Luin ton viesti ketjun,miksi entiset jaksaa viestitellä exilleen??Tuli posti,joku vaisto sanoi että avaappa se isännänkin puhelin lasku,tuli metrin halolla päähän,soiteltu palvelu numeroihin ja ja se mikä pisti pahasti silmään erittelyssä 35viestiä vajaan kuukauden aikana mainitsemattomiin operaattoreiden numeroihin,9viestiä tuttuihin.Minäkun olen yrittänyt rakentaa luottamusta häneen koko ajan ja uskoa ettei mitään selän takana tee,niin kuin itse vakuuttaa,mutta aina kuulemma poistaa kaikki viestit ja puhelut,on kuulemma hänen tapansa ollut AINA.Ilmeisesti töissä on aikaa viestittelyynkin ym soitteluun,en tutkaile enkä selaa hänen puhelintaan koskaan,uskoen että miehen sanaan voi luottaa,nyt pelkään tulevaa vkl.että tulee sanottua aika pahasti(hyvästi).Auttaakohan edes keskustelu,kun niitä on käyty jo aik paljon,ja minä kuulemma kuvittelen vaan mustasukkaisuuksissani turhia,en todellakaan ole mustis mut nyt kyllä "mäjähti"päin pläsiä.
Nyt ahdistaa.
Itkettää.((
472112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kirjoittanut tätä viestiäsi sitten siihen ketjuun mistä tuossa mainitsitkin.
Miksi olisi sinne pitäntyt laittaa,enhän minä tiedä kelle on viestitty ja miksi,tajuatko höh.Ja pyysin miestä tilaan erittelyn,johon tuumas vaan,että onhan niitä joskus tullut tilattua,mutta ei mun aikana,ja lopuksi painava sana,mies tietää sen että vilppiä mun kanssa ei pelata,tulee tosiaankin lähtö "ulkoruokintaa".Vaikka rakastan miestäni niin olen kokoajan jotenkin"varuillani"elämä opettaa meitä jokaista,ja tiedän että en ole yksin tämänkään jutun kanssa,on muitakin ja paljon jotka eivät luota kumppaniinsa puolin ja toisin,jostainhan se epäilyksen siemen on tullut.Vaikka rakkaus kuinka kukoistaisi.Kuinka moni lukijoista voi sanoa,luotan omaani 100%kysympä vaan.
Joskus epäily on perusteltu, joskus ei. Kyllä sen siemenen saa kehiteltyä ihan omasta mielikuvituksestaankin. Kuten mm. tämäpäiväinen dr. Philkin todisti (puhuu joskus jopa ihan asiaa :)).
Kuinka pitkään rakkaus kukoistaa ja suhde voi hyvin, jos koko ajan epäilee, kysyn minä?
Mutta mistä epäily johtuu? Toinen voi aiheuttaa sitä käytöksellään (ei ole avoin menoistaan ja tutuistuun esimerkiksi ei esittele kavereilleen) tai sitten syy voi olla omissa peloissa ja menneisyyden kokemuksissa, jotka tuo mukanaan uuteen suhteeseen.
avata? Tuli vain mieleeni...Eikös Suomessa ole sellainen laki, koskee myös toisen kännykkää...
Ja kun nyt sen jo teit, eikö ne 35 viestiä voi olla kavereille, duunikavereille...nykysin kun jengi vaihtaa numeroaan yhtä useasti kun kalsareitaan (tai no, toivottavasti jälkimmäisiä sentäs vähän useammin). Ehkä kannattaa puhua miehen kanssa, toisaalta tiedä sitten mitä mahtaa ajatella tuosta laskunsa avaamisesta ja urkkimisesta.
avata toisten kirjeitä ylipäätään.
Viime viikolla oli juuri lehdessä juttu tästä yleistyneestä tavasta käydä toisen, siis puolison, kännykällä lukemassa tekstiviestejä ja urkkimassa mihin on soiteltu, siinä taisi olla, että tutkimuksen mukaan pahimpia ovat yli 50-vuotiaat pitkässä parisuhteessa olleet. Aika hämästyttävää, että kymmenien vuosien avioliiton jälkeen luottamus on sillä tasolla, että pitää salaa tutkia onko kenties toisella salaromanssi meneillään...liittyiskö (miesten) viidenkympin villitykseen? ;)
Mieshän säilyy viriilinä (ainakin omasta mielestään ;D) ja moni nainen 'antaa' itsensä rupsahtaa ja nuoret naiset sitten sekoittavat miehen pään...hmmmm...pohdin vain. Täytyykin aloittaa kuntoilu ihan tosissaan.
siitä, että yli 50-vuotiaat ovat eläneet suhteellisen vähän aikaa elämästään kännyköiden kanssa, joten ei ole kasvettu ymmärtämään sitä henkilökohtaisena esineenä.
Niin vai onko kyse sellaisesta, että itsellä on hivenen huono omatunto omista tekemisistä ja sillä urkkimisella toivoo löytävänsä jotain josta voi itselleen oikeuttaa tekemisensä?
No meitä on edelleen moneen junaan, mutta jos se junalla kulkeva porukka on tämmöistä mitä nykyään saa joka paikasta lukea, tai sellaisia miehiä suomi24:n treffeillä joista on kuullut juttuja vähän sieltä täältä, niin kyllä mä tilaan itselleni taksin :)
Jos olisin naimisissa niin mieheni saisi ihan vapaasti selailla kännykkääni ja avata laskujani, ei olisi mitään salattavaa. Pahalta tuntui sensijaan kun poikaystäväni luki päiväkirjaani ja sieltä löytyi vähän arkaluontoista asiaa. Ei pettämisestä, mutta sellaisia asioita joita en olisi halunnut kenenkään tietoon. Sitä pilkkaamista ja päiväkirjani siteeraamista riitti koko suhteen ajan...
sitäpaitsi, junat on usein myöhässä ja vielä täpötäynnä, mutta taksi kulkee aina! Ja taksiin on mahdollisuus valita se seurue... :)
Niin mikä tärkeintä, se seurue ;)
Ja vielä ikävämpää tuo asioiden puiminen ja niistä pilkkaaminen, - asioista, jotka eivät alunperinkään hänelle kuuluneet.
Päiväkirja on mielestäni vielä jotenkin henkilökohtaisempi kuin mikään muu. Siinä avaa sielunsa syvimmät koukerot, eikä sitä ole tarkoitettu kuin itselle, monelle se on itsetutkiskelua rehellisimmillään. En ole päiväkirjaa pitänyt sitten vuoden -92, mutta olen joskus miettinyt vanhoja päiväkirjojani, jotka ovat porukoitten kellarissa laatikossa, sinne kun on joku murtautunut pari kertaa. Ei sillä, että nuoren tytön sepustukset ketään kiinnostaisi, mutta on se vähän inhottava ajatus, että ne katoaisivat. Hauskoja muistoja, joita toisaalta on vaikea hävittääkin, ellei sitten polta niitä kirjoja.
Samaa mieltä kanssasi tuosta vapaudesta kännykkäni suhteen, usein pyydän miestä vastaamaan jos en itse pääse puhelimeen ja viestejäkin olen pyytänyt lukemaan ääneen jos olen ollut tekemässä itse muuta. Kaikkihan se lähtee siitä suhteesta ja sen laadusta, onko luottamusta vai ei.
Älä hävitä päiväkirjojasi. En tiedä onko sinulla lapsia, mutta jos on niin heille on joskus vielä hyvin tärkeää saada lukea elämästäsi ja kun kauemmas tulevaisuuteen mennään niin sitä suuremman arvon ne saavat. Löysin kerran vanhalta ullakolta hylätyn päiväkirjan, jonka joku opettajatar oli 1800-luvun lopulla kirjoittanut. Jotenkin tuntui että se ihminen eli edelleen kun sitä luin. Päiväkirjaa kirjoitetaan itselle ja sen lukeminen ilman lupaa on kuin mielen raiskausta silloin kun ihminen on vielä elävien kirjoissa, mutta kun meistä aika jättää niin me elämme niissä edelleen.
kirjoituksesi sai minut kiinnostumaan josko aloittaisi jälleen päiväkirjan kirjoittamisen. Nykykulttuurissa ja tässä nykypäivän arjessa kun ei seuraavana päivänä muista edes eilistä. Hieno löytö minkä teit, onko se sinulla vitriinissä varjeltuna aarteena?
Ei sentään vitriinissä, mutta hyvässä tallessa kuitenkin. Mitähän se opettajatar mahtaisi miettiä jos tietäisi tai siis olisi miettinyt aikanaan että ihan tuntematon nainen tulevaisuudessa varjelee hänen muistojaan ja ajattelee häntä...
Tuosta saattaisi olla paikallinen museo hyvinkin kiinnostunut. Meillä ainakin isoisoisän päiväkirja (1880-lukua) luovutettiin museoon, jossa osaavat sitä säilyttää hyvin ja kenties joku sitä ihan tutkimusmielessä tutkii. Itselle jäi kyllä kopiot. Ja varmaan ne sitä alkuperäistäkin päästävät tutkimaan, jos vaikka lapsille haluaa erityisesti sitä alkuperäistä esitellä. Se alkoi jo ollakin kyllä kovin haprastunut ja siellä museossa se sitten käärittiin johonkin silkkipaperiin...
kyllä puhut paskaa. en usko että sinä pystyt luottamaan...kuuntele itseäsi
sinuun sitten luottaa kun avaat toisen ihmisen postia?? En minä ainakaan enää luottaisi.
Todella törkeää toisen kyttäämistä :-(
Kysy suoraan, jos jokin asia epäilyttää.
jos joku tekee jotain luvatonta salaa ni ei paljon auta kysyä,ei tietenkään kerro rehellisesti.itse on asioista otettava selvää.
ja jos ei ole mitään salattavaa niin ei påitäs olla mitään syytä miks ei vois lukea toisen posteja ym.
Jos luottaa toiseen ihmiseen, ei ole syytä availla toisen postia ja jos ei luota, ei ole syytä olla yhdessäkään.
Harvinaisin hyvin ja selkeästi sanottu. Parisuhteeseen pitäisi mielestäni kuulua täysin ehdoton luottamus. Eikö näin ole?
Niin ja tuohon alempana olevaan viestiin: Ei se, että on ollut "hurja" menneisyys pitäisi siihen nykyisen suhteen luottamukseen vaikuttaa. Kukapa ei meistä olis jotain virheitä/erheitä elämässään tehnyt?
Kaikki mokaa elämänsä aikana, mutta jos mokaa samoissa asioissa uudelleen ja uudelleen. Ei ole oppinut mitään.
Vaikka ei salattavaa olisikaan, niin tämä ei tarkoita yksityisyyden ja rajojen kunnioittamisen tuhoa. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, ja henkilön itsensä asettamia rajoja tulee kunnioittaa - myös parisuhteessa. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä eikä kaikkea toisen tarvitse todellakaan päästä lukemaan. Raju konkreettinen esimerkki lienee se, että esim. armeijan päällystöön kuuluva antaisi vaimonsakin lukea automaattisesti lukea myös työmeilinsä, joissa puolustuksen kannalta salaista tietoa - vain jotta toinen ei epäile pettämisestä ja salailusta.
Jos ei voi luottaa, niin se on keskustelun paikka vähintäänkin. Epäluottamus syö suhdetta samalla tavalla kuin epärehellisyyskin.
Kuitenkaan noin hirveetä pulttia ota ennenkö saat asiat selville ihan varmasti.
Suosittelen kunnon keskustelua asian tiimoilta mut ennen aloittamista mene vaikka pihalle ja lakske ensikis kymmeneen sekä lupaat itsellesi että et hermostu. Muuten tuosta juttutuokioista ei tule yhtikäs mitään eikä asiaan tule mitään selvyyttä.
Mulla on lupa aukaista hänen tavalliset kirjeensä.Henkoh.yksityisiä en auo.Olemme vasta menneet avioliittoon,hällä aika hurja menneisyys??Soitti juuri töistä kotio,kysyin aivan nätisti niistä viesteistä,sanoi että kavereiden kanssa tulee viestittyä??Hänhän näkee heitä töissä 5pv.viikossa.Miksi hän ei kotona viestittele?Puhelin kotonakin visusti housun taskussa,laskunsa hoitaa netin kautta,ei siis puhelimitse,jossakin nyt mättää,eikä pelkästään mun päässä.
Kannattiko mennä naimisiin, jos ei pysty luottamaan toiseen?
Helvata ala tuollaiseen touhuun ?
Nyt istahdat kyllä peffalles ja alat ajatteleen mistä toi sun käsittämätön luottamuspula toiseen oikein johtuu ? Mieti myös et nyt jos teet jotain hätiköityjä johtopäätöksiä ilman tarkempaa tietoa tuloksena voi olla tilanne mistä ei ole ulospääsyä ?
Et sinä voi toisen viestittelemisiä valvoa ja ajtelaa et kaikki tapahtuu aina sun valvovansilmäsi alla. Ette nyt vaan haluaisia omistaa toista liikaa ja valvoa hänen tekemisiään jatkuvasti koska tuon hurjan menneisyyden vuoksi sinä et osaa luottaa hänenn vielä.
Viestittelenhän minäkin päivät pitkät omien kavereitteni kanssa ja varsinkin juuri työaikana. Määrättyjen tuttujen kanssa sitä mielummin viestittelee töissä kun vapaa-ajan sitä mielummin nauttii joko rauhassa tai mieleistensä ihmisten seurassa.
Ettei vaan olisikin niin et vika on kyllä sinun päässäsi ja olet tekemässä kärpäsestä härkäsen ?
Kuulostat kyllä melko mustikselta.
Että palvelunumeroihin ja exille?
Jompi kumpi menisi vielä läpi, mutta että sellainen sonni, että olisi sun kanssa naimisissa ja ollut vasta vähän aikaa ja olisi sutinaa exien kanssa ja vielä pitäisi purkaa paineita "soita mulle-linjoilla? Tuskin.
Tuossa aiemmin joku sanoikin, että ei palvelunumero tarkoita = seksilinja.
Kuules perusteettomalla mustasukkaisuudella sinä itse rikot oman liittosi.
Keskustele nyt sen miehesi kanssa, siis keskustele, älä hermostu ja syyttele.
Numerotiedustelukin on palvelunumero...
mainoksetkin ihan kamalia: seksikkäällä äänellä vaan kähistään: "soita nollakaks nollakaks nollakaks ja saat...." Ja naisiahan ne siellä numeropalvelussakin on, ootko muka ite saanu sieltä miehen palvelua... ja kenenkäs muiden kuin joidenkin sutturoiden numeroita sieltä kysellään....
;)
Yleensä kun soitan, yritän iskeä sen naisen joka siellä vastaa. Kun se ei (yleensä) onnistu, pyydän yhdistämään vaan jollekin toiselle naiselle. Minkä takia ihmiset vastaa yöllä puhelimiin niin vihaisina? Jos ne ei halua että soitan, pitäisivät puhelimensa kiinni. Minä ne puhelut kuitenkin maksan, joten olisi ehkä syytä olla kohteliaampia siellä toisessa päässä.
Aika paha :D
on isoja:)
miehen logiikkaa... Jos elämässä aina tietäs kaiken etukäteen, olishan se tosi paljon helpompaa. Tuollainen jälkiviisastelu sucks.
joku tuntematon mies, ja tiedusteli: "tästä numerostako saa puhelinseksiä?" (oli lankapuhelinaikaan) Minä tietty vain naurahdin, että ei nyt ihan... Kaveri vaan tivasi, että eikö voitaisi kuitenkin sopia jostain pienestä... Ties minkä bisneksen olisin siitäkin kehitellyt...
Mutta yhä olen siis köyhä. Mutta kiitti soitostasi, vieläkin hymyilyttää :)
Tämä nyt ei taas liity mitenkään aiheeseen, mutta tuli mieleeni aivan loistava leffa; Altmanin Short cuts, jossa kotiäiti hankki tienestiä puhelinseksillä samalla kun pyöritti huushollia vauva sylissä.
Isäpuoleni soitti kerran kaverinsa perään keskussairaalaan, joka oli ollut leikkauksessa, ja kun ei tiennyt suoraa numeroa soitti osaston päivystykseen, sairaanhoitaja kysyi ensimmäisenä, että 'olettekohan te nyt aivan oikeassa paikassa?' johon isäpuoleni 'niin, minä olen kotona, missä minun Teidän mielestänne pitäisi olla?'. ;)
Tuskin kaikki voi muuttua täysin päälaelleen heti naimisiinmenon jälkeen? Jos miehellä on ollut paljon suhteita aiemmin ja jnkl. peluri, on hän ollut sitä jo ennen avioliiton solmimista eikä vasta seuraavana päivänä. Jos kirjeitä pitää availla ja tonkia puhelinta jo avioliiton alussa, ei siinä ole tarpeeksi luottamusta koskaan ollutkaan. Kannattais varmaan yrittää tutustua toiseen ennen avioliittoon menemistä.
Kannatuksen vuoksihan ne miehetkin menee varmaan naimisiin,minä kyllä en mennyt,tulen toimeen hyvinkin omillani,miehellä kyllä välillä vakeuksia pärjätä vanhojen velkojensa kanssa,mulla on takana liitto joka päättyi jo 6v.sitten nimenomaan luottamus pulaan,hallä useampi suhde jotka päättyneet ennenkin,mikä mihinkin.Hällä eka liitto,mies kohta 47v.Onko jo liian myöhäistä oppia vanhan(koiran)uusille luottamusta herättäville tavoille.Joku sanoi että tutkin hänen puhelintaan,en todellakaan,mulla2 kännyä,ovat pitkin huushollia saa vastata ja lukea mun viestit jos siltä tuntuu,ja sitä luottamuksen rakentamista tässä liitossa on koko ajan,eikä siksi että mustasukkaisuus olisi päällimäisenä vaan että ei tuntis itseään tyhmäksi hyväksi käytetyksi hölmöksi(naisen logiikkaa)ko??
Miehesi voi toki osaltaan vaikuttaa siihen, miten hyvin luotat häneen, mutta kaikkea et voi sälyttää hänen harteilleen. Tutkit puhelinlaskun (lakia rikkoen), ja olet erittelyn perusteella ottamassa eroa...Onko ihme, että edellinen liittosi päättyi luottamuspulaan? Kuinka moni suhteistasi on kaatunut tähän? Kuinka monessa se on ollut ongelmana?
Vaikka itse antaisitkin toisen tutkia rauhassa kännysi, ei se velvoita toista toimimaan samoin. Luottamusta ei pitäisi joutua todistelemaan päivittäin tai edes viikottain - silloin on jotakin pielessä eikä välttämättä siksi, että toinen pettää tai salailee muuta mustaa salaisuutta...
Vastaan nyt vaan tässä sulle kun laitoit noita olettamuksiasi???Edellinen liitto kestikaikkineen päivineen 18v,Ja en yleensäkkään ole harrastanut suhteesta suhteeseen hyppimistä,Edel.liitto päättyi varmaankin minun epäilevään(kuvitelmiin)miehellä oli koko liiton ajan ollut sivu suhteita naisten sekä MIESTEN kanssa,lopulla jäi (rysän)päältä kiinni,mietippä sitä ennen kun syyllistät ketään tuntematta asiaa.Ja erosta en puhunut sanaakaan,se oli sun mielikuvan tuote????Mene ittees ja mieti asiaa laajemmalla perspektiivillä.Meillä asia selvitetty puhumalla,huvi ja hyöty,puutarha melkein haravoitu yhdessä,sovussa,välillä suukotellen(((((()))))
En voi kuin ihmetellä...
Edellisessä viestissä juuri kerroit, että ed. liittosi loppunut 6v sitten. Ja nyt kuitenkin jo kestänyt 18 vuotta. (lainaus tekstistäsi: 'mulla on takana liitto joka päättyi jo 6v. sitten nimenomaan luottamus pulaan'). Ja tuohon eroon viittasin, en eroon nykyisestä suhteesta. Ja jos tuolloin on ollut luottamuspulaa ja nyt tutkit uudessa suhteessa kännykän, voi mielestäni reilusti kysyä, oletko aivan vakuuttunut, ettet ole taipuvainen sittenkin mustasukkaisuuteen. Pettämisestä et puhunut mitään.
Enkä olettanut, vaan kysyin. Enkä edelleenkään voi tietää totuutta, ehkä miehelläsi oli sivusuhteita koko ajan, ehkä ei. Ehkä hänellä oli muutama suhde, joista yhdestä jäi kiinni, ja loput kehittelit itse mielikuvituksesi avulla. Laajempi perspektiivi voi olla myös sitä, etten automaattisesti luota vain sinun näkemykseesi asioista, ja siksi esimerkiksi kysyn. Aika rajusti reagoit muutamaan kysymykseen...
Sulla taitaa olla vaikeuksia jäsentää lauseita,luetun ymmärtämistä??(mainitsit)muunmuassa en sanonut että tutkisin miehen(puhelinta)ja suhteista suhteisiin hyppimiseen vastasin,edellinen avioliitoni kesti 18vuotta,otin eron miehestä yli6vuotta sitten!!!TAJUSITKO???Nyt olen siis uudessa avioliitossa,pysytkö vielä kelkassa,lue se mun juttu uudestaan jos se valaisis sulle mitä siinä oikein kerroin,no en jaksa pönttöjen kanssa jauhaa paskaa,eiköhän tää asia jo ole selvitelty,selvitä sinä päääs
En ole puhunut mitään suhteesta suhteeseen hyppimisestä eli vastaavasti voisit lukea myös viestini hiukan huolellisemmin.
Ja pahoitteluni, olisi toki koko ajan pitänyt olla miehen kännykkälaskun erittelyn avaaminen ja tutkiminen (yhtä lailla laitonta ilman toisen lupaa). Täällä myös erinäisiä ketjuja tuosta kännykän tutkimisesta.
Mutta eikö alkuperäisen juttusi pointti ollut mustasukkaisuus, joten voisin itsekin kehottaa sinua lukemaan kaikki viestisi peräkkäin ja miettimään todellisuutta ja mielikuvitusta...Mutta ehkä on oikeus ja kohtuus, että saan niskaani nimittelyä, koska en suostu myöntämään, että olisit automaattisesti oikeassa epäilyjesi kanssa (lue ensimmäinen viestisi).
Mutta ehkä olet oikeassa, ja ex-miehesi petti sinua 18 vuotta milloin kenenkin kanssa (vaikka omien sanojesi mukaan loppuikin luottamuspulaan eikä pettämiseen), ja nyt olet yhden puhelunerittelyn pohjalta epäilemässä nykyistäsi pettämisestä. Mutta ehkä olet oikeassa eikä ongelmana millään tavalla edes osin mustasukkaisuus ja epäluulo...
Pahoitteluni, tuli edelliseen väärä nimimerkki kirjoitettua (lainattua - pahoitteluni jos on jonkun vakio).
t.royanna
Palvelunumeroita on nyt pilvin pimein aikataulutiedusteluis ja Neiti Ajasta alkaen. Oletko esimerkiksi varma, ettei näistä ainakin osa liity töihin?
Miehesi näkee kavereitaan töissä - eikö hänellä ole muita kavereita? Ja näidenkin kanssa on saattanut joutua viestittelemään,jos poissa toimistolta tai kotona sairaana tms. (kaikkialla ei kuitenkaan työkännyköitä). Ja muiden kavereiden kanssa (jos sellaisia on) tulee viestiteltyä aina silloin tällöin - tuskin osaat ulkoa kaikkien miehesi tuttujen ja kavereiden puhelinnumeroita.
Henkäise syvään, rauhoitu, ja pyydä anteeksi laskun avaamistakin. Ja sen jälkeen keskustelet rauhallisesti peloistasi ja tunteistasi. Ja vaikutat kyllä mustasukkaiselta, ei pahalla. Ei-mustasukkainen ihminen ei jatkuvasti epäile ja ja kysele tekemisten perään saati availe toisen puhelinlaskua...
Sen helpompaa sun on nyt potkia äijä ulos elämästäsi. Nyt sulla on niitä todisteitakin.
No no kaverit,rauha maassa ja sopu talossa,mies roudas loputkin kamansa mun taloon ,ja toivonkin että sopu säilyy ja asiat puhutaan halki poikki ja pinoon,ja Afrikka kutsuu meitä toukokuun puoles välissä,lähdemme "myöhästyneelle" häämatkalle,ei ole ollut ennemmin yhteistä loma-aikaa.Royannalle terveisiä ja kaikkea hyvää,oli piristävää "keskustella"sun kaa.Toivon että elämä hymyilee sullekin ja heitä nyt helvatissa se kiristävä pipo jo pois,tulee kesä ja kärpäsiä,meil kaikilla on sitten YSTÄVIÄ.sallah.