0n se niin että usein tunteisiin vedotaan välittämättä uskollisuudesta.
Tunteet tulee ja ne menee. Tuuliajolla ollaan jos pelkästään tunteille elämän suuremmat päätökset perustetaan.
Rakkauden tunteet ovat ihania mutta kun väliin vihastuttaakin. Tuskin vihastumiselta tai vihaltakaan välttyy kukaan.
Aivan liikaa huudellaan tunteiden perään, erotaan kun on niin "suuria" tunteita jotakin toista kuin kumppania kohtaan, tai ollaan niin hemmetin vihaisia omalle puolisolle.
Ei normaali elämä ole tunteiden perässä juoksemista vaan elämästä ylipäätään selviytymistä ja läheisten auttamista eteenpäin.
Olisiko syytä taistella hyvien asioiden puolesta, tehdä jotakin ongelmille jotka hiertävät ja iloita hyvistä päivistä ja siitä vierellä kulkevasta ihmisestä, että hän minua jaksaa. Kun niitä vikoja itsessäkin varmasti on.
Tavallista arkea ja juhlaa kaikkine rasitteineen niin hyvinä kuin huonoina päivinä, sitähän elämän todellisuus on.
Olisiko elämästä tullut aivan liian hektistä välittämättä huomisesta. "Tartu hetkeen" ei olekaan aina hyvä neuvo, kun se huominenkin väistämättä tulee ja sitäkin on ajateltava.
Tunteet tulee ja ne menee. Tuuliajolla ollaan jos pelkästään tunteille elämän suuremmat päätökset perustetaan.
Rakkauden tunteet ovat ihania mutta kun väliin vihastuttaakin. Tuskin vihastumiselta tai vihaltakaan välttyy kukaan.
Aivan liikaa huudellaan tunteiden perään, erotaan kun on niin "suuria" tunteita jotakin toista kuin kumppania kohtaan, tai ollaan niin hemmetin vihaisia omalle puolisolle.
Ei normaali elämä ole tunteiden perässä juoksemista vaan elämästä ylipäätään selviytymistä ja läheisten auttamista eteenpäin.
Olisiko syytä taistella hyvien asioiden puolesta, tehdä jotakin ongelmille jotka hiertävät ja iloita hyvistä päivistä ja siitä vierellä kulkevasta ihmisestä, että hän minua jaksaa. Kun niitä vikoja itsessäkin varmasti on.
Tavallista arkea ja juhlaa kaikkine rasitteineen niin hyvinä kuin huonoina päivinä, sitähän elämän todellisuus on.
Olisiko elämästä tullut aivan liian hektistä välittämättä huomisesta. "Tartu hetkeen" ei olekaan aina hyvä neuvo, kun se huominenkin väistämättä tulee ja sitäkin on ajateltava.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeassa olet. Jos tunteiden mukaan menee, varmasti jokainen on uskoton. Ihastuksia tulee ja menee, jos niille antaa tilaa. Kyse onkin avioliitossa siitä, että on tehnyt lupauksen ja päätöksen, että on toiselle uskollinen.
Vaikea se toki välillä on, mutta mahdollista.
Olet oikeassa.
Ihmisiin vaikuttaa nykyisin hyvin paljon "reaaliajassa" eläminen. Joka tuutista tulee ohjelmaa, jossa eletään tätä hetkeä (tv:n tositv-ohjelmat, jatkuva reaaliaikainen uutisointi jne.).
Ihminen ei siis koe asioita enää jatkumona, eli siten, että asioilla olisi syyt ja seuraukset, vaan kaikki koetaan hetkellisesti.
Kun "suuri tunne" tulee, kuvitellaan, että tämä on nyt suurta rakkautta. Ei mietitä ollenkaan, mitä tapahtui viisi vuotta sitten, kaksi vuotta sitten tai kolme kuukautta sitten. Puhumattakaan, että ajateltaisiin tulevaa. Millään muulla kuin tuolla suurella tunteella ei ole merkitystä.
ei välttämättä tule, terveisiä haudan laidalta.
Toivottavasti jaksan aina rakastaa niin paljon että laitan toisen edun omani edelle, vaikka se tarkoittaisikin typerien kliseiden vastaisesti toimimista tai jopa luopumista. Ainukertainen on jokaisen elämä.
Ja kiitos, minua ei tarvitse kenenkään velvollisuudentunnosta rakastaa takaisin.
niin kauan kun ON tunteita, vaikka sitten negatiivisia, avioliitolla ON toivoa.
Avioliitto on helvetti, kun ei ole enää mitään, mitä tuntea. Ei hyvää, ei huonoa, ei MITÄÄN. Silloin on ihminen oikeasti tullut haudatuksi jo vuosikymmeniä ennen kuolemaansa.
Rehellisesti sanoen, en ymmärrä näitä ihmisiä, jotka kertovat tunteidensa kuolleen. Kyllä täytyy olla tunneköyhä ja itseensä kääntynyt ihminen, jos ei pitkän avioliiton jälkeen mitään tunne kumppaniaan kohtaan. Ei kiintymystä, myötätuntoa. Ei edes vastenmielisyyttä tai vihaa.
Minusta tämä tunteiden kuolettaminen on tietoista. Se on erittäin tyypillistä vanheneville naisille, jotka haluaisivat "kokea jotain ennen kuolemaa".
Niin, vanheneva nainen yleensä HALUAA kokea jotain uutta ennen kuolemaansa, ja jos se, mitä hän haluaa kokea on jotain muuta, kuin vanheneva ukkonsa, niin heti ollaan osoittamassa sormella: JULMA, PAHA NAINEN. Tätä se aina on.
Elämässä on niin paljon muutakin intohimoa, kuin se, mitä tunnetaan puolisoa kohtaan: on matkoja eksoottisiin maihin, on luonto ja eläimet, on taide ja kirjallisuus. Voi tähän maailmaan mahtuu niin paljon... ja yleensä vain vanhenevat naiset kokevat tämän tärkeäksi. Ja onneksi näin!
Ukot sensijaan hautautuvat omiin syövereihinsä ennen aikaisesti, koska eivät koskaan ole osanneetkaan kuvitella elämäänsä muuta kuin vaimon (joka yleensä on huolehtinut kaikesta).
Sehän on kaikien mielestä vaan hienoa, että ihminen löytää elämäänsä sisältöä. Kuka sitä nyt paheksuu, jos vanheneva nainen matkustaa, harrastaa kulttuuria, opiskelee kieliä ja täyttää elämänsä mielenkiintoisilla uusilla asioilla? Siitähän ei ole kyse.
Ongelma on nimenoman siinä, kun vanheneva (40 ) nainen ei ymmärrä hakea elmäänsä sisältöä. Elämän tylsyydestä syytetään omaa äijää. Nämä ellit ajattelevat, että elämä aukenee, kun laitetaan vanha äijä roskiin ja otetaan uus ja ehompi tilalle.
Sehän on nimenomaan oikein, että nainen etsii sisältöä elämäänsä lasten aikuistuttua.
sisältöä elämässään; omat harrastukset, omat ystävät läpi vuosien, oma mielenkiintoinen työ ja riittävä määrä "itsekkyyttä" pitää kiinni näistä elämän sisällöistä aviomiehen ja lasten ohella. Kun työorientoitunut aviomies sitten keski-ikäisyyden kynnyksellä ilmoitti halunsa omaan elämään, tarkoitti se suomeksi sanottuna toista naista - työpaikkaromanssia. No, oma naisen elämäni jatkui eron jälkeenkin omana ja lasten elämänä. Vain yksi mies oli pudonnut porukasta.
Kehotan kaikkia naisia säilyttämään oman elämän sen perhekuvion lisäksi, kun näitä yllätyksiä näyttää elämä (mies) heittävän tiellemme.
Naisella riittää mielikuvitus pitemmälle järjestää oma elämä mielenkiitoiseksi.
Miehen mielikuvitus tarkoittaa usein käytännössä uutta naista. Edellisestä suhteesta lähdetään aina uuteen suhteeseen. Naisella on jo valmiina niin paljon kaikenlaista elämässään, että naisen ei välttämättä tarvitse eron sattuessa etsiä välittömästi uutta miestä. Ja usein käykin niin, että nainen on pitkään tyytyväinen ilman uutta parisuhdetta.
Nämä "katkerat ellit", joista ed. kirjoittaja puhuu, ovat katkeria ihmisiä; heitä löytyy myös miehistä. Mies on aika avuton ilman naista, ja yksin jääneet miehet ovat usein melko katkeria.