Unelmien ja järkytysten deittailu? ;)

Ihanin deittailu on ollut kun kaksi toisistaan kiinnostunutta tapaa ja vielä kun asiat kulkee ihan omalla painollaan, ei tarvitse tehdä mitään treffien onnistumisen kannalta.

Järkyttävintä tai no huonointa on ollut noi muitten järjestämät "deitit", ne useimmiten on jo lähtiessään tuhoon tuomittu kun toiset näkevät kuitenkin asiat niin eri tavalla eivätkä näin ollen pysty havaitsemaan et ovatko deittikohteet edes sopivia toisilleen.

Mielekkäintä tapailua no ihan vaikka pelkkää jutustelua safkan ääressä, riippuu aina niin ihmisestä. Eniten kyllä tykkään kun menään johonkin missä saa olla rauhassa, jutella ja nauttia toisen seurasta. Myöhemmin sit kun toista oppii tuntemaan niin voi suunnitella jotain muuta.

Treffit mitä haluan välttää. No, oikeastaan yksi ja ainut on juuri noi toisten ihmisten järkkäämät treffit, sori ei pahalla mut varsinkin toisen naisihmisen järkkäämät :)

Mä olen selvinnyt ilman horror-kokemuksia.
Ikävintä on se, että ihan ookoo tyyppi, mutta ei nappaa sen enempää. Deitin on kuitenkin järjestänyt ystävä, joka ei suostu luovuttamaan, vaan kutsuu molempia "yllärinä" samoihin illanistujaisiin jne.

Leffatreffit ovat kaameimmat ensitreffit. Ekoilla treffeillä pitäisi pystyä juttelemaan ja tutustumaan rauhassa, mieluummin lasillisen kuin ruoan ääressä. Mulla on vaikeuksia syödä, jos jännitän.

jonka jälkeen tietää saaneensa kunnolla =)

Nykyisin mä lähinnä kartan deittailua.;D Kokemus siitä(kin) kuitenkin aika laaja.

Ihanimmat deittikokemukset on liittyneet ehdottomasti pidempiin parisuhteisiini. Ensideitit silloinkin usein vähemmän rentoja, mutta jälkiseuraukset ensitreffeistä tietysti unohtumattomia.

Karmein deittikokemukseni on luultavasti yhdet sokkotreffit aikoinaan Helsingissä hyvin ujon mieshenkilön kanssa. Kyseisille treffeille suostuin alunperinkin pitkin hampain, kun kaverin mies oli ilmeisesti tutulleen palveluksen velkaa. Mitään romanttisia odotuksia itselläni ei luonnollisesti tilanteesta ollut. Koko illan ajan mies hyysäsi paukkuja kaksin käsin pöytään, mutta puhui valehtelematta yhteensä vain sen kymmenen lausetta. Mietin taukoamatta, milloin voisin poistua ja luonnollisesti muut paikassa aikaa viettäneet adonikset kiehtoivat myös.;D Tarjottujen viinapaukkujen vuoksi olin lopulta änkyräkännissä ja viihdytin itseäni pääosin pulisemalla pöydän kanssa: mieheen ei saanut juuri kontaktia. Illan päätyttyä kättelimme, emmekä (luonnollisesti) sopineet uusista treffeistä, vaikka mies kenties (?) olisi niitä toivonutkin.

Toinen hyytävä kokemus on parin vuoden takaa. Tämä Mies taas oli HYVIN puheliasta sorttia. Olimme tavanneet *en enää muista tarkalleen missä, mutta se ei niin oleellista* aiemmin ja sopineet treffit puhelimessa. Kun menimme treffipaikkaan, mies aloitti karmean monologinsa päättyneestä parisuhteestaan kauppakeskuksen X liikkeen X kassanhoitajan kanssa. Muutenkin tyyppi oli täysi juntti. Muistan soittaneeni kaverilleni, keksineeni jonkun tekosyyn ja poistuneeni takavasemmalle melko pian. Mies jäi muistaakseni eksyneen näköisenä terassille ja sanottava kaupankassasta jotenkin kesken.:/ Tuostakaan miehestä en kyllä ollut mitenkään kiinnostunut parisuhdemielessä alunalkaenkaan. Aikoinaan ajattelin, että deittailu on vain yksi kiva tapa tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin: en ole harrastanut deittailua ikinä niinkään parisuhdetoiveet mielessä.

Nykyisin kyllä tarvitaan todella special- tapaus, että lähden treffeille.

miesystävä/seurustelusuhde on helppo valinta; ei suomalainen tyyppi joka oli oivaltanut roolinsa mainiosti. Hän hoki koko ajan, että hänen tehtävänsä miehenä oli pitää minut onnellisena ja huolehtia minusta kaikin tavoin. Tyypin mutsi vaan oli aikast pelottava ilmestys...

Ei mulla mitään kamalia kokemuksia ole, mitä nyt tuon viimesimmän vois ehkä pyyhkiä pois historiasta mutta menköön nyt opettavaisena esimerkkinä siitä miten hommia ei kannata tehdä.

Mielekästä on kun molemmat pitävät toisistaan ja kunnioittavat toisiaan, pyrkivät tapaamaan mahdollisimman usein ja varsinkin miehiltä odottaisin ymmärrystä naisen tarpeelle tuntea itsensä tärkeäksi hänelle. Ja vaikka harrastukset ja kaverit/kaljoittelu olisikin tärkeämpää miehen mielestä voisi hän ainakin yrittää vakuuttaa naiselle tarvitsevansa tätä. Jos ei siinä onnistu niin ehkä kannattaisi miettiä olisiko parempi olla yksin.

mulla nuo muiden järkkäämät jutut tökkii.
Tuossa nuorempana oli yksi oikea räpätäti jonka kaveri oli ihastunut muhun ja tuo kyseinen räpätäti se sitten jaksoi yrittää järkätä meitä yhteen, ei se naisenalku ollut ollenkaan vastenmieleinen, päinvastoin hyvinkin nätti ilmestys, joskin ujonpuoleinen.
Mutta jotenkin se muutamien treffien jälkeen alkoi koko homma tökkiä juuri sen kaverin takia kun se seurasi meitä kuin hai laivaa ja hyvä kun ei pussaillessakin tunkenut väliin kannustamaan.
Sittemmin en juuri treffaillut, vaan naisia vaan iskettiin vähän sieltä sun täältä ja ne suhteet joko jatkui, tai ei.

treffejä ei ole sattunut kohdalle. Kaikki eivät ole olleet aivan omien toiveiden mukaisia, mutta kyllä tovin viettää lähes missä seurassa hyvänsä (huonoa seuraa ei ole olemassakaan - on vain liian vähän viinaa).

Tosin mitään "jalat petti alta/aivotoiminta lakkasi" - treffejäkään (muuten kyllä) en ole kokenut. Idealistina täytyy uskoa, että sekin on kuitenkin mahdollista.

Ruokailut ja leffat ei oikein ensitapaamisella innosta. Kesä, kävely ja puistonpenkki taasen puree huomattavasti paremmin.

vältän...enemmän tsäänssiä et ei tuu mitään kuin siitä, et ne olis onnistuneet.

Kamalimpia deittailuja on olleet sellaset et mies pyytää tuleen luokseen kylään ja sit kun sinne menee (on puhuttu vaikka leffasta tai kahvikupittelusta) niin huomaa et miehelle sen pakollisen kahvikupin nopeen ryystämisen jälkeen koko homma olikin tarkoittettu wonks wonks-tapaamiseksi. Jee hianoo...eipä tee mieli lähtee enää ahdisteltavaksi toista kertaa. Jos katotaan leffaa niin sit se wonks wonks on alannu siinä puolen tunnin kohdalla. Vitsit, mä lähden tutustumaan ihmiseen kahvin tai leffan lomassa, jos kerta on kahvittelu tai leffa sovittuna. Vongatakin saa kun aika on oikea, mut toi et se onkin se pääasia, on niinku niin perseestä. Ja huom., ne pelkät sekstailutapaamiset käy tietty ilman muuta sit kun välit on kehittyneet siihen asti miehen kans. Jotkut tollaset wonkswonks-tapaamiset kun on ollu, niin on tehny mieli lähtee kotiin kesken leffan toteemalla vaan et "No ku me ei tota leffaa näytetä katsovan tällä kertaa, niin mä lähdenki tästä himaa...som moro". Treffikaveri on siis ollut aikaansa edellä tai muuten "siinä mielessä" ei varteenotettava ylsilö vielä.

Ihanimmat treffit: kävely kesällä yhdessä höpötellen (tutustuen) ja keskenämme viihtyen vähän kahvia ja jäätelöä välillä. Ja tietty ihana lämmin kesä...jo illaksi ehtinyt kun suuteloitiin "heipat" kotiovilla. Sit tietty kotona tuijottamaan hymyillen kaihoisana ikkunasta kesäiseen iltaan ja suunnittelemaan uusintaa *romantic*.. Ah..