Tämä nyt ei liity yksinomaan VHH-dieettiin, mutta mielestäni ranskalainen elämäntapa on aika fiksu. Ei pelätä rasvaa sen enempää kuin hiilihydraattejakaan, paljon kasviksia, syödään hitaasti, jotta ei tule syötyä liikaa ja herkullisen leivoksenkin voi silloin tällöin nauttia. Ruokaa ei tarvitse miettiä kokoajan ja ranskalaiset eivät ole koskaan dieetillä. Silti he ovat hoikkaa ja tervettä kansaa.
Ranskalainen ruokakulttuuri
Oletteko tutustuneet?
202876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ranskalaiset ostavat Suomesta pilkkahintaan ylijäämävoita, kun meillä se on Ktl:n toiminnan johdosta kovaa rasvaa ja lähes tappava myrkky. Ranskalaisessa kaupassa on erilaisia voilaatuja yhtä paljon kuin Suomessa kevytrasvoja. Suomalaiset syövät keinorasvoilla itsensä sairaiksi.
liikaa vaikutteita amerikkalaisesta ruokakulttuurista. Ohessa linkki:
http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2006pressi.pl?1336,newsitem,LP2006_TO
Ranskalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu olennaisena osana patonki, erillaiset makeat leivokset ym. "turhat hiilarit". Silti kansa voi hyvin koska ruokaan suhtaudutaan rennosti eikä sitä syödä ylettömsti suruun niin kuin täällä meillä.
Suomalaiset syövät suruun ja se opetetaan meille jo lapsuudesta. Aina kun itkettää niin äiti hakee namia kaupasta. Vanhempana sitten tottuu syömään jokaiseen vastoinkäymiseen herkkuja.
Olen huomannut, että joissain muissakin maissa, missä ruokakulttuuri on erityisen vahva, niin ei tapaa paljoa lihavia ihmisiä, ei ainakaan niin paljon kuin täällä tai ainakaan he eivät ole niin sairaalloisen lihavia. Italia, Espanja, Kreikka ja Venäjä ovat esimerkkejä.
en ole missään maassa tavannut samanlaista leipäkultturia kuin Suomessa, että leivän päälle levitetään jotain rasvaa. Venäjällä ja välimeren maissa ne vaan murtavat palan leivästä ilman mitään kevytkeijuja, mutta meillä jopa Kansanterveyslaitos suosittaa laittamaan leivälle rasvaa ja leipää sitten pitää syödä 6-9 palaa päivässä.
ranskalaiset dippaavat valkoisen patonkinsa oliiviöljyyn :-)
kun otti pienen palan tuoretta leipää (se oli vaaleaa, mutta ei mitään pullaa) ja kastoi sen oliiviöljyyn, joka oli muuten aivan eri luokkaa kuin suurin osa Suomessa myytävistä. Itse sain etsiä aika kauan, ennen kuin Helsingissä löysin hyvää oliiviöljyä, jonka hinta-laatusuhde oli OK.
niin, että ei se mitä syö vaan se miten syö :-)
Eli siinähän se tulikin ;)
ei muka ylilihavia ihmisiä? Tämä on kyllä minulle ihan uutta.
Kunnon ruisleipä ei todellakaan tarvitse kyytipojakseen kuin korkeintaan keitonjämät tai lasin piimää. Eipä ole kukaan tullut kieltämään leivän syömistä tähän tapaan. Suomessakaan.
täällä. Ajattele itse.
oliiviöljyä niin hyvä ystäväni Elefterios Gavrielides tuo maahan Kreikkalaisia oliiviöljyjä ja niitä voi myös käydä ostamassa suoraan heidän varastostaan. Minun suosikkini on Sitia, joka on voittanut useita palkintoja oliiviöljyolympialaisissa. Sen happopitoisuus on erittäin alhainen, vain 0.3. Siellä on myös myytävänä muita kreikkalaisia herkkuja.
http://www.egavrielides.fi/
tarkoitin. Ja olen eri mieltä kanssasi.
leipä syödään majoneesin kanssa.
Aamupalalla kuitenkin sipaistaan päälle vain voita ja hilloa.
ajastasi jäljessä:
http://www.hs.fi/juttusarja/laskikapina/artikkeli/Ranska huolestui lasten lihomisesta/1135224292917
Ei pelätä rasvaa eikä hyviä hiilihydraatteja, erittäin paljon kasviksia, syödään hitaasti hyvää ruokaa niin että on kylläinen ja jaksaa pitkään. Tämä pitää kaikenlaisen napostelun poissa ja ruokailut keskittyvät ruoka-aikoihin. Herkutteluakin voi harrastaa silloin tällöin, mutta tätä eivät ihmiset enää ymmärrä vaan mennään liiallisuuksiin.
Kun tämän ruokavaliomuutoksen tein, niin nyt ei enää tarvitse harrastaa mitään laihdutuskuureja vaan voin noudattaa tätä VHH-dieettiä loppuelämän.
pelätä niitä turhia hiilihydraatteja. Patonkia syödään, myös croissantteja ja leivoksia voi nauttia järkevästi.
pelkäämisellä, järkevällä ja itselleen sopivalla?