on pahasta,ainakin minun mielestäni.Mieheni on muuttunnut menestyksen ja kuuluisuuden myötä aivan eri ihmiseksi.Hän on antannut asioiden kihahtaa päänuppiinsa.Hän näkee kaikissa muissa ihmisissä vikaa ja naureskelee muille ja pitää itseänsä Jumalaakin suurempana.Olen yrittännyt vihjaista miehelleni asiasta,mutta hän vain nauraa vastaukseksi minulle.En tunne enään miestäni kenenkä kanssa menin naimisiin.Itse olen hyvinkin vaatimaton ja nöyrä ihminen ja minua on alkannut vaivaamaan koko mieheni muuttunnut käytös ja arvomaailma.Olen jopa huomannut itseni olevan todella onnellinen,jos mieheni on esim.työmatkoilla ja saan olla lasteni kanssa rauhassa.Tunnen huonoa omaatuntoa asiasta.Elämämme ja liittomme ovat muuten kunnossa,mutta kaikesta ymmärryksesttäni huolimatta ja rakkaudestani mieheeni minä inhoa miestäni hänen muuttuneesta käytöksestä ja arvoista mitkä näkyvät ja vaikuttavat ihan jokaisessa päivässä.Taidan olla huono ihminen ja vaimo kuin ajattelelen miehestäni näin.Suurin pelkoni on lasteni väärän mallin näkeminen ja arvojen.Miten joku voi noin muuttua?Hän ei todellakaan ole se sama mies, kenenkä kanssa menin naimisiin.
liika raha
miehenikö?
141489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuule, mulle kävi ihan samalla tavalla, että mies muuttui rahan ja menestyksen myötä! ... erohan siitä sitten ennen pitkää tuli :(
päädyitte? Myönsikö mies olevansa muuttunnut? Kauanko jaksoit elää tilanteessa? Oliko teillä yhteisiä lapasia? Huojentavaa kuin en ole yksin tämmöisessä tilanteessa?
Uskon, että miehesi todellinen luonne on paljastunut tämän menestyksen myötä - hän ei osaa suhtautua menestykseensä sen vaatimalla tavalla (nöyryydellä), vaan hänellä se on kihahtanut hattuun.
Aivan samalla tavalla, kuten sanontakin kuuluu, ihmisen luonteen näkee siitä, miten hän suhtautuu kehuihin. Eli tässä sinun tapauksessasi, miehesi käsitys omasta itsestään on muuttunut vastaavalla tavalla; se ei enää ole realistinen käsitys, johon kuuluu omat hyvät ja huonot puolet. Se on, kuten sanotkin, saanut hänet uskomaan, että hän on jumala.
Tällainen käytös ei ole ihmisellä harvinaista. Ihmiset saattavat muutua myös esim. tilanteessa, jossa heidän elämäntilanteensa muuttuu; esim. pitkään sinkkuna ollut löytää elämänsä kumppanin, ja hylkää siinä samassa entiset ystävänsä uuden "statuksen" saaneena.
Ikävä tilanne, ei voi muuta sanoa. Ymmärrän hyvin, mitä tunnet, en itsekään voisi moista käytöstä arvostaa.
Mulle kävi samoin kun raha tuli ovesta ja menestys niin rakkaus ja arvot meni ikkunasta ulos..että ero ja ihminen muuttu täysin....
Ihminen voi muuttua paljon rikastumisen myötä. Minun ex-vaimoni meni täysin sekaisin, kun myin yritykseni ja rikastuin. Hän oli kyllä aina ollut hyvin itsekäs ja ahne.
Kyllä iso määrä rahaa voi sekoittaa ihmisen pään.
vielä kaiken lisäksi se, joka ei itse ole tätä rahaa tienannut; eli turhautunut kotirouva-vaimo esimerkiksi.
Rahasta sekoaminen on kuin jonkinlainen sairaus. Ihminen kadottaa siinä monet arvot, ja suhde rahaan muuttuu täysin epärealistiseksi. Ihminen ei enää edes tajua miten ja mistä raha tulee.
olen eräs kotirouva-vaimo enkä ole seonnut eikä ole miehenikään, vaikka vaurautta on kertynyt. Mitä ihminen loppujen lopuksi tarvitsee? Ruokaa, rakkautta ja katon pään päälle. Eikä arvostuskaan ole pahitteeksi, mutta sillä taas ei välttämättä ole mitään tekemistä rahan kanssa...
Voisitko luopua vauraudesta, ja elää elämää, jossa on juuri riittävä määrä ruokaa, katto pään päällä ja rakas ihminen - mutta ei yhtään mitään muuta (eli ns. rutiköyhänä)?
voi onnea ostaa.Itse olen lähtöisin tavallisesta työläis kodista.Äitini oli yksinhuoltaja ja meitä lapsia oli perheessä 3.Opimme elämään pienellä raha määrällä ja kuitenkaan meiltä ei mitään puuttunnut.Rakkautta oli ja huolenpitoa sekä yhdessä olemista.Opimme arvostamaan perhettä,terveyttä ....... Tietty elämiseen tarvitaan rahaa,mutta mikään ei korvaa aitoa rakkautta,perhettä.Mekin tapasimme mieheni kanssa opiskelun alkupuolella.Joten pienellä olemme olemme monia vuosia toimeen tulleet ja saimme lapsetkin samaan kädestä suuhun elämään.Emme kärsinneet puutetta ja olimme onnelisia.Olisin heti valmis vaihtamaan nykyisen tilanteen vanhaan elämäämme.Onnellisen ja hyvän elämän perusta ei ole raha eikä omaisuuden ja kunnian haalinta.Mitään emme saa mukanamme vietyä,kun aika meistä jättää.Mutta meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja monen eri arvojen omaavia.
Joku muuttuu toinen ei.
Kun tavattiin vaimoni kanssa olin ohjelmoijaharjoittelija ja tulot sen mukaiset. Nykyisin tienaan yli €100.000/v yli €50.000/v pääomatulot ja ei se oli silti muuttanut minua paremmaksi. Raha antaa vain turvaa, ei se merkitse, että olisi parempi. Samanlaisia kaikki ovat rikkaat ja köyhät: aamulla lapset kouluun, itse töihin, illalla kotiin, lapset harrastuksiin, kaupassa käynti jne.
Ei ole mitään tarvetta näyttää kenellekkään, autokin maksoi viime syksynä €5.000.
Usein kuulee väitettävn, että ne jotka ovat vaatimattomista oloista lähtöisin menevät vaurastuttuaan sekaisin. No, olen omasta kokemuksestani hiukan eri mieltä, mutta voi joku tietysti mennäkin. Kun kohtasin mieheni, siinä meni kaksi tyhjätasku opiskelijaa saman katon alle. Pienellä elettiin päivä kerrallaan, opiskeltiin, välillä tehtiin töitä ja syntyi pari lastakin siihen vaatimattomaan lähiökaksioon. Mies sattui työskentelemään alalla joka menestyi ja hänellä itsellään oli kaikki menestymisen mahdollisuudet. Mihinkään hän ei isommin pyrkinyt, mutta kun hommia alkoi tippua yksi toisensa päälle, niin pätevyyden tuomaa menestystähän se tiesi - ja hirveän määrän poissaoloja kotoa. Mutta sovimme jo alussa työnjaon näin, vaikka itsellänikin olisi kai ollut jonkunlaisen uraputken mahdollisuus. Tyydyin vapaasta halustani normaaliin päivätyöhön, koska arjessa lapset ja koti piti hoitaa ja huolehtia. Raha ei ole koskaan ollut meidän perheessä mikään erityinen puheenaihe. Miestä raha-asiat ei paljon hetkauta ja yleensä kyseleekin minulta mikä on tilanne, pystyiskö nyt hankkiin sitä taikka tätä. Hän on aina ollut enemmän kiinnostunut itse työstä, ei niinkään siitä maksetusta korvauksesta. Samat kaveri hänellä on kuin aikaisemminkin, samoin minulla. Mitään erityistä luxuselämää emme edes osaa elää, vaan pää pysyy parhaiten kasassa tällä tavallisella ja turvallisella tyylillä. Lapsillakin on paremmin oikeita kavereita, kun rahasta ei tehdä mitään numeroo millään tavalla.
Mitä samanlaista varakkaalla ja varattomalla voi olla?
-jos itsekin sanot, että raha antaa VAIN turvaa!Sillä periaatteella köyhä on turvaton.
Olen kyllä lukemattomien muiden köyhien kanssa samanlainen, että haluaisin äkkirikastua ja kokea olenko taloudellisesti muuttumaton.
samaa mieltä. Viisas sanonta kuuluu, että rahalla on merkitystä vain silloin, kun sitä ei ole. Ja, jos henk.koht. tasolla ajattelen, niin tulihan sitä köyhänä opiskelijana usein valvottua yö myöhään miettien miten sen ja sen hankinta- tai maksuasian järjestäisi. Suunnitelmia rahan riittävyydestä joutui usein päivittämään ja näin miettimään rahaa päivittäin.
Sellaistakin juttua kerrotaan köyhien sekaisin menemisen syistä, että niiltä ovat loppuneet rahat kokonaan. Varallisuus on huvennut samassa rytäkässä, eikä omaisetkaan ole häntä sen jälkeen tunnistaneet enää samaksi ihmiseksi.On se ikävää. Sentähden haluaisin edelleen vapaaehtoisesti mennä sekaisin rahasta.