olen ollut jo 2v :(
tunnen itseni niin vaikeaksi tapaukseksi kun en saa sisintäni "ulos", haluaisin tämän jo päättyvän ja nauttivan luurangattomasta elämästä.
olen jo vuoden asunut uuden kumppanin kanssa joka on aivan ihana mies mutta liittomme tuhoksi nousee vielä "haamu" jolle en löydä ulospääsyä.
tämä haamu on minun entinen suhde joka oli intohimoinen, tiivis, ihana mutta niin väkivaltainen etten halua kertoa enempää yksityiskohdista.. ero päätökseni jälkeen ex etsi heti seuraavan uhrin (onneksi) ja jätti uhkauksista huolimatta minut rauhaan. Itse jouduin turvautumaan ammattiauttajaan selvitäkseni erosta ja olosuhteisiin nähden olen selvinnytkin aika hyvin. Mutta suhde jätti suuret haavat ja sisäisen pahoinvoinnin...
lähes joka pvä ajattelen exääni, vihaan häntä, tekisi mieleni antaa fyysisesti väkivaltaa (tähän löytyis innokkaita, vain minun lupa siihen niin selkäsaunan saisi, mutten halua lisäikävyyksiä es.oikeudenkäyntiseurauksia yms.)kuitenkin haluaisin antaa hänen kärsiä ja kitua kuten minä olen joutunut.... olen katkera myönnän, kukapa ei olisi.. olen katkera siitä,että hän seuraa minua pikku pääkoppassani enkä pääse siitä eroon..
nyk. mieheni tietää ent.suhteen väkivallasta
en ole sitä sanannut keneltäkään eron jälkeen koska se on totta mutta en siitä erityisnumeroakaan tee..
ongelmani onkin, et mitn helvetis mä pääsen eroon niistä tiedostomattomista ja tiedostetuista tunteistani tai onko minun vaan sairaalla tavalla annettava lupa hakkaamiseen? nythän tilanne on se et se ex pääsi kuin koira veräjästä ja minusta tuli menneisyyden vanki
olen harkinnut myös, että jos minun pitäisi alkaa uudelleen käymään terapiassa
tunnen itseni niin vaikeaksi tapaukseksi kun en saa sisintäni "ulos", haluaisin tämän jo päättyvän ja nauttivan luurangattomasta elämästä.
olen jo vuoden asunut uuden kumppanin kanssa joka on aivan ihana mies mutta liittomme tuhoksi nousee vielä "haamu" jolle en löydä ulospääsyä.
tämä haamu on minun entinen suhde joka oli intohimoinen, tiivis, ihana mutta niin väkivaltainen etten halua kertoa enempää yksityiskohdista.. ero päätökseni jälkeen ex etsi heti seuraavan uhrin (onneksi) ja jätti uhkauksista huolimatta minut rauhaan. Itse jouduin turvautumaan ammattiauttajaan selvitäkseni erosta ja olosuhteisiin nähden olen selvinnytkin aika hyvin. Mutta suhde jätti suuret haavat ja sisäisen pahoinvoinnin...
lähes joka pvä ajattelen exääni, vihaan häntä, tekisi mieleni antaa fyysisesti väkivaltaa (tähän löytyis innokkaita, vain minun lupa siihen niin selkäsaunan saisi, mutten halua lisäikävyyksiä es.oikeudenkäyntiseurauksia yms.)kuitenkin haluaisin antaa hänen kärsiä ja kitua kuten minä olen joutunut.... olen katkera myönnän, kukapa ei olisi.. olen katkera siitä,että hän seuraa minua pikku pääkoppassani enkä pääse siitä eroon..
nyk. mieheni tietää ent.suhteen väkivallasta
en ole sitä sanannut keneltäkään eron jälkeen koska se on totta mutta en siitä erityisnumeroakaan tee..
ongelmani onkin, et mitn helvetis mä pääsen eroon niistä tiedostomattomista ja tiedostetuista tunteistani tai onko minun vaan sairaalla tavalla annettava lupa hakkaamiseen? nythän tilanne on se et se ex pääsi kuin koira veräjästä ja minusta tuli menneisyyden vanki
olen harkinnut myös, että jos minun pitäisi alkaa uudelleen käymään terapiassa
Vastaukset 2
Vanhimmat
terapia on parempi vaihtoehto, ei väkivallalla saavuta mitään, siksi toiseen eka lyöntikin voi tappaa ja sitä sä tuskin haluat.
Olisikko sä muuten silloin yhtään parempi, kuin se toinen, jos käyttäisit samoja keinoja.
kans sitä terapiaa lisää. Niitähän on tarjolla monenlaista.
Mutta jonkinlaisesta kokemuksesta voin sanoa, että se suraava vaihe on anteeksianto, ja se tulee tuntumaan todella vapauttavalta. Ja se anteeksianto tulee kohdstumaan sinuun itseesi, sinun on annettava itsellesi anteeksi. Annoit kohdella itseäsi todella paskasti ja syytät itseäsi tästä. Mutta olet päässyt pois, olet vahva, eikä se toinen enää voi tehdä sulle mitään. Älä jää siihen omaan vihaasi, se on vain sulta pois. Eli vieläki annat sen miehen vaikuttaa sinuun, tehdä sitä pahaansa sinussa. Päästä jo irti.
Nämä oli ajatuksia, jotka olen itse kokenut vähän vastaavassa tilanteessa. Sun tiesi voi olla erilainen. Mä annoin jopa sille miehellekin anteeksi, sairashan se oli ja sairastutti minutkin. Mutta mä olen nyt terve ja onnellinen.
Voimia tiellesi!