Terve. Pääni on niin turtunut puhki, ja ajatukseni on niin jumissa, että pakko purkaa tätä kaameaa olo johonkin.
Eli olen 20-vuotias miehenalku, ja seurustelin itseäni vuotta nuoremman, aivan mahtavan ihmisen kanssa.
Suhteemme alkaessa olin 16, ja hän 15, joten olemme todellakin olleet suhteessa koko nuoruutemme. Tämän vuoden helmikuussa sain "vahingossa" selville, että minun tyttöystäväni olikin jättänyt minulle vähän asioita kertomatta. Hänelle oli hänen erittäin hyvä miespuolinen kaveri kertonut ihastuksensa häneen. Kaiken kukkuraksi tyttöystäväni tunsi kovaa ihastusta myös häneen, mutta vannoi, että rakastaa minua, eikä voisi harkitakaan jättämistä.
No, suhteemme lähti kuitenkin toimimaan hyvin, ja pääsiäinen oli aivan mahtavaa aikaa, vietimme vain kahdestaan aikaa arkisissa puuhissa, ja kumpikin nautti, sen huomasi. Viikko tämän jälkeen, meille tuli kumminkin sanaharkka, jonka jälkeen tyttöystävi olikin sitä mieltä, että tauko olisi nyt hyvä ratkaisu. Itse siitä suivaantuneena sitten lähdin baariin, mutta tajusin seuraavana aamuna että en todellakaan halua menettää ko. henkilöä. Nyt erosta on vajaa viikko, ja olen joka päivä kertonut hänelle että haluaisin palata yhteen, ja yrittää vielä tosissaan.
Kumminkin, hän vaan sanoo tarvitsevansa aikaa miettiä, eikä ole valmis vielä yrittämään, kun ei ole varma tunteistaan. Rakastaa hän kuulemma vielä kovasti minua.
Tänään sitten aamulla soitin heti hänelle, kun en vaan pystynyt olemaan sitä tekemättä, hän sanoi edelleen tarvitsevansa aikaa. Sanoi ajattelevansa minua paljon, ja sanoi että on ajatellut "ihastustansa" paljon vähemmän, kuin aikoihin. Ei kuulemma nyt jaksa kiinnostaa sen ajattelu. Hän sanoo, että tämä ei välttämättä ole lopullista, mutta haluaa olla nyt sitä aikaa.
Miten osaisin antaa hänelle aikaa? Entä jos tauko jääkin lopullisesti, miten pääsen tästä ikinä yli. Minun ei tällä hetkellä ainakaan tee mieli koskeakaan vieraisiin naisiin. On vaan niin väsynyt olo, eikä mikään kiinnosta.
Auttakaa joku...?!
Eli olen 20-vuotias miehenalku, ja seurustelin itseäni vuotta nuoremman, aivan mahtavan ihmisen kanssa.
Suhteemme alkaessa olin 16, ja hän 15, joten olemme todellakin olleet suhteessa koko nuoruutemme. Tämän vuoden helmikuussa sain "vahingossa" selville, että minun tyttöystäväni olikin jättänyt minulle vähän asioita kertomatta. Hänelle oli hänen erittäin hyvä miespuolinen kaveri kertonut ihastuksensa häneen. Kaiken kukkuraksi tyttöystäväni tunsi kovaa ihastusta myös häneen, mutta vannoi, että rakastaa minua, eikä voisi harkitakaan jättämistä.
No, suhteemme lähti kuitenkin toimimaan hyvin, ja pääsiäinen oli aivan mahtavaa aikaa, vietimme vain kahdestaan aikaa arkisissa puuhissa, ja kumpikin nautti, sen huomasi. Viikko tämän jälkeen, meille tuli kumminkin sanaharkka, jonka jälkeen tyttöystävi olikin sitä mieltä, että tauko olisi nyt hyvä ratkaisu. Itse siitä suivaantuneena sitten lähdin baariin, mutta tajusin seuraavana aamuna että en todellakaan halua menettää ko. henkilöä. Nyt erosta on vajaa viikko, ja olen joka päivä kertonut hänelle että haluaisin palata yhteen, ja yrittää vielä tosissaan.
Kumminkin, hän vaan sanoo tarvitsevansa aikaa miettiä, eikä ole valmis vielä yrittämään, kun ei ole varma tunteistaan. Rakastaa hän kuulemma vielä kovasti minua.
Tänään sitten aamulla soitin heti hänelle, kun en vaan pystynyt olemaan sitä tekemättä, hän sanoi edelleen tarvitsevansa aikaa. Sanoi ajattelevansa minua paljon, ja sanoi että on ajatellut "ihastustansa" paljon vähemmän, kuin aikoihin. Ei kuulemma nyt jaksa kiinnostaa sen ajattelu. Hän sanoo, että tämä ei välttämättä ole lopullista, mutta haluaa olla nyt sitä aikaa.
Miten osaisin antaa hänelle aikaa? Entä jos tauko jääkin lopullisesti, miten pääsen tästä ikinä yli. Minun ei tällä hetkellä ainakaan tee mieli koskeakaan vieraisiin naisiin. On vaan niin väsynyt olo, eikä mikään kiinnosta.
Auttakaa joku...?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
elämä on...mutta anna naises olla nyt rauhassa elä kysele eläkä anele siltä mitään se vaan suuttuu vielä enemmän ja jättää sut lopullisesti.sopikaa vaikka joku aika miten kauan ootte oloissanne ja miettikää sit uudestaan mikä on homman nimi.väkisin siitä ei tule mitään...
Sun täytyy antaa aikaa, kun toinen sitä kerran pyytää. Olette vielä kovin nuoria ja suhteen olette aloittaneet niin nuorina, että ette oikein muista edes tiedä.
Sinun ei tarvitsekaan koskea toisia naisia / tyttöjä. Ota omaa aikaa ja ole kavereiden kanssa ja itsenäisty!
Pahin virhe on roikkuminen, mikäli toinen tarvitsee hetken aikaa miettiä. Se karkottaa hänet vielä kauemmas sinusta.
Ole hetki itseksesi ja katsele ympärillesi. Olet niin nuori vielä ja nuorena ihmisen pitää kokea ja kokeilla paljon. Mikäli sitä ei tee nuorena, niin se vaihe tulee myöhemmin perheellisenä ja naimisissa ja se ei ole hyvä se.
että; Annat sen tyttöystäväsi olla nyt hetken rauhassa, älä painosta!
Itse koen painostusta ja tuntuu että alan vain vihata koko tilannetta ja henkilöä!!!
Minulla tunteet on yhtä aallokkoa, nyt melko pitkän tovin on tuntunut että meidän suhteesta ei tule enää koskaan yhtään mitään.
Aika parantaa haavat.eikä sitä koskaan tiedä vaikka tapaisit toisen.ootte niin kauan ollu yhdessä tuon tytön kanssa että...nuoruus on tavallaan teillä menny ohi korvien.Tyttö siis tahtoo mennä.Ite oon tehnyt sillain kun taukoo tahtoo mies että poistan puhelin numeron pois kokonaan ja se sitten ottaa kyllä yhteyttä jos niin tahtoo.Tee sääkin silleen.Tolla soittelulla vana tuot ahdistuksen tunnetta ja silleen et ainakaan saa takaisin tyttöö.Ei siis muu ei auta kun jätät tytön rauhaan.