluaa jatkaa, mutta miten voin jatkaa. Unohtaa koko tapaus ja jatkaa kuin ennenkin, vai ottaa etäisyyttä? ONko tästä tilanteesta mahdollista toipua. Tuntuu, että ensimmäistä kertaa oikeasti rakastan jotain henkilöä, mutta nyt pelkään, että jos jatkan ja asetan itseni tulilinjalle, jään joka tapauksessa yksin... Tai sitten mies löytää tunteensa takaisin ja tästä tulee jotain hienoa...
Neuvokaa, miten olette itse selvinneet ja mikä miehellä mahdollisesti on. En ymmärrä. mihin tunteet voivat kadota alle viikossa. Jos ne ikinä ovatkaan olleet. Miksi täytyy puhua jotain, mitä ei oikeasti tarkoita. Miksi luvata jotain, jonka takana ei voi seistä. Tämän takia olen ollut niin varovainen.
Niisk
Vastaukset 5
Vanhimmat
miehesi on rakastunut toiseen...ei ne muuten tuollaisia lauo. Minä tiedän, 21 vuotisen suhteen tomalla kokemuksella.
Olet itse hannannut liian kauan, mies on saanut tarpeekseen ja toteaa, ettei tästä mitään tule...
Taitaa olla aika tuore suhde. : )
Jos ymmärsin oikein olet ollut hiukan jumissa rohkeutesi kanssa suhteenne alussa ja nyt suorastaan rakastunut mieheen. Silti sinusta on outoa, että mies on nyt ikään kuin samassa tilassa kuin sinä aikaisemmin: ei oikein tiedä mitä tuntee tai uskaltaa tuntea.
Minusta se saattaa olla seurausta siitä, että hän ei ole saanut tarpeeksi vastakaikua tunteilleen. Ehkä hän siis halusi antaa sun tunteillesi vauhtia toteamalla, ettei muka enää tiedä mitä tuntee. Se jos mikä hätkäyttää rakastuneen takajaloilleen, vai mitä?
Tai ehkä häneen iski suoranainen pelko, että nyt tää on jumankeuta vakavaa kun perhekin on jo tavattu!, ja yritti sitten jarrutella asiaa epäilemällä tunteitaan ääneenkin.
Yhtä pihalla tunnutte olevan molemmat. ; ) Mutta en ainakaan minä näe mitään syytä miksi te ette voisi jutella tuostakin asiasta ja sen nostattamista fiiliksistä keskenänne, selvittää välinne ja jatkaa taas yhdessä eteenpäin. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, eihän sitä mitään saa jos aina antaa periksi kun onneen tulee pienikin ryppy.
Kummankin täytyy saada tuntea, että toinenkin on valmis taistelemaan suhteen puolesta.
Luulen että olet tosiaankin antanut suhteen alussa miehen odotuttaa itseäsi. Mies ei jaksa uskoa enää suhteenne tulevaisuuteen ja siksi käyttäytyy näin. Ja nyt kun miehesi haluaa lähteä pois sinä haikailetkin perään. Niinhän se menee että mitä ei saa niin sitä haluaa ja se on pakko saada. Jos miehesi nyt haluaa takaisin ja olet itse päättänyt että tämä on se elämäsi juttu niin, tyttö anna mennä äläkä säästele tunteitasi.. ei kokeilematta asia parane ja sitten olet ainakin nähnyt mitä suhteenne tosiaan olisi ollut
Siis miten voi olla vähän samanlainen tapaus minulla. Hannasin rakastumista, koska pelkäsin että petyn. Kun rakastuin ja hän minuun, hän töykkäsi kasvoilleni "hän tuntee ystävyyttä" tai ei hän oikeen tiedä. Kun aikamme juteltiin hän kuitenkin haluaa olla kanssani. Olen yhtä pihalla kuin sinä siskoni:O. Mikä ihme miehiä vaivaa, ensin ne lumoaa naisen ja sitten ne perääntyy rakkautta...Pelkääkö miehet tosiaan onnea? Vai tarviiko ne tosiaan miettimisaikaa...en tiedä mikä maailmaa vaivaa