Olen pannut merkille, että omaan ikäluokkaani eli nuorehkoihin kuuluvat eivät enää perusta suhteitaan kestämään. Seurustelusuhteet, avo- ja avioliitotkin solmitaan nautinnon ja tunteiden vuoksi ja lopetetaan tunteiden hiipuessa. Parisuhteista on tullut määräaikaisia projekteja, joiden ei edes oleteta kestävän muutamaa vuotta kauempaa.
Usein erojen syy liittyy tavalla tai toisella seksuaalisuuteen kuten pettämiseen. Tässä tuskin on mitään omituista, koska lienee selvää, ettei ihminen ole yksiavioinen. Ei meitä ole tarkoitettu vain yhdelle kumppanille koko elämäksi. Tämä ihanne juontaa juurensa murenemassa olevaan kristilliseen kulttuuriimme eikä ihmisen biologiaan.
Joko olisi aika luopua yksiavioisuuden ihanteesta ja myöntää, että avioliittojen aikakausi alkaa olla ohi? Miksi vaalimme kuvia elinikäisistä romanttisista suhteista, vaikka todellisuus kertoo ihmisen käytöksestä aivan muuta? Haudataan avioliitto ja turhanpäiväiset unelmat ja korostetaan sen sijaan ihmisten keskinäistä vastuuta parisuhteissa. Hyvän suhteen ei tarvitse olla pitkä eikä ainakaan elinikäinen.
Niin miehen kuin naisekin koneisto tarvitsee tietyin väliajoin jotain tuoretta.
Usein erojen syy liittyy tavalla tai toisella seksuaalisuuteen kuten pettämiseen. Tässä tuskin on mitään omituista, koska lienee selvää, ettei ihminen ole yksiavioinen. Ei meitä ole tarkoitettu vain yhdelle kumppanille koko elämäksi. Tämä ihanne juontaa juurensa murenemassa olevaan kristilliseen kulttuuriimme eikä ihmisen biologiaan.
Joko olisi aika luopua yksiavioisuuden ihanteesta ja myöntää, että avioliittojen aikakausi alkaa olla ohi? Miksi vaalimme kuvia elinikäisistä romanttisista suhteista, vaikka todellisuus kertoo ihmisen käytöksestä aivan muuta? Haudataan avioliitto ja turhanpäiväiset unelmat ja korostetaan sen sijaan ihmisten keskinäistä vastuuta parisuhteissa. Hyvän suhteen ei tarvitse olla pitkä eikä ainakaan elinikäinen.
Niin miehen kuin naisekin koneisto tarvitsee tietyin väliajoin jotain tuoretta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kontrolloimaan holtitonta sekstailua. Osin tämä ratkaisu oli toimivakin; jos jatkuva parinvaihto olisi hyväksyttävä tapa elää, niin maailma olisi aika levoton paikka elää.
Olen kyllä samaa mieltä, että parempi useampi suhde kuin yksi ainoa. Ihminen kehittyy koko ajan (toivottavasti) ja menee yleensä aika kauan ennen kuin ihminen edes tietää kuka on ja mitä haluaa. Vasta oman identiteetin muodostumisen myötä ihminen yleensä tietää myös millainen kumppani on sopivin.
Ihmisen perusarvot ovat aika vakaita läpi elämän. Ihminen pystyy tuntemaan itsensä jo hyvin nuorena eli noin 20-vuotiaana. Jos ihmisen perusarvot muuttuvat jatkuvasti läpi elämän, voi ihmetellä ihmisen henkistä vakautta. Kyllä 25-vuotiaan ihmisen tulee tuntea itsensä. Ihmisellä on tietenkin erilaisia elämänkaaren vaiheita ja se muuttaa ihmistä. Jos kuitenkin menee naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa arvot ovat samanlaiset, jonka tuntee hyvin, josta pitää ja jota rakastaa, niin on mahdollista että liitto on elinikäinen.
Ihminen ei tarvitse monia kumppaneita elämänsä aikana. Kovin monet kumppanit kuvasta, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan tai kehittämään suhdetta. On ehkä virheellinen käsitys, että elämä ja liitto on pelkkää ruusuilla tanssimista. Todennäköisesti tällaiset ongelmia pelkäävät ihmiset ovat jääneet lapsuudessa vailla pettymisiä ja epäonnistumisia, kaiken ovat vanhemmat siloitelleet.
Ei ole siis vaikeaa nuorena tietää, millainen kumppani on sopivin. Kuvastaa lähinnä ajattelemattomuutta, jos ei osaa nimetä niitä ominaisuuksia, joita sopivalla kumppanilla pitäisi olla, että suhde toimii hyvin.
Holtiton sekstailu johtaa muuten aina lopulta sukupuolitautiin, koska edes kondomi ei suojaa, kun se menee helposti rikki, luisuu paikaltaan ja suutelussa, suuseksissä ja esileikissä tarttuvat myös kaikki sukupuolitaudit. Herpeshän tarttuu kosketustartuntana kaikille limakalvoille.
siirryttäisiin pois yksiavioisuudesta(joka ei ole mahdollista, ihmisen mustasukkaisuuden vuoksi)niin ihmisten pitäisi muistaa ehkäisy..kondomia peliin niin säästytään sukupuolitaudeilta..Ihmiset on välinpitämättömiä taudeista "eihän mulle nyt mitään tuu", sukupuolitaudeilta ei tulla ikään säästymään niin kauan kun hypitään kukasta kukkaan käyttämättä sitä ehkäisyä..
että lähtökohdat suhteen alkaessa on aika lailla erilaiset kuin joskus vaikka 50 vuotta sitten. Elämän yleinen epävarmuus -pätkätyöt jne.- varmaan vaikuttaa niin, ettei edes uskalleta ajatella kovin pitkälle yhteistä elämää. Tää pitää sisällään varmaan koko joukon epävarmuustekijöitä; kuten ollaan epävarmoja omasta itsestä ja sitten tietenkin toisen rakkauden kestävyydestä.
Sitten tuntuu, että ihmiset ovat katselleet aivan liikaa televisiota ;). Tarkoitan tällä sitä, että omalle parisuhteelle asetetaan epärealistisia odotuksia milloin mitäkin koskien. Ja uusin trendi taitaa muutenkin olla polygamiaan tutustuttaminen -viittaan tällä nelosen Big love -sarjaan. Tosin en itse ole kyseistä sarjaa seurannut, joten olen jäävi sanomaan sen tavoista esittää asioita.
Mun mummu ja taata menivät kihloihin toisella tapaamiskerralla ja elivät yhdessä enemmän tai vähemmän onnellista elämää taatan kuolemaan asti, eli reippaasti yli 40 vuotta. Kyllä mun täytyy sanoa, että ihailen sellaisia ihmisiä ja arvostan todella korkealle, jotka yhdessä pitkään ovat olleet.
Mutta eihän siinä minun mielestäni nykyäänkään ole muusta kyse kuin siitä, KEHEN haluaa sitoutua ja haluaako sitoutua loppuelämäksi. Js miettii asiat sen mukaan; mitkä ovat oman elämän prioriteetit. Pääasia, että molemmat tietää missä mennään.
big love on hyvä sarja, mutta minua se ei saa houkuteltua moniavioisuuden tielle. sarjassa osoitetaan, että kun suhteeseen lisätään lisää ihmisiä, niin ongelmat kasvavat samalla kymmenen potenssiin;)
vaikka ennen avioliitot kestivät paremmin niin ei se tarkoita, että liitot olisivat tuolloin olleet helpompia.. järkytyin aikanani, kun sain tietää kuinka paljon perheväkivaltaa minun isovanhempieni ja heidän sukulaistensa suhteissa oli ollut.. nykyään nainen uskaltaa lähteä suhteesta, jos mies alkaa uhata tämän turvallisuutta
sitten tulee mukaan nykeinen muoti: "minä harrastan 5 kertaa viikossa, samoin tekee mieheni" -> ei ihme jos yhteistä aikaa ei löydy, myöhemmin kuvioihin tlevat lapset myös harrastavat ja vanhempien viimeinenkin aika kuluu lasten kuskaamisee ympäri pitäjää...
sitten ovat myös tietokoneet, jotka imaisevat toisen puolison tuntikausiksi syövereihinsä... on vaikea viettää aikaa puolison kanssa, jos tämä vain ynähtelee silloin tällöin tietokoneen äärestä...
tämän päälle tlee median syöttämä seksismi, joka saa jokaisen naisen tuntemaan itsensä epävarmaksi ja miehet vilkuilemaan naapurin nuorta tyttöä
ja ihan hyvä jos noin toimii sarja.
Olen kanssasi samaa mieltä, ja jäi tohon omaani lisäämättä, että on hyvä, että saa eron siinä mielessä helpommin, jos suhde on väkivaltainen. Tai jos yhdessäolo on muuten täysin epätarkoituksenmukaista.
Kai siinä on tosiaan pitkälti sitäkin, että ajatellaan toista 'osana kalustusta' ja keskitytään niin pitkälti suorittamiseen ja ehkäpä omaan napaansa, ettei huomata jos toinen voi huonosti. Tai sitten tähän iänikuiseen kilpavarusteluun esim. naapureiden kanssa ;). Puhumattakaan siitä, että lapset voivat huonosti, kun vanhemmilla ei ole heille aikaa saati toisilleen. Ja tokihan lapset sen huomaavat/kärsivät, jos vanhempien välinen kommunikaatio mättää.
Tietokone on toki huomattava vapaa-ajankin valtaaja, mutta sekin on prioriteettikysymyksiä. Mä luulen, että jos toinen asuu koneella koko ajan, on siinä jo jotain muuta vialla aiemmin. Toisin sanoen haetaan siihen tyhjiöön korvausta, johon ei suhteestaan saa. Mikä se tyhjiö sitten onkaan. Mutta täyty myös sanoa, ettei se parisuhdekaan ja sen ainainen vatvominenkaan ihmistä onnelliseksi tee (tarkoitan tällä jatkuvaa höpöttämistä ja tunteiden yms. analysointia). Se, että olettaa toisen ihmisen tekevän itsensä onnelliseksi, on pohjaton kaivo. Kyllä se ihan itsestä lähtee. Hyvä parisuhde tuo siihen vain lisänsä.
Viisasta tekstiä!
Levottomuus joka vaivaa nykyisin ihmisiä kun pitäisi olla trendikäs, nuori, menevä, kaunis, menestyvä. harrastaa ja kokeille sen seitsemään ihmettä ja matkailla ympäri maailmaa aiheuttaa varmaan oman osansa siihen että ihmiset elävät suhteensakin nopeasti, kokeillen ja seikkaillen.
Kun arki alkaa ahdistaa ei oikeen edes mietitä ratkaisua vaan hypätään seuraavaan ohi menevään junaan :)
Toki onkin minustakin hyvä ettei heti ensimmäisen kanssa yritä väkisin lopun elämäänsä taistella ja katselee ja kuuntelee ja vähän kokeileekin.
Itse olen ainakin tyytyväinen että takana on ennen avioliittoa moniakin miehiä joten voin sanoa että kokemusta on muistakin kuin aviomiehestäni.
Nyt tiedän että ravintolassa ei ole minulle tarjolla mitään erikoista miesten osalta se jännitys on kokeiltu jo!
Olen myös tyytyväinen etten suinkaan ole mieheni ensimmäinen nainen, olenko viimeinen se jää nähtäväksi.
kyllä se tosiaan on niin että ensin pitää osata elää itsensä kanssa ja sitten voi elää yhdessä toisen kanssa, ei kukaan tee sitä meidän puolestamme ja onnellisuus on lähempänä kuin luulemmekaan.
Mun mielestä tuollainen ajattelu on aika sairasta. Tai siis itse ainakin ajattelen, etten koskaan haluaisi mieheni pelehtivän kenenkään muun kanssa kuin minun, enkä minä kenenkään muun kuin hänen. Jos toista todella rakastaa, ei haikaile muiden ihmisten perään. Voin olla vanhanaikainen, mutta arvostan kahden ihmisten välistä suhdetta sen verran, että mielestäni siihen ei tarvita kuin kaksi ihmistä jakamaan seksuaalista nautintoa. Ja sitäpaitsi, mitä kauemmin kumppaninsa tuntee, sitä paremmalta seksikin tuntuu, ainakin omasta mielestäni:) Se on kuitenkin loppupeleissä niiiin tunne juttu.