Pettäjälle

sitten ehdotat? Ainaista riitaa, epäsopua, syyttämistä, jotka tuhoaa loputkin vuorovaikutustaidot, vai? Eiköhän se ole niin, että sovussa on pyrittävä elelemään, jos yhdessä aikoo olla.

En pystyisi antamaan anteeksi pettämistä,enkä unohtamaan ja jatkamaan yhteistä elämää...been there,done that,its over...

Enpå tiedä, tuskin voi yleistää tässä kuten ei missään muussakaan asiassa. Ehkä joillekin anteeksisaaminen toimii lupana jatkaa entiseen malliin.

Minusta koko anteeksiantaminen käsitetään väärin, jos ajatellaan sen olevan jonkinlainen synninpäästö, jossa petetty toimii rippi-isänä.

Anteeksiantaminen on menneestä irtipäästämistä ja kasvamista ihmisenä. Siksipä juuri kypsymättömät ovat niitä, jotka roikkuvat menneessä ja katkeroituvat, ylpeinä itsestään ja kyvystään olla antamatta anteeksi.

Vihan voimalla voi kokea itsensä hetkellisesti voittajaksi, mutta vähitellen viha syö kantajansa sisältäpäin, ja kaikki kyky kokea iloa ja onnea katoaa.

Kun antaa anteeksi ymmärtäen, että kaikki me olemme kykeneviä virheisiin, mutta silti rakastamisen arvoisia, kasvattaa se kykyä rakastaa aidommin. Illuusio täydellisestä rakastetusta ja ongelmattomasta rakkaudesta katoaa, ja tilalle tulee oikea myötätunto ja läheisyys.

Anteeksiantaminen vaatii myös itsensä kohtaamista virheineen, ja siksi siihen eivät kaikki pysty. Se on vahvojen laji.

Mitä sitä vatvomaan jos ei pysty antamaan anteeksi niin sitten voi lähtee suhteesta, tosi yksinkertasta. Mutta se nyt on tosiasia, että ihmiset ei välttämättä ole oikeasti mitään yksi avioisia. Kyllähän se on aina mietintöjen paikka kun uskottomuus tulee julki mutta kannatta aina odottaa tunne kuohun laantumista miettiä mitä oikeasti menettää jos pitkästä suhteesta lähtee, enkä nyt tarkoita näitä mitä nykyään tuntuu olevan, että suhde kestää max 4v.

se on mahdollisuuden antamista johonkin uuteen tai parempaan.

Onko teidän mielestänne miehet kuin hevosia, joita voi vaihtaa tuosta vain? Eikö mies ainutkertaisena ihmisenä merkitse mitään? Minä teidän jo tällä iällä, että jokainen on ainutkertainen, eikä ole korvattavissa toisella. Joskus kyllä ei ole alunperinkään rakastanut toista, silloin eroaminen on toki helpompaa. Mutta jos rakkautta on, ei ketään toista voi rakastaa enää samalla tavalla....