Suhde lihottaa

...lihomista, joskin kyllä päinvastaistakin tapahtuneen suhteen alettua. Uskoisin (niinkuin taisit jo mainita) että yhteisten harrastuseten laatu hiukan vaikuttaa painoon: Me käymme mieheni kanssa puntilla usean kerran viikossa, ja olen kovasti lanseerannut terveellisiä ja herkullisia ruokia. Mieheni on suhteemme aikana laihtunut, minä pysynyt entiselläni; löhöilyä harrastavan exänsä kanssa mies puolestaan lihoi. Minun tapauksessani näyttäisi siis siltä että nainen määrää lihotaanko, uskoisin että on todellisuudessa aika monimutakainen yhtälö. En usko että juuri alan pullistua suhteen aikana, koska olen tarkka ulkonäöstäni, ja nuorempi mies ei suinkaan vähenä paineita pysyä kunnossa. Näin meillä!

Tuon asian voi nähdä myös toisinpäin; sinkkuus on hoikkuutta edistävä olotila.

Ei pelkästään itselleen viitsi kokata mitään kolmen ruokalajin päivällisiä, ei käydä ravintolassa syömässä, ei avata viinipulloa ruoan kanssa.

Lisäksi kun yksin kotona istuminen on tylsää, tulee lähdettyä salille, lenkille tai muihin liikuntaharrastuksiin aikaa tappamaan.

Kerrankin olen samaa mieltä kanssasi. Olen pistänyt merkille saman taipumuksen, varsinkin naisten keskuudessa.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun pappi sanoo aamen tai parille syntyy lapsi, nainen heittäytyy vain äidiksi, lakkaa huolehtimasta itsestään, sulautuu pikkuhiljaa tapetinkuvioihin ja ihmettelee, miksei miestä enää kiinnosta.

Nyt tietysti äiti-ihmiset nousevat takajaloilleen ja alkavat kiljua siitä, kuinka lapselle rakkaus on tärkeämpää kuin puhdas tukka ja että tosirakkaudessa ei ulkonäöllä ole merkitystä.
Raskaus tuo kiloja ja lastenhoito on väsyttävää.

Itselleni ulkonäkö on tärkeä siitäkin huolimatta, että olen äiti.
Omistan tietysti säähän kuin säähän sopivat varusteet, että pihalla voi riehua muksujen kanssa..hmm.. ehkä juuri siksi kilot eivät jääneetkään roikkumaan.

Toisekseen, vaikka miten toista rakastaa, niin jos aina on kuin linnunpelätti, katse vaan tuppaa hakeutumaan esteettisempiin kohteisiin.
Minulle hyvältä näyttäminen on myös itseni miellyttämistä.
On helpompi olla rakastettava ja rakastettu sekä muistaa olla olevansa nainen kun näytääkin sellaiselta.

Mikä siinä onkin, että naiset sortuvat varpuskomleksiin heti, kun suhde vakiintuu??
Eivät kaikki, mutta liian monet.

En yhdy siihen, että kyseessä olisi "olen jo löytänyt elämäni miehen/naisen, saan siis näyttää rumalta"-ilmiö, saati että ottaa kumppaninsa itsestään selvyytenä.
Omien kokemusteni mukaan (ja tuttaviani seuraamalla) kyseessä on se, että suhteessa ei olla varauksettoman onnellisia.
Väitän jopa, että yleensä kyse on seksistä.
kun siitä ei saada täyttä tyydytystä, aletaan "tyydyttää" itseä ruoalla.
Vai tiedättekö yhtään paria, jolla on loistava seksielämä ja ollaan lihavia?
Seksiin kuluu paljon kaloreita ja seksin aika on pois mässäilyltä, joten jos seksi sujuu, näytetäänkin onnellisilta ja terveiltä.

Meillä mies kehitteli itselleen Lapin-harrastauksen, hän treenasi itsensä ja lähtee juuri hiihtovaellukselle. Minä taas kipeine koipineni en jaksa hänen vauhdissaan vaikka nuorena liikuin mielelläni. Luen ym., syöpöttelen - suruuni ehkä. Lapset lähtivät pesästä ja mies sanoi syksyllä jättävänsä minut, kun tulen jo itseki toimeen ja hän ei tarvitse ketään ja viihtyy itsekseen. pari vuotta ennen tätä hän piti mykkäkoulua ja k un olisin halunnut keskustella siitä, miten meillä menee, hän oli kuin seinille olisi puhunut. Nyt me kumpikin teemme omia juttujamme jsa meillä on sama asunto ja yhteinen koira. En oikein osaa tästä lähteäkään vaikka henkisesti ollaan eri suunnalla. Keskityn työhöni ja omiin juttuihini, mutta joku tolkku tähän pitäisi saada sillä tällaisena en haluaisi loppuelämäni jatkuvan!

No minä olen kyllä lihonut, eikä se johdu siitä että en enää välittäisi pitää itseäni kondiksessa. Ihan selvä syy on siinä, että yksin eläessäni ei ollut tarvetta syödä niin usein, mutta kun miehelle ovat ruoka-ajat tärkeät ja usein nälkä, niin samalla tulee syötyä "seuraksi" itsekin.
Syöminen ja kahvihetket ovat myös tärkeä osa yhdessäoloa ja viihtymistä. On kodikasta keittää kahvit, on mukava juhlistaa iltahetkeä hyvällä aterialla, tai hemmotella miestä ruualla jota tulee itsekin otettua.

Liitto on onnellinen, suruun ei tarvitse syödä, mutta iloon tulee syötyä. Laihduttaminen merkitsee elämän muuttumista ankeammaksi ja tylsemmäksi, jopa etääntymistä toisistaan.
Jos joku keksisi tuohon ratkaisun, niin olisipa hyvä!

Olen huomannut että onnelliset ja yhdessä viihtyvät parit usein lihovat. Ehkä he haluavat antaa aikaa toisilleen ja yhdessäololle ja laihdutus ja kuntoilu alkavat tuntua toissijaiselta touhulta joka vie aikaa tärkeämmältä.

Meillä on upea seksielämä, ollaan oltu yhdessä vuosia ja molemmilla liikakiloja jonkun verran. Rakastamme syödä yhdessä; se on tapa josta ei luovuta. Ruokahetki on molemmille aikaa, joka omistetaan vain ja ainoastaan rakkaalle, silloin ei kutsuta ketään kylään, ja jos joku jo luonamme on, hän viihtyköön yksin sen aikaa. Mistä lie tapa tullut, ehkä siitä, että olemme molemmat hyvän ruoan ystäviä, ja minä vielä kokki.

Seksiä on enemmän kuin ehtii harrastaa :) elikkä sielläkin menee hyvin. Kaksi perisyntiä, ja onnellinen parisuhde :)