Olen mies ja minun tarinani on se, että petin vaimoani 7 avioliittovuoden jälkeen 5 kuukauden ajan. Hain kakkosesta sitä hellyyden ja läheisyyden tunnetta, jota en ollut saanut omalta vaimoltani. Nautin siitä hyvänolon tunteesta ja se jotekin vaan täydensi elämääni. En koko pettämiseni aikana todellisesti ajatellut, että haluaisin erota. Olin oikeastaan pelkkä kakkosen hyväksikäyttäjä. Kun sitten kerroin kakkoselle, että rakastan vaimoani ja haluan olla hänen kanssaan, niin kakkonen katkeroitua, aloitti elämäni häiritsemisen ja kertoi lopulta koko tarinan vaimolleni.
Siitä alkoi tietenkin kriisi, jota on nyt jatkunut noin 4 kuukautta. Olen pyytänyt anteeksi lukemattomia kertoja. Katunut tekoani syvästi ja kertonut ja näyttänyt kuinka vaimoani rakastan. Vaimo ei ole antanut anteeksi ja sanoo, että ei voi myöskään ehkä koskaan hyväksyä tekoani. Hän näkee toisinaan joitakin valopilkkuja ja välillä taas on allekirjoittamassa eropapereita ja muutamassa pois. Normaali arkemme on parempaa kuin aikaisemmin, mutta mitään tunteita hän ei ole pystynyt minua kohtaan osoittamaan asian tultua ilmi. Meillä on myös pari pientä lasta. Vaimo kyllä haluaisi yrittää, mutta ei kerro pystyvänsä kun ei ole tunnetta. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja siellä eräs neuvo oli se, että läheisyyden voi saavuttaa vain etäisyyden kautta. Siksi vaimoni harkitsee muuttamista, jotta voisi tulkita tunteitaan ja sitä kautta sitten mahdollisesti kokea ikävää. Silloin hän kuulemma voisi parhaassa tapauksessa unohtaa kaiken paskan ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tietenkin minusta tämä tuntuu äärimmäisen pahalta, koska ikävöin vaimoani kun hän on edes päivän pois.
Minua hän on välillä kutsunut säälittäväksi ruikuttajaksi, koska olen yrittänyt puhua ja hakea ratkaisuja. Olen yrittänyt näyttää välittämiseni ja sen, että oikeasti rakastan. Oikeastaan haluaisin kuulla nyt vastaavassa tilanteessa olleilta ja pettämisestä selvinneiltä, että mikä on paras keino näyttää välittämistä oikein ja niin, että se edistäisi asioita? Ettei olisi ruikuttaja. Ja tietenkin sen, että onko tässä tarinassa oikeasti eväitä rakentaa suhdetta uudelle pohjalle?
Siitä alkoi tietenkin kriisi, jota on nyt jatkunut noin 4 kuukautta. Olen pyytänyt anteeksi lukemattomia kertoja. Katunut tekoani syvästi ja kertonut ja näyttänyt kuinka vaimoani rakastan. Vaimo ei ole antanut anteeksi ja sanoo, että ei voi myöskään ehkä koskaan hyväksyä tekoani. Hän näkee toisinaan joitakin valopilkkuja ja välillä taas on allekirjoittamassa eropapereita ja muutamassa pois. Normaali arkemme on parempaa kuin aikaisemmin, mutta mitään tunteita hän ei ole pystynyt minua kohtaan osoittamaan asian tultua ilmi. Meillä on myös pari pientä lasta. Vaimo kyllä haluaisi yrittää, mutta ei kerro pystyvänsä kun ei ole tunnetta. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja siellä eräs neuvo oli se, että läheisyyden voi saavuttaa vain etäisyyden kautta. Siksi vaimoni harkitsee muuttamista, jotta voisi tulkita tunteitaan ja sitä kautta sitten mahdollisesti kokea ikävää. Silloin hän kuulemma voisi parhaassa tapauksessa unohtaa kaiken paskan ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tietenkin minusta tämä tuntuu äärimmäisen pahalta, koska ikävöin vaimoani kun hän on edes päivän pois.
Minua hän on välillä kutsunut säälittäväksi ruikuttajaksi, koska olen yrittänyt puhua ja hakea ratkaisuja. Olen yrittänyt näyttää välittämiseni ja sen, että oikeasti rakastan. Oikeastaan haluaisin kuulla nyt vastaavassa tilanteessa olleilta ja pettämisestä selvinneiltä, että mikä on paras keino näyttää välittämistä oikein ja niin, että se edistäisi asioita? Ettei olisi ruikuttaja. Ja tietenkin sen, että onko tässä tarinassa oikeasti eväitä rakentaa suhdetta uudelle pohjalle?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen tullut mieheni pettämäksi. Olen antanut anteeksi, ja nyt rakennamme suhdettamme uudelleen. Mutta helppoa se ei ole ollut kummallekaan - eikä ole vieläkään.
Ensiksi pari sanaa tuosta etäisyydestä. Minä otin myös etäisyyttä, ja se oli minusta erittäin välttämätöntä. Itseasiassa, erosin miehestäni. Se oli minulle vaikeaa, mutta vapauttavaa. Minulla oli myös ystävä/rakastaja. Senkin koin vapauttavaksi, sillä olin ollut miehelleni täysin uskollinen 12 vuotta.
Minun tarvitsi kokea olevani vielä haluttava ja kykenevä pärjäämään yksinkin.
Muutaman kuukauden erossaelämisen jälkeen aloitimme keskustelut epäonnistuneesta suhteestamme. Siitä, mikä ajoi mieheni kääntymään suhteen ulkopuolelle ja siitä, mitä kumpikin haluamme elämältä ja rakkaudelta.
Tutustuimme uudelleen, ja se oli erittäin ihanaa aikaa. Luimme myös parisuhdeoppaita (erittäin hyvä on Fisherin "Jälleenrakennus"). Rupesimme tietoisesti muuttamaan kommunikointitapojamme (erittäin vaikeaa ja itsekuria vaativaa, huomautan). Esimerkiksi riitelyyn joudumme edelleen kiinnittämään valtavasti huomiota.
Sitten siitä, mitä sinä voit tehdä. Sinun täytyy olla valmis rehellisyyteen. Jos ja kun vaimosi kysyy sinulta uudelleen ja uudelleen asioita suhteestasi, sinun täytyy jaksaa vastata rehellisesti ja avoimesti. Hermostumatta.
Jos ja kun vaimosi haluaa tietää missä ja kenen kanssa olet, sinun pitää olla valmis vastaamaan. Hermostumatta. Sinun pitää aina olla siellä, mihin olet sanonut meneväsi. Vaimosi suuri haaste on rakentaa luottamus sinuun uudelleen. Se on vaikeata ja vie aikaa.
Toivon, että kykenet saavuttamaan kontaktin vaimoosi uudelleen, ja että hän kykenee antamaan sinulle anteeksi. Se on mahdollista, mutta vie aikaa. Meidän erostamme on nyt kaksi vuotta - muutimme puoli vuotta sitten virallisesti uudelleen yhteen. Saatamme mennä jopa naimisiinkin vielä :)
Kukin tietysti taaplaa tyylillään... mutta mielestäni etäisyyttä pitää olla myös avioliitossa. Etäisyyteen kuuluu mm. se, ettei veivaa samaa asiaa AINA kun siltä tuntuu tai ettei kysele jatkuvasti (mahd. monta kertaa päivässä) missä toinen on ja kenen kanssa. Suhteesta ei tule mitään, jos se menee kyttäämiseksi.
Minun mieheni petti minua - hänellä oli ilmiselvä viidenkympin villitys, ja hän rakastui valkoiseen eteläafrikkalaiseen naiseen, johon oli paljolti etäisyyttä -tapasi naista noin puolen vuoden välein, 2-3 päivää kerrallaan. Nainen oli tahollaan kihloissa, puolet miestäni nuorempi. Hän oli ns. "taidemaalari", teki täyttä p****a, ja huijasi mieheltäni tuhansia euroja kelvottomista tekeleistä. Mieheni oli kuin sokea: sanoin hänelle lukemattomia kertoja, että nainen huijaa sinua...tiesin koko ajan, mitä oli menossa, mutta mitä tekee miehelle, joka on umpirakastunut. Kärsin koko ajan - olen ikäisekseni erittäin hyvännäköinen, pidän itsestäni huolta, meillä on kolme ihanaa lasta - ja kun mieheni oli rakastunut, hän loukkasi minua koko ajan naisena: hän sanoi minulle esim. että: "sinä olet vanheneva haaska, ja HÄN on niin kaunis..". Kaiken huippu oli se, että hän tuotatti tämän naisen lomamatkalle meidän loma-asunnollemme Lappiin..sen sain estettyä, avioerolla uhkaamalla, että mieheni ei mennyt sinne. Mutta ymmärrätkö tästä, miten paljon vaimoasi on loukannut se, että vaikka vain hetken, olet pitänyt jotain toista kauniimpana ja ihanampana kuin häntä, joka kuitenkin on rinnallasi kulkenut vuosikaudet, ylä- ja alamäet? Tästä minun tapauksestani on nyt pari vuotta..vuosi sitten mieheni tunnusti minulle kaiken, ja sanoi, että tämä nainen huijasi häntä, halusi vain varakasta miestä elättämään itseään ja paljasti lopulta itsensä. Mieheni antoi hänelle noin vuoden ajan 1000 euroa kuukaudessa ja nainen alkoi pyytelemään lisää ja lisää..jolloin mieheni tajusi, mihin nainen pyrkii. Myös mieheni on anonut anteeksiantoa, en tiedä, pystynkö siihen, koska niin avoimesti minua on loukattu, sekä naisena että ihmisenä.
Toivon todella, että Sinun vaimosi kykenee antamaan anteeksi, koska uskon, että olet vilpitön. Mutta muista: kun kerran on pettänyt luottamuksen, sen takaisin saaminen kestää monta vuotta! Muista myös, että Sinä olet se loukkaaja, kuten on myös minun mieheni. Hän sanoi minulle, ollessaan rakastunut, että "Sinä estät minua elämästä." En ole koskaan, en koskaan ollut mustasukkainen hänen harrastuksistaan ja menoistaan, hän on saanut tehdä ihan mitä haluaa, mutta nyt koen, että hän on väärinkäyttänyt luottamustani, ja todella raskaasti.
Kirjoitin todella inhottavia viestejä tälle naiselle, loukkasin syvästi - ja nautin joka hetkestä. Mieheni luki nämä viestit, eikä reagoinut mitenkään muuten kuin sanomalla: kuinka osaatkaan noin hyvin pottuilla englanniksi. Toisin sanoen, hän olisi itse halunnut sanoa samat asiat naiselle, mutta miehenä ei halunnut. Toisinaan vihaan miestäni, toisinaan olen täysin välinpitämätön, mutta en voi enää häntä rakastaa. Tämä on totuus.
Ehkä Sinunkin vaimollasi on samanlainen tilanne, koska hän haluaa etäisyyttä. Se saattaa olla oikein hyvä vaihtoehto. Ennen kuin ryhtyy riskeeraamaan hyvää avioliittoa, pitäisi ajatella vähän pidemmälle kuin sitä hetken hurmaa. Nyt varmaan itsekin ymmärrät sen.
Mutta kaikkea hyvää Sinulle ja vaimollesi.
t. Mirkku
OLET MIES.ja sinun tarinasi on........:(:(Olet pettänyt vaimoasi 5kuukauden ajan !!!!JA kun olet "kärynnyt" Huomaatkin kuinka paljon RAKASTAT vaimoasi:):)Mutta et sitä ymmärrä ettei vaimosi VOI antaa sinun tekojasi anteeksi.Mitenkä olisit itse "toiminut" ja saannut SUHTEEN kukoistamaan uudelleen:_JOS vaimosi olisi tehnyt samoin.Mutta tämä on hyvä aina MUISTAA .MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ SEN EESTÄÄIN LÖYTÄÄ.JA PÄIVÄ KERRALLAAN:))
outo kysymys tuossa otsikossa, ihan kuin kysyisi että 'miten vaikuttaa katuvalta ja saada samalla tahtonsa läpi?' kertoo sinusta kaiken; olet niitä joka luulee heille kuuluvan koko maailman, niin ne kauniit ja nuoret ja seikkailun, hetken huuman kuin turvallisuuden ja totutunkin, tutun vaimon joka pitää huolta. kärsi nyt, itse olet soppasi keittänyt!!!
Turhapa nyt ruikuttaa, tehtyä et saa tekemättömäksi,kantsisko ensin ajatella yläpäällään (eikä alapäällään) ennenkuin menee tekemään jotain peruuttamatonta.. En yhtään ihmettele vaimosi käytöstä, sitä saa mitä tilaa..
Tarinastasi näkee sen selvän tosiasian että kumppanin pettäminen on tunteiden tappaja. Vaikka jatkaisittekin elämää yhdessä, harvoin tapahtuu että toisen tunteet pysyy niin vahvoina että elämä jatkuisi entisellään.
Pettäjä ei useinkaan ajattele tätä ja saa sitten kärsiä tekojensa seurauksista, toiset jopa koko elämänsä ajan.
Toiset jatkaa avioliittoa kuollein tuntein ja silloin helposti pettämisen kierre jatkuu, toiset taas eroaa. Pettäminen tuo vain tuskaa, ihminen ei näytä ikinä oppivan. Varaudu kaikkeen, vaimosi voi lähteä etsimään uuttakin onnea. Jos hän jatkaa kanssasi, hänen on mahdollisesti hyvin vaikea luottaa sinuun ainakin alkuun kunnes muuta osoitat ehkä pitkänkin ajan kuluessa.
sain viikko sitten tietää että mieheni on pettänyt minun noin puoli vuotta. puoli vuotta sitten hän tutustui netissä toiseen naiseen ja tämä deittailu johti siihen että he tapasivat toisia kolme kertaa tämän vuoden puolella.(välimatka on onneksi niin julmetun pitkä)
minun maailma romahti hetkessä. yö meni itkien ja itkien. seuraava päivä töissä oli hirveä mutta sisulla menin sen läpi. näytin kyllä hirviöltä.
mieheni mietti yksin päivän kotona mitä haluaa ja kenet. vein yhteisen lapsemme hoitoon jotta hänen ei tarvitse kaikkea kuulla. mieheni olisi halunnut miettimisaikaa mutta sanoin että se pitää päättää heti.
hän jätti naisen tekstiviestillä(ei varmaan kovin kohtelista) ja hänen sanojen mukaan(uskon mitä sanoo) hän tai nainen eivät ole enää missään tekemisissä.
meillä meni kolme yötä puhuessa ja syyttelyssä(minä syytin ja lauoin kaikkea mitä mieleen tuli)mieheni kertoi kun kysyin hieman suhteestaan kaikkea en kyllä haluakaan tietää. hän ei osannut sanoa järkevää selitystä tekoonsa. hän ei syyttänyt minua mistään.
anteeksi olen hänelle antanut ja unohtaa yritän mutta se on vaikeinta. asia tulee aina olemaan jossakin mieleni syövereissä ja joissakin tilanteissa se tulee varmaan kiusallakin mieleen. mutta haluan jatkaa elämää.
olemme päättäneet jatkaa yhdessä. minun rakkaus ei ole kadonnut mihinkään. minusta tuntuu että rakkaus on syventynyt miestäni kohtaan. teen kaikkeni rakkautemme eteen. mieheni on sanonut rakastavansa minua ja uskon sen. eihän kiinanmuurikaan yössä valmistunut joten tässä meidänkin tarinassa menemme hitaasti mutta varmasti eteenpäin.
olen itsekin oppinut tästä jotai...aina ei tarvi olla valittamassa joka asiasta jos ei mene niin kuin haluaa. asioista voi neuvotella.
yritän näyttää ja kertoa miehelleni rakkauteni niin usein kuin voin. sain mieheltäni ihanan korun tässä yhtenä päivänä. joku voi tulkita sen lahjonnaksi mutta minusta se tuli sydämestä. hän haluaa sen korun avulla näyttää että rakastaa. kun sanat ei riitä...
ei rakkautta yhdessä yössä voi roskiin heittää. en aio alkaa kyttäilemään miestäni ja enkä vaadi häntä ylenmäärin todistamaan että on tosissaa. haluan että menemme päivän kerrallaan eteenpäin. kuuntelemme toisiamme ja huomaamme toisen normaalein teoin. ei siinä tarvitse kuuta taivaalta hakea. uskon mitä mieheni sanoo.
rakastan sinua snoopy
Tapasin netin kautta miehen, deittailu johti pikaisesti suhteeseen. Välimatkasta huolimatta tapasimme kolme kertaa. Vietimme tosi intohimoisia hetkiä, keskustelimme, nautimme suunnattomasti. Mutta, sain tekstiviestin, jossa mies ilmoitti, että lopettaa suhteen.
Olin todella järkyttynyt, sillä olin odottanut paljon tältä suhteelta. Otin yhteyttä ja kysyin voisimmeko vielä keskustella asiasta.
Mies ilmoitti, että hän ei voi lopettaa suhdetta, mutta ehdotti, että jos pidämme suhteemme ehdottomasti salassa, hän haluaa minua edelleen.
Emme ole voineet tavata siten, että olisimme yötä toistemme luona, mutta olemme tavanneet puolessa välissä matkaa. Muutamassa tunnissa ehtii todella intohimoisesti rakastella.
En välitä, vaikka olenkin kakkonen nyt, annan asioiden edetä omalla painollaan. Minulle riittää, että mies on mielettömän onnellinen kanssani.
uskoo tekstiäsi nyt, kun luit tuosta ensin miten kirjoittajalle oli käynyt ja nyt yrität saada hänet epäilemään vieläkin miestään..
Voi ihmisparkaa sinua, kun ei itse osaa löytää onnea, ei tahtoisi sitä muillekaan suoda..
Hanki elämä itsellesi.
N.a.s.u:lle sanon että olet äärimmäisen ymmärtävä ihminen, sinussa on kaikki nöyryys, ylpeys, hyvyys ja kauneus. Ja että olen ylpeä että kaltaisiasi naisia on olemassa.
Miehesi on onnenpekka, kun sinä olet hänen vierellään. Hän varmasti on se nyt tajunnutkin. Onnea teille..
Ei hän väitäkään että nasun mies olisi hänen rakastajansa. Hän voi olla jonkun toisen nasun snoopy.
Minusta tämä nasu-parka voisi kyllä potkaista uskotonta äijäänsä kaikkein pyhimpään ja toivottaa terve menoa. Kun miehellensä ei riittänyt oman vaimon pesä, ei se riitä tulevaisuudessakaan. Älä tyttöparka unta näe.
Mieheni petti minua ja jäi siitä heti kiinni, siitä piti huolen hänen pikainen kumppaninsa! Eli ei suurta rakkautta, mitään hyviä tunteita asiasta ei jäänyt. Asia järkytti ensin aivan suunnattomasti kunnes pystyin ajattelemaan asioita. Mies oli murheen murtama ja on katunut , yrittänyt ja katunut taas. Pienin askelin, ei liikaa, silleen et huomaan että hänelläkin on helppo olla kun ei tarttee väkisin vääntää. Ymmärrän vaimoasi koska minäkin pelkäsin että tunteeni kuolevat miestäni kohtaan. Vihainen olin ja surullinen, mutta kertaakaan en kettuillut enkä haukkunut miestäni. Mä en voi päättää mieheni tunteita, vaikka teko oli raukkamainen hänen keinonsa etsiä jotain muuta, yritän sen ymmärtää hänen kantiltaan. Itsekin olen joskus tuntenut vetoa toiseen mieheen mutta en koskaan halunnut loukata rakastani, vaikka sitten loukkasinkin. Unohdin hänet vain vaalitettavasti, ja kadun sitä. Tälläinen ratkaisu kuin pettäminen on minusta tosi itsekästä. Siksi se loukkaa niiiiin paljon, jos on tunteita. Toivoisin että pystyisit asettumaan vaimosi tällä hetkellä äärimmäisen tunnepitoiseen ajatusmaailmaan, mieti miten itse reagoisit? Onko sulla todella tunteet kohdallaan kun annoit suhteen jatkua noinkin pitkään? Minä pystyin lopulta tajuamaan meidän tilanteen, itse olin rakkalleni selkäni kääntänyt ja kadun sitä, samalla tavalla kuin mieheni katuu todella raukkamaista tekoaan joka ei sitten ollut edes hauskaa. Muutettiin elämämme ja tunnen olevani uudelleen rakastunut mieheeni. Hän näyttää katumuksensa pienillä teoilla, puhumisella, huomioon-ottamisella ja aivan uudella asenteella. Ja minä en vastaa niihin vittuilulla enkä haukkumisella. Ja selkääni en enää koskaan rakkaalleni käännä. Itse sain vain kehoituksia: jätä se, se pettää sua aina, laita itsesi kauniiksi ja etsi uusi mies. Haukuttiin aivan suoraan kui raukka oon mä ja vielä raukempi mun mies. Mä oon kaunis ja aina se ei parane vaihtamalla! Tämän tarun katson loppuun. Muista et me naiset ollaan yleensä tosi tumnteellisia ja osataan asiat pyöritellä mielessä kaikille eri kanteille. Toivon että vaimosi ei haaskaa energiaansa ja suruansa menneeseen vaan katsoisi tulevaan, päättäisi tilanteen. Tuo on raastavaa ja kuluttaa suhdetta vielä enemmän. Toivoisin että olisit vaimollesi rehellinen, sekä itsellesi. Meille kävi niin et mentiin eteenpäin, sain upeen miehen, helvetin ihanan seksielämän ja perhe pysy loputa kuiteski koossa! Sitä toivon todella sulle ja vaimollesi kun on noi muksutkin. Mä todella toivon et rakastat oikeesti vaimoos ja sitoudut häneen. Mut muistakaa et suhteeseen tarvitaan aina kaksi!
Kirjoittamasi perusteella minusta tuntuu, että vaikeaa teidän on yhteistä elämäänne löytää uudelleen. Syyn pettämiseesi löydät vieläkin vaimostasi ja hänen kylmyydestään. Kuitenkin sinä olet se, joka rikkoi avioliittolupauksenne ja yhteisen elämänne. Sinä petit vaimoasi. Onnistumisen ennustetta huonontaa mielestäni myös se, ettei sinussa ollut miestä kertomaan itse typeryydestäsi.
Mikäli vaimosi haluaa elää kanssasi, valmistaudu vuosien työhön. Kuuntele vaimoasi, ota vastaan hänen vihansa, katkeruutensa ja inhonsakin. Osoita, että todella häntä rakastat ja olet hänen luottamuksensa arvoinen. Vuosien työn jälkeen vaimosi saattaa vielä haluta elää kanssasi. Ellei, anna hänelle oikeus etsiä oma elämä ja saada rinnalleen hänen arvoisensa ihminen.
Jäin pohtimaan, kadutko todella syvästi tekoasi? Ymmärrätkö, mitä olet tehnyt - hyväksikäyttänyt rakastajatartasi, rikkonut liittosi, lastesi kodin ja rakastamasi naisen.
Mielenkiintoista ja ihmeellistä tämä ihmiselämä...
On jännää, kun sinä(kin) sanot vaivattomasti "Kuitenkin sinä olet se, joka rikkoi avioliittolupauksenne ja yhteisen elämänne." Mistä sinä sen voit tietää? On melko tavallista, että petetty on myös itse ollut uskoton (tai aikonut olla). Mutta on osannut/voinut pitää sen salassa. Muistakaa hyvät ihmiset, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Vihkikaavassa sitäpaitsi kysytään "tahdotko rakastaa...." Siinä ei luvata mitään.
TOdella outoa ajattelua. Ihan kuin sanoisit että oikeastaan on vaimon syy jos mies käy vieraissa! Uskomatonta! Tällä vuosituhannella. Että voi ikään kuin legitimoida pettämisen sillä että no toi toinen olis kuitenkin pettänyt ennemmin tai myöhemmin tai ainakin ajatellut sitä. Voi hyvä sylvi! Taidat itse olla potentiaalinen pettäjä, moraaliton sosiopaatti samaan tapaan kuin alkuperäinen kirjoittaja, joka miettii etä 'miten pitäis katua', ei siis osaa edes tuntea aitoja katumuksen tunteita eikä varmaan muutakaan toista ihmistä kohtaan. Minusta edellinen viesti oli täyttä asiaa, vaikkakin turhan naiivi ja anteeksiantava.
Niinh, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaiken voi tulkita monella eri tavalla. Oikeaa tapaa ei ole. Tässäkin tapauksessa vaimon fiiliksiin vaikuttaa kaikki. Ei siis pelkästään miehen paljastunut uskottomuus kuten yleensä kuvitellaan.
On täysin naurettavaa leimata ihmisiä moraalittomaksi sosiopaatiksi, jos nämä eivät satu ajattelemaan asioista juuri samalla tavalla kuin sinä.
kaikki ylläolevat viestit, että meitä naisia on moneksi. Kysyt viimeisessä virkkeessä, että onko enää eväitä rakentaa suhdetta uudelle pohjalle. Sanon, että on eväitä jos on rakkautta tarpeeksi. Olet loukannut vaimoasi naisena ja se on kova pala kenelle tahansa, niin oli minullekin. Ensimmäisen vastaajan neuvo yhä uudestaan ja uudestaan hermostumatta vastata vaimosi kysymyksiin oli erinomainen. Se vaatii sinulta kärsivällisyyttä.
Minulle kävi niinkuin edelliselle vastaajalle: liitossa käännettiin uusi sivu ja seksielämäkin palasi entistä parempana (vaikka ensin en kestänyt hänen kosketustakaan).
Itsestäni voin kertoa, että rakastan miestäni. Yritän olla hautomatta menneitä, mikä ei aina onnistu ja silloin tarvitaan kärsivällisyyttä miehen puolelta. En myöskään syyllistä miestä (olisin eronnut jos en tätä olisi kyennyt käsittelemään) enkä myöskään murehdi etukäteen tulevaisuutta. Ja viestit, joissa sanotaan, että kerran pettäjä, aina pettäjä, jätän omaan arvoonsa.
Niin että näinkin voi käydä. Onnea sinulle ja kärsivällisyyttä
Just, että voit olla idiootti! Ei sulla sitten tullut mieleen sanoa vaimolle ennen pettämistä, että haluat hellyyttä, voitko antaa sitä edes hiukan ettei tarvi mennä vierasta panemaan. No olet tiesi valinnut ja nyt kyselet täällä miten saisi vaimolle tunteet takaisin, et mitenkään se on vastaus eikä hän eikä kukaan muukaan voi sille mitään. SINÄ ITSE olisit aikanaan voinut. Ihmiset on toki erilaisia, toisten liitto saattaa jopa vahvistua pettämisestä, mutta sitten taas toisillla ihmisillä kuolee jotain sisältä ja sitä ei takaisin saa millään taikatempuilla.
asiaa. kaiken kaikkiaan luulen että monessa perheessä unohdetaan toinen jonka pitäis olla se rakas sekä se tärkeä puheyhteys. Minäkin tiesin että mieheni kaipaa minua, sitä hän ei saanut kunnolla sanotuksi eikä koskaan siitä puhuttu, itse taas vaan "olin" enkä antanut edes koskettaa. En tajua miksi mekin sekä parit yleensä antaa tilanteiden mennä siihen pisteeseen että kaikilla on paha mieli!?