Työpaikallamme on sattunut ja tapahtunut jo paljon tämän vuoden aikana. Pomo vaihtui, samoin työntekijät ovat vaihtuneet paljon... Olen voimakas ja temperamenttinen persoona, ja joskus jotkut sanomiseni saatetaan ottaa väärällä tavalla ja varsinkin "heikommat" työkaverini (naiset) ovat ottaneet välillä nokkiinsa sanomisistani, joilla en kuitenkaan ole ikinä tarkoittanut mitään pahaa, enkä ole mennyt henkilökohtaisuuksiin. Seläntakana p***aa jauhavat olen jättänyt omaan arvoonsa, ja antanut juorujen mennä läpi korvien. Nyt on kuitenkin käynyt jo kaksi kertaa niin, että uusi pomo on tullut minulle huomauttamaan "puheistani". Ensimmäistä kertaa en ymmärrä vieläkään. "Joukko muita tyttöjä on tullut sanomaan, että olet hiukan pomotteleva heitä kohtaan.." Öh...? Uusia kohtaan toki olen ollut neuvoja antava - kannattaa tehdä näin, tyyliin. Mutta en mitenkään alentuvaan tyyliin ole kenellekään puhunut. Eikö tuo pikemminkin ole minua kohtaan ilkeätä puhua selän takana ryhmässä ja mennä pomolle valittamaan? Kukaan ei ole kertaakaan tullut suoraan päin naamaa sanomaan, jos on jotain sanottavaa. Pidän itseäni kuitenkin kilttinä ja olen kai kuvitellut, että olen muiden mielestä mukava työkaveri. Touhu alkaa vaikuttaa jo peruskoulu-meiningiltä, kun taas pomo tuli puhuttelemaan, että olen jostain asiasta sanonut väärällä tyylillä jollekin jotain. Ja joku on loukkaantuneena mennyt pomolle sanomaan tyyliin "******* kiusaa". Pomo uhkaili ja sanoi, että jos tämä ei lopu, hän ei jatka työsopimustani keväällä. Itku kurkussa olin töissä koko loppuillan. Mikä ei lopu? En ole edes pahin suustani, enkä puhu henkilökohtaisesti kenenkään selän takana paskaa, kuten tiedän joidenkin muiden tekevän. Miksi siis vain minun sanomiseni noteerataan ja "kerrotaan rehtorille"? Olenko vainoharhainen, vai halutaanko minut hiillostaa ulos työpaikalta? Ja mistä se johtuu? Voiko tosiaan olla niin, että liian "voimakas" ja erilainen persoona on automaattisesti muiden silmissä uhka, ja hänestä halutaan eroon?
Olen asian kanssa kieriskellyt nyt pari viikkoa, ja edelleen tuntuu siltä, että on tapahtunut pahoja ylilyöntejä ja minua on tarkoituksella mustamaalattu työpaikalla "pahaksi". Ja se tuntuu pahalta........
Olen asian kanssa kieriskellyt nyt pari viikkoa, ja edelleen tuntuu siltä, että on tapahtunut pahoja ylilyöntejä ja minua on tarkoituksella mustamaalattu työpaikalla "pahaksi". Ja se tuntuu pahalta........
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varo ihmeessä! Olet nyt savustuksen kohteena! Jos et ala mielistellä pääsavustajaa olet keväällä ulkona! Enkä sano tätä ilkeyttäni! Olen itse samassa tilanteessa sillä erolla että minua ei voida sanoa irti. Mutta savustaa voidaan ja tehdä työnteostani tosi vaikeaa!
Sulla on vain ne kaksi mahdollisuutta joko lähteä suosiolla tai nuoleskella itsesi pääsavustajan suosioon! Muuta ei ole koska pomosi on sellainen kusipää ettei tajua mitä siellä tapahtuu.
Voimia kovasti!!!!!!
Veikkaanpa että työpaikallasi on karkeiden sanojesi takia alettu suhtautumaan sinuun varauksella joka on johtanut lopulta pinttyneeseen kuvaan, että kaikki mitä sanot on tulkittavissa naljailuksi.
Mitä jos istuisitte kaikki alas juttelemaan johonkin palaveriin kuin aikuiset aikuisille?
hetken verran, mut siihen hetkeen se jää. Esimiehen osuuden pitäisi olla suurempi. Mutta ainakin meillä hän odottaa, että kyllä se asia omalla painollaan ohi menee.
Minulla on myös vähän samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Olen kylläkin vasta työurani alussa, joten vähän eri kantilla asia on siinä mielessä. Myös minua jotkut läheiset pitävät voimakkaana persoonana ja temperamenttiakin löytyy, tosin sitä en töissä tuo esille. Nyt kävin esimieheni kanssa keskustelun, jossa hän kertoi että työkaverit pitävät minua vaikeasti lähestyttävänä ja töykeänä. Olen aika kummissani kommenteista, suoraan kukaan ei ole tullut mitään sanomaan vaan ilmeisesti sitten puhutaan selän takana. Päinvastoin, aikaisemmin työkaverit ovat jopa kehuneet mukavaa luonnettani. Myös minä olen tähän asti pitänyt itseäni mukavana ja kilttinä ihmisenä sekä olettanut, että tulen työkavereideni kanssa hyvin toimeen. Tiedän, että kaikki ihmiset eivät oikein ymmärrä huumoriani ja luulen, että osa sanomisistani on sen vuoksi tulkittu väärin mutta esimieheni ei halunnut tätä ottaa huomioon. Olen kyllä yrittänyt varoa sanomisiani tälläisten ihmisten kanssa ollessani, mutta jostain on se herne vedetty nenään kuitenkin. Ikinä en voisi sanoa muille ihmisille tarkoituksella loukkaavasti. Tarvitsen tämän hetkisessä tehtävässäni tukea ja opastusta muilta työkavereilta mutta innostunut asenteeni ja työhön liittyvät kysymykseni on myös otettu negatiivisesti vastaan. En saisi kysellä niin paljon. Olen tehnyt nurisematta ja innolla minulle annetut tehtävät, joten mistään sellaisestakaan ei voi olla kyse. Tunnen,että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, itse en ole rynnännyt valittamaan toisista vaikka syytä olisikin ollut. Ehkä voimakkaat ja erilaiset persoonat todella koetaan uhkaksi. Pahinta tässä tilanteessa on, että yksi työkavereistani on kuulunut kaveripiiriini mutta koska esimieheni ei ole hoitanut kaikkia tehtäviään opastukseeni liittyen kuntoon, on tämä kaverini pistänyt tämän asioiden hoitamattomuuden jotenkin minun piikkiini tai näin ainakin olen ymmärtänyt. En tiedä miksi hän näin teki, mutta välit ovat viilenneet.
Ehkä sitä pitäisi olla vaan passiivinen, hajuton ja mauton persoona ettei ärsyttäisi ketään?
Ei minusta kyllä ollut paljon apua sinulle, mutta voimia jatkoon.
sanot, että voimakkaat ja persoonalliset tyypit yritetään joukolla nitistää.
Olen itsekin sellainen ja tuskin tästä muutun.
Olisin itse voinut kirjoittaa saman.
Sinun tuntemuksesi ovat kuin minun. Minäkin olen saanut pomoltani kuulla, että kuulemma kiusaan ja olen ilkeä. Tuntuu, että kaikki sanomiseni käännetään päälaelleen ja keksitään juttuja vaikka väkisin. Syytetään jopa asioista, joihin mulla ei ole osaa eikä arpaa. Olen suorasanainen kyllä, mutta myös hyvin oikeudenmukainen. Mut käsitetään ihan väärin, ihan tahallaan. Naureskellaan ja puhutaan pahaa selän takana. Alan olla siinä pisteessä, että irtisanon itseni. Olen hyvin ahdistunut.
Niin tuttua niin tuttua ryhmäurakassa.
Kiitos kaikille jotka kommentoitte! :)
Muuten kuulostaa hyvältä tuo "aikuiset aikuisille", mutta työpaikallani juuri nämä henkilöt jotka vetävät tätä ns.kouluilmapiiriä, ovat hädintuskin koulusta päässeet, ja todennäköisesti ensimmäisessä työpaikassaan. Eli siis 18-20 -vuotiaita, ja heille on välillä hyvin vaikea puhua "aikuisena". Vaikka itsekin olen vasta 25, olen ollut jo monissa eri asiakaspalvelutehtävissä (siis myyjänä) töissä, melkein kohta 9 vuotta. Tällä alalla työntekijöiden vaihtuvuus on suuri, ja iso osa on mm. opiskelijoita ja naisia (tyttöjä). (itsekin opiskelija ja nainen, tosin kesäkuusta lähtien takas täysillä työelämään(ehkä..?))
Kaikki olisi NIIN paljon helpompaa jos olisin miesvaltaisella työpaikalla - niin se vaan on.
Pitäisi vaan opetella pitämään suunsa kiinni, hymyillä hiljaa ja kuunnella toisten juttuja puuttumatta sanallakaan mihinkään...
Ja savustajista; pitäisi varmaan enemmän alkaa kuulostelemaan mitä ihmiset puhuvat, ja eivät puhu läsnäollessani - se kertoo paljon. Pari ns perseennuolijaa (siis esimiehen ahteria) tulee mieleen, jotka varmasti inhoavat tapaani ja taitojani tehdä töitä.
En silti ymmärrä... jos olen jotakuta vanhempi, ja toiminut alalla pidempään, liikkeessä pidempään ja tiedän asioista enemmän... ei se tarkoita sitä, että olisin ylimielinen niitä kohtaan jotka ovat vasta aloittelemassa työelämäänsä. Itsekin aikoinaan 16-kesäisenä mäkkärin kassalla nöyränä katselin ja kuuntelin miten pitää olla ja toimia. Nykyään heitän jo sujuvasti läppää mummojen kanssa ja....
Ärh.
Mukava huomata, että en ole ainoa ihminen tällaisessa tilanteessa!
vaan työnne ja lopettakaa se turha narina.
!!!
pidä turpas tukossa ja tee työsi ja haistata muulle, mikä ongelma? Opi olemaan hiljaa, mikään ei voi ärsyttävämpää kuin ihminen joka puhuu puhumisen takia.
Kuule jos useamman henkilön poppoo on sinusta samaa mieltä, niin kyllä se on sinulle kasvun paikka.
Omallakin työpaikallani on pari temperamenttista ämmää jotka laukoo asiat liian suoraan, sellaiseen ei ole suomalaisilla työpaikoilla totuttu.
Et voi vaan laukoa kaikkea mitä päähän pälkähtää, kyllä pitää vähän ajatella miltä se toisesta tuntuu!
Ja sitä meilläkin on sattunut että kun joku saa tarpeekseen ja menee sanomaan pomoille, niin sitten parutaan että "en tarkoittanut pahaa."
Jos et tarkoita pahaa niin älä sitten myöskään SANO pahasti. Tosin et taida osata hahmottaa mikä asia on pahasti sanottu, sehän se ongelmasi juurikin on.
Myönnän että itselläni on kasvun paikka sen suhteen että loukkaannun vähän turhankin herkästi.
Mutta jos minun pitää oppia kovettamaan itseäni vähän, niin sinunlaisesi voivat puolestaan opetella sanomaan asiat vähän pehmeämmällä tavalla, näin tulemme molemmat puolitietä vastaan toisiamme eikö vaan?
terapeutti..hohhoijaa.
Kenenkään ei kannata laskea "sosiaalisen pelisilmänsä" varaan ja uskoa, että ihanteellisten ominaisuuksiensa ansiosta hän itse ei koskaan voisi joutua työpaikalla vaikeuksiin.
On pitkälti sattumaa, millaisen kulttuurin, henkisen ilmaston ja johtamistyylin työpaikkoihin joutuu. Varmasti on paljon kiinni myös yksilöstä sekä käsillä olevan asian omakohtaisuudesta, miten hän määrittelee vaikkapa vääristelyn, suoran puheen tai työpaikkakiusaamisen.
Myös työyhteisöjen sisällä tapahtuu monenlaisia mullistuksia, eikä työntekijä voi varmuudella ennustaa, mistä itsensä löytää. Ihmislauma kylläkin valitsee liki aina keskuudestaan sylkykupin. Jos yksi saadaan pelistä pois, tilalle etsitään uusi uhri. Joskus käy niinkin, että ärhäkästi arvosteltu jätetään rauhaan, kun näköpiiriin tulee uusi työntekijä, joka havaitaan otollisemmaksi kohteeksi.
tuokin.
Savustaminen on yleensä yksi kiusaamisen muoto. Sillä on monet kasvot ja halutaan kaikkien eniten työntekijä saada "hullun" kirjoihin. Nämä "hulluseläkkeet" tehdään siten, että työterveyteen soitetaan sellainen juoruja, että moni ei voi edes uskoa. Uuteen työpaikkaankin soitellaan juoruja, joten onnistuminen on aika vaikeaa.
Pahinta on, että uhria ei uskota eikä kuulla. Puhu kaikille ammattialojen edustajille tilastasi, kuten työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies jne... Ylene niin pitkälle että apua saat. Kiusaaminen on siltä kohtaa ikävä asia, että monilla ei vieläkään ole riittävää tietoa, vaan kääntyvät kiusaajien puolelle.
Ystävyys ja sukulaisuussuhteet hajoaa välittömästi, olen sen kuullut, jos ilmaiset, että olet työssäsi kiusattu. TULEE KAIKILTA TAHOILTA HYLKIMINEN! JOPA AVIOERO!