puolison vanhempien haukkuminen

tuntuu että mieleni on jo mustattu ikiajoiksi.ei ole mukavaa että elämänsä työtä tehneet ja ystävälliset iäkkäät ihmiset kaiken päätteksi lyödään minulle aivan lyttyyn.tietäisivätpä vaan.

saman haukun saavat toki muutkin sukulaiseni ja suuri osa kavereista jollain lailla,aivan turhia kun ovat ja pelkkää ajanhukkaa minun hölistä heidän kanssaan.sekä muiden omaisuus,tavat ja toimet aina pitää arvostella ja kehua omansa.vaikka monasti asiat olisivatkin ihan objektiivisesti tarkastellen päinvastoin.oikein väsyttää kun tällaiset vedot pitää saada vedettyä aina asiassa kun asiassa.vaikka useana aamuna ajattelen että tänään en välitä,niin ei päivä pitkälle ehdi kun tämä mentaliteetti puskee päätään vähän joka käänteessä.niin empä sitten viitsi sanoa juuri mitään niin tulee vähemmin tätä palautetta.ja minä en ole mitenkään huumorintajuton,päinvastoin.tuo toinen kyllä taitaa olla ja jotenkin niinkun nauraminen olisi kiellettyä tyyliin...
mut toki hän minua arvostelee ja letkauttelee ihan typeriä ja samoja juttuja että oikein minulla lyö tyhjää voiko ja pitääkö toiselle noinkin sanoa.

sinertää kirjoitti:

tuntuu että mieleni on jo mustattu ikiajoiksi.ei ole mukavaa että elämänsä työtä tehneet ja ystävälliset iäkkäät ihmiset kaiken päätteksi lyödään minulle aivan lyttyyn.tietäisivätpä vaan.

saman haukun saavat toki muutkin sukulaiseni ja suuri osa kavereista jollain lailla,aivan turhia kun ovat ja pelkkää ajanhukkaa minun hölistä heidän kanssaan.sekä muiden omaisuus,tavat ja toimet aina pitää arvostella ja kehua omansa.vaikka monasti asiat olisivatkin ihan objektiivisesti tarkastellen päinvastoin.oikein väsyttää kun tällaiset vedot pitää saada vedettyä aina asiassa kun asiassa.vaikka useana aamuna ajattelen että tänään en välitä,niin ei päivä pitkälle ehdi kun tämä mentaliteetti puskee päätään vähän joka käänteessä.niin empä sitten viitsi sanoa juuri mitään niin tulee vähemmin tätä palautetta.ja minä en ole mitenkään huumorintajuton,päinvastoin.tuo toinen kyllä taitaa olla ja jotenkin niinkun nauraminen olisi kiellettyä tyyliin...
mut toki hän minua arvostelee ja letkauttelee ihan typeriä ja samoja juttuja että oikein minulla lyö tyhjää voiko ja pitääkö toiselle noinkin sanoa.

Lue lisää

Ex-mies teki just tuota samaa. Kaikki mun sukulaiset ja ystävät oli haukkumisen arvoisia. Kyllä se sieppasi monet kerrat, varsinkin kun sen omissa sukulaisissa olisi ollut sanomista paljonkin.

Mies jotenkin lähtökohtaisesti vihasi kaikkia minulle läheisiä ihmisiä. Mun pikkuveljeänikin, joka oli siis vielä alle kouluikäinen, se aina jotenkin morkkasi. Ei tietysti kohteille itselleen, vaan minulle. Tämä kohdistui myös meidän koiraan, joka oli sen mielestä typerä rakki, sen sijaan niitten perheen koira oli huippuälykäs ja vaikka mitä.

Mun olisi pitänyt laittaa stoppi kaikelle tälle jo heti alussa, mutta olin niin saamarin tyhmä ja rakastunut ja kestin kaiken. Sitten kun oltiin jo naimisissa, aloin oikeasti vasta ajatella, että mitä helvettiä tää tällainen oikein on. Miks mun on oltava aina puolustuskannalla omien sukulaisten ja ystävien takia?

Mies oli ksinkertaisesti vain niin mustasukkainen tyyppi, että koki uhkaksi kaikki mahdolliset ihmiset. Siis se halusi omistaa mut niin perusteellisesti, että minä olisin jättänyt kaikki omaisenikin ja muut läheiset jonnekin kauas taakse, ja vain hän, minun mieheni, olisi ollut elämässäni se ainoa ja ykkönen eikä ketään eikä mitään muuta. Mun olisi kai pitänyt itsenikin ruveta halveeraamaan omaa sukuani ja perhettäni, sitten se kai olisi ollut tyytyväinen.

Osatekijä oli varmaan myös kotoaan opittu malli. Silloinen anoppi oli just samanlainen, että kaikkia ihmisiä se haukkui ja naureskeli, kukaan ei ollut sen mielestä mitään, paitsi heidän perhe ja heidän lähipiiri. Kaikki oli heillä niin hyvää ja parasta. Kun mun äitini joutui sairaalaan ja oli siis tosissaan vakavasti sairas, ja minä olin tietenkin huolissani, niin anopin mielestä siinä ei olisi ollut mitään aihetta huolestumiseen. Hän vaan höpötti, että kyllä sitä sairastella saa jos siihen alkaa, mutta ei hänellä vaan ole varaa tässä sairastella eikä valitella jne. Ei hän vaan ole koskaan joutanut sairastamaan. Ja muut kuorossa siinä samaa mieltä.

Eiköhän tässä sunkin miehellä ole vähän sama juttu. Epävarmuus omasta itsestään pistää mollaamaan muita. Sun pitää puolustaa omaisiasi reippaasti ja näkyvästi, et saa alistua tähän. Tulkoon vaikka mikä riita, näin ei saa olla. Lapsikin huomaa tämän ja sille tulee vaikeata, ku ei tiedä millä puolella saisi olla.

...joka on moittinut/haukkunut puolison vanhempia. Johtunee siitä, etteivät he ole millään tavalla kiinnostuneita omasta pojastaan eli aviopuolisostani ja lapsenlapsestaan:-(

Moni sanoo, että ole onnellinen kun on noin päin verrattuna siis sellaisiin appivanhempiin jotka tyrkkäävät nenäänsä joka asiaan...Mutta jotenkin toi ylipassiivisuus ottaa vaan päähän!!! Minun mielestä se vaan on outoa, ettei koskaan kysytä "mitäs teille kuuluu?", "kuinkas töissä sujuu?" jne. Kertaakaan eivät ole esim. yli 30 v. pojalleen soittaneet...Ei kai tuollaista käytöstä voi normaaliksi sanoa?? Vai olenko vaan itse vähän outo...mene ja tiedä:-)