onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
erosin n.2vuotta sitten exästäni josta sain kaksi ihanaa poikaa.
lapsemme asuvat puolet ajastaan isänsä luona ja asuvat siellä jos kysytään kirjaimellisesti.
eli pojat ovet luonani 2viikkoa.
asun uudessa avoliitossa jossa mieheni hyväksyy kyllä lapseni, mut kun tuli puhetta jos pojat asuisivatkin koko ajan täällä oli vastaus aika loukkaava miks?
sain sen käsityksen ettei mieheni hyväksykkään lapsiani kun ei ole omia.
ja nyt odotan lasta nykyiselleni ja pelkään että omat poikani jää paljosta huomiosta paitsi...
kertokaa kokemuksenne tai kantanne pian..
erosin n.2vuotta sitten exästäni josta sain kaksi ihanaa poikaa.
lapsemme asuvat puolet ajastaan isänsä luona ja asuvat siellä jos kysytään kirjaimellisesti.
eli pojat ovet luonani 2viikkoa.
asun uudessa avoliitossa jossa mieheni hyväksyy kyllä lapseni, mut kun tuli puhetta jos pojat asuisivatkin koko ajan täällä oli vastaus aika loukkaava miks?
sain sen käsityksen ettei mieheni hyväksykkään lapsiani kun ei ole omia.
ja nyt odotan lasta nykyiselleni ja pelkään että omat poikani jää paljosta huomiosta paitsi...
kertokaa kokemuksenne tai kantanne pian..
Vastaukset 8
Vanhimmat
... tuo mun kirjoitukseni ja päättele siitä jotain. Ehkä sitte nuoremmat miehet ovat erilaisia, mutta vanhemmat, ja ainakin poikamiehet, eivät odota muuta kuin että he itse saavat olla naisensa lapsia.
Minä olen seurustellut pidemän aikaa miehen kanssa jolla ei ole lapsia. eihän nyt mitenkään nuori enää ole muttei vanhakaan.
Meillä mies hyväksyy lapset täysin, joskus tuntuu että liiankin hyvin.
Olemme viettäneet saman katon alla pidempiä aikojakin ja mitään ongelmia ei miehen puolelta ole tullut(minä meinasin hyppiä seinille 40 neliön yksiössä 5 hengen porukalla)
Ehkäpä kannattaisi keskustella miehesi kanssa ihan rauhassa ajatuksistasi.
Kerro hänelle että asia vaivaa sinua kun vauvakin on tulossa.
Uskoisin että hän kuitenkin ymmärtää lastesi tärkeyden sinulle viimeistään sitten kun oman lapsensa saa.
Et siis hyväksy sitä että lapsesi asuvat myös isännsä luona, olet aika itsekäs, kun tälläistä yleensä kyselet näillä palstoilla, se myös kertoo omasta suhtautumisesta, kun asut avoliitossa etkä ole valmis menemään aitoon avioliittoon, ymmärrän hyvin susiparis ilmaisun, että miks, ei siitä kannata kovin loukkaantua jo pelkästään se, että haluat nopeaa vastausta tältä palstalta kertoo sinun omasta sydämen tilastas, et siis ole rehellinen nykyiselle kaverilleskaan, vaan sinulle on omia pyrkimyksiä, eikä lapset ole siinä päällimmäisenä vaan halu loukata toista osapuolta, ehkä sinun ent.lapset pitävät isästään enemmän.
ja höh höh sun viestilles olet kyllä aika kakara että ylipäätään tallasta kirjottelet näillä palstoilla se kertoo että et ole kasvanut aikuiseksi vaan elelet vielä jollain teiniaivotasolla vaikka ymmärrän että se on loukkaus niitä viksuja teinejä kohtaan joilla on aivot ajatella, miksi pitäisi mennä naimisiin, ei se ole mikään tae suhteen pysyvyydestä erotaan sitä avioliitoistakin ja toisaalta ollaan ikipitkään avoliitossa, mä tiedän yhden parin joka meni avioliittoon vasta kun lapset oli teinejä, sitä ennen oltiin avoliitossa, mun mielestä toi sun vastaus kertoo sun omasta sydämen tilasta eli siitä että sä et kykene asettumaan toisen asemaan ja eikä sulla siten ole empatiakykyä vaan vain halu loukata toista ihmistä koska latelet omia olettamuksiasi sillai että ne olisi ton toisen ihmisen ajatuksia ja toimintatapoja elikkä et varmaankaan kykene syvälliseen perusteelliseen kuunteluun tai edes viestin luettauasi pohtimaan tilannetta, vaan alat vaan nopeesgti vatailee ja kommentoimaan tällä palstalla, sillä et voi tietää toisen elämästä mitään koska et ole elänyt sitä ja siksi ei pitäisi ryhtyä tietämään mitä toinen ajattelee
luin viestisi ja anteeksi jos ymmärsit väärin, olen itse luopunut joskus aikoja sitten pojistani ja heidän isästä.
tiedän vaan pari tosi asiaa mikä painaa meidän molempien vanhempiemme mieltä.
eli lyhyt vastaus kunnioitan lasteni isää....
ja avoiliitto ei todellakaan ole mikään ratkaisu tähän!!!
Jaa,a todellakin vajavainen ihminen olen ja suoraan sanon yleensä, kun kysytään eli sinun vastauksesi kyllä oli aika paljon kuvaava sinun omaa tilaas, minä olen ollut naimisissa jo 24 vuotta eikä ole tarvinnut ajatella eroa vielä vaikeinakaan aikoina, kylläkin asioita on joutunut sopimaan omassakin liitossa ja kaiken lisäksi omaan aika ison perheenkin paljon isomman kuin sinä hyvä ystäväni ja sosiaalisessa työssäkin jo joutunut jonnii aikaa olemaan, joten se siitä, eli ei kannata teiniksi vielä haukkua otan sen kohteliaisuutena tietysti, mutta sinuna kyllä tarkistaisin omaa kantaas mieheesi eli oletko sydämestäsi hänen kanssaan vai onko siellä raha tai jokin muu innoittava tekijä taustalla, toisilla itsekkyys on pahin, kyllä avioliitto on osoitus siitä että haluaa rakentaa liiton oikeisiin arvoihin onhan se yksi peruspilareista, usko vaan minua tässä, onhan minulla kokemusta omasta takaakin ja kokemusta myös kertynyt muista yhteyksistä.Jos et kestä neuvonsanoja, niin silloin sinun tarvitsee mennä itseesi!!
Se koira älähtää johonka kalikka kalahtaa.
kyllä Jussu oikees oli ku kirjoitti noin suoraan,
kun kertoi avioliiton tärkeydestä, onhan ne homotkin menos naimisiin ja varmaan mukavia kultaisia poikia saavat vielä pilareitaan tukemaan. Silti paras pilari on mies ja nainen avioliitossa sehän on yhteiskunnan peruspilari, avoliitto on lapsellekin peloittava, kun vanhemmat voivat lähteä milloin vaan lätkimään jos ei huvita, tämä kyllä kertoo nykyihmisen suuresta itsekkyydestä, kun ei olla valmiita antamaan itsestään kaikkea likoon yhteiseen hyvään, aika huono yhtiö se olisi jos olisi osakas olematta vastuussa tekosistaan ja aidan takaa räksyttäis kuin taas tuli tehtyä virhe eikä ota oikeaa vastuuta kaikesta. Kehoitankin sinua perustamaan oikean perheen ja rakastamaan miestäs sekä myötä että vastoin käymisissä aina kuolemaas saakka, ja sitten vasta olet oikeutettu vaihtamaan puolisoa, tämä kaikki on totta!Muista yx asia vielä avioliittoon kätkeytyy siunaus ei avoliittoon, sen varmaan oletkin jo huomannut tai jos et niin aikanaan huomaat!
ehkä olen joo väärässä ja kieltämättä olen toivonut naimisiin menostakin mut sitten tulee mieleen monta paria jotka jostain syystä eroaa.
no ehkä seurustelen väärän ihmisenkin kanssa,
olen maininnut kihloihin menosta ja ym mut olen vaan niin...
no otan syyni itseeni ei se aurinko paista mun risukasaan mut kiitos neuvoista kaikille!!!
ehkä se oikea joskus löytyy