Öljykentän romahdus

Artikkelissa ei puhuta fyysisestä romahduksesta, siis että maa painuisi, vaan että öljyn _tuotanto_ kentästä vähenee tai romahtaa.

Saudit pumppaavat kyllä koko ajan vettä kenttiinsä, enemmän kuin öljyä virtaa ulos.

Veden (tai joissakin tapauksissa kaasun) pumppaus kenttään on ollut nykyaikaisen öljyntuotannon normaali menettely jo pitkään. Sillä saadaan öljy liikkumaan kohti porakaivoja ja ylläpidettyä kentän painetta. Näin kentän tuotantoa saadaan kasvatettua paljon suuremmaksi.

Ikävä sivupiirre tämän tekniikan seurauksena on että kun vesi lopulta osuu kaivoihin, niin öljyntuotanto määrä, siis päivittäin öljykaivosta pumpattavan öljynmäärä, romahtaa nopeasti.

Perinteisessä öljyntuotannossa, ilman keinotekoisia apuja, öljykentän tuotanto on vähentynyt hitaasti. Ehkä muutamia prosentteja vuodessa, mutta vettä pumppaamalla romahdus voi olla alettuaan jopa kymmeniä prosentteja vuodessa (esim. Omanin Yibal romahti 40% muutamassa vuodessa). Toisaalta perinteisellä tavalla kentästä ei saa niin paljon ulos.

Vedestä ei ole Saudeissa pulaa, koska lähi-idän öljykentät pääasiassa keskittyvät kapealle alueelle lähelle Persianlahden rannikkoa. Tämä on ymmärrettävää, koska geologia on suosiollinen öljyn syntymiselle ja säilymiselle juuri siinä. Saudi-Arabian muista osista ei öljyä ole löytynyt lainkaan tai vain erittäin vähäisiä määriä, huolimatta Saudien ja myös ennen 80-lukua kansainvälisten yhtiöiden ahkerasta etsinnästä. Saudi-Arabiasta ei ole vuosikymmeniin löydetty uusia suuria kenttiä.

Liian nopea kentän tyhjentäminen (ylituotanto) tietenkin voi vahingoittaa kenttää. Tällöin suurempi osa kentässä olevasta öljystä jää öljyntuotannon ulottumattomiin (eli sitä ei saada ulos maan sisästä). Ikävä kyllä joskus öljyvaltioilla on kiusaus tuottaa öljyä nopeammin, koska silloin lyhyellä tähtäimellä saadaan enemmän rahaa (enemmän öljyä myytäväksi nyt = enemmän rahaa nyt, eikä vasta joskus tulevaisuudessa).

Nimetön kirjoitti:

Artikkelissa ei puhuta fyysisestä romahduksesta, siis että maa painuisi, vaan että öljyn _tuotanto_ kentästä vähenee tai romahtaa.

Saudit pumppaavat kyllä koko ajan vettä kenttiinsä, enemmän kuin öljyä virtaa ulos.

Veden (tai joissakin tapauksissa kaasun) pumppaus kenttään on ollut nykyaikaisen öljyntuotannon normaali menettely jo pitkään. Sillä saadaan öljy liikkumaan kohti porakaivoja ja ylläpidettyä kentän painetta. Näin kentän tuotantoa saadaan kasvatettua paljon suuremmaksi.

Ikävä sivupiirre tämän tekniikan seurauksena on että kun vesi lopulta osuu kaivoihin, niin öljyntuotanto määrä, siis päivittäin öljykaivosta pumpattavan öljynmäärä, romahtaa nopeasti.

Perinteisessä öljyntuotannossa, ilman keinotekoisia apuja, öljykentän tuotanto on vähentynyt hitaasti. Ehkä muutamia prosentteja vuodessa, mutta vettä pumppaamalla romahdus voi olla alettuaan jopa kymmeniä prosentteja vuodessa (esim. Omanin Yibal romahti 40% muutamassa vuodessa). Toisaalta perinteisellä tavalla kentästä ei saa niin paljon ulos.

Vedestä ei ole Saudeissa pulaa, koska lähi-idän öljykentät pääasiassa keskittyvät kapealle alueelle lähelle Persianlahden rannikkoa. Tämä on ymmärrettävää, koska geologia on suosiollinen öljyn syntymiselle ja säilymiselle juuri siinä. Saudi-Arabian muista osista ei öljyä ole löytynyt lainkaan tai vain erittäin vähäisiä määriä, huolimatta Saudien ja myös ennen 80-lukua kansainvälisten yhtiöiden ahkerasta etsinnästä. Saudi-Arabiasta ei ole vuosikymmeniin löydetty uusia suuria kenttiä.

Liian nopea kentän tyhjentäminen (ylituotanto) tietenkin voi vahingoittaa kenttää. Tällöin suurempi osa kentässä olevasta öljystä jää öljyntuotannon ulottumattomiin (eli sitä ei saada ulos maan sisästä). Ikävä kyllä joskus öljyvaltioilla on kiusaus tuottaa öljyä nopeammin, koska silloin lyhyellä tähtäimellä saadaan enemmän rahaa (enemmän öljyä myytäväksi nyt = enemmän rahaa nyt, eikä vasta joskus tulevaisuudessa).

pumpata jätehiilidioksidia, ja maailma pelastuu
ilmastolta.