Mitä mieltä kertokaa!
Ollaan seurusteltu 3v ja asuttu 2ja puoli vuotta. Mies yli 30v itse 3v nuorempi. Alku huuma mennyt ja ollut ja arkeen totuttu. Mielestäni minua on kohdeltu väärin enkä halua olla sellaisessa suhteessa jossa tunnen niin. Mieheni tykkää olla joka viikonloppu baarissa itse taas en. Aluksi hän tulikin yöllä kotiinkin vaikka itselläni oli aamulla töitä oksenteli ja herätteli minut(ei reilua) Hän haluaa että maksan talouden hänen kanssaan puoliksi, vaikka tienaan puolet vähemmän?
(ei reilua) kaikki hänen ystävänsä ovat naimisissa lapsia. Minulle hän vain sanoo että se on minusta kiinni että mun pitää ottaa selvää saanko takaajat lainan ottoon(ei reilua). Paras on se että minun pitäisi maksaa hänen kihlasormus joka maksaisi enemmän kun minun?
Olen nyt pisteessä että lähden etsimään asuntoa koska mieheni ei ilmeisesti tajua että kun ollaan yhdessä yhteen hiileen puhalletaan vai?
Onko itselläni päässä vikaa vai onko kaikissa parisuhteissa eri elämät?
Ollaan seurusteltu 3v ja asuttu 2ja puoli vuotta. Mies yli 30v itse 3v nuorempi. Alku huuma mennyt ja ollut ja arkeen totuttu. Mielestäni minua on kohdeltu väärin enkä halua olla sellaisessa suhteessa jossa tunnen niin. Mieheni tykkää olla joka viikonloppu baarissa itse taas en. Aluksi hän tulikin yöllä kotiinkin vaikka itselläni oli aamulla töitä oksenteli ja herätteli minut(ei reilua) Hän haluaa että maksan talouden hänen kanssaan puoliksi, vaikka tienaan puolet vähemmän?
(ei reilua) kaikki hänen ystävänsä ovat naimisissa lapsia. Minulle hän vain sanoo että se on minusta kiinni että mun pitää ottaa selvää saanko takaajat lainan ottoon(ei reilua). Paras on se että minun pitäisi maksaa hänen kihlasormus joka maksaisi enemmän kun minun?
Olen nyt pisteessä että lähden etsimään asuntoa koska mieheni ei ilmeisesti tajua että kun ollaan yhdessä yhteen hiileen puhalletaan vai?
Onko itselläni päässä vikaa vai onko kaikissa parisuhteissa eri elämät?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyi olkoon, mikä mies sulla. Tuollaista ei todellakaan kuulu olla normaalisuhteessa.
No, itsepä päätät, haluatko lopun elämääsi olla hänen kanssaan. Sitä me emme voi päättää, tai edes neuvoa.
Tiedoksi siis vielä kerran, että ei todellakaan ole normaalia, eikä varsinkaan hyvä suhde ole tuollainen ollenkaan... lähellekään.
Toivon onnea tulevaisuudessa. Koeta jaksaa tai hanki arvoisesi elämä... jompi kumpi.
No, joo tuolla logiikalla minäkin olisin voinut hyljätä puolisoni syömäkelvottomana jo aikapäivää sitten. Mutta minä en usko pelkkien miinuspisteiden jakoon rakkaussuhteessa.
Itsekin tuollaiseen "ota sä kaikesta selvää niin sitten tehdään päätöksiä yhdessä"- taktiikkaan syyllistyneenä voin vain todeta, että onnistuu varmaan jos toinen on täysin ohjailtavissa. Jos ei ole, vaan pitää puolensa ja pikemminkin vaan aktivoi minuakin vaihtamaan asennettani, niin eihän se simputus silloin onnistu.
Talouden kulut jaetaan meilläkin puoliksi kun ei ole muksuja ja molemmat on töissä. Jos toisella on yhtäkkiä rahat vähissä, niin sitten neuvotellaan kunnes päästään yksimielisyyteen, aikuisia kun ollaan, ja siitä sitten jatketaan taas eteenpäin. Voihan siinä tietysti heittäytyä kakaraksi kumpi vaan ja vaatia toiselta mitä keksii, mutta eihän sekään onnistu jos toinen ei antaudu kiristettäväksi.
Sinä tiedät oman varallisuutesi ja millaiseen sormukseenkin se riittää. Ei kukaan voi kiristää sua tekemään vastoin sun periaatteitasi ja todellisuuttasi. Ei edes erolla uhkaamalla.
Eli summa summarum: minusta kaikki riippuu siitä miten pitkälle antaa periksi, millaisin konstein pitää puoliaan ja millaiset rajat on itselleen asettanut. Toinen oppii ne rajat kyllä aikanaan, jos ei hyvällä niin sitten kantapään kautta, mutta ei aina tarvi ajautua sentään erolla uhkailuun saakka. Sehän on vaan viesti siitä, että uhkaajallakin on keinot vähissä ja toivo mennyt, ja siihen lopputulokseen ajautumiseen on aina kaksi syyllistä eikä vain yksi.
siltä että olisitte valmiita parisuhteeseen, kumpikaan. Ei parisuhteen tuollaista kuulu olla.