Ymmärrrän, että aihe, josta nyt kirjoitan, on monelle tällä palstalla kipeä ja arka. Rohkenen kuitenkin ottaa sen esille, koska pidän sitä hyvin tärkeänä.
Sitoutuminen ei ole nykyisin muodissa. Monet kuvittelevat, että jos sitoudun toiseen ihmiseen, joudun kahleisiin: tulen sidotuksi enkä voi enää toteuttaa itseäni.
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Se että sitoudumme puolisoomme päinvastoin vapauttaa meidät elämään kokonaisvaltaisesti ja aidosti.
Puolisoiden keskinäinen sitoutuminen tuo mukanaan kiistattomia siunauksia, vaikkei niistä julkisuudessa paljon puhutakaan. Sen sijaan saamme tavan takaa kuulla niistä surullisista seurauksista, joita heikko tai olematon sitoutuminen on aiheuttanut.
Olipa kuinka epämuodikasta ja vanhanaikaiselta kuulostavaa tahansa, olen vakuuttunut siitä, että sitoutuminen lataa parisuhteeseen voimaa, henkistä tilaa ja onnellisuutta!
Kirjoitin blogiini jutun sitoutumisesta:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Millaisia ajatuksia sitoutuminen sinussa herättää?
Sitoutuminen ei ole nykyisin muodissa. Monet kuvittelevat, että jos sitoudun toiseen ihmiseen, joudun kahleisiin: tulen sidotuksi enkä voi enää toteuttaa itseäni.
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Se että sitoudumme puolisoomme päinvastoin vapauttaa meidät elämään kokonaisvaltaisesti ja aidosti.
Puolisoiden keskinäinen sitoutuminen tuo mukanaan kiistattomia siunauksia, vaikkei niistä julkisuudessa paljon puhutakaan. Sen sijaan saamme tavan takaa kuulla niistä surullisista seurauksista, joita heikko tai olematon sitoutuminen on aiheuttanut.
Olipa kuinka epämuodikasta ja vanhanaikaiselta kuulostavaa tahansa, olen vakuuttunut siitä, että sitoutuminen lataa parisuhteeseen voimaa, henkistä tilaa ja onnellisuutta!
Kirjoitin blogiini jutun sitoutumisesta:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Millaisia ajatuksia sitoutuminen sinussa herättää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omalta kohdaltani voin sanoa, että ennen naimisiin menoa mietin asian läpi. Ja tulin siihen tulokseen, että haluan viettää silloisen kihlattuni kanssa loppuelämäni. Kysyin myös häneltä oliko samaa mieltä ja miettinyt asian kaikilta kanteilta. Silloin vastaus oli, että kyllä hänkin haluaa sitoutua loppu elämäkseen.
Miten ollakaan 2 vuotta aviossa ja saan kuulla, että puolisoni tuntee olevansa liiton vanki, kahlittu ja halusi eron. Hiukka pisti kiukuttaa kun kuitenkin tunnettiin toistemme hyvät-/huonotpuolet jo ennen naimisiin menoa.
Sanottakoon ettei meidän suhde muuttunu mihinkään naimisiin menon myötä, oli kuitenkin takana 9 yhteistä vuotta joista 8 kihloissa.
Eli johtopäätöksenä tohon sun kysymykseen on 50/50. Eli osaa kahlitsee ja toisia ei.
ei sitoutuminen johda kahleisiin koska aviossa elämä on yhdessä kulkemista ja jakamista. mutta vaille perhemallia ja rakkautta jäänyt nuori tai lapsi ei kykene sitoutumaan omassakaan avioliitossaan vaan elää jatkuvassa lähtövalmiudessa.surullista
pitäisi jo osata sitoutua, tässä iässä, ei kykene pysty, malli ollut lapsuudesta p....stä. Tiedän faktat että itse oppii myös uutta mutta opittu aina vaikuttaa. Joutuu suodattamaan asioita lapsuuden ja uuden
opitun kautta ja siitä vetämään itselleen sopiva johtolanka.Kuka sanoo mikä olisi oikein, näin osaan vain minä toimia, muuta en osaa!
Niinhän se on, että lapsena opitut mallit ovat vahvoja vaikuttajia, myös sitoutumisen suhteen. Hallaa lapselle aiheuttavat niin rikkinäinen tausta kuin myös muodollisesti ehyt mutta vain toisen ehdoilla toimiva vanhempien suhde.
Ei ole kuitenkaan mahdotonta eheytyä sisäisesti siinä määrin, että pystyy vapaasta tahdostaan sitoutumaan puolisoonsa. Se voi kyllä olla kivuliasta ja viedä aikaa, mutta se on vaivan arvoista.
Miten absurdeja ajatuksia. Eikö ole mitään asiallista kirjoitettavaa?
Liian monelle avioliiton malli on sitä, että kytätään toinen toistaan, toinen sanelee kuinka pitää elää tai ympäristön paineet lukkiutua tiettyyn tapaan ovat liian suuret. Luovutaan itselle tärkeistä asioista muka avioliiton (lapset, työura, koulutus, harrastukset, elämäntapa jne.) hyväksi. Uhraudutaan jonkun jäykän kaavan takia, kun ei uskalleta tehdä omasta avioliitosta oman näköistä.
Minulle ainakin omien vanhempien liitto on esimerkki siitä, kuinka avioliitto tukahduttaa ja katkeroittaa ja elämä jää elämättä. Olleet yhdessä 50v. siksi en ole jäänyt mihinkään sellaiseen suhteeseen, missä olen tuntenut olevani nurkkaan ahdistettu. On ollut sellaisia vaatimuksia, joihin en ole kyennyt alistumaan. Esim. jatkuvan seuran pitäminen toiselle.
Olen löytänyt vasta aikuisiällä ihmisen, jonka kanssa pystyy hengittämään. Olemme molemmat eronneet pitkistä liitoista ja eläneet vuosia yksin tässä välillä. Nyt meillä on rohkeutta elää omalla tavallamme, vaikka muiden mielestä emme kuulemma ole "oikealla" tavalla aviolittossa.
Sitoutuminen ei johda kahleisiin, ei valtataistoihin eikä mihinkään pahaan jos...
Kyseessä on aito rakkaus.
Mistä tuntee aidon rakkauden?
Siitä että toinen tahtoo sinun kasvavan paremmaksi ihmiseksi, vaikka tuo veisi jotain häneltä itseltään.
Pyyteetön rakkaus on aitoa, mutta erittäin harvinaista.
Yleensä suhteessa on ottaja ja antaja, silloin se joka rakastaa aidosti joutuu usein kärsimään enemmän, toinen ymmärtämätön elää ja nauttii olostaan, niin kauan kuin onnea riittää. Erittäin harvoin se enemmän rakastava jaksaa rakastaa loputtoman kauan jäädessään vaille vastarakkautta ja tukea.
Sitoutuminen on todella sitä ettei ongelmia vältellä, ne käsitellään heti kun hännänpäästä kiinni saadaan. Puidaan niin ettei hampaankoloihin jää muruja ja noin jokainen riita ja erimielisyys vie lähemmäksi toista, ei kauemmaksi. Jokaisen riidan jälkeen tulee sovinto, jos rakkaus on aitoa.
Aina ei sovintoa löydy, silloin riidan voi siirtää ikuisiin riitoihin, sitä ei kannata käydä läpi joka perjantai, vaan sen voi laittaa mappiin ö = Annan toiselle tilaa olla erilainen.
Toit esille monta viisasta ajatusta siitä, mitä sitoutuminen on ja kuinka se suojaa liittoa.
Kuule, kirjoittele sinä blogiisi mitä kirjoittelet. Miksi ihmeessä täällä sitä mainostat? Eikös täällä ole kaupustelu ja kerjääminen kielletty!