Niin että onko väliä soittaako jollain kaarnanpalalla vai "oikealla" plektralla? niin että vaikuttaako se paljoki soittamiseen, jos käyttää jotain vanhasta muovinpalasta leikattua lätkää
onko plektralla
väliä
242540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
joo, mulla on tapana postata ennen toisten viestien selaamista (heh) eli ei tarvi vastata, koska tuolta löytyi jo aika kattavasti tietoo
Jos leikkaa viilipurkin pohjasta plektran, siitä lähtee soittaessa valkosta pölyä kitaran pintaan!
pitääks tollasiin pölyihin olla joku erikois puhdistus aine jota sa vaan kitarakaupoista.
melko hutikassa, plektran ollessa hukassa leikkasin siivun ammattiliiton jäsenkortista. Kyllä sekin menetteli sen kerran, aika sellainen "medium", ohuempi kuin pankkikortti, joka onneksi säilyi. Mutta suosittelen niitä oikeita plektroja. Ei ne paljon maksa, mutta ovat kyllä katoavaista tavaraa.
soittaa englantilaisella kuuden pennyn kolikolla. Hänellä on siis lantti plektrana :)
Edesmennyt Petteri Salminen, joka oli pitkän tovin Juicen kitaristina, soitti "Juice ja Mikko" lp:llä 50-pennisellä kappaleen "3.30" soolon. Soundi on todella makean kuuloinen. Kuuntele ja ihastu! :)
Petteri Salminen jäi aikoinaan (ja nykyäänkin) aivan liian vähälle huomiolle. Sääli, sillä miehellä oli ihan oma ja huomion arvoinen tyylinsä Stratocasterin varressa. Liekö osin siksi tai nimenomaan sen takia, että hän oli alunperin pianisti. Hän onkin myös edesmenneen A. Järvisen ohella ainoa suomalainen kitaristi, jonka soittoa kuuntelisi vieläkin erittäin mielellään livenä.
...kitaravahvistin? Kerran livenä joku Juicen kitaristi soitti mustalla stratolla ja Lab Series L5 vahvarilla tolkuttoman hienolla soundilla. en tiennyt miehen nimeä silloin, liekö ollut Salminen?
En tarkkaan tiedä Salmisen vahvistinmerkkiä tai -merkkejä. Minun nuoruudessani (olenko mä nytkään vanha...?) hän käytti ainakin Marshallia, eli muistikuvani ovat 70-luvun puolivälistä 80-luvun tietämille. Hän on saattanut käyttää myöskin tuota mainitsemaasi merkkiä. Mustaa Stratoa en myöskään muista, sillä näin hänet aina sunburst Strato kourassa. Tosin olihan hänellä muitakin kitaroita, joten musta stratokin on mahdollinen.
Jos jotakuta kiinnostaa Petteri Salmisen soitto ja soundi, on siihen mainio tilaisuus tutustua albumeilla Juice & Mikko, Keskitysleirin ruokavalio, Tauko (1-3) ja Tähän saakka. Tästä viimeksi mainitusta löytyy myös Syksyn sävel (1975), jossa on kaksi erittäin hienoa peräkkäistä kitarasooloa. Juice mainitsi eräässä haastattelussa, että "siinä kaksi Fenderiä ottaa mittaa toisistaan". Kitaristina toimi Petteri Salminen.
...soolot? Höö? Olen aina kuvitellut niin. Joistain olen näin lukenut.
Tuosta soolosta Slvennoisen soittamana en ole ihan varma. Silvennoinen oli tuolla singlellä mukana apumiehenä, mutta jostain luin aiemmin, että Salminen olisi soittanut nuo soolot. Näissä asioissa ei näemmä kannata luottaa lehtitietoihin, kun on näköjään kahta tietoa tarjolla :) . Hienot soolot joka tapauksessa.
Jos haluaa spekuloida ajatuksella, niin on mahdollista, että molemmat soittivat omat osuutensa. Tarkkaan kuunnellessa molemmissa sooloissa on tatsilla selkeä ero ja niin ollen veikkaisin ekaa sooloa Salmiselle ja tokaa Silvennoiselle. Harmi, kun ei ole ketään jolta tuon soolojutun tarkistaisi, niin välttyisi spekuloinneilta.
kaksi sooloa päällekkäin (Love Records LRS 2110). Tuo Juicen mainitsema kahden Fenderin taistelu saattaa viitata siihen. Enimmäisessä soolo-osuudessa soolot kulkevat stemmoissa nätisti, toisessa osuudessa ne sitten innostuvat jammailemaan, ikään kuin taistelemaan keskenään. En tiedä miksi Silvennoisen (tai Salmisen toinen) soolo on otettu CD-miksauksissa poies? Kun on kerran singleversion kuullut, ei tahdo ikinä tottua uudempien versioiden riisuttuun sooloon!
Ite oon vetäny jo viitisentoista vuotta kaikki vanhat pankki-yms. kortit plekuiksi. Todella hyviä tulee, eroa kaupan vastaavaan ei huomaa. Metallimieskaverini väkerteli teräksestä sellaisen meistin, jolla me lyödään suoraan kaikki vanhat korttimme sopivan kokoisiksi ja oikean muotoisiksi plekuiksi.
Myös mehukattipurkeista tulee hyviä plekuja. Treenikämpille niitä yleensä leikkelen kunnon kasan, siellä kun niitä menee jostain syystä enemmän (tuo joku syy saattaa liittyä niihin mehukattipurkkeihin...)
Saattaa kuulostaa jonkun mielestä näpräämiseltä, mutta miksi maksaa turhasta? Muutenkin kierrätys on Elko-sedän mielestä in. Oon esim. tehnyt useammankin kitarankaulan läheiseltä konepajalta hakemastani vaahterasta. Niiden amerikkalainen alihankkija näet laittaa toimittamiensa koneenosien väliin tukipuiksi sellaisia vaahteralankkuja, että moisia ei saa Suomesta mistään. Eikä maksa meikälle mitään, ovat vaan iloisia, kun haen ne veke
Ilmaset vaahterat kyllä kelpais. Nyt unohtu jo tää plektra-asia.
Laitetaan nyt vaikka se, että ennen vanhaan kauluspaitojen pakkauksessa oli jäykähköä läpinäkyvää muovia kauluksen tukena, niistä sai hyviä plekuja mutta kun pudotti ei tahtonut erottaa lattialta.
Pankki- ym. kortista tehty pleku käy kyllä korvikkeeksi, kun ovat jäykkiä ja vajaat 1 mm paksuja. Ohuemmilla ei tee juuri mitään, ellei soita "heleän kepeää komppia" ja sitäkin lähinnä akustisella.
Nuo mehukatti- ym. muovipurkkiplekut eivät ole hyviä. Isekin niitä joskun kokeilin, mutta ei niistä kunnon soundi tullut. Muovi on liian pehmeää, jotta sillä saisi napakkuutta komppisoittoon. En kelputtanut niitä edes akustiseen.
Kunnon plekuja saa halvalla, joten eipä ainakaan itselläni ole syytä leikellä muovia. Harva kortti tai mehupurkki on 1,5 - 2mm paksuja ja senpä takia on käytettävä kaupan plekuja.
1,5 mm .isiä viiluja. Ei ne oo sen parempia tai huonompia kuin luusta, metallista tai muovista tehdyt. Eroaa ne sormilla soittamisesta kuitenkin. Niin kuin edellisetkin.
ennen muovia.
pitäisi saada oma threadi, että mitä porukka on käyttänyt vara.plekuna. Itse olen soittanut keikalla 50 pennin kolikolla (sillä mikä viimeksi oli käytössä markka-aikana) ja vanhalla SIM-kortilla.
Treeniksellä olen käyttänyt mm. rumpupalikasta irronnutta puusiivua, kertakäyttömukin pohjaa, 3-kertaan taitettua vanhan pornolehden kansipalasta, ehjää rumpupalikkaa (siinä biisissä tuli pelkkiä vitossointuja minulla), CD-levyn palasta ja C-kasettikotelon palasta. Mikään ei ole niin kekseliäs kuin köyhä muusikko :)
"3-kertaan taitettua vanhan pornolehden kansipalasta"
Tuohan on ilmiselvää p-lehden väärinkäyttöä! Hyi sinua, hyi! ;)
Ei ollut väärinkäyttöä. Se oli vanha saksalainen lehti, jonka kuvat pikemminkin tappoivat kaiken erotiikan, joten uusiokäyttö sillä tavoin oli vähiten saastaista mitä sillä lehdellä oli koskaan tehty.
jos löydät jonkun muovinpalan jolla on kiva soittaa, niin senku soitat! Oikeissa plektroissa on eroja esim koossa ja jäykkyydessä. Itse käytän yleensä peukaloplektraa, tai soitan kynsillä ja sormilla ilman mitään plektraa.
On se pleku sitten 1,5 milliä paksu mahonki tai vaahtera tai koivun pala. Tai muovipala. Joudun silloin tällöin sekaantumaan viiluihin. Tietenkin joku visakoivuviilusta tehty pleku on siistin näköinen. Lakkaa päälle ja se omn siinä.
Ohuemmista plekuista en sano mitään . 0.7 on ohuin mitä käytän, useimmiten. On ohuempiakin mutten vielä ole keksinyt mitä niillä tehdä. Ostin ihan valinanvaraksi. Muovia. Sanottakoon, ettem ole keksinyt mitä kaulamikillä tekee. Siis yli kahden vuoden aikana...
Olen vähän kehitysvammainen kitaransoitossa, en muuten.
Kukaan ei voi olla niin köyhä, että pitäis kysellä että onko ite tehty plektra parempi kuin ostettu. Itse ostan paljon plektroja samalla kun ostan udet kielet niin ei haittaa, jos pari plektraa häviää.
kiinni. Sain uskomattoman huonot plektrat ostettuani vintage telecaster metalliosat ja mikit. Vielä osa oli pinkin värisiä.i Olihan niillä tekoa sen verran, että ne lensi samantien roskiin. Siis kokeilun jälkeen. Joku olisi voinut heittää mikit samantien ... Uskoen mikkien huonouteen.
väliä . Itse soittelen dunlopin jazz 3 plekuilla. Joskus kokeilin soittaa pankkikortista tehdyllä plekulla, mutta soittotuntuma oli huono. Ja jos ei halua tuhlata rahaa oikeisiin plekuihin, pankkikorttiplekun reunat kannattaa ainakin hioa hienolla hiekkapaperilla.