Lapsen elatus

Jos vanhemmat eroavat ja molemmille vanhemmille jää yksi lapsi, ei kumpikaan vanhemmista maksa elatusmaksua toiselle lapselle. Molemmat elättävät omansa ja sillä siisti.
Elatusmaksun määrään ei myöskäänvaikuta vanhemman tulot niin, että tulojen suhteessa jaettaisiin elatusmaksu. Elatusmaksuun vaikuttaa lapsen menot.
Koulutusavustus yli 18 vuotiaalle on VAPAAEHTOINEN, eli mikään ei määrää sitä maksettavaksi.

puhetta.. kirjoitti:

Jos vanhemmat eroavat ja molemmille vanhemmille jää yksi lapsi, ei kumpikaan vanhemmista maksa elatusmaksua toiselle lapselle. Molemmat elättävät omansa ja sillä siisti.
Elatusmaksun määrään ei myöskäänvaikuta vanhemman tulot niin, että tulojen suhteessa jaettaisiin elatusmaksu. Elatusmaksuun vaikuttaa lapsen menot.
Koulutusavustus yli 18 vuotiaalle on VAPAAEHTOINEN, eli mikään ei määrää sitä maksettavaksi.

täytettyä 18-vuotta. Mies lopetti aikoinaan elareitten maksamisen kuin seinään heti kun jälkikastu tuli tuohon maagiseen ikään. Taskurahaa on tietysti aina välillä antanut, mutta sehän on vapaaehtoista. No nyt ovat kaikki hyvissä ammateissa, joten ovat jo omillaan.

puhetta.. kirjoitti:

Jos vanhemmat eroavat ja molemmille vanhemmille jää yksi lapsi, ei kumpikaan vanhemmista maksa elatusmaksua toiselle lapselle. Molemmat elättävät omansa ja sillä siisti.
Elatusmaksun määrään ei myöskäänvaikuta vanhemman tulot niin, että tulojen suhteessa jaettaisiin elatusmaksu. Elatusmaksuun vaikuttaa lapsen menot.
Koulutusavustus yli 18 vuotiaalle on VAPAAEHTOINEN, eli mikään ei määrää sitä maksettavaksi.

Elatussopimukseen kannattaa määrittää, että elatus loppuu lapsen täyttäessä 18 v. tai jos lapsi on koulussa se jatkuu koulutuksen ajan. Elatusmaksun päättymiskriteeri on kuitenkin hyvä kirjata sopimukseen olkoon se mikä tahansa, niin ei tule ikäviä yllätyksiä kenellekään. Nimittäin 18 v jälkeen ei ole "yleistä" velvollisuutta. Esim. keskiasteen kouluthan loppuvat yleensä kun lapsi on 19 tai 20. Elatusmaksun voi kyllä sopia maksettavaksi myös suoraan lapselle, joka hoitaa omat elämiskustannukset lähivanhemmalleen (jos epäilee ettei lähi käytä niitä pelkästään lapseen).

Mun vanhemmat oli melko "köyhiä" ja jo 16 vuotiaana menin iltatöihin opintojeni rahoittamiseksi. Vaikka vanhempani asuivat yhdessä. En saannut siitä traumoja. Työ ja ajanviettotavat ovat asennekysymys. Olin osa-aikatöissä koko opiskeluajan, etenkin kesät.

Itse nyt eronneena olen voinut tarjota lapselleni toisenlaisen mahdollisuuden. Hän voi käydä koulut ilman työntekotarvetta. Mutta aion kyllä kannustaa kesätöihin sitten kun sen aika tulee. Omasta lapsuudestani tiedän ettei raha kasva kenelläkään puussa, ei myöskään exillä, ja siksi ei ole tullut mieleenkään kinuta exältä enempää elatusmaksua kuin mihin hän pystyy. Sovimme sen asian ilman mitään riitoja. Minulla ei ole yhtä paljon rahaa käytettävissä pelkästään itseeni kuin jos asuisin ilman lasta. Eikä ole tarkoituskaan. Tuloni ovat tarkoitettu meihin eli lapseen ja minuun, ja ne riittää. Säästämistä emme harrasta. Sen ehtii sitten myöhemminkin. Joskus on tiukkaa, mutta minulle ei tuota ongelmia luopua omista tarpeistani: Kampaamokäyntiä voi venyttää, vaatteita ei tarvitse ostaa jos edelliset ovat ehjät. Lapsen tarpeet menee edelle. Joskus taas rahaa on paremmin ja silloin lapsi pääsee elokuviin ja kesällä käydään Lintsillä.

Meillä on exän kanssa sopimuksessa elatusmaksusta 18 v asti tai kunnes se koulu on suoritettu joka on kesken lapsen täyttäessä 18 v. Vaikka exä jostain syystä ei pystyisikään maksamaan, kyllä minä jotain keksisin. Toisen työpaikan esimerkiksi.

Töyhtis vaan kirjoitti:

täytettyä 18-vuotta. Mies lopetti aikoinaan elareitten maksamisen kuin seinään heti kun jälkikastu tuli tuohon maagiseen ikään. Taskurahaa on tietysti aina välillä antanut, mutta sehän on vapaaehtoista. No nyt ovat kaikki hyvissä ammateissa, joten ovat jo omillaan.

Kun me erosimme ex mieheni kanssa sanoin että otan lapsistamme täyden vastuun eikä hänen tarvitse maksaa elatusmaksuja, sillä halusin olla itsenäinen ja näyttää kaikille että pärjäämme. Miehellä oli uusi elämä, hyvä palkka ja hän eleli elämäänsä, siihen hänellä oli mielestäni täysi oikeus.
Minä puolestani olin työttömänä.. olihan meillä tiukkaa, mutta näppäränä ihmisenä säästimme päljon rahaa kun söimme keittoja ja soppia paljon. Vaatteet hankittiin kirppikséltä ja lasten harrastuksiin ei ollut varaa.
Kahdeksannelta luokalta asti lapsemme ovat tehneet pikkutöitä, esim lastenhoitoa ym.
Tämä on mielestäni vain kasvattanut lapsiamme henkisesti ja olen kiitollinen exmiehelleni että hän on jättänyt meidät rauhaan ja siten antanut tilaa lasten henkiselle kasvulle,, sillä vaikeudet opettavat ja kasvattavatr lasta eniten.

sanoinb kirjoitti:

Kun me erosimme ex mieheni kanssa sanoin että otan lapsistamme täyden vastuun eikä hänen tarvitse maksaa elatusmaksuja, sillä halusin olla itsenäinen ja näyttää kaikille että pärjäämme. Miehellä oli uusi elämä, hyvä palkka ja hän eleli elämäänsä, siihen hänellä oli mielestäni täysi oikeus.
Minä puolestani olin työttömänä.. olihan meillä tiukkaa, mutta näppäränä ihmisenä säästimme päljon rahaa kun söimme keittoja ja soppia paljon. Vaatteet hankittiin kirppikséltä ja lasten harrastuksiin ei ollut varaa.
Kahdeksannelta luokalta asti lapsemme ovat tehneet pikkutöitä, esim lastenhoitoa ym.
Tämä on mielestäni vain kasvattanut lapsiamme henkisesti ja olen kiitollinen exmiehelleni että hän on jättänyt meidät rauhaan ja siten antanut tilaa lasten henkiselle kasvulle,, sillä vaikeudet opettavat ja kasvattavatr lasta eniten.

Mutta kuka piti kiinni teidän lasten oikeuksista isäänsä?

sanoinb kirjoitti:

Kun me erosimme ex mieheni kanssa sanoin että otan lapsistamme täyden vastuun eikä hänen tarvitse maksaa elatusmaksuja, sillä halusin olla itsenäinen ja näyttää kaikille että pärjäämme. Miehellä oli uusi elämä, hyvä palkka ja hän eleli elämäänsä, siihen hänellä oli mielestäni täysi oikeus.
Minä puolestani olin työttömänä.. olihan meillä tiukkaa, mutta näppäränä ihmisenä säästimme päljon rahaa kun söimme keittoja ja soppia paljon. Vaatteet hankittiin kirppikséltä ja lasten harrastuksiin ei ollut varaa.
Kahdeksannelta luokalta asti lapsemme ovat tehneet pikkutöitä, esim lastenhoitoa ym.
Tämä on mielestäni vain kasvattanut lapsiamme henkisesti ja olen kiitollinen exmiehelleni että hän on jättänyt meidät rauhaan ja siten antanut tilaa lasten henkiselle kasvulle,, sillä vaikeudet opettavat ja kasvattavatr lasta eniten.

mitä kunniallista ja ylpeilemisen aihetta on siinä, ettei lähivanhempi pidä lastensa puolta ja huolehdi siitä, että elatusvelvollinen etävanhempi hoitaa oman osuutensa yhteisten lasten elatuksesta? Vielä vähemmän ymmärrän sitä tässä tapauksessa, kun etävanhemmalla on tähän hyvät taloudelliset mahdollisuudet. Ja minkälainen on sellainen etävanhempi, joka ei oma-aloitteisesti osallistu omien lastensa elatukseen. Vai tarkoitatko, että kieltäydyit lastesi puolesta vastaanottamasta rahaa. Mielummin pidit lapset niukkuudessa ja pistit kahdeksannelta luokalta töihin sen takia, ettei perheenne rahat olisi riittäneet. Toisella vanhemmalla rahaa olisi ollut lastensa tarpeisiin.

Onko tämä joku marttyyrivanhempi-ilmiö, vai mikä? Sinä siis päätit lastesi puolesta, että isän rahoja ei huolita. Muistitko joka päivä mainita lapsillesi, että isä ei teitä elätä. Muistitko sanoa, kun lapset jotain pyysivät, ettei ole rahaa eikä isäkään mitään maksa. No, nyt varmaan lapsenne muistavat varmaan isänsä sellaisena, joka ei heistä välittänyt edes sen vertaa että olis joskus lihapataa voinut syödä niin paljon kuin jaksoi. Onnittelut reilukerhon jäsenyydestä! Saithan sähdekehän pääsi päälle ja lapsille haluamasi kuvan isästään. Kiusa se on pienikin kiusa, vaikka lasten kustannuksella.

tätä en tajua kirjoitti:

mitä kunniallista ja ylpeilemisen aihetta on siinä, ettei lähivanhempi pidä lastensa puolta ja huolehdi siitä, että elatusvelvollinen etävanhempi hoitaa oman osuutensa yhteisten lasten elatuksesta? Vielä vähemmän ymmärrän sitä tässä tapauksessa, kun etävanhemmalla on tähän hyvät taloudelliset mahdollisuudet. Ja minkälainen on sellainen etävanhempi, joka ei oma-aloitteisesti osallistu omien lastensa elatukseen. Vai tarkoitatko, että kieltäydyit lastesi puolesta vastaanottamasta rahaa. Mielummin pidit lapset niukkuudessa ja pistit kahdeksannelta luokalta töihin sen takia, ettei perheenne rahat olisi riittäneet. Toisella vanhemmalla rahaa olisi ollut lastensa tarpeisiin.

Onko tämä joku marttyyrivanhempi-ilmiö, vai mikä? Sinä siis päätit lastesi puolesta, että isän rahoja ei huolita. Muistitko joka päivä mainita lapsillesi, että isä ei teitä elätä. Muistitko sanoa, kun lapset jotain pyysivät, ettei ole rahaa eikä isäkään mitään maksa. No, nyt varmaan lapsenne muistavat varmaan isänsä sellaisena, joka ei heistä välittänyt edes sen vertaa että olis joskus lihapataa voinut syödä niin paljon kuin jaksoi. Onnittelut reilukerhon jäsenyydestä! Saithan sähdekehän pääsi päälle ja lapsille haluamasi kuvan isästään. Kiusa se on pienikin kiusa, vaikka lasten kustannuksella.

Oivan sanan keksit. Elin muutaman vuoden marttyyripuolison kanssa. Se oli helvetin rankkaa. Hän teki kaiken ja hän vain kärsi. (se on hänen näkemyksensä asiassa..)

Erossa kaikki tiivistyi. Nyt riidellään lasten huoltajuudesta. Vaimo on päästään seonnut. Yritti järjestää ystävänsä valehtelemaan minusta, jotta huoltajuuteni olisi voitu evätä. Hän jäi kiinni kun nämä ystävät eivät lähteneet mukaan ja paljastivat kaiken. Farssi on saanut järkyttävät piirteet. Nyt näyttää siltä että vaimo saisi valvotun tapaamisoikeuden lapsiinsa. Lapset surettaa. Miksi heillä ei voisi olla normaalia tervepäistä äitiä ....

Itseäni syyttelen kun en seurusteluaikana nähnyt hänessä tällaisia piirteitä. Ne alkoivat vasta kun ensimmäinen lapsi syntyi. Tai oikeastaan kun rakensimme omakotitaloa... mutta miten sitä pienistä ärhäisyistä arvaa, että kaikki tulee leviämään käsiin. Ei sitä kukaan muukaan nähnyt.

sanoinb kirjoitti:

Kun me erosimme ex mieheni kanssa sanoin että otan lapsistamme täyden vastuun eikä hänen tarvitse maksaa elatusmaksuja, sillä halusin olla itsenäinen ja näyttää kaikille että pärjäämme. Miehellä oli uusi elämä, hyvä palkka ja hän eleli elämäänsä, siihen hänellä oli mielestäni täysi oikeus.
Minä puolestani olin työttömänä.. olihan meillä tiukkaa, mutta näppäränä ihmisenä säästimme päljon rahaa kun söimme keittoja ja soppia paljon. Vaatteet hankittiin kirppikséltä ja lasten harrastuksiin ei ollut varaa.
Kahdeksannelta luokalta asti lapsemme ovat tehneet pikkutöitä, esim lastenhoitoa ym.
Tämä on mielestäni vain kasvattanut lapsiamme henkisesti ja olen kiitollinen exmiehelleni että hän on jättänyt meidät rauhaan ja siten antanut tilaa lasten henkiselle kasvulle,, sillä vaikeudet opettavat ja kasvattavatr lasta eniten.

Marttyrivanhempi on todella osuva nimitys. Lastesi kustannuksella kiilloitit omaa sädekehääsi. Et taida edes ymmärtää kokonaisuutta. Lapsiesi henkinen kasvu olisi kenties tarvinnut myös isää. Kerro vielä, että et ole toista miestä rinnallesi tarvinnut, koska päätit pärjätä itse. Minkälaisen miesmallin ja mallin parisuhteesta olet pystynyt lapsillesi tarjoamaan?

marttyyrin ex kirjoitti:

Oivan sanan keksit. Elin muutaman vuoden marttyyripuolison kanssa. Se oli helvetin rankkaa. Hän teki kaiken ja hän vain kärsi. (se on hänen näkemyksensä asiassa..)

Erossa kaikki tiivistyi. Nyt riidellään lasten huoltajuudesta. Vaimo on päästään seonnut. Yritti järjestää ystävänsä valehtelemaan minusta, jotta huoltajuuteni olisi voitu evätä. Hän jäi kiinni kun nämä ystävät eivät lähteneet mukaan ja paljastivat kaiken. Farssi on saanut järkyttävät piirteet. Nyt näyttää siltä että vaimo saisi valvotun tapaamisoikeuden lapsiinsa. Lapset surettaa. Miksi heillä ei voisi olla normaalia tervepäistä äitiä ....

Itseäni syyttelen kun en seurusteluaikana nähnyt hänessä tällaisia piirteitä. Ne alkoivat vasta kun ensimmäinen lapsi syntyi. Tai oikeastaan kun rakensimme omakotitaloa... mutta miten sitä pienistä ärhäisyistä arvaa, että kaikki tulee leviämään käsiin. Ei sitä kukaan muukaan nähnyt.

Häveten tunnustan; tämä ei liene kovin harvinaista, että meissä naisissa ilmenee taipumusta tällaiseen käyttäytymiseen. Kai sitä miehilläkin jossain asioissa on. Aika tehokas manipuloinnin ja syyllistämisen väline se joka tapauksessa on ja usein menee niin pitkälle, että syyttömätkin siitä joutuvat kärsimään - etupäässä lapset.

Ikävä piirre aikuisessa ihmisessä.