elämä ja kuolema

kyllä sinä tiedät miksi minä olin elämän ja kuoleman rajalla. Kyllä sinä tiedät sen pienen piston sydämmessäs, miksi minä tein mitä minä tein. Olen aina elänyt tässä elämässä omaa itseäni varten, mutta kaikki käänty toisin kun katsoin sinua syvälle silmiin, veit minut mennessäsi, mukanasi. Kun katsoit ja menit toisen mukana, minä tulin perässä siihe asti, siihen rajalle missä minä huomasin, että sinä satutat minua, vakuutin ettet satuttaisi minua, mutta niin siinä kävi. Sinä satutit minua. Miksi et voinut puhua minulle suoraan asioista, tai no kyllähän sinä puhuitkin, mutta minä pistin korvani kiinni, en suostunut kuuntelemaan hetkeääkään niitä sanoja mitä sanoit minulle. Elin siinä hetkessä. Minä joskus ajattelin niistä ihmisistä jotka ovat olleet elämän ja kuoleman rajalla jonkun toisen ihmisen takia et ne on naurettavia ja tyhmiä, miks ne tekee tota itellensä? Mut nyt minä itse tiedän, olit vain yksi syy muitten joukossa, sinua ja sitä sinun torjumista minua kohtaan en kestänyt, se oli viimenen niitti mun elämässä. Ehkä mä odotin sitä viimestä niittiä mun elämässä. Mä selvisin lääkeyliannostuksesta ja oon vakuuttanu muille, että kaikki on hyvin, muhun voi luottaa et pysyn tässä elämässä. Mutta itse en ole lainkaan vakuuttunut, että pysyn tässä elämässä, tälläkin hetkellä mietin mistä sasin lääkkeitä, voisin tehdä saman uudelleen, mutta tällä kertaa mä en halua selvitä siitä, tällä kertaa haluan kokonaan pois nukahtaa. Miksi mä teen tätä, miksi mä teen tän kaiken itselleni? Mulla on vaan väsyny olo, mä en jaksa, mä en kestä, mitään. Ikinä ennen en ole itkenyt ja tuntenut pahaa oloa omaa itseäni kohtaan, en ikinä, mutta nyt tunnen. Tuntuu siltä et joku repisi mun sydäntäni irti jokin vetää mua puoleensa, jokin vetää mut siihen samaan piseeseen missä meinasin kuolla. Jokin vetää mua pohjaan. En tiedä miten sinusta tuli niin tärkeä minulle, elämä ja kuolema. En ole kertonut näitä ajatuksiani sinulle, en halua loukata,satuttaa..vai loukkaantuisitko edes, sattuisiko sinuun edes? Minun pitäisi sanoa, kertoa, puhua sinulle, mutta minä annan sinun nauttia sinun omasta elämästäsi, siitä pienestä elämästä mikä sinulla on tällä hetkellä.
rakkaudella: minä
2270
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Meillä on vain tämä yksi elämä... joo totta se on!
Annatko yhden ihmisen pilata elämäsi...? Todella tyhmää edes ajatella itsemurhaa! Aina on toivoa
MUISTA SE! AJANMYÖTÄ PÄÄSET KYLLÄ ELÄMÄÄN PAREMMIN JA PAREMMIN KIINNI!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä =( kirjoitti:

kyllä sinä tiedät miksi minä olin elämän ja kuoleman rajalla. Kyllä sinä tiedät sen pienen piston sydämmessäs, miksi minä tein mitä minä tein. Olen aina elänyt tässä elämässä omaa itseäni varten, mutta kaikki käänty toisin kun katsoin sinua syvälle silmiin, veit minut mennessäsi, mukanasi. Kun katsoit ja menit toisen mukana, minä tulin perässä siihe asti, siihen rajalle missä minä huomasin, että sinä satutat minua, vakuutin ettet satuttaisi minua, mutta niin siinä kävi. Sinä satutit minua. Miksi et voinut puhua minulle suoraan asioista, tai no kyllähän sinä puhuitkin, mutta minä pistin korvani kiinni, en suostunut kuuntelemaan hetkeääkään niitä sanoja mitä sanoit minulle. Elin siinä hetkessä. Minä joskus ajattelin niistä ihmisistä jotka ovat olleet elämän ja kuoleman rajalla jonkun toisen ihmisen takia et ne on naurettavia ja tyhmiä, miks ne tekee tota itellensä? Mut nyt minä itse tiedän, olit vain yksi syy muitten joukossa, sinua ja sitä sinun torjumista minua kohtaan en kestänyt, se oli viimenen niitti mun elämässä. Ehkä mä odotin sitä viimestä niittiä mun elämässä. Mä selvisin lääkeyliannostuksesta ja oon vakuuttanu muille, että kaikki on hyvin, muhun voi luottaa et pysyn tässä elämässä. Mutta itse en ole lainkaan vakuuttunut, että pysyn tässä elämässä, tälläkin hetkellä mietin mistä sasin lääkkeitä, voisin tehdä saman uudelleen, mutta tällä kertaa mä en halua selvitä siitä, tällä kertaa haluan kokonaan pois nukahtaa. Miksi mä teen tätä, miksi mä teen tän kaiken itselleni? Mulla on vaan väsyny olo, mä en jaksa, mä en kestä, mitään. Ikinä ennen en ole itkenyt ja tuntenut pahaa oloa omaa itseäni kohtaan, en ikinä, mutta nyt tunnen. Tuntuu siltä et joku repisi mun sydäntäni irti jokin vetää mua puoleensa, jokin vetää mut siihen samaan piseeseen missä meinasin kuolla. Jokin vetää mua pohjaan. En tiedä miten sinusta tuli niin tärkeä minulle, elämä ja kuolema. En ole kertonut näitä ajatuksiani sinulle, en halua loukata,satuttaa..vai loukkaantuisitko edes, sattuisiko sinuun edes? Minun pitäisi sanoa, kertoa, puhua sinulle, mutta minä annan sinun nauttia sinun omasta elämästäsi, siitä pienestä elämästä mikä sinulla on tällä hetkellä.
rakkaudella: minä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu