Olin jo 19-vuotias, kun tapasin sinut. Olin kovin pelokas ja epävarma itsestäni silloin, enkä uskonut, että minusta tosissaan voisi kukaan välittää. Minua kiusattiin paljon koulussa ja itsetuntoni oli aika olematon. Siksi en ollut rohjennut aloittaa aikaisemmin seurustelua kenenkään kanssa. Sinuun jo-tenkin luotin ja tunnuit rehelliseltä. Olisin niitä kavereita kyllä saanut, jos olisin halunnut, mutta en vain uskaltanut. Kotona meillä ei koskaan puhuttu tunteista eikä rakkaudesta, enkä minäkään osan-nut tunteitani näyttää, sulkeuduin vain itseeni. Se oli kai yksi syy siihen miksi me emme onnistu-neet. Aluksi meillä oli ihan mukavaa, mutta sitten huomasin, että aloit etääntyä minusta, ajatuksesi tuntuivat olevan jossain muualla. Olin surullinen, mutta en halunnut paljastaa pelkojani, halusin vain, että suhteemme jatkuisi ja toivoin ihmettä tapahtuvaksi. Tiesin silti sydämessäni, ettet rakasta-nut minua oikeasti, mutta toivoin kuitenkin.
Kun sitten tuli viimeinen ilta yhdessä, huomasin heti, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kohtelit minua rumasti, tyrkit, tiuskit ja olit lisäksi humalassa, ilmeisesti olit ottanut rohkaisuryyppyjä saa-daksesi kerrotuksi minulle jättäväsi minut. Kun tanssit sitten loppuivat, sanoit, että minun pitää läh-teä, en ymmärtänyt mitä tarkoitit lähtemisellä. Melkein kerjäsin päästä mukaasi ja viimein tiuskai-sit, että tule sitten. Minun olisi pitänyt tyytyä siihen, että suhde loppuu siihen iltaan, eikä enää lähteä mukaasi, olisin voinut säilyttää itsekunnioitukseni. Menimme vanhalle kotitalollesi ja varmaan ajat-telit ottaa suhteesta viimeisetkin ilot irti. En olisi suostunut, jos olisin tajunnut, että haluat päästä minusta eroon. Minun piti nukkua selin sinuun, kuulemma niin oli lämpimämpi. Mutta tosiasialli-nen selitys kai oli, että et kestänyt katsoa minua, pidättelin hiljaa itkua, koska minulla oli paha olla. Aamulla olit vaitonainen ja puhuit vain harvakseltaan, juotiin ”läksiäiskahvit” ja ulkona sitten sa-noit, ettet halua enää tavata minua. Nieleskelin itkua ja kysyin syytä, et osannut tai uskaltanut kertoa sitä. Ei ollut kuulemma ketään toista, etkä ole pitänyt minua pilkkanasi, sanoit, kun sitä kyselin. Onko sinulla sitten ajatuksissasi jo joku toinen kysyin, et vastannut mitään, joten oletin sen olevan myönteinen vastaus. ”Sinun pitää ottaa uusi, kyllä sinutkin joku vielä huolii, vaikka minä olen käyt-tänyt sinua”, kuiskasit korvaani. Olin aivan lamaantunut. Noinko sinä minusta ajattelit. Taisit tulla hieman katumapäälle, kun näit tuskani ja sanoit, että eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulet takaisin-kin. Lupasin odottaa sinua, koska luulin, että kyse ei olisi pitkästä ajasta ja halusin pitää sinusta vielä tuolloin kiinni keinolla millä hyvänsä. Ajattelin myös silloin, ettei tällaista saastaa enää ku-kaan muukaan huoli. Pyysin sinua soittamaan, kun pääset armeijasta. Sitten tuli linja-auto ja minun oli juostava siihen, juttu jäi mielestäni kesken. Et soittanut minulle enää koskaan.
Hävetti kauheasti mennä kotiin, minulla oli likainen, jätetty ja hyväksi käytetty olo. Tunsin itseni turhaksi ja saastaisimmaksi ihmiseksi mitä maan päällä on. Kävelin sen 7 km kotiin, koska en keh-dannut pyytää ketään hakemaan minua. Ajattelin, että se näkyy päällepäin millainen inhotus minä olen. Itkin ja kävelin. Odotin kuukauden, että soittaisit, mutta mitään ei kuulunut. Muutenkin kotona oli hankalaa, kun isä oli ollut pahassa onnettomuudessa ja opetteli kävelemään uudestaan. Äyski ja tiuski ja oli pahalla päällä. Joskus kesällä sitten tanssipaikalla törmäsin naapurissa asuvaan kaveriisi, joka kertoi minulle, ettei minun kannata enää odottaa sinua takaisin, koska olet jo pitempään seurustellut toisen tytön kanssa, hän sanoi. Itku ei ollut kaukana, lähdin kotiin kesken tanssien. Olin ihan mieli maassa ja murtunut, en tiennyt mitä tehdä ja luulen, että menin jotenkin sekaisin. Tansseissa sitten joskus sen jälkeen törmäsin yhteen kaveriin, en kuitenkaan välittänyt tyypistä yhtään ja olin jo aikaisemmin päättänyt etten ala sen kanssa millekään, vaikka se oli jo jonkin aikaa ollut tyrkyllä. Pitkään ajattelin, että hän oli huumannut minut jollain aineella, koska en ymmärtänyt miten niin kuitenkin pääsi käymään. Sitten myöhemmin ymmärsin, että olin kai jonkinlaisen shokin vallassa, koska en muistanut tuosta illasta mitään, vaikka yritin tosissani muistella. Enkä päässyt siitä tyypistä sitten eroonkaan. Hän tuntui olevan joka paikassa ja vaikka sanoin, etten halua olla hänen kanssaan, se vain tuli aina takaisin.
Sitten suunnilleen puolen vuoden kuluttua erostamme törmäsin jälleen sinuun ja järkytyksekseni lähdit tulemaan luokseni iloinen hymy kasvoillasi. En ymmärtänyt enää mistään mitään, kuinka hän kehtaa, ajattelin, kaiken sen kestämäni ja kokemani nöyryytyksen jälkeen yrittää tulla luokseni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uskoin edelleen sinun seurustelleen sen toisen tytön kanssa koko tämän eromme ajan, koska kaverisi niin kertoi. Nakkasin sinulle niskoja, enkä ollut sinusta tietääksenikään ja olihan minulla jo uusi kaveri, vaikken hänestä välittänytkään. Myöhemmin ulkona olisin halun-nut kuitenkin tulla juttelemaan kanssasi, mutta se kaverini piti minua kädestä lujasti kiinni eikä päästänyt, sanoi, että et kyllä mene itseäsi sinne munaamaan. En lähtenyt ja sitä olen katunut, että olisi pitänyt selvittää tämä meidän juttu silloin. Seuraavana viikonloppuna sitten taas törmäsin si-nuun ja nyt sinullakin oli tyttöystävä matkassasi. Oikein sävähdin, kun ajattelin, että olit taas yrittä-nyt pitää minua edellisenä viikonloppuna pilkkanasi. Et olisi mistään ehtinyt uutta iskeä, ajattelin, tuo on se tyttö, jonka vuoksi minut jätit. ”Ilmeisesti olit jättänyt hänetkin odottelemaan samalla tavalla kuin minutkin ja yritit tulla kokeilemaan, olisiko vielä tuuria minun kanssani. Ja kun ei on-nistanut palasit kiltisti hänen luokseen ja istut nyt siinä kiltisti hänen kanssaan”, ajattelin. En mil-lään halunnut uskoa todeksi, että olit noin halpamainen. Tuntui pahalta ja olin surullinen. Silti odot-telin koko ajan, että vielä soittaisit ja selittäisit.
Kuitenkin epäilys jäi kaivelemaan, entä jos se naapuriystäväsi ei puhunutkaan totta. Entä jos halusitkin vain miettiä jonkin aikaa meidän suhdettamme. Entä jos sinulla ei ollutkaan ketään tyttöystävää. Näytit surulliselta, kun tajusit, että meidän juttu oli lopullisesti ohi. Minäkin olin surullinen, mutta en enää uskaltanut ottaa toista riskiä. Yksikin kerta oli tuntunut niin pahalta. Haudoin jopa itsemurhaa, äiti oli tosi huolissaan vuokseni, koska hän tiesi kuinka herkkä minä olen luonteeltani. Pelkäsi ja juoksi perässäni, kun luuli, että teen jotain itselleni. Siksi minun oli jatkettava elämääni, etten loukkaisi enää ketään muuta ihmistä.
Minulla on nyt uusi elämä. Minun oli muutettava pois paikkakunnalta, enkä varmaan olisi muuten päässyt irti siitä tyypistä. Oli kuulemma käynyt kyselemässä vielä kolmen vuoden jälkeenkin minua kotoamme. Se hyvä asia tästä kehittyi, että sain kaksi ihanaa lasta, jotka kunnioittavat minua ja ovat kilttejä ja hyvin kasvatettuja. Silti sydänalassa tuntuu vielä joskus, että meidän olisi pitänyt selvittää asia kunnolla loppuun asti, niin ettei olisi jäänyt mitään epäselvyyksiä menneisyyteen. Erehdyit, kun luulit, ettei minua kukaan huolisi, niitä ottajia kyllä olisi ollut, mutta minä hain vain sitä yhtä oikeaa, luotettavaa ja rehellistä miestä, joka rakastaa ja kunnioittaa minua, eikä petä ja jätä minua itkemään. Sellaisen miehen sitten sainkin itselleni. Jos rakastaa ja välittää toisesta, ei hänelle halua tuottaa aiheetonta tuskaa.
Meitä ei sitten kai oltu tarkoitettu yhteen, vaikka mielestäni ajattelimmekin monista asioista samalla tavoin. Sinulla ei ollut hyvä olla minun kanssani ja löysit itsellesi sen oikean. Loppuajasta olit vä-hän pelottava, koska en tiennyt mitä ajattelit, et halunnut minua mukaan elämääsi, olit synkkä. Oli-sin halunnut käydä tervehtimässä enoasi tai setääsi sairaalassa, kielsit sen jyrkästi, olisin halunnut soitella sinulle tai kirjoitella sinne armeijaan, senkin kielsit, enkä ymmärtänyt miksen olisi saanut. Sitten päättelin ajatuksissani, että sinulla oli joku toinen, jonka soittoja ja kirjeitä odottelit, etkä ha-lunnut sekaannuksia itsellesi, kun vain yksi soittelee. Ilmeisesti pidät yhteyttä edelleen entiseen tyt-töystävääsi, josta ohimennen minulle kerran mainitsit, ajattelin. Kaikki tyttökaverini seurustelivat silloin ja heidän seurustelunsa oli aivan erilaista kuin meidän, he soittelivat ja tapasivat aina kun vain pystyivät. Kerrankin sanoit minulle käyneesi lomalla, muttet välittänyt minua nähdä, se tuntui pahalta ja jo silloin aavistelin, että meidän juttumme ei tule kestämään ja ehkä siksi muutuin välin-pitämättömäksi, vaikka sisimmässäni ajattelin ihan muuta ja välitin sinusta paljon. Sillä tavalla yri-tin suojella itseäni. Nyt vanhempana tajusin, että minun olisi pitänyt puhua tunteistani enemmän, vaatia selityksiä ja kysyä sinunkin ajatuksiasi.
Ei ole väärin erota ja lopettaa suhdetta jos se ei toimi, mutta on väärin jättää asiat selvittämättä. Ne jäävät tuonne jonnekin sisimpään vaivaamaan ja putkahtavat sieltä esiin kummittelemaan. Minä kärsin herkästi masennuksesta ja yleensä masentuneena pohdin tätä meidän juttua. Olisin niin mielelläni halunnut tietää totuuden, se olisi loppujen lopuksi kummallekin ollut parasta, vaikka kipeää tekisikin. En halua sotkeutua elämääsi, tiedän että olet onnellinen ja löytänyt onnesi toisen ja paremman kanssa. Haluaisin kuitenkin saada itselleni mielenrauhan. Se ei minusta ole paljon pyydetty. Vai onko? Anteeksi olen jo sinulle antanut, toivottavasti myös sinä minulle.
Olen elänyt elämääni kaikki nämä vuodet, en toki ole sinua miettinyt koko aikaa. Juttumme vain palasi mieleeni kuin se olisi ollut eilinen päivä, kun näin sinut vilaukselta, tai ainakin oletin näkeväni sinut. Olit vanhentunut ja harmaantunut ja niin olen minäkin. Kaikki nämä vuodet olen luullut kantavani jonkinlaista vihaa ja kaunaa sinua kohtaan ja yllätyin, kun en tun-tenutkaan enää mitään, vain surua siitä, että jätimme asiat sillä tavalla kesken. Yllätyin, että muistin asiat niin tarkkaan, kaikki sanasi ja ilmeesi. Siitä päättelin, että se on tehnyt minulle tosi kipeää ja siksi kai olen halunnut sulkea nuo tapahtumat mielestäni. Minun äitini kuoli jokin aika sitten ja ennen kuolemaansa hän yritti jutella minulle sinusta. Hän oli keskustellut äitisi kanssa meistä ja yritti kertoa tuosta keskustelusta minulle. Sanoin, etten halua kuunnella, nyt kaduttaa, sillä äiti olisi halunnut kertoa minulle jotain, mitä minun olisi pitänyt tietää. Nyt se on jo myöhäistä, kun äitiä ei enää ole.
Jos sinulla on omia tyttäriä, niin toivoisitko heille poikaystävää, joka kohtelisi heitä samalla tavalla kuin sinä kohtelit minua?
Kun sitten tuli viimeinen ilta yhdessä, huomasin heti, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kohtelit minua rumasti, tyrkit, tiuskit ja olit lisäksi humalassa, ilmeisesti olit ottanut rohkaisuryyppyjä saa-daksesi kerrotuksi minulle jättäväsi minut. Kun tanssit sitten loppuivat, sanoit, että minun pitää läh-teä, en ymmärtänyt mitä tarkoitit lähtemisellä. Melkein kerjäsin päästä mukaasi ja viimein tiuskai-sit, että tule sitten. Minun olisi pitänyt tyytyä siihen, että suhde loppuu siihen iltaan, eikä enää lähteä mukaasi, olisin voinut säilyttää itsekunnioitukseni. Menimme vanhalle kotitalollesi ja varmaan ajat-telit ottaa suhteesta viimeisetkin ilot irti. En olisi suostunut, jos olisin tajunnut, että haluat päästä minusta eroon. Minun piti nukkua selin sinuun, kuulemma niin oli lämpimämpi. Mutta tosiasialli-nen selitys kai oli, että et kestänyt katsoa minua, pidättelin hiljaa itkua, koska minulla oli paha olla. Aamulla olit vaitonainen ja puhuit vain harvakseltaan, juotiin ”läksiäiskahvit” ja ulkona sitten sa-noit, ettet halua enää tavata minua. Nieleskelin itkua ja kysyin syytä, et osannut tai uskaltanut kertoa sitä. Ei ollut kuulemma ketään toista, etkä ole pitänyt minua pilkkanasi, sanoit, kun sitä kyselin. Onko sinulla sitten ajatuksissasi jo joku toinen kysyin, et vastannut mitään, joten oletin sen olevan myönteinen vastaus. ”Sinun pitää ottaa uusi, kyllä sinutkin joku vielä huolii, vaikka minä olen käyt-tänyt sinua”, kuiskasit korvaani. Olin aivan lamaantunut. Noinko sinä minusta ajattelit. Taisit tulla hieman katumapäälle, kun näit tuskani ja sanoit, että eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulet takaisin-kin. Lupasin odottaa sinua, koska luulin, että kyse ei olisi pitkästä ajasta ja halusin pitää sinusta vielä tuolloin kiinni keinolla millä hyvänsä. Ajattelin myös silloin, ettei tällaista saastaa enää ku-kaan muukaan huoli. Pyysin sinua soittamaan, kun pääset armeijasta. Sitten tuli linja-auto ja minun oli juostava siihen, juttu jäi mielestäni kesken. Et soittanut minulle enää koskaan.
Hävetti kauheasti mennä kotiin, minulla oli likainen, jätetty ja hyväksi käytetty olo. Tunsin itseni turhaksi ja saastaisimmaksi ihmiseksi mitä maan päällä on. Kävelin sen 7 km kotiin, koska en keh-dannut pyytää ketään hakemaan minua. Ajattelin, että se näkyy päällepäin millainen inhotus minä olen. Itkin ja kävelin. Odotin kuukauden, että soittaisit, mutta mitään ei kuulunut. Muutenkin kotona oli hankalaa, kun isä oli ollut pahassa onnettomuudessa ja opetteli kävelemään uudestaan. Äyski ja tiuski ja oli pahalla päällä. Joskus kesällä sitten tanssipaikalla törmäsin naapurissa asuvaan kaveriisi, joka kertoi minulle, ettei minun kannata enää odottaa sinua takaisin, koska olet jo pitempään seurustellut toisen tytön kanssa, hän sanoi. Itku ei ollut kaukana, lähdin kotiin kesken tanssien. Olin ihan mieli maassa ja murtunut, en tiennyt mitä tehdä ja luulen, että menin jotenkin sekaisin. Tansseissa sitten joskus sen jälkeen törmäsin yhteen kaveriin, en kuitenkaan välittänyt tyypistä yhtään ja olin jo aikaisemmin päättänyt etten ala sen kanssa millekään, vaikka se oli jo jonkin aikaa ollut tyrkyllä. Pitkään ajattelin, että hän oli huumannut minut jollain aineella, koska en ymmärtänyt miten niin kuitenkin pääsi käymään. Sitten myöhemmin ymmärsin, että olin kai jonkinlaisen shokin vallassa, koska en muistanut tuosta illasta mitään, vaikka yritin tosissani muistella. Enkä päässyt siitä tyypistä sitten eroonkaan. Hän tuntui olevan joka paikassa ja vaikka sanoin, etten halua olla hänen kanssaan, se vain tuli aina takaisin.
Sitten suunnilleen puolen vuoden kuluttua erostamme törmäsin jälleen sinuun ja järkytyksekseni lähdit tulemaan luokseni iloinen hymy kasvoillasi. En ymmärtänyt enää mistään mitään, kuinka hän kehtaa, ajattelin, kaiken sen kestämäni ja kokemani nöyryytyksen jälkeen yrittää tulla luokseni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uskoin edelleen sinun seurustelleen sen toisen tytön kanssa koko tämän eromme ajan, koska kaverisi niin kertoi. Nakkasin sinulle niskoja, enkä ollut sinusta tietääksenikään ja olihan minulla jo uusi kaveri, vaikken hänestä välittänytkään. Myöhemmin ulkona olisin halun-nut kuitenkin tulla juttelemaan kanssasi, mutta se kaverini piti minua kädestä lujasti kiinni eikä päästänyt, sanoi, että et kyllä mene itseäsi sinne munaamaan. En lähtenyt ja sitä olen katunut, että olisi pitänyt selvittää tämä meidän juttu silloin. Seuraavana viikonloppuna sitten taas törmäsin si-nuun ja nyt sinullakin oli tyttöystävä matkassasi. Oikein sävähdin, kun ajattelin, että olit taas yrittä-nyt pitää minua edellisenä viikonloppuna pilkkanasi. Et olisi mistään ehtinyt uutta iskeä, ajattelin, tuo on se tyttö, jonka vuoksi minut jätit. ”Ilmeisesti olit jättänyt hänetkin odottelemaan samalla tavalla kuin minutkin ja yritit tulla kokeilemaan, olisiko vielä tuuria minun kanssani. Ja kun ei on-nistanut palasit kiltisti hänen luokseen ja istut nyt siinä kiltisti hänen kanssaan”, ajattelin. En mil-lään halunnut uskoa todeksi, että olit noin halpamainen. Tuntui pahalta ja olin surullinen. Silti odot-telin koko ajan, että vielä soittaisit ja selittäisit.
Kuitenkin epäilys jäi kaivelemaan, entä jos se naapuriystäväsi ei puhunutkaan totta. Entä jos halusitkin vain miettiä jonkin aikaa meidän suhdettamme. Entä jos sinulla ei ollutkaan ketään tyttöystävää. Näytit surulliselta, kun tajusit, että meidän juttu oli lopullisesti ohi. Minäkin olin surullinen, mutta en enää uskaltanut ottaa toista riskiä. Yksikin kerta oli tuntunut niin pahalta. Haudoin jopa itsemurhaa, äiti oli tosi huolissaan vuokseni, koska hän tiesi kuinka herkkä minä olen luonteeltani. Pelkäsi ja juoksi perässäni, kun luuli, että teen jotain itselleni. Siksi minun oli jatkettava elämääni, etten loukkaisi enää ketään muuta ihmistä.
Minulla on nyt uusi elämä. Minun oli muutettava pois paikkakunnalta, enkä varmaan olisi muuten päässyt irti siitä tyypistä. Oli kuulemma käynyt kyselemässä vielä kolmen vuoden jälkeenkin minua kotoamme. Se hyvä asia tästä kehittyi, että sain kaksi ihanaa lasta, jotka kunnioittavat minua ja ovat kilttejä ja hyvin kasvatettuja. Silti sydänalassa tuntuu vielä joskus, että meidän olisi pitänyt selvittää asia kunnolla loppuun asti, niin ettei olisi jäänyt mitään epäselvyyksiä menneisyyteen. Erehdyit, kun luulit, ettei minua kukaan huolisi, niitä ottajia kyllä olisi ollut, mutta minä hain vain sitä yhtä oikeaa, luotettavaa ja rehellistä miestä, joka rakastaa ja kunnioittaa minua, eikä petä ja jätä minua itkemään. Sellaisen miehen sitten sainkin itselleni. Jos rakastaa ja välittää toisesta, ei hänelle halua tuottaa aiheetonta tuskaa.
Meitä ei sitten kai oltu tarkoitettu yhteen, vaikka mielestäni ajattelimmekin monista asioista samalla tavoin. Sinulla ei ollut hyvä olla minun kanssani ja löysit itsellesi sen oikean. Loppuajasta olit vä-hän pelottava, koska en tiennyt mitä ajattelit, et halunnut minua mukaan elämääsi, olit synkkä. Oli-sin halunnut käydä tervehtimässä enoasi tai setääsi sairaalassa, kielsit sen jyrkästi, olisin halunnut soitella sinulle tai kirjoitella sinne armeijaan, senkin kielsit, enkä ymmärtänyt miksen olisi saanut. Sitten päättelin ajatuksissani, että sinulla oli joku toinen, jonka soittoja ja kirjeitä odottelit, etkä ha-lunnut sekaannuksia itsellesi, kun vain yksi soittelee. Ilmeisesti pidät yhteyttä edelleen entiseen tyt-töystävääsi, josta ohimennen minulle kerran mainitsit, ajattelin. Kaikki tyttökaverini seurustelivat silloin ja heidän seurustelunsa oli aivan erilaista kuin meidän, he soittelivat ja tapasivat aina kun vain pystyivät. Kerrankin sanoit minulle käyneesi lomalla, muttet välittänyt minua nähdä, se tuntui pahalta ja jo silloin aavistelin, että meidän juttumme ei tule kestämään ja ehkä siksi muutuin välin-pitämättömäksi, vaikka sisimmässäni ajattelin ihan muuta ja välitin sinusta paljon. Sillä tavalla yri-tin suojella itseäni. Nyt vanhempana tajusin, että minun olisi pitänyt puhua tunteistani enemmän, vaatia selityksiä ja kysyä sinunkin ajatuksiasi.
Ei ole väärin erota ja lopettaa suhdetta jos se ei toimi, mutta on väärin jättää asiat selvittämättä. Ne jäävät tuonne jonnekin sisimpään vaivaamaan ja putkahtavat sieltä esiin kummittelemaan. Minä kärsin herkästi masennuksesta ja yleensä masentuneena pohdin tätä meidän juttua. Olisin niin mielelläni halunnut tietää totuuden, se olisi loppujen lopuksi kummallekin ollut parasta, vaikka kipeää tekisikin. En halua sotkeutua elämääsi, tiedän että olet onnellinen ja löytänyt onnesi toisen ja paremman kanssa. Haluaisin kuitenkin saada itselleni mielenrauhan. Se ei minusta ole paljon pyydetty. Vai onko? Anteeksi olen jo sinulle antanut, toivottavasti myös sinä minulle.
Olen elänyt elämääni kaikki nämä vuodet, en toki ole sinua miettinyt koko aikaa. Juttumme vain palasi mieleeni kuin se olisi ollut eilinen päivä, kun näin sinut vilaukselta, tai ainakin oletin näkeväni sinut. Olit vanhentunut ja harmaantunut ja niin olen minäkin. Kaikki nämä vuodet olen luullut kantavani jonkinlaista vihaa ja kaunaa sinua kohtaan ja yllätyin, kun en tun-tenutkaan enää mitään, vain surua siitä, että jätimme asiat sillä tavalla kesken. Yllätyin, että muistin asiat niin tarkkaan, kaikki sanasi ja ilmeesi. Siitä päättelin, että se on tehnyt minulle tosi kipeää ja siksi kai olen halunnut sulkea nuo tapahtumat mielestäni. Minun äitini kuoli jokin aika sitten ja ennen kuolemaansa hän yritti jutella minulle sinusta. Hän oli keskustellut äitisi kanssa meistä ja yritti kertoa tuosta keskustelusta minulle. Sanoin, etten halua kuunnella, nyt kaduttaa, sillä äiti olisi halunnut kertoa minulle jotain, mitä minun olisi pitänyt tietää. Nyt se on jo myöhäistä, kun äitiä ei enää ole.
Jos sinulla on omia tyttäriä, niin toivoisitko heille poikaystävää, joka kohtelisi heitä samalla tavalla kuin sinä kohtelit minua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Liian nuorena aloitettu seksielämä ja aikuisten ihmissuhdepelit tuottavat tällaisia historioita joka ikinen päivä nykyään.
Kyvyttömyys kasvaa henkisesti ja emotionaalinen typeryys taas mahdollistavat ikuisen teiniangsteissa vellomisen vielä aikuisiälläkin.