Haluatteko oikeasti

Ihmisillä tuntuu olevan kovin erilainen sietokyky kumppaninsa menneisyyden suhteen. Monet ovat typeryyksissään uteliaaampia kuin itsetunto kestäisikään.

Fiksu ihminen ei ylitä rajaa, jota kumppani ei kestäkään. Joku haluaa uskotella itselleen seurustelevansa neitsyen kanssa, toinen kestää ne maagiset kolme entistä pokaa ja jollekin asialla ei ole mitään merkitystä. Kaikkea ei avoimuuden nimissä kannata kertoa. Vaikeneminen kun ei ole valehtelua.

Miehestäsihän se riippuu. Kysy mieheltäs haluuko kuulla lukumäärätietoo vai tunnetaso jutskaa. Kysy myös mitä mieltä se on siitä ettet haluu mitään kertoo. Miehen mielestä voi olla ihan ok, että pidät menneisyytes omana tietonas.

Yleisesti ottaen lienee ihan ok että kerrotaan historian olemassaolo ilman * yksityiskohtia.

Jokaisella on oma menneisyytensä. Turha sitä on ronkkia.

(älä ainakaan valehtele), jos et halua kertoa, niin älä kerro, ei oo pakko.

Suhteessa epätasapaino on pahasta -> toinen kertoo rehellisesti menneisyydestään - toinen ei kerro, tai valehtelee.

Jos nainen pystyy olemaan kyselemmättä menneisyydestäni, niin minäkin pystyn olemaan kyselemättä hänen menneisyydestää.

Veikkaan, että naiselle on vaikeampaa olla tietämättä menneisyydestäni, kuin minulle hänen menneisyydestään.

"En haluaisi kertoa niistä miehelleni, onko se mielestänne väärin jos en kerro?"

Se vain olisi suhteenne ensimmäinen tabu-juttu ja nehän ei ole koskaan hyviä juttuja.

Minusta on parempi ettet kerro mitään, kuin se että valehtelet, sekä itselesi, että kumppanillesi.

Ai mitä? Sitä mitä nainen haluaa kertoa. Ei ole väärin jos ei halua kertoa, mutta ei se hyvältä tunnu jos toinen kokee, ettei mulle voi kertoa jotakin itselle tärkeää tai mieltä painavaa asiaa.

"Itselleni on tapahtunut yhtä sun toista.."


Mitä vikaa olisi kertomisessa, jos sinulle _on_tapahtunut_, etkä itse ole tekemässä niitä? Tarkoitan siis, ettet mitään mummojen potkimista, prostituutiota heroiinia saadaksesi, lapsen murhaa yms vakavaa ole harrastanut?


Mutjaa, kyllähän menneisyydellä on tapana putkahtaa myöhemmin esiin, että siinä mielessä kertominen ok. Vaikea selitää silloin, miksi ei ole kertonut. Mutta miten itse sen parhaimmaksi koet.

kertoilla omasta menneisyydestäni, mutta eipä kauheesti kiinnosta naisenkaan menneisyys.
Ei mua toisen menneisyys vaivaa, mitään neitsyttä kun en ole koskaan hakenutkaan.
Jos toisella on ollut paljon suhteita, tarkoittaa se, että naisella on riittävästi vertailupohjaa. Jos se haluaa olla mun kanssa ja kehuu mua, munhan pitää olla tyytyväinen, mähän oon sitten parempi kuin muut :)
Mun mielestä ihminen jolle tämä asia on elämää suurempi, kärsii vaan heikosta itsetunnosta.

ellei sinun mielestä hänelle kuulu. ei minua itseasiassa edes kiinnosta, olen kiinnostunut tulevaisuudesta.

Haluaisin tietää kaiken olennaisen mikä on todennäköistä paljastua joskus jostain muusta tietolähteestä.

Asiat joiden salaaminen voisi tuntua petokselta on syytä kertoa.