Olen 21-vuotias mies ja kärsin ikävästä BDD-sairaudesta. Eli;
Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö (Body Dysmorphic Disorder eli BDD) on mielenterveysongelma, josta kärsivä henkilö on jatkuvasti tyytymätön omaan kehoonsa tai tiettyyn osaan kehostaan. Häiriön vuoksi ihminen saattaa esim. pitää nenäänsä aina liian suurena, vaikka se olisi normaalin kokoinen. Tällöin ihminen saattaa myös vaatia plastiikkakirurgia pienentämään nenäänsä kerta toisensa jälkeen.
Järkyttävää ku en vaan voi sietää omaa peilikuvaani. Joskus näen itseni upeana, ja joskus masennun taas. Napsin kameralla koko ajan kuvia itestäni ja katson virheitäni.
Hauskinta tässä on että kuulin juuri viikonloppuna olevani baarin komein mies pariin kertaan. Mutta kun he vain tietäisivät ongelmani. Yhdessä vaiheessa tilanne kävi niin kamalaksi, että lähdin kesken illan pois ilmottamatta kellekkään ystävälleni. Häpeän itseäni. En siedä että joku katsoo vikojani.
BDD sairauteni
17
6078
Vastaukset
- en voi sietää kehoani
mutta en ole ikinä kuullut että se olisi sairaus.
Ja minulla jos kenellä olisi syytä saada koko keho uusiksi.
Naama nyt vielä jotenkin menettelee, mutta muuten....
Saatan alkaa itkemään, kun näen jotain ohjelmia, ihmisten korjaamisesta(plastiikkakirurgia ym.) ja toivoa, että minuakin onni potkaisi ja pääsisin johonkin vastaavaan, sillä itse olen niin varaton, ettei se ole mahdollista.
En ole koskaan hyväksynyt itseäni, johtuen vanhempieni kohtelusta lapsena. En ollut koskaan riittävä ja ulkonäköäni arvosteltiin ankarasti ja annattiin kehoituksia, kokeilla milloin minkäkinlaista urheilua, että olisin ollut hyväksyttävämmän näköinen.
Olen ollut lääkärien hoidossa, myös mielenterveyspuolella, ja olen puhunut asiasta, mutta se on vain vääristymä , ei sairaus.
Jos olet ravintoilan komein kundi, niin lopeta ulkonäkösi kaivelu ja kuvaaminen. Heitä kamera lepikköön.
Ei koko ravintolan väki voi olla väärässä. Ja jos ahdista tilanne jatkuu, mene terapiaan, olet varmasti sen tarpeessa.- sairaudeksi,
psyykensairaudeksi! Ehkei sinulla, mutta sinulla ei sitten olekaan BDD.
- kundibaarist
sairaudeksi, kirjoitti:
psyykensairaudeksi! Ehkei sinulla, mutta sinulla ei sitten olekaan BDD.
Joo tosiaan oishan se ihanaa että vois kesäisin pukeutua nyt vähempään vaatetukseen, mutta häpeä omasta vartalosta ja koko kehoni "epärimmauksesta" yhteen, on niin suunnaton, että piiloudun kuumanakin päivänä vaatetuksen alle.
olen ajattelut tässä terapiaa nyt, koska tämä itsekriittisyys ei ole normaalia. Kaikki alkoi vain siitä kun olin teini, ja jotkut heitti vaa vitsillä pari kommenttia. Siitä se lähti.
Inhottaa ku elämä menee "hukkaan" jonku peilien/kameroiden takia. En jaksa tämmöstä! Mutta kuitenkin voin suht koht hyvin ja en jää sisälle häpeämään, vaan menen silti ulos, mutta olen siellä hyvin pidättäytyväinen ja herkkä ja tarkkailen ihmisten katseita; nauravatko ne mulle tms.
Itseänikin ällöttää jo tämä oma käytös. - Ympyrä>
kundibaarist kirjoitti:
Joo tosiaan oishan se ihanaa että vois kesäisin pukeutua nyt vähempään vaatetukseen, mutta häpeä omasta vartalosta ja koko kehoni "epärimmauksesta" yhteen, on niin suunnaton, että piiloudun kuumanakin päivänä vaatetuksen alle.
olen ajattelut tässä terapiaa nyt, koska tämä itsekriittisyys ei ole normaalia. Kaikki alkoi vain siitä kun olin teini, ja jotkut heitti vaa vitsillä pari kommenttia. Siitä se lähti.
Inhottaa ku elämä menee "hukkaan" jonku peilien/kameroiden takia. En jaksa tämmöstä! Mutta kuitenkin voin suht koht hyvin ja en jää sisälle häpeämään, vaan menen silti ulos, mutta olen siellä hyvin pidättäytyväinen ja herkkä ja tarkkailen ihmisten katseita; nauravatko ne mulle tms.
Itseänikin ällöttää jo tämä oma käytös.on kyllä monella tapaa kova juttu.Se voi olla myös sitä sisältä päin tarkkailua,tarkoitan,että vaikka ulkonäkö kelpaakin itselle,muillehan se kelpaa,niin tarkkailee käytöstään joka tilanteessa ja arvostelee rankasti itseään.Se on kuin ympyrä.Toinen tunne johtaa toiseen ja ei tahdo millään päästä "oman itsensä tarkastelusta"pois.Mielestäni näissä tapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä terapeuttiin ja apua on huumorintajusta,jos voi oppia nauramaan itselleen.Ihan vaikka keskusteluterapia.Miksi turhaan kärsiä,helpotus on saatavilla.
- kylläkään ole
Ympyrä> kirjoitti:
on kyllä monella tapaa kova juttu.Se voi olla myös sitä sisältä päin tarkkailua,tarkoitan,että vaikka ulkonäkö kelpaakin itselle,muillehan se kelpaa,niin tarkkailee käytöstään joka tilanteessa ja arvostelee rankasti itseään.Se on kuin ympyrä.Toinen tunne johtaa toiseen ja ei tahdo millään päästä "oman itsensä tarkastelusta"pois.Mielestäni näissä tapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä terapeuttiin ja apua on huumorintajusta,jos voi oppia nauramaan itselleen.Ihan vaikka keskusteluterapia.Miksi turhaan kärsiä,helpotus on saatavilla.
pelkästään mitään itsetarkkailua, joka menee ohitse esim. huumorilla!! BDD on yksi vaikeimmista psyykesairauksista.
Taitaa olla niin, että sinulla ei ole tietoa tästä kyseisestä sairaudesta sitten laisinkaan.
Eikä se terapia plus mahdollinen lääkitys niin vain auta, kuten totesin BDD on yksi vaikeimmin hoidettavista psyykesairauksista!
Itsensä tarkkailu on asia erikseen, ap:lla on sairaus, BDD.
AP: jaksamisia!!! - ensimmäinen vastaaja
kundibaarist kirjoitti:
Joo tosiaan oishan se ihanaa että vois kesäisin pukeutua nyt vähempään vaatetukseen, mutta häpeä omasta vartalosta ja koko kehoni "epärimmauksesta" yhteen, on niin suunnaton, että piiloudun kuumanakin päivänä vaatetuksen alle.
olen ajattelut tässä terapiaa nyt, koska tämä itsekriittisyys ei ole normaalia. Kaikki alkoi vain siitä kun olin teini, ja jotkut heitti vaa vitsillä pari kommenttia. Siitä se lähti.
Inhottaa ku elämä menee "hukkaan" jonku peilien/kameroiden takia. En jaksa tämmöstä! Mutta kuitenkin voin suht koht hyvin ja en jää sisälle häpeämään, vaan menen silti ulos, mutta olen siellä hyvin pidättäytyväinen ja herkkä ja tarkkailen ihmisten katseita; nauravatko ne mulle tms.
Itseänikin ällöttää jo tämä oma käytös.koko päivän sinun tarinaasi ja omaa vastaustani.
En suinkaan tarkoittanut, että minulla pitäisi olla sama sairaus kuin sinulla, enkä sitäkään ettei sinulla sellaista olisi.
Enkä muutenkaan halunnut loukata.
En vain jotenkin jaksa yhdistää hyvää ulkonäköä ja häpeää tai huonoa itsetuntoa tms.
Itse olen kärsinyt tosi paljon , eikä tämä varmasti lopu ikinä.
Välillä jaksan paremmin ja välillä huonommin ja kun jaksan paremmin, tekisi mieli huutaa kaikille hoikille, hyvän näköisille ruikuttajille, että....
Jääköön sanomatta.
Miksi emme voi hyväksyä itseämme ja toisiamme? Siinäpä vasta kysymys.
Voimia sinulle ja hae apua, jos sellaista saatavilla. Toivottavasti olosi paranee. - Ympyrä<
kylläkään ole kirjoitti:
pelkästään mitään itsetarkkailua, joka menee ohitse esim. huumorilla!! BDD on yksi vaikeimmista psyykesairauksista.
Taitaa olla niin, että sinulla ei ole tietoa tästä kyseisestä sairaudesta sitten laisinkaan.
Eikä se terapia plus mahdollinen lääkitys niin vain auta, kuten totesin BDD on yksi vaikeimmin hoidettavista psyykesairauksista!
Itsensä tarkkailu on asia erikseen, ap:lla on sairaus, BDD.
AP: jaksamisia!!!sorry,jos tuntui kevyeltä vastaukselta.Omakohtaisesti en tunne ulkonäön tarkkailua...mutta tarkoitan oman minän käyttäytymistarkkailua.Teen niin tai näin,koen olevani jotenkin outo,käyttäydyn omasta mielestäni kummallisesti,ei ehkä muut kiinnitä mitään huomiota olemiseeni erikoisuuteen,ehkä sitä ei edes näy,mutta itse ahdistun kun koko ajan tarkkailen itseäni.Kun tarkkailen itseäni alan tietenkin käyttäytyä kuten kuvittelen ja ympyrä on valmis.En aikonut millään lailla olla tietävä ...itselleni on vähitellen tullut kaiken hoidon kautta huumori avuksi.Mutta,että tähän on päästy on pitkä matka.
- Ympyrä<
Ympyrä< kirjoitti:
sorry,jos tuntui kevyeltä vastaukselta.Omakohtaisesti en tunne ulkonäön tarkkailua...mutta tarkoitan oman minän käyttäytymistarkkailua.Teen niin tai näin,koen olevani jotenkin outo,käyttäydyn omasta mielestäni kummallisesti,ei ehkä muut kiinnitä mitään huomiota olemiseeni erikoisuuteen,ehkä sitä ei edes näy,mutta itse ahdistun kun koko ajan tarkkailen itseäni.Kun tarkkailen itseäni alan tietenkin käyttäytyä kuten kuvittelen ja ympyrä on valmis.En aikonut millään lailla olla tietävä ...itselleni on vähitellen tullut kaiken hoidon kautta huumori avuksi.Mutta,että tähän on päästy on pitkä matka.
jonkinlaiseen pakko-toimintoon.
- sisällä
ensimmäinen vastaaja kirjoitti:
koko päivän sinun tarinaasi ja omaa vastaustani.
En suinkaan tarkoittanut, että minulla pitäisi olla sama sairaus kuin sinulla, enkä sitäkään ettei sinulla sellaista olisi.
Enkä muutenkaan halunnut loukata.
En vain jotenkin jaksa yhdistää hyvää ulkonäköä ja häpeää tai huonoa itsetuntoa tms.
Itse olen kärsinyt tosi paljon , eikä tämä varmasti lopu ikinä.
Välillä jaksan paremmin ja välillä huonommin ja kun jaksan paremmin, tekisi mieli huutaa kaikille hoikille, hyvän näköisille ruikuttajille, että....
Jääköön sanomatta.
Miksi emme voi hyväksyä itseämme ja toisiamme? Siinäpä vasta kysymys.
Voimia sinulle ja hae apua, jos sellaista saatavilla. Toivottavasti olosi paranee.pyörii levy jonka sisältönä on se että ulkonäkösi ei ole riittävän hyvä sinulle. jostain tämä häiriö on tullut jaa "levy" jauhaa ja jauhaa samaa.. koeta saada ajatuksesi uusille urille. katso peiliin ja hoe itsellesi että ulkonäössäsi ei ole vikaa. sano ääneen että nenäsi on hyvä juuri tuollaisena ja jos ja kun ääni sisälläsi taas aloittaa mollaamisen sano sille että HILJAA; EN SUVAITSE VASTAVÄITTEITÄ: Olen Luojan luoma ja Hän ei ole tehnyt virhettä minua luodessaan.
- sama vika
Olen sua pari vuotta nuorempi tyttö ja kärsin luultavimmin samasta sairaudesta. Mitään diagnoosia ei pätevän tohtorin toimesta ole tehty, mutta tietäähän sen itsekin, kun asiat alkavat saada sellaisia mittasuhteita, ettei se enää ole tervettä.
Kuulin ensimmäisen kerran juttua BDD:stä Dr. Philistä, jonka jälkeen aloin ottaa asiasta selvää. Kaikki täsmää. Vaikka joskus nuorempana asiat tuntuivat olevan huonolla tolalla, nyt huomaan, että se on ollut vain sairauteni hiljaiseloa verrattuna pariin viime kuukauteen. Tämä on jotain todella uuvuttavaa. Mun heikkoutena on peilit. En yksinkertaisesti pysty ohittamaan peiliä ilman että palaisin sen eteen uudelleen ja uudelleen tutkimaan mikä tänään on vikana ja mistä kulmasta katsottuna näytän siedettävältä. Joka aamu toivon herääväni uudessa vartalossa. Shokki on aina yhtä järkyttävä, kun kuosi on sama vanha. Ja pahinta se, ettei edes vanha! Me ollaan nuoria, tästä tämä vain pahenee. Mietin, kuinka muka voin elää itseni kanssa 50-vuotiaana, kun nyt jo tekee näin tiukkaa. Pienetkin asiat saattavat laukaista kohtauksen, hyvännäköinen kaverini, epäsopiva vaate, muodonmuutosohjelmat tv:ssä... Sen jälkeen vain itken ja riehun, toivoisin voivani raastaa ruumiinosani irti yksi kerrallaan.
Olen täydellisen lannistunut, enää en jaksa edes yrittää. Kaiken käänteiseksi tekeminen jotenkin kummasti helpottaa: kun kaikki muut laittautuvat koreaksi, mä yritän tekeytyä niin mitäänsanomattomaksi kuin vain suinkin. Sidon pienenpienet rintanikin tiukasti kylkiluita vasten, vedän päälle löysän hupparin ja lököttävät harmaat housut. Tieto siitä, ettei ole edes yrittänyt näyttää hyvältä helpottaa, kun ympärillä pörrää kuvankauniita ihmisiä.
Dr. Philin jaksossa vieraili silloin kolme BDD:stä kärsivää henkilöä, yksi mies ja kaksi naista. Mies ja toinen naisista olivat erittäin vetävän näköisiä, kolmas oli ehtinyt turmella itsensä kymmenillä kauneusleikkauksilla. Sairauden kieroin piirre on, ettei toisten samasta ongelmasta kärsivien oireista voi ottaa opikseen. Puolet maailmasta näki kuinka hyvännäköisiä nuo ihmiset olivat, miksi on niin vaikea uskoa, että itsekin on, vaikkei siltä tunnukaan?
Mua ei ole koskaan syrjitty, mulla on aina ollut hyviä kavereita ja poikakavereita ja kaikilta on saanut kuulla olevansa kaunis. Se sattuu. Sitä toivoo niin kovasti olevansa oikeasti kaunis, että kun joku sanoo sen ääneen... En tiedä, se vain kirpaisee. On kuin annettaisi turhaa toivoa. Eräälle, joka ihanan spontaanisti kehui ylistävin sanoin vartaloani, tunnustin, että olen aina ollut sen muodoista tosi huolissani ja tietoinen siitä, kuinka riittämätön se on. Hän huudahti kovaan ääneen, että olen hullu. Totta on, näin ovat asiat. Mutta eipä sekään tieto paljoa lohduta.
Hetken aikaa olin silti huolettoman onnellinen, tyytyväinen, jopa ylpeä vartalostani. Mutta kun muutamia viikkoja kului, tunne katosi. Sen tilalle tuli valtava tyhjyys, oli kuin olisin menettänyt jotain. Ihan niinku se vartalo, joka oli ollut kaunis ja viehättävä, olisi kadonnut ja sen tilalle olisi tullut tämä epämuodostunut möykky. Siitä itse asiassa alkoi tämä valtava alamäki. Harmi, ettei onnellisuuttaan voi ripustaa muiden ihmisten kommenttien varaan, kukaan ei jaksa 24/7 hokea mitään kohteliaisuutta kenellekään, oli se totta tai ei. Pitäisi vain jaksaa uskoa, ettei kaikki ole sitä miltä se peilissä näyttää...
Muuten, jos olet englannin kielen taitoinen niin tässä osoite sivuille, jotka auttoivat minua ymmärtämään itseäni paremmin ja uskomaan että pahimmistakin päivistä voi selviytyä.
http://www.bddcentral.com/mainpage.htm- täällä
Olen 20vuotias nainen ja kärsin myös sairaudesta niin paljon että pihalle lähteminen asunnostani on tosi vaikeaa. Aina kun katson itseäni pelistä nään vain ison epämuodottomat ja rumat kasvot ja alan itkeä. Se on totta, että jos joku kehuu kauniiksi, niin se kirpaisee tosi kipeästi sisältä. Toivoisin vain että olisin normaali.
- Q**
täällä kirjoitti:
Olen 20vuotias nainen ja kärsin myös sairaudesta niin paljon että pihalle lähteminen asunnostani on tosi vaikeaa. Aina kun katson itseäni pelistä nään vain ison epämuodottomat ja rumat kasvot ja alan itkeä. Se on totta, että jos joku kehuu kauniiksi, niin se kirpaisee tosi kipeästi sisältä. Toivoisin vain että olisin normaali.
BDDCentralin keskustelupalstalla [http://www.bkbreflections.com/cgi-bin/yabb2.1/YaBB.pl] on useita, jotka kertovat toipuneensa päähänpinttymästään ulkonäkönsä suhteen CBT:n (cognitive behavioral therapy), eli kognitiivisen käyttäytymisterapian, avulla.
Jos suhde omaan ulkonäköön aiheuttaa huomattavaa psyykkistä ahdistusta tai merkittäviä muutoksia käyttäytymisen tasolla, kuten tilanteiden välttelyä, toistuvia rituaaleja, eristäytymistä tms, kannattanee kääntyä ammattiavun puoleen. Kysymyksessä on vakava - mutta tutkimusten valossa myös hoidettava - mielenterveyden häiriö.
Voimia kaikille vaivasta kärsiville. - bdder
Nyt suomen kielelläkin löytyy aika perusteellinen katsaus sairauteen, sivulta BDD.INFO.
http://bddinfo.blogspot.com/
- bdder
Heippa. Vertaiskokemukset ovat tärkeitä ja ehdotankin sellaista, että ne jotka tunnistavat tai epäilevät sairastavansa BDD:tä (BDD = dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö) laittaisivat jonkin pikku kommentin Tukiasema.netin ketjuun "Muita BDD:stä kärsiviä?" Kiitos.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=63230&c=0&p=1&pm=1
Mikäli linkki ei pelaa, keskustelu löytyy seuraavasti: http://www.tukiasema.net/ > Keskustelu > Vertaisavun tarjoajat ja tarvitsijat > "Muita BDD:stä kärsiviä?" (aloitettu 10.5.2008) - bdd-ongelmainen
ja minulla on aivan samanlaiset mietteet kuin sinulla. Pidän nenääni todella isona ja rumana vaikka kukaan ei ole siitä koskaan huomauttanut jne. Sen vuoksi esim. baariin meneminen ahdistaa ja kaikki paikat, missä on ihmisiä ja kirkkaita valoja, avoimia tiloja jne. Joskus näen itseni upeana ja joskus niin rumana nenäni vuoksi, että haluaisin kuolla pois. Kasvojani kehutaan usein ja vientiä riittää, mutta en usko, että kukaan voisi ikinä oikeasti pitää minua kauniina. Olisi mukava vaihtaa lisää ajatuksia.
- bdder
Vertaiskeskustelua BDD:stä on viritelty myös Tukiasemalla:
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=63230&c=33
- Anonyymi
En pidä siitä että minua kuvataan. Peilikuvaani olen tyytyväinen, mutta itsestäni otetuista valokuvista vain harvoista pidän. Etenkin kun olen itse saanut vaikuttaa kuvakulmiin jne. Kun näen kameran linssin suunnatun itseäni kohti, jäykistyn ja melkein lakkaan hengittämästä. Työpaikalla entinen pomo oli innokas kameran käyttäjä ja suorastaan vainosi minua kun kerran kielsin häntä kuvaamasta ja sanoin etten pidä siitä. Siitäkös oikein innostui ja jouduin kuvauksen kohteeksi yhä useammin ja kun ilmoitti vielä susureen ääneenettä nyt kuvataan Tiinaa. Pomo oli idioottisadisti! Onneksi nyt entinen.
Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen ettei ole huonoja valokuvia, on vain huonoja valokuuvaajia jotka ei saa kohteestaan parhaita puolia esiin. Ja huonot valokuvaajat haluan deletoida.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 773174
- 492400
- 322107
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa4812102- 1371879
- 311745
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313291701Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne91546Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi51260Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani61234