Olen seurannut jo hiukan aikaa tämän keskustelupalstan juttuja ja te tunnutte väittelevän suuren osan ajasta,että minkälainen se "oikea" rockabilly on?Pitääkö naisten käyttää hametta,ollakseen kunnon rockabilly?Pitääkö miehillä olla hiukaset pyrstöllä?Minkä ikäinen on se kunnon rockabilly?Eikö se mene niin että jos joku tuntee itsensä rockabillyksi voi hän olla se,vaikkei olekkaan jossain tietyssä muotissa?Jos ei,niin minkälainen on se täydellinen rockabilly?Tai sitten olen käsittänyt vain kaiken väärin.Olen kyllä lukenut paljon aiheeseen liittyviä kirjoja,katsellut elokuvia ja yms,mutta olisi kiva kuulla se suoraan teidän suustanne.Opettakaas nyt vähän tällaista pientä kakaraa ja aloittelevaa rockabillyä,kai tekin olette joskus ollet sellaisia?Voiko vielä vanhempien holhouksessa oleva tyttö olla kunnon rockabilly?Yleensä muiden mielipiteet eivät minua kiinnosta,mutta tässä tapauksessa olisi kiva kuulla "mahtavimpien" mielipiteitä,ikäistäni seuraa tämän tyylilajin teinoilta ei ole löytynyt,vielä......Juus...
Ihmetyttää vain...
young-and-rebel
161497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niin että eikö kaikki kuitenkin lähde loppujenlopuksi sisimmästä ja musiikistä...Vai olenko vain tyhmä?
Ihan turhaan täältä mitään kyselet! Olet mitä olet, jokainen tyylillään. Mitä muuten tarkoitat tolla "oikealla rockabillyllä" hep cat tyyppejäkö?
merkitystä, mihin genren alalajiin itsensä pistää. Ei hep catit ole sen parempia kuin tedit taikka muukaan rock'n roll väki.
En sillä "oikealla" rockabillyllä tarkoittanut mitään,ajattelin vaan kysellä teiltä....
itteeni rokkarina, vaikka musamakuni kattaa kaiken swingistä, jumpista, rockabillystä (itse asiassa aika vähän kuuntelen sitä nykyään), surfista, instrusta, rautalangasta beattiin ja 60-luvun tyttöbändeihin. Oi, The shangri-la's on parasta.
Vaatemaku on enempi 60's kuin 50's ja jenkkejä en harrasta ollenkaan. Kun en niistä mitään tajuakaan.
Itselläni rockabilly/50's fanitus on aina liittynyt musiikkiin, ehkä jopa pelkästään siihen. Tosin myönnän että naismakuni on myös ollut hieman Marilyn/Jayne Mansfieldin suuntaista...
Mutta sanoisin että ole itse se mitä sydän sanoo ja anna muiden kerätä sirpaleet.
Heips,
tässäpä tällaisen vanhan ämmän mielipide :-)
Olen itse 80-luvun diinareita, ja minulla on ollut nuoruuteni. Kasvoin herkässä teini-iässä Matchboxin, Crazy Cavanin ja Stray Catsien tahdissa - ah, minulla on varmaan yhä jossain porkkanafarkut, fritsuliina, hame ja katiskasukkikset jne. Mutta se oli teini-ikää se.
Oma musiikkimakuni kattaa kaiken laidasta laitaan countryn, country rockin, rautalangan, southern rockin, hard rockin ja heavy rockin (poislukien örinämetalli, jota pidän lähinnä metelinä), ja nyt vanhemmiten löysin rockabillyn taas uudelleen. Kuten nimimerkistäni voi päätellä, soitan itsekin kitaraa (komppikitaraa firmabändissä). Ja se Johnny Cashin kehittämä "boom-chika" -komppaustyyli on hyvin tuttu :)
Se, miten kukin asian kokee, on yksilöllistä. Joillekin rockabilly on larppi - live-roolipeli suoraan 1950-lukuun. Toisille se on kokonaisvaltainen elämäntapa, 24/7 päivittäin. Joillekin, kuten minulle, se on mielenkiintoista mukaansatempaavaa musiikkia, jossa yhdistyy mustan musiikin rytmikkyys ja valkoisen musiikin melodisuus. Joillekin kyse on romantiikasta tai aikamatkasta omaan nuoruuteen. Joillekin taas kyseessä on kiva harrastus, johon liittyvät yhteen jenkkiautot (meillä on Chevy Van) ja/tai moottoripyörät ja ystävien kanssa hengailu. Toiset käyvät konserteissa ja tälläytyvät niitä varten. Tapoja on taatusti yhtä paljon kuin asianharrastajiakin.
Jos joku tuntee itsensä rockabillyksi, hän voi olla se. Minä olin diinari sekä sisäisesti että ulkoisesti teininä 80-luvulla, mutta aika aikaansa kutakin. Riittää, että sisäisesti diggaa tuota rytmikästä, nopeaa, 2/4 tai 2/2-tahdissa soitettua hyvin mukaansatempaavaa ja melodista musiikkia. Vaatteet eivät, toisin kuin Maukka Perusjätkä aikoinaan esitti, sittenkään ole aatteet.
Voit oikein mainiosti olla rockabilly vaikka olisitkin vanhempiesi holhouksessa. Niin minäkin aikoinaan olin. Konflikteja vanhempien kanssa tulee väistämättä, mutta etkös sinä rebel ole, ja ne kuuluvat teini-ikään.
Hei vain...
Ni tässä on kakaran castaus vanhalle ämmälle...:)
Kiitän erityisesti tästä "Gibson Gal:in" viestistä,se oli erittäin rohkaiseva...Kiits..
Ahaa...Tuo sun kuvaus itsestäsi teini-ikäisenä kuulostaa hyvinkin tutulta...Oma musiikkimakuni tosin sijoituu enemmän suoran tonne 50-luvulle,Stray catsiä lukuun ottamatta(joka on yksi lemppari bändeistäni)...
Ennen minunkin musiikkimakuni oli todella laaja,mutta kun ensimmäisen kerran kuulin rock`n oll:ia oli se sitten menoa,ja nykyään musiikkimakuni on supistunut melkein vain ja ainoastaan rock`n roll:in ympärille.
No,täytyy kyllä myöntää että joskus minäkin orrun elämään omassa "50-luvun kuplassani",mutta kyllä Rockabilly on minulle kuitenkin pääpainossaan sitä musiikkia.Minua myös hämmästyttää että monet kavereistani katsovat tyyliäni alaspäin,mutta heidän kommnttinsa kiinnostuksen kohteistani(esim.miesmaustani;rasvaa hiuksissa yms) naurattavat ja ylensä jätän ne ihan omaan arvoonsa...Erityisesti ihmtystä herättää se että jenkkiautot ovat suuri intohimoni...
ja taita tässä bassokitara vaihtua kohta kontraksikin...Sen verran niistä tykkään...
Toistaiseksi ei samanhenkisiä ihmisiä ikätovereistani ole löytynyt,mutta ehkä joku kaunis päivä...Ehkä...
Kyllä,tunnen itseni rockabillyksi ja aijon pitää (ja antaa muiden pitää) itseäni sinä,se on se mun juttu...Se todella on...
Kiitos vielä kerran tuosta viestistä,se rohkaisi minua todella...
Kiits...(moneskohan kerta kun kiitän?) :)
kuin oisin lukenu itestäni.. :)
Kuulostaa niin minulta, vaikka tuntuu että taidan itse olla vielä enemmän lapsen kengissä tämän suhteen.
En tiedä miten "ajauduin" tämän musiikin pariin, mutta siitä ei ole kauaa, ehk n. puoli vuotta.
Suurin ongelmani on, etten oikein vielä tiedä mitään ja ei ole ketään jonka kanssa musiikista puhuisi.
Ja muutenkin jotenkin, kun olen niin...kröhöm "puhtoinen naapurintyttö" ja tuntuu ettei nämä konkarit ottaisi mua edes leikillään vastaan piireihinsä.
Kiinnostunut olen lähinnä musiikista, se minut tälle tielle ajoi.
Pääsin viime viikolla keikalle helsinkiin jota en unohda, sen verran se intohimoa musiikkiin lisäsi että kuka tietää miten kovin minäkin tähän vielä rakastun. :)
Meitä aloittelijoita varmaan vielä sorsitaan, mutta hiljaa hyvää tulee :D
pitkään tallailleena, en ole kyllä huomannu mitään sellasta, että uusia alan harrastajia sorsitaan. Pän vastoin, meistä vanhemmista on vain mukavaa, kun nuoremmat polvet innostuvat musiikista ja elämäntavasta. Tulee tunne, ettei tämä lopukaan siihen, kun meistä aika jättää ;)
Ehkä uutena naamana vaan tuntuu siltä, että ei ole hyväksytty joukkoon, koska ei vielä tunne jengiä? Ehkäpä pieni annos lisää rohkeutta ja menet juttelemaan porukoille. EI sitä aina tarvitse musiikistakaan jauhaa, onhan noita puheenaiheita maailman sivu täynnä.
No jos tunnet olevasi rockabilly ei sitä voi tässä sanoa oletko vai et koska en tunne sinua mutta on sinulla ainakin mahdollisuuksia kun olet nuori ja sinulla on aikaa joten ei muutakun rocknroll
hep! Nuori rebelli! Mä muista kun aloitin oman Rokkari meiningin joskus 70 luvun lopussa, niin silloin oli tärkeä miten tukka oli laitettu, tai esim kuinka housunlahje oli käännetty?? Vaikka jokkut olikin nipoja noiden suhteen, en mä välittänyt siitä, vaan olin sellanen rokkari kun musta tuntui. Saman neuvon annan sullekkin, musa on tärkeintä, ja se että on hauskaa, on aivan turha ettiä mitään valmista muottia. Tuosta sun kirjoituksesta päättelen että oot tosissas kiinnostunut tästä genrestä, joten se on pääasia.
Rotsiin voi liimata vaikka minkälaisia merkkejä, mutta se mitä on sisällä ratkaisee.
Juu,on totta että olen tosi kiinostunut tästä koko genrestä ja tunnen kuuluvani siihen.Olisivatpa kaikki sitä mieltä että sisin on tärkeämpää kuin hiusten malli.
törmännyt sua karsastaviin rokkareihin?
Mä en ole koskaan rokkiurani aikana kokenut moista!! Tähän genreen mahtuu niin monenlaista vipeltäjää, mun käsitys on et rokakrit on aika suvaitsevaa porukkaa, kunhan musiikki yhdistää...
..kuin alottajalla. Ja samanhenkisiä kavereita ei oikein löydy,vaikka musiikin löysin jo melkein 10 vuotta sitten..