2 vuotta sitten olin normaalipainoinen, mutta kun tapasin poikaystäväni, aloin välittömästi lihoa.
Ei vaan ole enää aikaa ajatella vain itseä ja minulla on esim. kuntoilulaitteita, joiden kanssa en kuitenkaan "kehtaa" kenenkään nähden ähellellä..
Alkoholia menee nyt tuplasti enemmän ja kun seksikään ei ole kehuttavaa, niin ainoa tyydytykseni on mässäily.
Olen lihonut 20 kiloa (eli painan jo lähe 90kg!!), enkä tunne itseäni enää naiseksi ollenkaan, seksiinkin suostun vain hänen mielikseen ja vain pimeässä, en taida olla kovin onnellinen siis..
Mutta silti rakastan häntä! Tiedän etten tule löytämään parempaa miestä.
Mutta haluaisin asua yksin, jotta voisin hallita elämääni paremmin.
Ei vaan ole enää aikaa ajatella vain itseä ja minulla on esim. kuntoilulaitteita, joiden kanssa en kuitenkaan "kehtaa" kenenkään nähden ähellellä..
Alkoholia menee nyt tuplasti enemmän ja kun seksikään ei ole kehuttavaa, niin ainoa tyydytykseni on mässäily.
Olen lihonut 20 kiloa (eli painan jo lähe 90kg!!), enkä tunne itseäni enää naiseksi ollenkaan, seksiinkin suostun vain hänen mielikseen ja vain pimeässä, en taida olla kovin onnellinen siis..
Mutta silti rakastan häntä! Tiedän etten tule löytämään parempaa miestä.
Mutta haluaisin asua yksin, jotta voisin hallita elämääni paremmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mistäs TIEDÄT ettet tule löytämään parempaa miestä? Jos suhde on noin kehno että syöminenkin on hauskempaa kuin sen miehen kanssa oleminen, niin kyllä jossain mättää ja pahasti.
Sinänsä lihominen seurustelun/suhteen aikana on kiintoisa aihe, josta taidankin laatia aloituksen...
Tuo on kyllä ihan totta, huomasin 2 kuukauden päästä kun olin eronnut exästäni että olin laihtunut yli viisi kiloa, pääsin vähän pulskistumaan... nyt taas on olo tosi hyvä kun on päässy lähelle vanhoja, hyviä mittoja!!