saako nainen

ja sillä selvä.
se on yhtälailla väkivaltaa kuin sinä löisit häntä.

Laissa puhutaan tietääkseni sellaisesta asiasta kuin koskemattomuus. Naisesi teki väärin. Asia vain sattuu olemaan suomalaisille miehille tabu, vaikkei pitäisi. Naisetkin osaavat lyödä..:(

Entinen tyttöystäväni löi minua usein avokämmenellä kasvoihin, jos jäi riitelyssä tai väittelyssä mielestään hopealle. Kovin kivuliasta se ei ollut - kasvot kuumottivat jonkin aikaa sen jälkeen - mutta sitäkin nöyryyttävämpää. Tätä tapahtui myös julkisilla paikoilla, mm. kadulla ja kerran eräässä kauppakeskuksessa. Olen tyytyväinen, etten koskaan lyönyt takaisin.

Kiitos vastauksista, jotenkin hyväksyn pienen "läpsäsyn" mutta tosiaan kun kunnon mojauksen jälkeen en koskaan kuullut mitään... "anteeksi rakas" siis edes jotain katumusta niin ihmetytti.

ai ku ei saa ottaa jääkapista ruokaa, täh?? siis,onks toi totta.. miks ei sais syyä ku o nälkä..
ja mä en hyväksy lyömistä oli se sitten kumpi sukupuoli tahansa.

ukko oli tullut umpi jurrissa kotiin, vaikka minä pyysin olemaan lähtemättä.. itkin koko yön viiteen saakka ja aamulla miehen huojuessa kämpässä oli pakko lyödä, jotta se humalaltaan tajusi jotain... ja kyllä siinä löynnissä raivoa oli, vaikkei voimaa niinkään....... seuraavana iltana löin toisen kerran, kun suututti vieläkin niin paljon, kun mies ei saanut tekojaan selvitettyä minulle...
näiden tapahtumien jälkeen hävetti, kun olin purkanut raivoni väkivaltana.. itse olen aina teroittanut puoliskoni päähän, etten hyväksy suhteessa minkäänlaista väkivaltaa.. anteeksi pyysimme toinen toisiltamme ja hiljaa mielessäni päätin, etten enää koskaan lyö. eikä ole ukkokaan enää koskaan tullut umpi tunnelissa kotia tai lähtenyt ns. luvatta, että edes jotain hyvää niistäkin riidoista

tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta teoista voi oppia

Mutta ensimmäisestä lyönnistä kyllä lähtisi menemään...

Lyön tietysti takaisin. Minua ei kukaan lyö ilman että löisin takaisin.

Mutta parisuhdehan loppuu siihen ekaan lyöntiin, se on selviö.

väkivaltaisen tavan purkaa tunteitaan, siihen on hyvä laittaa stoppi. HETI. Ei ole kauhean viisasta jos hän vaikka jatkossa lyö lapsiaan.

Itse miehinä me kestämme ehkä muutaman huitaisin, mutta häpeä ja nöyryytys mikä siitä seuraa aikas iso. Naisten on ihan turha ajatella että se on vain se fyysinen kipu, kyllä se on enempi se henkinen puoli. Ehkäpä siinä on jotain samaa kuin raiskauksessakin. Tuntuu että on toisen armoilla törkeästi.

Itse olen kokenut samaa. Lyönnit tosin olivat niin puhdittomia, ettei niistä itelle kipua siunaantunut. Ja osuessaan luisiin kohtiin hän itse kärsi enemmän. Historiasta johtuen ymmärrän kuitenkin käytöksen ja asiaa läpi käymällä siitäkin pääsee eroon.

En tosin ottanut koko väkivaltapuolta vakavasti, ennen kuin hän oli havainnut lyönnit tehottomiksi ja aloitti kynsimisen (josta jäi sitten arvet). Asian läpikäymisen jälkeen ei ole toistunut.

Monet naiset tuntuvat kyllä olevan juuri tuota mieltä että "kyllä miehen kuuluu kestää pari lyöntiä". Asenteissa korjaamisen varaa.