Mikähän siinä on kun minusta tuntuu, etten pysty rakastumaan tai rakastamaan ketään...Jotenkin ahdistavaa, tuntuu siltä että kaikki muut ihmiset ihastuvat ja rakastuvat toisiinsa tämän tästä ja itselleni se ei olekaan niin helppoa. Ja pakolla rakkautta ei voi kuitenkaan löytää...
Olen kyllä seurustellut pidemmänkin aikaa, mutta ilman rakkautta. Edellisessä suhteessa olin puolitoista vuotta, eron jälkeen minusta ei juurikaan tuntunut pahalta, ei edes silloin, kun kuulin mieheni pettäneen minua. (Johtui varmaan minun kylmyydestäni)
Nyt tapailen jälleen miestä, mutta tiedän jo nyt, etten tule häntä koskaan rakastamaan, tuskin hänkään minua...Suhde perustuu ja tulee todennäköisesti tulevaisuudessakin perustumaan pelkkään seksiin, mikä toisaalta sopii minulle ihan hyvin, en harrasta yhden yön suhteita.
Periaatteessahan minulla on vielä paljon aikaa, olen vasta 21-vuotias, mutta olisi silti mukava tietää, josko joku muu tuntee samoin...
Olen kyllä seurustellut pidemmänkin aikaa, mutta ilman rakkautta. Edellisessä suhteessa olin puolitoista vuotta, eron jälkeen minusta ei juurikaan tuntunut pahalta, ei edes silloin, kun kuulin mieheni pettäneen minua. (Johtui varmaan minun kylmyydestäni)
Nyt tapailen jälleen miestä, mutta tiedän jo nyt, etten tule häntä koskaan rakastamaan, tuskin hänkään minua...Suhde perustuu ja tulee todennäköisesti tulevaisuudessakin perustumaan pelkkään seksiin, mikä toisaalta sopii minulle ihan hyvin, en harrasta yhden yön suhteita.
Periaatteessahan minulla on vielä paljon aikaa, olen vasta 21-vuotias, mutta olisi silti mukava tietää, josko joku muu tuntee samoin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et maininnut ikääsi mutta minulla on sama ongelma. Minulla on kavereita jotka ovat jo aika ns. vanhoja mutte he eivät ole rakastaneet koskaan ketään. Minä taas olen jo ekasta luokasta lähtien ihastunut jokaiseen joka vastaan kävelee mutta nyt on asia toisin. Ei kiinosta kukaan ei niin kukaan!!! Mutta neuvo vaan että vielä mekin löydetään se oikea että ÄLÄ huolestu!
Ai en huomannutkaan että olitkin laittanut ikäsi!!! Minä olen 18 mutta en jaksa seurustella vakituisesti koska en ketään rakasta. Saa sitä seksiseuraakin joskus sellaiselta jota rakastaa! Pää pystyyn!
Niin, tuo tunne, jota kutsumme rakkaudeksihan on aivokemiaa. Varmaankin kaikilla hiukan erilainen tunne. En minäkään ole ketään rakastanut, niin kuin se yleensä kuvataan. Ei ole koskaan ollut joku ihminen koko ajan mielessä, niin ettei ruoka tai uni maistu. En ole koskaan tuntenut, että voisin antaa henkeni jonkun puolesta.
Ei tuo mielestäni ole kylmyyttä, vaan sitä, että minun aivokoppani toimii rationaalisesti. Eli en mene sekaisin endorfiineista, kuten jotkut tuntemani ihmiset. Ihmiset ovat erilaisia.
Ja pikkuenkelille voisin sanoa, että ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa. On vain paljon vääriä, joista pitää valita se vähiten väärin.
Niinpä niin...Tunnen kyllä toki myös näitä "olemme tavanneet kahdesti, hän on elämäni rakkaus" - tyyppejä, joiden sydän särkyy usein ja pahasti...
Tiedän itse olevani rationaalinen, jopa hiukan kyyninen ihmissuhteissa, eräs miespuolinen ystäväni sanoi minun kerran muistuttavan piirroshahmo Dariaa (näin jo teini-iässä), naispuolisten tyttöjeni mielestä ajattelen kuin mies...Inhoan ihmisiä, jotka leikkivät toisten tunteilla, mutta toisaalta taidan olla yksi heistä, vaikka en tarkoituksella ketään haluakaan loukata. Mielelläni joskus kuitenkin kokisin sen suuren rakkauden, epäilen vaan olevani kykenemätön moiseen...Pahuksen kemia.
on rasittavaa tosiaan ettei kiinnostu ja rakastu kehenkään, todella harvoin näkee naisen josta tietää että nyt kemia pelaisi...mutta henkinen yhteys ei sitten pelaa...
Kyllä niitä oikeita on olemassa, he ovat vaan niin harvassa, tietenkin täytyisi tehdä niinkuin useimmat, ovat yhdessä ilman rakkautta...ei vain sovi minulle.
Vaikka tarjokkaita olisi niin valitsee ennemmin sinkkuuden kuin rakkaudettoman suhteen.
Ei nyt liity alkuperäiseen aiheeseen, mutta mistä tiedät että useimmat seurustelevat rakkaudetta? Minulla ei ole asiasta tutkimustietoa läjäyttää tähän, mutta ainakin pidemmässä suhteessa intohimoinen rakastuminen muuttuu väistämättä toveruudeksi. Se ei tarkoita seksin tai rakkauden poissulkemista, vaan kypsempää suhdetta. Jos tunteita ei ole koskaan ollutakaan niin silloin on tietysti vaikea edes vartailla.
Kun itse olen seurannut ihmisiä tuttava ja työpiirissä niin monesti todellinen rakkaus puuttuu, voidaan kokea joko kiintymystä tai seksuaalista vetovoimaa, mutta sen että jos suhteessa on todellista rakkautta onkin eri juttu.
Monesti moni luulee rakastavansa ,todistelee sitä jopa itselleen, mutta käyttäytyminen kumppania kohtaan on sellaista mitä todelliseen rakkauteen ei kuulu...
Toisaalta tässä matoisessa mailmassa on niin monenlaista rakkautta, syöhän rukoilijasirkkanaaraskin kumppaninsa parittelun jälkeen elävältä, ja kuvittelee sen olevan rakkautta, tai ainakin muuten sallittua, pääasia että tuli raskaaksi...
Monesti joku voi rakastaa toista siksi että häntä on helppo käyttää hyväksi, se on hyväksikäyttörakkautta, ei todellista rakkautta,
En tiedä ymmärrätkö mitä ajan takaa, siis minusta rakkaus näkyy siinä että pikkusen uhrautuu toisen hyväksi, yleensä liitossa toinen on uhri ja toinen hyväksikäyttäjä ja tämä uhri taitaa rakastaa enemmän...
KUN SE OIKEA RAKKAUS ON TULLAKSEEN NIIN SE TULEE JA SIT SEN KYL TUNTEE!!! ÄLÄ HUOLEHDI.. NAUTI ELÄMÄSTÄ JA VAPAUDESTA NYT. MÄ OON 24 JA "NYT VASTA" EKAA KERTAA RAKASTUNUNT. TUNNE ON PÄÄTÄ HUIMAAVA.
...koskaan rakastunut. Ihastunut kyllakin, useastikin. Viimeisin suhteeni kariutui siihen, kun en voinut kertoa rakastavani. Tunnen olevani hidas, en rakastu oikopaata vastaantulevaan. Mina haluan oppia tuntemaan ihmisen, elaa hanen kanssaan ja katsoa toimiiko suhde. Minulla ei ole kiire, mutta joitakin se arsyttaa. Pitaisi pian jo sanoa kylla tai ei, mutta kun mina en tieda..
Minunkin ymparilla useat ihmiset ovat loytaneet kumppaninsa ja jotkut jo perustaneet perheenkin. Mina olen edelleen yksin. Suhde suhteen jalkeen olen tullut epatoivoiseksi. En etsi "sita oikeaa", silla en usko etta sellaista on. Haluaisin vain loytaa ihmisen jonka kanssa on hyva olla. Joka saisi minut tuntemaan itseni tarkeaksi, ymmartaisi ja hyvaksyisi minut sellaisena kuin olen.
Nyt jatkan kuitenkin elamaani, entiseen tapaani ja toivon etta viela tapaisin todellisen ystavan..