Siis asia on näin, että mieheni soittelee ja viestittelee exänsä kanssa! Hän sanoo, että he ovat vain kavereita ja, ettei hän halua rikkoa tätä kaverisuhdetta. He eivät soittele kun ehkä pari kertaa kuukaudessa, mutta joku tässä asiassa häiritsee minua valtavasti! Minä en kai sitten usko, että exän kanssa pystyy ikinä olemaan vain "tavallinen kaveri". Koska itse en ainakaan pystyisi! Olen pyytänyt mieheltäni, että hän katkaisisi yhteydenpidon exäänsä, mutta hän aina sanoo ettei halua eikä pysty. Onko tämä teidän mielestänne liikaa pyydetty? Voiko teidän mielestänne exän kanssa todella olla vain kaveri? Kiitos vastauksistanne jo etukäteen!=)
Mieheni exä pelottaa!
Susannex
231920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos suhteesta on tarpeeksi kauan niin toki voi exän kanssa olla kaveri. Itsekin olen exäni kanssa hyvä kaveri. Usein emme ole yhteydessä, ehkä juuri tuon verran kuin sinunkin miehesi exäänsä, mutta helppoahan sitä on puhua ihmisille joka sinut niin hyvin tuntee. Meilläkin oli eron jälkeen yli vuosi täyttä hiljaisuutta, ei siis pidetty yhteyttä. Se olisikin minusta hyvä merkki, jos 'ystävyys' ei ole alkanut heti eron jälkeen, vaan parisuhde on loppunut, loppu on käsitelty ja ystävyyssuhde on sitten alkanut ikäänkuin uudelta pohjalta. Tulipas sekavasti selitettyä..
Kyllä voi olla, ja anna heidän olla, jos vain pystyt. Itse olin samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten kun seurustelin silloisen poikaystäväni kanssa. Kielsin häntä olemasta yhteydessä exään ja tein siinä väärin, koska nyt kun olemme eronneet en ikinä haluaiäsi sitä että ihminen, jonka kanssa elin yli 4 vuotta katkaisisi yhteydet minuun kokonaan... Se ei tunnut vain oikealta. Pari kertaa kuukaudessa ei ole paha määrä pitää yhteyttä. Tärkeintä on vain se että olette rehellisiä toisillenne. jos miehesi on pitänyt yhteyttä exäänsä tulisi hänen kertoa siitä sinulle...
Kyllä voi olla, itsekin olen. Yhteydenpito ei ehkä ihan noinkaan tiivistä, koska kumpikin varsin kiireinen ja sosiaalinen luonne (ja uudet kumppanit). Mutta kyllä voi olla. Itse alkaisin epäillä jotakin, jos asiaa yritettäisiin salailla enkä esim tapaisi ko. exää koskaan.
Miehen kaverisuhteiden kanssa kannattaa olla varovainen, ja mieluiten olla kokonaan puuttumatta. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos miehesi ei haluaisi sinun pitävän yhteyttä johonkin kaveriisi ja huomauttelisi asiasta?
höpö höpö. itse en koskaan ole missään tekemisissä exieni kanssa eikä siinä ole mitään epäilyttävää. olen ollut kerran naimisissakin ja ex-mies vois olla vaikka kuollut, niin paljon kiinnostaa. eikä tarvikaan. ohi mikä ohi. aikansa kutakin. paskaako niitä siinä mukana roikottaa?? naivia yhteenpalaamistoivetta se vain on. suhtaudun epäillen.
Ihan suoraan ja rehellisesti olen kiertänyt kaukaa kumppaniehdokkaat jotka tykkää olla "kavereita" exiensä kanssa. Ja hyvin on menny.
joo vittu ei tosiaan voi olla 'vaan kaveri'. se on roikkumista entisessä elämässä. jos ei pysty lopettaan suhdetta siihen niin kysy kumman haluaa. siinähän se selviää. kumpaakin ei voi saada, pitää valita jonpi kumpi, nykyinen tai entinen.
vastanneista on olleet samaa mieltä kuin minä: ei tarttis roikkua entisissä. Itse en enää ikinä ala suhteeseen "ollaan vaan kavereita"-tapausten kanssa. Entinen poikaystävä selitteli vaikka mitä ja hoki että "kun se nyt vaan on niin hyvä kaveri kun se tunteekin mut niin hyvin", eikä voinut/halunnut jättää yhteydenpitoa entiseensä, joka asui toisessa kaupungissa. Selvisi sitten myöhemmin että oli "työmatkoilla" käynyt sitä panemassa. Eroon tollasista vässyköistä, hyi hitto.
no niin, siinä se nähdään! mitä minä sanoin! siinä teille 'vaan kaveri'-lässyttäjille tarinaa elävästä elämästä! eli aina on muu mielessä kuin kaveruus. sitä paitsi, jos toista on tosissaan rakastanut ja jotain on mennyt pieleen, ei voi vain yhtäkkiä muuttua 'kaveriksi' niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai tietysti jos alunpitäenkin vaan kaveripohjalta ollaan oltu. Mut vuosisadan rakkaustarinat ei pääty ystävyyteen vaan kyyneliin ja tuskaan.
Olet oikeassa siinä, että vuosisadan rakkaustarinat päättyvät kyyneliin ja tuskaan. Tuskaahan se on kun toteaa, että yhteiselämä on mahdotonta. Kyyneleet ja tuska täytyy käydä läpi, jotta pystyy jatkamaan eteenpäin.
Parhaassa tapauksessa tämän pystyy toteuttamaan toinen toistaan tukien. Kun ollaan yhdessä eropäätös tehty, voidaan auttaa toisiaan selviämään tästä tuskasta. Tämän kun käy läpi, on jäljellä vahva ystävyys. Pitkäaikainen kumppani on tukenut suhteessa ja osaa (tuntee toisen) tukea jatkossakin.
Katkeruus on merkki siitä, että asiaa ei ole käsitelty loppuun asti.
Jos suhde päättyy siihen, että toinen lähtee, niin silloinhan ei kyse ole vuosisadan rakkaustarinasta. Se on voinut olla sitä toiselle, mutta ei toiselle osapuolelle.
Kyllä elämässä on niin, että ketään ei voi pakottaa tuntemaan. Kaikkien tunteet kehittyvät omaan tahtiinsa. Jos sanoo rakastavansa jotain, ei voi olettaa, että toisen tunteet ovat menneet samaa vauhtia omien kanssa.
Elämä on matka ja risteyksessä on itse tehtävä päätös mihin suuntaan kulkee. Vastaan tulee aina uusia ihmisiä, mutta se ei tarkoita sitä, että vanhat tuttavuudet pitäisi pyyhkiä pois. Mitä enemmän meillä on erilaisia ihmissuhteita elämässämme, sitä rikkaampaa elämämme on. Saamme aivan uusia näkökulmia elämään.
Tilanne oli ilmeisesti sellainen, että miehelläni jä tällä hänen kyseisellä exällä ei virallisesti ollut mitään seurustelu suhdetta.. taisi olla enemmän kokeilua kun ei kauaa kestänyt. Mutta sängyssä ovat käsitykseni mukaan kuitenkin olleet! Ja sitten tämä exä salailee nykyiseltä mieheltään sitä, että hän on yhteydessä mieheeni. Koska hänen nykyinen miehensä ei myöskään kuulemma tykkää siitä kun nämä kaksi ovat yhteydessä. Jotain omituista tässä kyllä on.. en voi näille omille ajatuksilleni mitään!=(
Ei tarvitse olla mitään outoa, vaan ihan puhtaasti kaverisuhde. Etenkin noissa lyhyemmissä jutuissa kumpikin saattaa todeta, että kiva tyyppi, mutta yhteen ei vain kertakaikkiaan sovita. Kyllä se kaveruuskin on mahdollista, eivät kaikki haikaile perään saati petä uutta exän kanssa.
Ehkä poikaystäsi exän uusin on mustasukkaisempaa sorttia, ja tyttö yrittää vain välttää turhia riitoja. Tätäkin tapahtuu ja usein, jos toinen ei oikein hyväksy yhteydenpitoa eri sukupuolta oleviin kavereihin tai exiin. Koska harvoinpa sitä on valmis luopumaan kavereistaan toisen mieliksi vai tekisitkö itse näin? Lopettaisitko yhteydenpidon hyvään kaveriin vain koska poikaystäväsi sitä pyytäisi/vaatisi?
Voiko olla kaveri tietyn exän kanssa vai ei, riippuu tietysti tilanteesta. Mutta kyllä voi myös jäädä kaveri, vaikka parisuhde ei toimikaan. Ja koska tietää varsin hyvin millainen toinen on kumppanina, ei siihen suhteeseen todellakaan halaja takaisin. Mutta jos ihmisessä ei suurempia vikoja (parisuhde ei vain toiminut) eikä suhteessa väkivaltaa yms, niin miksi ei voisi jäädä kaveriksi.
Suurin osa vastauksista näyttää noudattavan linjaa, että ei voi ja heti haikailee takaisin. Joskus tietysti näinkin. Mutta esimerkkinä voin kertoa, että olen kaveri peräti kahden exäni kanssa, ja loppujakin vähintään moikkaan vastaantullessa. Silti en edes harkitse vaihtavani nykyistäni kehenkään näistä.
Itse suhtautuisin epäillen, jos yhtäkään exää ei edes tervehditä vastaantullessa jne., vaan pikemminkin haukuttaisiin ilman kummempia perusteluja.
Eiköhän ole olemassa joku välimuoto sille, että ollaanko säännöllisesti yhteydessä tai sitten ei edes tervehditä tavattaessa.
En nyt tiedä mitä yleensä tässä tarkoitetaan "kaverilla". Minun mielestäni välit exään voivat olla normaalit. Eli jos ollaan tekemisissä, niin ollaan kuten kenen tahansa muun tutun. Mutta erikseen tapaamisten järjestäminen tai muuten vaan soittelu on jo hieman roikkumista.
niin, tottakai, en minäkään hyppää ojaan jos exä tulee vastaan, tervehdin viileän kohteliaasti mutta en tietenkään jää siihen lässyttämään ja kahvikutsuja järjestämään tai varsinkaan tapaile säännöllisesti tai soittele öisin tai käy yökylässä tai jotain. se on roikkumista. päättäkää kenen kanssa haluatte olla ja pysykää siinä!
Näin on minun ja "eksäni" ystäväni suhde. Pitkän suhteen jälkeen kumpikin tietää, että ei halua toista takaisin. Kummatkin uudessa suhteessa, eikä kumpikaan vaihtais nykyistä entiseen =)
Vaikka suhteemme päättyi ja yhteiselämä todettiin mahdottomaksi, ei tämä muuta sitä faktaa, että toinen tuntee toisen ihan läpikotaisin. Toiselle on mahdottoman helppo puhua ihan kaikesta. Mitään emme salaile nykyisiltä... he tietävät yhteydenpidostamme ja tapaamisistamme. Ja kyllä soittelemme välillä muuten vaan, niin teemme muidenkin ystäviemme kanssa :) Uudet kumppanitkin olemme tavanneet.
Jokaisella meillä on menneisyys. Jos päättyneen suhteen jälkeen aloittaa uuden suhteen, ei kyse kuitenkaan ole uuden elämän aloittamisesta. Menneisyys ei ole enitstä elämää, vaan tätä samaa. Alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan.
Itse olisin enemmän huolissani siitä, että joku suhtautuu eksiin katkeruudella. Silloin vaikuttaa kyse olevan siitä, että suhdetta ja sen päättymistä ei ole käsitelty loppuun asti. En aloittaisi seurustelusuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, sillä hän ei todennäköisesti ole selvittänyt tunteitaan eron jälkeen.
Meillä on hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla
Ex:ni on hyvä ystäväni ja tuntee myös nykyisen puolisoni. Myös minä olen tutustunut exäni nykyiseen puolisoon ja olemme myös ystävystyneet.
Kuten Sinunkin kanssasi mekin tunnemme ex:ni kanssa toisemme perusteellisesti ja siksi meidän helppo puhua toisillemme kaikista asioista.
Itse en voisi elää suhteessa jossa ei olla kypsiä ja aikuismaisia. Onneksi olemme nykyisen puolisoni kanssa tästä yhtä mieltä. En voisi elää ihmisen kanssa joka yrittäisi rajoittaa yhteydenpitoani muihin ihmisiin (olivatpa ne sitten vaikka ex:iä).
Parisuhde perustuu luottamukseen.
Olen myös sitä mieltä, että ihmiset jotka eivät usko että miehet ja naiset voisivat olla keskenään vain ystäviä ovat typeryksiä.
Aivan, sehän riippuu tilanteesta, iästä, yhteisistä lapsista, mahd. sairauksista, työpaikasta tai elämäntilanteesta. Joskus voi olla pakko olla enemmän yhteydessä ja joskus seurustelu on taas ollut vaan sellaista yhteistä hengaillua.
Jos suhde on ollut vakava, pitkäaikainen tai syvä niin hyvä välimuoto on olemassa, voi joskus soittaa jos on joku asia, tervehtiä kadulla, lähettää joulukortin jne. ja miksei voisi jutella hetken jos törmätään. Voihan silläkin tavalla olla ystävä että molemmat tietävät että toiselle voi soittaa hätätilanteessa. Se on minun mielestäni luonnollista, asiassa on jotain hämärää jos pelkää tai vihaa toista niin paljon ettei voi käyttäytyä normaalisti.
En kuitenkin itse halua olla koko ajan exän kanssa tekemisessä, siitä syntyy vaikeuksia päästä eteenpäin elämässä. Sen sijaan minulla ei ole mitään sitä vastaan että miehellä on kavereita, naispuolisiakin, tai että hän joskus on yhteydessä exään. Mutta en pidä siitä jos hän ei kerro siitä minulle tai jos exä on edelleen lähin keskustelukumppani. Se ei ole luonnollista. Se on roikkumista ja vaarantaa uuden suhteen.
"Olen myös sitä mieltä, että ihmiset jotka eivät usko että miehet ja naiset voisivat olla keskenään vain ystäviä ovat typeryksiä."
Tuo sääntöhän pätee ainoastaan silloin kun mies on sinkku. Jos mies on sinkku, on hän tod.näk. ns. pillun perässä. Jos miehellä on tyttöystävä, voi hänellä olla toista sukupuolta olevia ystäviä seksin olematta taka-ajatuksena.
Mieheni on exänsä ystävä, ollut jo vuosia. Kannattaa muistella, mikä oli heidän eronsa syy. Miehelläni ja tällä exällä oli veli-sisko-suhde, ei seksiä vuoteen jne...heidän oli helppo jatkaa ystävinä vaikka minkäänlaista romantiikanripettä.
Mutta. Kyllä epätoivo tai mahdolliset haudatut tunteet saattavat pitkienkin aikojen päästä nousta pinnalle. Ex kerran kännipäissään ilmoitti haluavansa mieheni takaisin, "on ollut ikävä yhteisiä hetkiämme, sitä onnea jnejne" Lapsiakin haluaisi. Seuraavana päivänä pyysi anteeksi, ja varmasti tuo vuodatus liittyikin hänen vaikeaan elämäntilanteeseen ja masennukseen. Mutta pysyvän epäilyn se minuun jätti. Kului pitkä aika, ennen kuin kykenin jälleen hyväksymään että mieheni soittelee hänen kanssaan ja kahvittelee silloin tällöin. Eihän sitä koskaan voi tietää, mutta hulluksi tulisi jos elämänsä kuluttaisi epäilemiseen.
Minusta on miehen puolelta fiksua, kun ei olisi enää yhteydessä exään. Jos jonku kanssa haluaa tosissaan olla, mitä sitä vanhoja suhteita pitämään enää yllä. Itselläni on kyllä ollut joskus expoikakaveri, joka soitteli minulle kuulumisia kauankin, vaikka minulla oli jo toinen mies, mutta en halunnut loukata miestä, kenen kanssa seurustelin. En myöskään tuntenut enää raukkautta exää kohtaan. Ei varmaan mieskään tykkäisi, jos sinä soittelisit exillesi. En kehoita kokeilemaan, sillä riitahan siitä voi tulla, mutta samalla saisit hänet ajattelemaan miltä sinusta tuntuu. Jos meinaat vihjettäni kokeilla, varaudu siihen, että välit voi mennä poikki, mutta ehkä suhteenne ei ollut siinä tapauksessa tarpeeksi vahva ja mieskaverisi kypsä.
Minusta on miehen puolelta fiksua, kun ei olisi enää yhteydessä exään. Jos jonku kanssa haluaa tosissaan olla, mitä sitä vanhoja suhteita pitämään enää yllä. Itselläni on kyllä ollut joskus expoikakaveri, joka soitteli minulle kuulumisia kauankin, vaikka minulla oli jo toinen mies, mutta en halunnut loukata miestä, kenen kanssa seurustelin. En myöskään tuntenut enää raukkautta exää kohtaan. Ei varmaan mieskään tykkäisi, jos sinä soittelisit exillesi. En kehoita kokeilemaan, sillä riitahan siitä voi tulla, mutta samalla saisit hänet ajattelemaan miltä sinusta tuntuu. Jos meinaat vihjettäni kokeilla, varaudu siihen, että välit voi mennä poikki, mutta ehkä suhteenne ei ollut siinä tapauksessa tarpeeksi vahva ja mieskaverisi kypsä.
Ehkäpä kypsyyttä on nimenomaan tajuta, että ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavalla.
Samalla logiikallahan ei esimerkiksi kannata pitää yhteyttä peruskoulun aikana kavereihin, koska lukiossa tulee uusia (ja nämä voisivat loukkaantua). Tämä koskee siis kommenttia, että mitäpä mennyttä elämää haikailemaan.
Mielestäni siis ei todellakaan ole uudelta suhteelta pois, jos exästä on jäänyt kaveri. Rakkaudestahan ei ole tällöin enää kyse, vaan tunne on muuttunut muuksi, jotta molemminpuolinen kaverisuhde on mahdollinen. Kypsymistä voi olla myös se, että hahmottaa, etteivät kaikki ihmissuhteet toimi saman kaavan mukaan eikä kaikkien tarvitse toimia samalla tavalla eikä samojen motiivien pohjalta.
Hyvä ja vahva suhde, jossa kunnioitetaan toista ja luottamus pelaa, kestää myös exät kaverina. Kunnioitus tarkoittaa myös sitä, ettei pyri rajoittamaan toisen kaverisuhteita yhtä lailla kuin sitäkin, ettei petä.
Tuota noin.. kuinkahan tämän aloittaisin? Ensinnäkin olen parisuhdeterapeutti ammatiltani joten luulisin ainakin vähäsen tietäväni mistä asiata puhun. Luonani käy usein pareja puhumassa siitä kuinka exät tavalla tai toisella ovat sotkeutuneet heidän elämäänsä. Yleisin neuvoni heille on se, että jättäkää exänne menneisyyteen ja ihan kokonaan. Nyt perustelen vähän mielipidettäni. Kaverisuhteet ovat rikkaus.. ystävät ovat korvaamattomia, MUTTA exän kanssa kaveeraaminen se ei ole mikään tavallinen "ystävyys". Koska exä ei ikinä, ei siis ikinä voi olla ihan 100 prosenntisesti vain kaveri koska jollain tavalla se menneisyys tulee mukaan ainakin välillä. Joko sitä aletaan muistelemaan menneitä yhdessä tai oikeastaanhan se menneisyys on siinä kun kaksi entistä rakastavaista on tekemisissä toistensa kanssa, ei siihen muisteluja edes tarvita. Kaikki ihmiset ei ajattele tällä tavalla, mutta usko kun sanon sen, kaikki muunlainen ajattelu on itsepetosta. Kavereita ja ystäviä, niitä voi saada mistä vain ja kuinka paljon tahansa. Miksi siis jäädä roikkumaan entiseen kiinni väkisellä!? Mutta nyt tuohon sinun asiaasi! Kysymyshän on siitä, että sinun miehesi haluaa olla tekemisissä yhä exänsä kanssa vaikka sinä et sitä hyväksyisi. Jo pelkästään tämän kuuleminen sai minulla kylmät väreet kulkemaan selässäni. Mitä sinun miehesi oikein luulee? Että tämä nainen on hänen paras ystävänsä ja korvaamatonkin vielä kaiken lisäksi? Mietihän nyt itsekin! Jos hän haluaa olla tekemisissä tämän naisen kanssa vaikka he vain soittelevat, niin ei tämä juttu minun mielestäni oikein normaalilta kuulosta. Eihän kukaan ole riippuvainen yhdestä ihmisestä jonka kanssa saa puhua puhelimessa ja varsinkaan jos tämä yksi ihminen vielä on exä. Tiedän tapauksen jossa exät "vain soittelivat" keskenään ja puhelivat puhelimessa niitä näitä. Sitten yksi kaunis päivä nainen ilmoitti exälleen, että hänellä oli mennyt poikki nykyisen kanssa ja sanoi kaipaavansa entistään. No, niinhän siinä sitten kävi että viime kesänä tansittiin näiden "exien" häitä. Ja mies vieläpä tunnusti ettei olisi alkanut suhteeseen jollei näitä puheluita heidän välillään olisi ollut. He eivät alitajunnassa päässeet koskaan toisistaan eroon, koska he ruokkivat näitä tunteitaan tahtomattaan näiden puhelinkeskustelujen takia. Ihmiset jotka vannovat että exän kanssa voi olla pelkkä kaveri, he ottavat mielettömän ison riskin elämässään. Ja kun kerran sinä haluat, ettei miehesi pidä yhteyttä entiseenä, niin tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Laita kuule miehesi nyt koville vain ja sano, että entisen kuuluu olla entinen, eikä mitään muuta. Oikein aurinkoista kesää teille! =)