ongelmana on se että en halua lapsia mutta mieheni haluaa, ja miehen suku kyselee että millon niitä lapsia tulee ja oma suku kyselee... tuntuu että kaikki painostaa tekemään jotain sellaista mitä ei itse halua. tulee tunne että on pakko tehdä yks muksu että sais olla rauhassa. sitten kun kerron jollekkin kaverille että en koskaan halua lapsia niin ne katsoo sillä ilmeellä et ootko nyt ihan vajaa ja sanovat että kyllä sä viel joskus haluat, mutta olen 100 varma etten halua. eli lopputulos on että miehestäni tulee katkera molemmt suvut on katkeria ja kavereita ei kohta ole kun ne kaikki saa lapsen mua pidetään outona ja itsekeskeisenä... niin on kiva elämä. onko ketään kohtalotoveria?
en halua lapsia
zenalin
212654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lapsen haluaminen tai haluamattomuus on henkilökohtainen valintakysymys, johon kenenkään ei pitäisi puuttua. Usein ajatellaan, että vain lapsen HALUAMINEN on tunne; lapsen haluamattomuus on myös tunne, ja se voi olla hyvin voimakas tunne. Siinä eivät "neuvot" tyyliin "kyllä sä vielä joskus..." merkitse yhtään mitään.
En koskaan nuorempana haaveillut perheestä ja avioliitosta. Olenkin elänyt omannäköiseni elämän, eikä minulla vieläkään ole lasta. Olen aina intuitiivisesti tiennyt, että perhe-elämä ei ehkä ole minua varten, vaikka en varsinaisesti koskaan ole tehnyt päätöstä, että ehdottomasti en halua lasta.
On tärkeää miettiä, mitä kaikkea elämältä haluaa, jos ei perhettä perusta. On monia asioita, jotka tulevat olemaan sinulle mahdollisia, jos sinulla ei ole lapsia; olet esim. vapaa muuttamaan vaikkapa ulkomaille.
Kaikkea hyvää tulevaisuutesi, et todellakaan ole ainoa näin ajatteleva ja tunteva!
...vielä hannkia mahdollisesti jälkikasvua jonkun muun kanssa. Ikävä asia molemmille, mutta aina ei ihmiset halua samoja asioita. toisaalta täytyy sanoa, ettäen tiedä ikääsi ja vaikka kuinka päättää joskus nuorempana jotain, ihminen muuttuu, usko tai älä. Itse en ajatellut koskaan lapsia hankkia, mutta sitten päälle kolmikymppisenä aloinkin odottaa ja täytyy sanoa, että se on ollut elämäni ihanin asia. sitä vaan ei tiedä ennen kuin kokee.-
että en tule koskaan haluamaan lapsia, ja mies ei sen takia halua erota... olen kyllä ehdottanut monta kertaa. joskus rakkaus on tärkeämpää...
Miks aina jonkun pitää vastata tällaseen alotukseen tolla iänikuisella vakiovastauksella: Kyllä sä sit vielä haluut lapsen, oota vaan, kyllä mäkin... jne. jne.
Tää alottaja et ole sinä. Ja näin et voi mennä sanomaan, mitä tää alottaja tulee tuntemaan ehkä 10 vuoden päästä.
Joillain naisilla tuntuu olevan joku PAKKO mennä sanomaan näin. Olis kiva joskus tietää, miksi? Ei ihmisii tartte paapoa. Kyllä ne itsekki tietää mitä ne tuntee.
Aina kun annetaan tämä neuvo, mainitaan samalla, että oma lapsi on ihana ja sen tietää vastaa kun itse kokee.
En usko, että kukaan väitettäsi kyseenalaistaa. Mutta et ehkä itse ymmärrä, että kaikkea sitä, mikä on elämässä ihanaa, ei tarvitse haluta, jos siltä tuntuu. Me joudumme kaikki luopumaan joka tapauksessa jostakin.
Olen itse asunut vuosia ulkomailla (ilman lasta). Olen kokenut (ihania) asioita, joita suurin osa ihmisistä ei koskaan elämässään koe. En kuitenkaan antaisi neuvoksi kenellekään ulkomaille muuttoa vain siksi, että se on minusta ollut ihana asia.
joka ei halua lapsia. Älä pilaa miehesi elämää.
Kyllä jokainen ottaa vastuun itsestään. "Älä pilaa miehesi elämää" on neuvona yliammuttu; eiköhän mies itse päätä mitä tekee. Ei lasta haluamaton ihminen kenenkään elämää pilaa. Kasvakaa aikuisiksi hyvät ihmiset älkääkä jaelko lapsellisia neuvojanne ihmisille, jotka selvästi tietävät mitä tahtovat!
Tiesin jo ihan nuorena etten haluaisi lapsia. Sain kuulla nuo samat kommentit kuin sinä; kyllä sä vielä joskus haluat. Tiedän, kuinka ne ärsyttävät. Ihan kuin meidät kaikki olisi tehty samasta muotista ja normaalielämän tulisi mennä samoja raiteita pitkin! Onneksi löysin miehen, joka ei myöskään halunnut lapsia, ja nyt lähes nelikymppisinä olemme todella tyytyväisiä parisuhteeseemme ja elämäämme. En varmasti olisi nykyisen mieheni kanssa jos hän minua olisi painostanut lastenhankintaan. Nämä ovat suuria arvokysymyksiä, joista ei voi tinkiä. Onnea uuden miehen etsintään sinulle!
voi sanoa toiselle, että etsi uusi mies... ihan sairasta! olen sitä mieltä että joskus rakkaus voittaa kaiken muun... vaikka se mies hankkiskin jonkun muun naisen ja sais sen pennun niin olisiko se onnellinen avioliitto jos se mies oikeesti rakastaakin sitä naista joka ei lasta halunnu??? ei lapsi oo mikään unelmien täyttymys. elämä on paljon helponpaa ilman, et oo kenetäkään riippuvainen saat mennä niinkun haluat ja nukkua lauantaisin niin pitkään kun haluat! tää elämä on vaan kerran miksi pilata se, tää maailma on muutenkin ylikansoitettu ja puhutaan tulevasta ilmastonmuutoksesta... on itsekästä tehdä tänne lapsi vaan sen takia että olisi joku joka sut joskus laittaa hautaan.
olevansa mm. mukavuudenhaluinen, kun ei halua lasta.
Jos mukavuudenhalun perusteella tässä maailmassa jätettäisiin lapset laittamatta, niin olisimme sukupuuton partaalla alta aikayksikön.
On aika kurjaa, kun naiset löyvät toisiaan tällä asialla, eli kun muutakaan ei "keksitä", niin sitten aletaan nähdä kaikenlaisia vikoja siinä henkilössä, joka ei halua lasta. Minusta tällainen käytös on useinmiten pelkkää kateutta.
kun jos jollekkin sanoo et en halua koskaan muksui niin ne jotenki kattoo sillee kauhistuneena, et toi on ihan sairas ihminen... kaikki kaverit ihan katoo ympäriltä... ja nekin kaverit ketä on vielä jäljellä on raskaana tai saaanut jo muksun ja ei pahemmin haluu olla enää tekemisis kun liikkuvat kimpas vauvapiireis nyyhkimässä kuka on vähiten nukkunut viime yönä =) kiva kiva
Ikävää, jos kaveripiirisi on kauttaaltaan lapsiperheitä. Kannattaa etsiä ihan aktiivisesti muutakin seuraa vaikka harrastuksista. Ihmisiä on niin monenlaisia, että varmasti löydät samanhenkisiä ihmisiä, jos vain näet sen vaivan, että etsit heitä.
Ei kannata jumiutua muutenkaan yhteen tuttavapiiriin. Se voi monesta muustakin syystä alkaa tuntua ahdistavalta. Elämä on kuitenkin pitkä, ja me tarvitsemme kiinnostavia ihmisiä ympärillemme kaikkina aikoina.
Sitten kun veli saa lapsen ja sille juttelee ja on sen kanssa niin alkaa jutut liikkumaan, että "no nyt sen pää on kääntynyt, nyt sekin haluaa lapsia... mitä me sanottiin". Vaikka haluaa pitää hyvät välit veljen lapseen ja se on mulle myös se "mun lapsi". en kaipaa omaa.
Jospa kävisit sterilisaatiossa, niin ei tarttis ainakaan tuollaista kuunnella.
veljelläni kanssa muksu ja kun oon sen muksun kans nii kaikki olettaa et no nyt sen "sydän sulaa" jostain syystä kaikki olettaa et oon joku lasten vihaaja... en mä nyt niitä vihaa. viha on liian vahva sana. osa muksuist on iha jees mut osa taas ei.
Meillä miehillä tuo asia on onneksi helpompi kuin naisilla. Naiset saavat paljon enemmän selitellä jos ei perhe-elämä kiinnosta.
Itse olen aina tiennyt, että en koskaan mene naimisiin enkä ole mikään aviomies tai isukki. Teini-ikäisenä jo tuon tiesin mutta asiasta puhuessani vanhat tädit nauraa rätkättivät ja sanoivat, että odotahan kun sulle tulee ikää lisää niin mielesi muuttuu. No, ikää on tullut jo melko lailla lisää eikä mieli ole muuttunut. Ne entiset sanojat, jotka vielä elossa ovat, eivät nyt enää asiasta sano mitään.
Jotkut asiat vaan tietää etukäteen aina. Ihmiset ovat niin erilaisia yksilöitä, että ei voi todellakaan yleistää, että se asia mikä sopii suurimmalle osalle ihmisistä sopisi kaikille.
Jos 50% parista ei halua lasta ja 50% haluaa, niin silloin EI aanet voittavat.
Toisin sanoen teidan kahden ei missaan tapauksessa kannata hankkia lapsia. Se etta sina et heita halua, on taydellisesti hyvaksyttavaa. Myoskin se etta sina olet rehellisesti kertonut sen miehellesi.
On miehesi valittavana haluaako han jatkaa yhteiseloa sinun kanssasi vai ei. Jos han todella kovasti haluaa oman lapsen niin teida on kaikista parasta erota. Han tulee aivan varmasti loytamaan vaimon joka haluaa perustaa perheen jossa lapset ovat osa kuviota.
Aivan kuin sinakin, tulet aivan 100% varmasti loytamaan miehen joka ei myoskaan tahdo tehda lapsia.
Kumpikin teista on taydellisesti oikeassa ja teidan mielipiteissa ei ole mitaan epaoikeudenmukaista. Te vain ette ole sopivia toisillenne.
Jos 50% parista ei halua lasta ja 50% haluaa, niin silloin EI aanet voittavat.
Toisin sanoen teidan kahden ei missaan tapauksessa kannata hankkia lapsia. Se etta sina et heita halua, on taydellisesti hyvaksyttavaa. Myoskin se etta sina olet rehellisesti kertonut sen miehellesi.
On miehesi valittavana haluaako han jatkaa yhteiseloa sinun kanssasi vai ei. Jos han todella kovasti haluaa oman lapsen niin teida on kaikista parasta erota. Han tulee aivan varmasti loytamaan vaimon joka haluaa perustaa perheen jossa lapset ovat osa kuviota.
Aivan kuin sinakin, tulet aivan 100% varmasti loytamaan miehen joka ei myoskaan tahdo tehda lapsia.
Kumpikin teista on taydellisesti oikeassa ja teidan mielipiteissa ei ole mitaan epaoikeudenmukaista. Te vain ette ole sopivia toisillenne.
Tsemppiä sulle zenalin! Niin tuttua textiä ja ajatuksia. Parisuhteen kannalta tilanne on kaikkein vaikein. Lasta kun ei voi tehdä vain toista miellyttääkseen. Ja "väärät" ratkaisut voi jossain vaiheessa katkeroittaa. Oma avioliittoni päättyi eroon kun en pystynyt perhettä lupaamaan. Ironista...alkuvaiheessa uskoin muiden sanomiset ja todellakin kuvittelin että kyllä se vauvakuume sieltä joskus tulee. Nyt mennään jo kovaa kyytiä 30:tä ja biologisesta kellosta ei ole tietoakaan.Kyllä se vaan niin on että jotkut tietää tollaiset asiat hyvin nuorena, eikä tunteet ja ajatukset pakosti matkan varrella muutu. Olen menossa sterilisaatioon. Tiedänpähän ainakin sitten mitä vastata kaikille niille joiden mielestä mun mieli vielä muuttuu jne..:-)
että on muitakin näin ajattelevia =) haluiaisin itsekkin mennä sterilisaatioon, mutta en vielä pysty. vaikka tiedän 100% varmuudella että en halua lapsia niin tavallaan sitä sisimmässään toivoo että joskus tulisi 'järkiinsä'... mitä ei kylläkään koskaan tule tapahtumaan. tuntuu välillä että mussa on jotain vikaa kun en halua äidiksi, koko elämän olen odottanut että mieli muuttuis, kun koko suku sitä koko ajan jauhaa, että kyllä se mieli vielä muuttuu. no pakko tuottaa pettymys kaikille.
Kun miettii "onkohan minussa jotain vikaa, kun ei ole vauvakuumetta", niin kannataa tutustua myös oman lähisukunsa historiaan. Se auttaa myös ymmärtämään omaa tilannetta.
Minullakaan ei ole vauvakuumetta tullut, vaikka alan olla jo siinä pisteessä, että aikaa ei ole yhtään hukattavissa, jos lapsen mielisi laittaa. Ajatuksia asiasta on ollut, en vain ole koskaan tehnyt mitään ratkaisua. Eikä mikään varmaan muutukaan tässä suhteessa.
Isoäidissäni oli samoja piirteitä kuin minussa. Hän tietenkin laittoi lapsen (koska muuten en olisi tässä tätä kirjoittamassa), mutta ei koskaan ollut innostunut äitiydestä. Hänelle kaikki muu tuntui olevan tärkeämpää. Ajan tavan mukaan naisen oli kuitenkin yleensä laitettava lapsi miehen kanssa, jonka kanssa oli avioliitossa.