Hei!
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia seuraavanlaisista tilanteista.
Olen vuosi sitten eronut exästä, exän tahdosta. Alussa halusimme jatkaa ystävinä, mutta tilanne kärjistyi ja loukkasimme toisiamme. Naisen tahdosta emme ole pitäneet yhteyttä muuta kuin Joulutervehdykset ja mahdollinen moikkaaminen kadulla. Välimme ovat siis hyvin viileät ja asia vielä arka/kipeä. Seurustelen nykyisin onnellisesti ja rakastan nykyistä naistani. Mutta minua vaivaa eräs asia. En tunne mitään romanttisia tunteita exäni kohtaan, mutta hän on aina välillä mielessäni ja tunnen häntä kohtaan sympatiaa, hän tuntuu minulle kuin sisko. Toiveessa olisi että voisimme joskus olla kavereita. En usko että ystävyys onnistuisi, sillä en halua loukata nykyistä kultani.
Minua kuitenkin hieman vaivaa se että haluan olla exäni kanssa kaverita ja että tunnen kaveruutta häntä kohtaan. Tietty kaveruus ei ole mun päätettävissä, exäni joutuu tekemään aloitteen jos hän sellaista haluaa, koska lupasin olla ottamatta yhteyttä. Onko tunteeni ihan terveellä pohjalla? Yleensäkin minun on vaikea luopua hyvin läheisistä ihmisistä. Kerran läheinen ihminen pysyy sydämessäni aina kuten perheenjäsen, vaikka emme olisi yhteydessä.
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia seuraavanlaisista tilanteista.
Olen vuosi sitten eronut exästä, exän tahdosta. Alussa halusimme jatkaa ystävinä, mutta tilanne kärjistyi ja loukkasimme toisiamme. Naisen tahdosta emme ole pitäneet yhteyttä muuta kuin Joulutervehdykset ja mahdollinen moikkaaminen kadulla. Välimme ovat siis hyvin viileät ja asia vielä arka/kipeä. Seurustelen nykyisin onnellisesti ja rakastan nykyistä naistani. Mutta minua vaivaa eräs asia. En tunne mitään romanttisia tunteita exäni kohtaan, mutta hän on aina välillä mielessäni ja tunnen häntä kohtaan sympatiaa, hän tuntuu minulle kuin sisko. Toiveessa olisi että voisimme joskus olla kavereita. En usko että ystävyys onnistuisi, sillä en halua loukata nykyistä kultani.
Minua kuitenkin hieman vaivaa se että haluan olla exäni kanssa kaverita ja että tunnen kaveruutta häntä kohtaan. Tietty kaveruus ei ole mun päätettävissä, exäni joutuu tekemään aloitteen jos hän sellaista haluaa, koska lupasin olla ottamatta yhteyttä. Onko tunteeni ihan terveellä pohjalla? Yleensäkin minun on vaikea luopua hyvin läheisistä ihmisistä. Kerran läheinen ihminen pysyy sydämessäni aina kuten perheenjäsen, vaikka emme olisi yhteydessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on ihan normaalit fiilikset, onhan se ex kuulunut jonkun tovin sun elämääs. Anna ajan mennä, ehkä te joskus voitte olla kamujakin, mutta jos nyt näyttää siltä (olosuhteiden pakosta, sun nyxä ei kestäis sitä) ettei kaveruudelle ole sijaa, anna olla. Et sanonut mitään, mitä tää ex tuntee, onko kaipaillut sua tms? Vai onko hänkin mieluummin omissa oloissaan.
Älä ota yhteyttä. Kyllä se siitä ohi menee. Ajan kanssa.
En itse asiassa oikein tiedä mitä hän ajattelee nykyisin, sillä emme ole olleet yhteydessä eron jälkeen. Ilmeisesti hän on vielä katkera ja loukaantunut tai jotain koska hieman välttelee edelleen kadulla kohtaamista. Hänellä ei ilmeisesti ole tunteita, sillä se oli eron syy. Asia on mullekin jopa hieman mystista kuinka asiasta on saanut niin valtaisat mittasuhteet, ehkä on toinen puoli tarinasta jota en tiedä...
Olen ajatellut että hän haluaa olla omissa oloissa. Tiedän että hänellä ei ole juurikaan kavereita ja yritin sanoa jo vuosi sitten että hänen halutessaan voidaan olla kavereita. Pallo on hänelle, en halua ottaa yhteyttä kun hän sitä niin kovasti kielsi tekemään.
Riippuu myös erosta ja eron syistä. Ja riippuu vähän siitä, että mikä olisi tilanne sen jälkeen, kun olisitte ystäviä taas. Eli jos exällä on tunteita ja sinulla ei, se vaatii exältä hirveästi kanttia kestää se tilanne tai toisinpäin. Jos molemmille asia on selvänä, niin ei luulisi tulevan ongelmia. Tietääkö exä, että hänellä on mahdollisuus olla kaverina? Kerro hänelle tuo, että hän saa tehdä aloitteen jos tahtoo, mistä hänkään sitä tietäisi, haluatko vai et. Kaveruus on joskus vaikea asia, jos ei tiedä ajatteleeko toinen kaveruudella nimellistä "kaveruutta" jutun jälkeen vai oikeaa aitoa kaveruutta.