ajatus yhteisestä vauvasta liikuttaa liikaa

mikä mulla on, kun ajattelenkin sitä että jonain päivänä saan oman lapseni syliini ja hän todellakin on olemassa, alan itkeä.Jos luen juttuja toisten rakkaudesta omaan lapseensa, alan itkeä. En voi käsittää miten voin sitten joskus elää lapseni kanssa itkemättä koko ajan, se vaan tuntuu niin hienolta asialta, melkein mahdottomalta ihmeeltä. Rakastan kaikkea miehessäni, ja ajatus hänen ja minun yhteisestä lapsesta on niin uskomattoman hieno että itkettää.me voimme tehdä maailmaan uuden täydellisen ihmisen, meidän verta ja lihaa. Mitä ihmettä voin tehdä, kiusaan itseäni vauva-ajatteluilla ja juttujen lukemisella.Onko minulla vauvakuume, aika ei ole nyt kuitenkaan oikea lapselle. Miten osaisin suhtautua asiaan vähemmän tunteellisemmin? pelkään että tulen rakastamaan lastamme liikaa, onko se mahdollista?
41333
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

selvät on oireet, eikä siihen muua uta kuin aika tai tehdä se vauva. Lisäksi taidat rakastaa siippaasi niin paljon, että senkin takia herkistelet :)
Lastaan ei voi koskaan rakastaa liikaa.

Äänestä
  • Hyvin usein se myös naurattaa, saa huononkin tuulen haihtumaan.

    Äänestä

Juuri nukutin tuossa pientä tytärtäni. Isä on viikonlopun pois kotoa, joten pyysin tytön viereeni nukkumaan. mietin siinä maatessani että kuinka ihanaa on olla äiti ja että tuo pieni ihana, suloinen lapsi on minun oma tyttäreni...meinasi ihan oikeasti alkaa itkettämään kun mietin että miten paljon lastani rakastan.

Äänestä

..eikä loppua näy! Meikä, entinen kivikasvo itkeä tirauttaa nykyisin pienimmästäkin liikuttavasta asiasta...suosittelen äitiyttä lämpimästi jos on halua :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


keet kirjoitti:

mikä mulla on, kun ajattelenkin sitä että jonain päivänä saan oman lapseni syliini ja hän todellakin on olemassa, alan itkeä.Jos luen juttuja toisten rakkaudesta omaan lapseensa, alan itkeä. En voi käsittää miten voin sitten joskus elää lapseni kanssa itkemättä koko ajan, se vaan tuntuu niin hienolta asialta, melkein mahdottomalta ihmeeltä. Rakastan kaikkea miehessäni, ja ajatus hänen ja minun yhteisestä lapsesta on niin uskomattoman hieno että itkettää.me voimme tehdä maailmaan uuden täydellisen ihmisen, meidän verta ja lihaa. Mitä ihmettä voin tehdä, kiusaan itseäni vauva-ajatteluilla ja juttujen lukemisella.Onko minulla vauvakuume, aika ei ole nyt kuitenkaan oikea lapselle. Miten osaisin suhtautua asiaan vähemmän tunteellisemmin? pelkään että tulen rakastamaan lastamme liikaa, onko se mahdollista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu