Nyt tarvitaan neuvoja kokeneemmilta!
Olen aivan shokissa. Mieheni on käyttäytynyt pari päivää todella omituisesti... Itse hän sanoo, ettei tiedä mistä tämä johtuu ja että hänellä on joku kriisi itsensä kanssa. Tunnen mieheni niin hyvin, että tiedän milloin asiat eivät ole kohdallaan...Eilen hän sitten sanoi menevänsä tapaamaan ystäväänsä ja viipyi hänen luonaan myöhään yöhön (olin jo nukkumassa, kun mies tuli kotiin).
Koska minulla on ollut hyvin voimakas tunne, että nyt kaikki ei ole kohdallaan, kollasin mieheni puhelimen läpi. Ja niille, jotka moralisoivat tätä ratkaisuani, kerrottakoon että meillä on ollut tapana olla hyvin avoimia puhelutietojemme kanssa ja käytämme toistemme kännyköitä suvereenisti. Kännykästä oli tietenkin poistettu kaikki saapuneet viestit, mutta kävin läpi vielä lähetetyt... JA sieltä se vastaus löytyi. Mies oli laittanut tuntemattomalle naiselle viestin, jossa huokaili, kuinka sekaisin tämä nainen on hänet saanut. Lisäksi selvisi, että hän ei suinkaan eilen mennyt tälle kaverilleen, vaan oli sopinut tapaamisen tämän naisen kanssa.
Eikö tämä ole aika selvä tapaus?
Kysymys kuuluukin, että olenko narttumainen ja odottelen, että he kärähtävät kunnolla rysän päältä (osaan tarvittaessa olla hyvin laskelmoiva ja voisin kyllä odottaa sopivaa tilaisuutta...) vai soitanko tälle naiselle heti tänään ja kysyn hänen näkemyksensä asiasta? Jälkimmäisessä vaihtoehdossa epäilysteni paljastuttua oikeiksi olisi edessä myös piiii-iitkä keskustelu miehen kanssa. Vai pitäisikö minun vain keskustella asiasta suoraan mieheni kanssa ja kuunnella hänen selityksensä tapahtuneelle?
Olen itse niin sekaisin, etten tiedä mitä ajatella. Odotan vastauksianne, pyydän apuanne.
Olen aivan shokissa. Mieheni on käyttäytynyt pari päivää todella omituisesti... Itse hän sanoo, ettei tiedä mistä tämä johtuu ja että hänellä on joku kriisi itsensä kanssa. Tunnen mieheni niin hyvin, että tiedän milloin asiat eivät ole kohdallaan...Eilen hän sitten sanoi menevänsä tapaamaan ystäväänsä ja viipyi hänen luonaan myöhään yöhön (olin jo nukkumassa, kun mies tuli kotiin).
Koska minulla on ollut hyvin voimakas tunne, että nyt kaikki ei ole kohdallaan, kollasin mieheni puhelimen läpi. Ja niille, jotka moralisoivat tätä ratkaisuani, kerrottakoon että meillä on ollut tapana olla hyvin avoimia puhelutietojemme kanssa ja käytämme toistemme kännyköitä suvereenisti. Kännykästä oli tietenkin poistettu kaikki saapuneet viestit, mutta kävin läpi vielä lähetetyt... JA sieltä se vastaus löytyi. Mies oli laittanut tuntemattomalle naiselle viestin, jossa huokaili, kuinka sekaisin tämä nainen on hänet saanut. Lisäksi selvisi, että hän ei suinkaan eilen mennyt tälle kaverilleen, vaan oli sopinut tapaamisen tämän naisen kanssa.
Eikö tämä ole aika selvä tapaus?
Kysymys kuuluukin, että olenko narttumainen ja odottelen, että he kärähtävät kunnolla rysän päältä (osaan tarvittaessa olla hyvin laskelmoiva ja voisin kyllä odottaa sopivaa tilaisuutta...) vai soitanko tälle naiselle heti tänään ja kysyn hänen näkemyksensä asiasta? Jälkimmäisessä vaihtoehdossa epäilysteni paljastuttua oikeiksi olisi edessä myös piiii-iitkä keskustelu miehen kanssa. Vai pitäisikö minun vain keskustella asiasta suoraan mieheni kanssa ja kuunnella hänen selityksensä tapahtuneelle?
Olen itse niin sekaisin, etten tiedä mitä ajatella. Odotan vastauksianne, pyydän apuanne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ennenkuin teet mitään.
Pysähdy ainakin sen verran, että mieti jo etukäteen, kuinka suhtaudut jos pettäminen todella on tapahtunut. Siis haluatko asiasta täyden sodan, ukon pihalle ja lusikat jakoon, vai olisitko valmis yritämään korjaamaan tilannetta. Jos nimittäin käyt aggressiiviseen hyökkäykseen heti, sillä on taipumusta katkaista keskusteluyhteys.
Vaikuttaa selvältä että miehelläsi on tunteita ko. naista kohtaan, mutta se ei välttämätä tarkoita että sitä tiettyä rajaa olisi ylitetty. Eikä myöskään ole tietoa mitä eilisessä tapaamisessa on puhuttu, ovat hyvinkin voineet keskustella siitäkin miten tilanne katkaistaan. Oli kyse mistä tahansa, niin miehesikin mielessä myllertää, ehkä on niin rakastunut, taistelee sitä vastaan ja on kauhuissaan sinun menettämisesi mahdollisuudesta eikä pidäkään tuota naista sen arvoisena.. Joten ota selvää asioiden tolasta mahdollisimman "neutraalilla" asenteella, muistaen koko ajan minkä loppuratkaisun haluat.
Juu, antaa miehen tapailla muita naisia, eihän se tarkoita et se olis jättämässä.
Hohhoijaa. Luulenpa, että olis kyllä selityksen velkaa.
Kiitos rauhoittavista sanoistasi...:)Olen tosiaankin hieman kiihtynyt.
Ajattelin soittaa naiselle ihan ystävällisesti ja lämpimässä hengessä, vain varmistaakseni hänenkin näkemyksensä asiasta. Nimittäin mieheni ei myönnä mitään, mitä ei ole pakko. Tiedän, että minun täytyy toistaiseksi jäädyttää tunteeni kyetäkseni olemaan neutraali, mutta tahdonvoimalla siihen pystyn. Haluan vain tietää totuuden ja tehdä ratkaisuni sen pohjalta.
Sen verran taustatietoja tapahtuneelle, että mieheni on pettänyt minua kerran aikaisemminkin. Tuolloin selvitimme asian pitkän prosessin kautta ja silloin vannoin, että jos tätä tapahtuu vielä kerrankin, en halua enää edes rakentaa luottamusta uudelleen, sen verran kipeä kokemus se oli... Ja sen jälkeen mieheni on ollut todella mallikelpoinen.
Olemme menneet kaiken lisäksi äskettäin naimisiin. Eipä taida tulla kiitoskorttien lähettämisestä mitään...:(
ja avioliittomme on ollut pitkä. Mieheni petti minua jo avioliiton alussa ja myöhemminkin. Olin niin hölmö, että uskoin kaikki selitykset... ja tässä sitä nyt ollaan mies on viisikymppinen ja petti taas! Ei näistä pettäjistä uskollisia tule! Kaiken lisäksi ovat vielä mustasukkaisia omastaan! Järjetöntä. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että juuri silloin kun oli erityisen mustasukkainen oli itse tehnyt juuri jotain luvatonta. Mieti tarkaan mitä teet!
"Sen verran taustatietoja tapahtuneelle, että mieheni on pettänyt minua kerran aikaisemminkin."
"Ja sen jälkeen mieheni on ollut todella mallikelpoinen. " Eli oppi peittämään paremmin.
mitä opimme tästä?
RAJA ON YLITETTY JA PAHASTI. Mies on sanonut puolisolleen että on kaverin luona, ja onkin sitten jonku muijan luona. Vaikka sitten olisivat vain kahvia juoneet, eikä edes kädestä pidelleet...
Ja vaikka tällä vierailulla sänkyyn menoa ei olisikaan tapahtunut, mitä kyllä epäilen, niin se tulee epäilemättä tapahtumaan jossakin vaiheessa.
Minä soitin kerran mieheni toiselle naiselle, kun sain selville että heillä oli suhde, hämmästyin kuinka rauhallinen pystyin olemaan. Tämä toinen ei tietenkään myöntänyt mitään mutta puhui itsensä puhelun aikana pussiin monesti. Puhelun jälkeen olo oli aika epätodellinen ja rintaa puristi. Meillä oli kamala kriisi mutta me selvittiin siitä, ja rakastan yhä miestäni paljon. Toivottavasti teilläkin kaikki menee hyvin ja pystytte keskustelemaan. Koita jaksaa!
Sinuna soittasin suoraan ja heti tälle naiselle. Ihan senkin takia että tekisin rajat selviksi ennenkun muuta pääsee tapahtumaan.
Toisaalta jos olisin tarpeeks vittumaisella päällä. Vuokraisin muuttoauton ja kuljetuttaisin äijän romut ihan suoraan uuden hoidon kotiovelle.
No, ihan mikä tilanne olisi, olen luonteeltani sellainen että toimin enkä jää odottamaan tilanteen kehittymistä.
Olen sen verran tyhmä, etten todellakaan ymmärrä ihmisiä joittenka pitää alkaa pettämään. Miten pettävät ihmiset voivat edes katsoa itseään peiliin? tai kumppania kirkkain silmin peiliin? Minä en ainakaan pysytisi.
tunnustaa teon tai on mustaa valkoisella pohjalla.
Olen käynyt läpi aivan saman...7-v sitten... Minä soitin sille 2.naiselle tyynen rauhallisena ja kuuntelin ja kyselin hänen näkökantaansa heidän "suhteeseen"... Olin aavistellut pidemmän aikaa, että jotain on meneillään, kunnes myös kännystä löysin vastauksen...
Kylmä totuus tahtoo olla, ettei pettäjä muutu ja näin on myös käynyt meidän suhteessamme...Mies on kärähtänyt myös tuon jälkeen. Tyhmä minä, kun en ole lopettanut meidän suhdetta, tiedän...Mutta aina se ei ole niin helppoa varsinkin, kun on niitä yhteisiä lapsia...
Jos Teillä ei ole yhteisiä lapsia, miettisin sinuna tarkkaan kannattaako niitä hankkia miehen kanssa joka on jo avioliiton alkumetreillä pettänyt sinua kahdesti...
Tiedän mikä myrsky sisälläsi on tällä hetkellä...
Voimia...
Olen käynyt läpi aivan saman...7-v sitten... Minä soitin sille 2.naiselle tyynen rauhallisena ja kuuntelin ja kyselin hänen näkökantaansa heidän "suhteeseen"... Olin aavistellut pidemmän aikaa, että jotain on meneillään, kunnes myös kännystä löysin vastauksen...
Kylmä totuus tahtoo olla, ettei pettäjä muutu ja näin on myös käynyt meidän suhteessamme...Mies on kärähtänyt myös tuon jälkeen. Tyhmä minä, kun en ole lopettanut meidän suhdetta, tiedän...Mutta aina se ei ole niin helppoa varsinkin, kun on niitä yhteisiä lapsia...
Jos Teillä ei ole yhteisiä lapsia, miettisin sinuna tarkkaan kannattaako niitä hankkia miehen kanssa joka on jo avioliiton alkumetreillä pettänyt sinua kahdesti...
Tiedän mikä myrsky sisälläsi on tällä hetkellä...
Voimia...
ollut ennen vanhaankin.
Miten esimerkiksi 9 lapsen äiti on voinut jättää huoraavan miehen, miten?
Sitä on vain vittu pitänyt itkeä ja kärsiä ja odottaa että mies tulee huoransa luota kotiin lapsiaan hoitamaan kaverina.
Hävetkää te nykyajan naiset. Mitä valitatte.
Esimerkiksi 1940 luvulla syntyneet miehet on kuulema opetettu huoraamaan. Mies saa huorata vaimo ei, tai turpaan tulee jos vaimoa ei tapeta.
Lopettakaa jonniin joutava paskan jauhaminen.
että ne kaikki yhdeksän lasta oli sille huoraavalle miehelle? Ennen vanhaan joka pesueessa oli vähintään yksi lapsi jollekin muulle. Ihan vaan tiedoksi, ettei tuskinpa sinunkaan juuresi siellä ovat, missä kirkonkirjat niiden väittävän olevan.
samalle miehelle eli minun isälleni.
No niin, soitin siis tälle naiselle. Hän luonnollisesti kiisti kaiken ja sanoi heidän olevan vain kavereita ja vannoi lisäksi, ettei mitään luvatonta ole tapahtunut. Mutta koska mieheni käytös oli tästä huolimatta hyvin epäilyttävää, kysyin mieheltäni suoraan, kuka tämä nainen on ja mikä on heidän suhteensa.
Mies meni IHAN vaikeaksi, eikä kyennyt sanomaan mitään. Sitten tuli litania siitä, että hän oli jokatapauksessa kertomassa asiasta tänään... Ja että mitään ei ole VIELÄ tapahtunut, mutta että hän on ihastunut tähän naiseen ja uusi tuttavuus on saanut hänet kyseenalaistamaan "oman elämäntilanteensa" eli suomeksi sanottuna arpoo nyt, jäädäkö avioliittoon vai lähteäkö uuden ihastuksen matkaan.
No, jos on miehen tunteet noin kevyet ja sitoutuminen tuota tasoa (siis että yksittäinen ihastus laittaa avioliiton vaakalaudalle), niin soromnoo! Menköön vain! Parempi minun on ilman tuollaista tuuliviiriä. Minulle avioliitto on pyhä ja olen vihkivalat lausuessani tehnyt tietoisen päätöksen sitoutua tähän liittoon. Olisi kai sitä itsekullakin mahdollisuuksia ihastua ja maailmahan on täynnä mukavia, kauniita ja mielenkiintoisia ihmisiä... Mutta koska olen valintani tehnyt, olen myös tietoisesti päättänyt olla ihastumatta muihin . Tai ainakaan vaarantaa avioliittoani satunnaisen ihastuksen vuoksi.
On loukattu ja pettynyt olo. Jostain syystä ei kylläkään itketä, olen vain pettynyt. Miksi ihmeessä mies meni kanssani naimisiin, jos vietit vetää heti häiden jälkeen toisaalle ja jos asiasta pitää kaiken lisäksi valehdella...??? Ei voi ymmärtää.
tehnyt. On turhaa jauhaa petturin kanssa. Ne ei todellakaan muutu. Miehet luulevat, että nainen ei lähde lätkimään, kun on menty avioon. Ajattele vain itseäs nyt. Älä ikinä ota tuota ronttia takasin, vaikka lupaisi maat ja taivaat. Häneen ei voi koskaan luottaa.......
Sinua odottaa jossakin kunnon mies, joka rakastaa vain sinua. Rehellisiä miehiä on enemmän kuin näitä petturi-raukkoja. Toivottavasti se nainen pettää häntä, niin saa maistaa omaa lääkettään.
olet shokissa. Sinulla on täysi oikeus itkeä, kiljua, kirota, särkeä jotain, tehdä mitä vaan, mikä purkaa se helvetin tuskan, mitä uskottomuus saa aikaan. Mutta ei maailmassa ole uskollisuutta, se on ihan varma se. Miehen vaihtaminen ei muuta tilannetta. On vain koetettava selvitä päivästä toiseen. Sitä kutsutaan elämäksi.
puutuit asiaan. Olit rohkea! Parempi niin, vaikka kipeää tekee. Kaikki osapuolet joutuvat nyt miettimään oikeasti sitä, mitä oikeasti tahtovat. Asiat eivät jatku selkäsi takana, ainakaan siinä määrin mihin ne muutoin olisivat voineet ajautua. Koska huomasit että miehesi on pois tolaltaan, hänen tunteensa ovat varmasti hyvin voimakkaat tätä toista kohtaan. Minäkään en tiedä miten neuvoisin sinua, mutta pahoillani olen ja ihmettelen miten ihmeessä näitä tapahtuu näin paljon. Toisaalta ajattelen, että annat vaan miehesi mennä, koska teillä ei ole lapsia. Mutta toisaalta taas pelkään että miehesi menettää sinut ennekuin huomaa virheensä. Olisi kyllä rankkaa elää avioliittossa, jos joutuisi pelkäämään että toinen uhraa "elämänsä naisen". Tosin siitähän ei ole kyse, elämän naisia ja miehiä on maailma täynnä... surullista kyllä.
olen samaa mieltä kuin tuolla aikaisempi kirjoittaja siitä että olet shokissa. Täällä on ääliömäisiä ehdotuksia muuttoauton tilaamisista (mitä hyötyä kostosta on?) ja petturimiehen jättämisestä heti vaan. Vain sinä tiedät tilanteesi ja tunteesi. Mieti mitä tunnet ja mikä on tärkeätä. Itse liittoko? Vai rakkaus. Oliko se sinullakin niin kevyttä että se lensi samantien pois. Vai rakastatko vielä. Entä miehesi, entäpä jos hän päätyy siihen lopputulokseen, että rakastaakin sinua. Tulipahan tunteet testatuksi vakkakin näin ikävällä tavalla. Olisitko onnellisempi eron jäkeen vai onnettomampi. Pystyisitkö luottamaan uudestaan vai tiedätkö jo nyt ettet koskaan unohtaisi, jolloin ero ja uusi alku olisi parempi vaihtoehto. Nämä ovat vaikeita asioita. Et menetä mitään, jos vähän aikaa harkitset, koska ei näihin ole patenttiratkaisua. Voimia, tiedän miltä tuntuu.