Nyt sitten saa arvostella ja vuodattaa kunhan vaan lukee koko jutun ja miettii ennekuin antaa tulla.
Eli juttu menee näin:
Tapasin ravintolassa juhliessamme erään naisen ja juttelimme pitkät tovit hänen kanssaan niistä näistä, paljon ja asiallista keskustelua. Illan keskustelujen pääteeksi hän pyysi minua luokseen jatkamaan keskustelua johon vastasin kieltävästi mutta olevani halukas jokin toinen kerta jatkamaan keskustelua hänen kanssaan jossakin soveliaassa paikassa.
Nyt olemme sopineet ruokailun päiväsaikaan ja tapaamme siis ruokailun merkeissä.
Aikomuksenani ei todellakaan ole mennä ruokailua pidemmälle vaan ainoastaan haluan jutella täysin ystäväpohjalta. Olemme molemmat naimisissa ja vanhempia.
Meillä riitti todellakin useaksi tunniksi jo ravintolassa (molemmat selvinpäin) juttua oikeastaan sellaisista aiheista joista en puhu vaimoni kanssa, eikä hän välitäkään puhua niistä (urheilu,moottoriajoneuvot,veneet ja matkustelu jne.).
Nyt tietysti voisi kuvitella että asiahan menee sitten pidemmälle heti koska meillä on jokin "yhteys" toisiimme, todellisuudessa ei taida olla.
Meneekö? Itse en usko sillä rakastan vaimoani ja olen pystynyt olemaan uskollinen hänelle muistakin "vastaavista" (ehdotuksista/iskuyrityksistä) tapauksista huolimatta.
Mutta olenkin miettinyt seuraavaa, loukkaanko vaimoani niin pahasti että tämän asian kertominen hänelle tekisi niin pahan arven avioliittoomme että jättäisin kertomatta kuitenkin?
Haluaisin olla rehellinen tottakai mutta voisiko nyt olla niin että vaikeneminen olisi kuitenkin kultaa?
En halua ns. "mitättömällä" ystävyyssuhteella pilata pitkäaikaista avioliittoa mutta kuitenkin käydä ko. naisen kanssa juttelemassa mukavia, viettää kivan ruokailuhetken.
Totta, voin viettää vaimonikin kanssa kivan ruokahetken mutta vuosien mittaan puheenaiheet jotenkin ja yleensä vierivät lapsiimme ja niihin puheenaiheisiin joista puhumme kokoajan, kaipaisin vaihtelua ja nyt tuntuu siltä että pienessä määrin tämä olisi se juttu.
sana on vapaa.
Eli juttu menee näin:
Tapasin ravintolassa juhliessamme erään naisen ja juttelimme pitkät tovit hänen kanssaan niistä näistä, paljon ja asiallista keskustelua. Illan keskustelujen pääteeksi hän pyysi minua luokseen jatkamaan keskustelua johon vastasin kieltävästi mutta olevani halukas jokin toinen kerta jatkamaan keskustelua hänen kanssaan jossakin soveliaassa paikassa.
Nyt olemme sopineet ruokailun päiväsaikaan ja tapaamme siis ruokailun merkeissä.
Aikomuksenani ei todellakaan ole mennä ruokailua pidemmälle vaan ainoastaan haluan jutella täysin ystäväpohjalta. Olemme molemmat naimisissa ja vanhempia.
Meillä riitti todellakin useaksi tunniksi jo ravintolassa (molemmat selvinpäin) juttua oikeastaan sellaisista aiheista joista en puhu vaimoni kanssa, eikä hän välitäkään puhua niistä (urheilu,moottoriajoneuvot,veneet ja matkustelu jne.).
Nyt tietysti voisi kuvitella että asiahan menee sitten pidemmälle heti koska meillä on jokin "yhteys" toisiimme, todellisuudessa ei taida olla.
Meneekö? Itse en usko sillä rakastan vaimoani ja olen pystynyt olemaan uskollinen hänelle muistakin "vastaavista" (ehdotuksista/iskuyrityksistä) tapauksista huolimatta.
Mutta olenkin miettinyt seuraavaa, loukkaanko vaimoani niin pahasti että tämän asian kertominen hänelle tekisi niin pahan arven avioliittoomme että jättäisin kertomatta kuitenkin?
Haluaisin olla rehellinen tottakai mutta voisiko nyt olla niin että vaikeneminen olisi kuitenkin kultaa?
En halua ns. "mitättömällä" ystävyyssuhteella pilata pitkäaikaista avioliittoa mutta kuitenkin käydä ko. naisen kanssa juttelemassa mukavia, viettää kivan ruokailuhetken.
Totta, voin viettää vaimonikin kanssa kivan ruokahetken mutta vuosien mittaan puheenaiheet jotenkin ja yleensä vierivät lapsiimme ja niihin puheenaiheisiin joista puhumme kokoajan, kaipaisin vaihtelua ja nyt tuntuu siltä että pienessä määrin tämä olisi se juttu.
sana on vapaa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ymmärrän tilanteesi. Nainen ja mies voivat olla hyviä kavereita, ilman, että hommaan liittyy mitään rakastumis- tai seksikuvioita. Vaimolle kertomista harkitsisin tarkkaan: hän voi jäädä vatvomaan asiaa ja juttu voi käydä myrkyttämään avioliittoanne.
Kerron esimerkkitapauksen, joka sattui ystävälleni. Ystäväni miehellä oli ollut poikkeuksellisen rankka jakso työelämässä, mies oli ollut hyvin stressaantunut. Hän oli työympyröissään tavannut mukavan, lapsettoman eronneen naisen, joka oli osoittanut voimiensa äärirajoilla kamppailevalle miehelle ihailua, keskustellut innokkaasti kaikesta jne. Mies kävi lounailla, lähetteli tekstiviestejä. Pientä halailua, salailua vaimolta. Kävi sitten niin, että ystäväni, kolmen pienen lapsen äiti, sai "suhteen" selville. Kriisihän siitä tuli - kaikki meni sekaisin. Kuten sanottua, liikut vaarallisilla vesillä. Jos sinulla onkin platoniset lähtökohdat, voitko olla varma, että ravintolassa tapaamasi nainen ei odota jotain muuta?
Mieti tarkkaan ennen kuin toimit.
pitää tavata sitä naista! Minä ainakin naisena loukkaantuisin, jos mieheni menisi uuden tuttavuuden kanssa syömään, vaikka se olisi pelkkää kaveruutta. Jos arvostat vaimoasi, niin et pidä tähän toiseen naiseen enää yhteyttä.
tuttavuuden kanssa, sehän on sama kuin istuisi bussissa vieraan viereen ja juttelisi, ja viihtyisi?
Ravintola on julkinen, yleinen paikka, ja ihmiset kyllä tapaavat syödä? Minä en ainakaan näin naisena osaa olla mustasukkainen SYÖMISESTÄ, tapaan näet syödä itsekkin.
on puhdas, eli todellakin kyse on vain ystävyyssuhteesta, miksi et voisi kertoa siitä vaimolle? valehtelu ja salaaminen ovat mielestäni pahempaa
Kyllä tarina tahtoo olla niin, että jossakin vaiheessa tämä "viatonkin" tapailu paljastuu ja sitten paljon on seliteltävää. Usein myös tällaisessa samanhenkisessä ja riippuvuudeksi muuntuneen ystävyyden menettämisen pelossa tai ns. vahingossa unohdetaan se kotona oleva puoliso ja tämän tulee tehtyä harkitsemattomia tekoja, ajattelematta seurauksia. Kyllä kanttaa harkita kaksi kertaa ennenkuin .....
Toisaalta, jos et kerro, sinun on myöhemmin, kun siltä alkaa tuntua, helpompi antaa suhteen ikään kuin ”itsestään” (!) kehittyä ja johtaa intiimeihin tilanteisiin. Onko tämä se todellinen syy miksi et halua kertoa – haluat pitää yllä mahdollisuutesi uuden naisen kanssa?
Kuulostaa pahasti tekosyyltä olla kertomatta vaimollesi, että muka lounashetkestä kertominen pilaisi avioliiton, jos se todellakin on ollut noin viatonta.
Tunnista omat motiivisi. Itsensä pettämisestä kaikki alkaa.
omaatuntoa ravintolassa syömisestä.
Kun et tee asiasta suurempaa numeroa, voit toki mainita vaimollesi että juttelit tänään hauskan naisen kanssa lounaan verran. -Jos se kerran niin oli.
Minä tapaan paljon ihmisiä päivittäin. Olen nainen, keski-ikäinen yrittäjä, miesvaltaisella alalla. Toisinaan, aika usein, toki juttelen vieraiden mielenkiintoisten (ihmisten=miesten) kanssa asioista, mistä milloinkin, milloin kenenkin kanssa, saatampa käydä jopa tanssimassa/jossain muussa rentouttavissa tilaisuuksissa joita joskus järjestetään, en jäisi pois, osallistun melkein aina.
Onneksi mieheni ei ole mustasukkaista tyyppiä, muutoin hänellä ei muuta tekemistä olisikaan.
Mieheni on taasen naisvaltaisella alalla esimiesasemassa, ja toinen toistaan viehättävämmät nuoret neitoset pyörivät hänen ympärillään palvelualttiina päivästä toiseen. Tilaisuuksia taatusti olisi enenmmän kuin kaloja meressä.
Jotain muuta siihen tilaisuuden käyttämiseen tarvittaisiin, kun vain se tilaisuus! Koskapa avioliittomme on kestänyt, -onnellisena -ja seksi toimivana ja runsaana -jo 15vuotta. Mieleenikään ei tulisi vaihtaa miestäni mihinkään muuhun mieheen, miksi tulisi? Myöskään ei koskaan ole tullut edes mieleeni etten luottaisi mieheeni. Maailman sivu tulisi todella pitkäksi, jos ei voisi keskustella kuin yhden ihmisen kanssa, ja maailmankuva pienenisi simpukan sisään mahtuvaksi.
Jostain rivien välistä kuitenkin luen Sinusta, että Sinulla on huono omatunto? Sitä voisit miettiä että mistä se johtuu, onko syytä? vai ei?
Jatkon voinet elää sitten sen rehellisen vastauksen mukaan. Rehellisyys on tärkeä asia. Säälittävintä on silloin kun ihminen valehtelee itselleen/ja vielä uskoo sen.
KYLLÄ!. En voi sille mitään että tämä tekee huonon omatunnon, tottakai ja mielestäni sehän onkin asian pointti, en voisi tehdä mitään tälläistä potematta hieman.
Itse olen muuten myös yrittäjä ja tapaan paljon ihmisiä työni puolesta tosin erittäin miesvaltaisella alalla, "reissuja" tällä alalla tehdään paljon ulkomaille ja kotimaassakin tavarantoimittajien kanssa mutta sen enempää asioista en halua vaimolleni kertoa, näkemäni näillä reissuilla on sen verran "roisia" kerrottavaa että parempi olla hiljaa ja pysyä itse niistä erossa. Vaimoni taas on työssä todella naisvaltaisella alalla ja kertoillut paljonkin "tyttöjen" illoista (mies strippareista jne) ja risteilyistä (toisten naisten "jutuista"), ei siinä mitään mutta olen luonteeltani ihminen joka ei liiemmin utele eikä oikeastaan halua kuullakaan "tyttöjen illoista jne." kovinkaan paljoa. Nuoruudessa olen nähnyt nämä kaikki jutut poikien illoissa, joten haluan luottaa vaimooni ja olla miettimättä yhtään hänen menojaan tai tekemisiään, oletan hänen juttelevan miesten kanssa ja tanssivankin aivan normaalisti ravintoloissa sekä illastavan myös reissuilla, sen pidemmälle en usko hänen menevän mutta mistä minä sen tietäisin enkä asiaa ala sen enempää miettiä.
Asiasta puhuminen luullakseni (omasta jutustani siis) vain taitaisi tehdä ison "montun" suhteeseemme ja luulempa että jäisi vaikuttamaan ja mietityttämään vaimoani, jäisikö? tuntuu vastauksista päätelleen että jokainen nainen voisi kuulla miehensä suusta lauseen "menen toisen naisen kanssa syömään" ?, jotenkin jään epäilemään asiaa.
Itse en ole Tallinnan ilotaloissa käynneistä (isännän roolissa joutuu sellaiseenkin josta ei niin välitä) tai strippiklubien touhuista kertonut enkä nähnyt sitä järkeväksi tai tarpeelliseksi.
Eli elämää on nähty ja tullaan näkemään mutta tämä on hieman itsellekin erilainen tilanne, ehkä niin uusi ja ainutkertainen että mietteet menee ristiin omien ajatusten kanssa.
Ehkä eniten on jäänyt mietityttämään ko. naisen kohtuullisen suora ehdotus illan päätteeksi johon en haluaisi toiste joutua, ei siksi etten pystyisi vastutamaan mutta siksi että uskon asian silloin kuihtuvan.
Miksiköhän minulle tuli tunne että olet LVI-alalla?
Mieti miten itse suhtautuisit, jos vaimosi ilmoittaisi käyneensä silloin tällöin syömässä jonkun toisen miehen kanssa. Haluaisitko tietää vai et, alkaisiko mielikuvituksesi laukata?
Saat selville "oikean ja väärän" sillä, kun kuvittelet vaimosi kävelemässä ravintolan ohi ja näkemässä sinut lounasseurasi kanssa ikkunapöydässä. Jos tilanne ei vaivaa, anna mennä vain.
mikäli salaat tämän vaimoltasi, niin se voi jopa tuhota liittosi jälkeenpäin. En suosittele.
jos kerron, miten se vaikuttaa?
jotenkin näen asian niin että vaimoni saa sen käsityksen että olen katselemassa itselleni uutta vaimoa tai hakemassa jotakin muuta....
en tiedä, taitaa olla kaikki tekemiset näissä naisten ja miesten välisissä jutuissa väärin...?
ehkä on tehtävä omat ratkaisut ja loppupelissä vihellettävä koko juttu poikki, jatkettava "poikien" kanssa örvellysiltoja....lienevät aikuisempi muoto seurasta?
Vaikka lounaasi olisi kuinka viaton, on sen salaaminen pahempi.
Mitä jos sinulle paljastuisi että vaimosi on käynyt yhden ja saman miehen kanssa lounastamassa vuosi sitten ahkerasti (tai siitä eteenpäin) mielenkiintoisten keskustelujen lomassa? Ja kertoo asiasta vasta kun se sinulle jotain muuta kautta selviää? Selityksenä, että pelkäsin että sinä loukkaannut tai kuvittelet liikoja, siksi salasin kaiken...
Eikö tulisi mieleen, että loukkaantuminen olisi ollut sitten sinun "päätöksesi", mutta sinulla olisi ollut oikeus tietää? VAimosi olisi tavallaan valehdellut sinulle kaiken aikaa jättämällä kertomatta kenen kanssa lounastaa. Ehkä olisi joutunut joitakin kertoja valehtelmaankin, jottei tarvitsisi "lounasmiestä" sinulle paljastaa.
Miltä se tuntuu kun omalla puolisolla on uusia kavereita, joista ei voi sinulle kertoa? Eli tässä vaiheessa se, onko lounaat viattomia vaiko eivät, ei ole enää asian pointti.
Herää kysymys, miksi vaimosi sitten näki vaivan salailla miestä ja valehdellakin joskus seurastansa, jos ei siinä ollut sen kummempaa? Todella miettimisen arvoinen kysymys. Miksi vaimosi oletti että sinä loukkaantuisit platonisesta lounasseurasta? Miksi kukaan olettaisi sellaista? Asiassa siis täytyy olla jotain muutakin, ainakin jotain toivetta jomman kumman puolelta, halua pitää varalla jotain varaventtiiliä?
Jos taas vaimosi kertoisi sinulle avoimesti tavanneensa hauskan miehen jonaka kanssa kävi parilla lounaalla mukavia keskusteluita, olisiko se sinusta kauheata? Vai tulisiko tunne, että tuskin tässä mitään on, kun vaimo rehellisesti jakaa tämän minunkin kanssani. Kertoo aina kun tapaa miehen, ja mistä ehkä tänään keskusteli hänen kanssaan.
Ja jos mieleesi heräisi pieni pistos, että mihin vaimo tarvitsee lounasmiestä, onko hän parempi jotenkin kuin sinä (luonnollinen pelko sekin), niin mietipä kuinka tuo tunne olisi potenssiin kymmenen, jos saisit tietää lounasseurasta vasta sattumalta aikojen kuluttua jotain muuta kautta, siten että vaimosi olisi pitänyt tuttavuuden salassa kenties ikuisuuden.
Miksi siis salaisit asiaa yhtään pidempään? Rehellisellä kertomisella pienennät kaikkien riskien mahdollisuutta. Vaikka nyt salaaminen tuntuisi vaimon tunteiden säästämiseltä, se ei sitä ole. Jos nyt olet pitkään kertomatta, mitä teet kun vaimo kysyy kenen kanssa kävit lounaalla? Sanotko silloin totuuden, vai sorrutko valheeseen? Mitä sen jälkeen? Enää et voi oikein kertoa vaikka haluaisitkin, koska silloin valheesikin paljastuisi? olet yhtäkkiä syvässä suossa jutun takia, jonka ei olisi tuollaiseksi tarvinnut mennä. Miksi noin vähäpätöisestä asiasta kannattaa rakentaa valhe välillenne?
Haluatko elää tulevaisuutesi tahattomasta valheesta lähteneessä ongelmassa? Haluatko herätä aamuisin ja tuntea jo valmiiksi huonoa omaatuntoa siitä, kenet näet tänään taas lounaalla, ja josta joudut valehtelemaan vaimollesi. Joudut miettimään, että mitä jos kaikki paljastuu, vaimosi ehkä jättää? Ei ole mikään kevyt tunne tuo, että on tyhmästä peittelystä lähteneellä valheella luonut salaisuuden, jonka paljastumista pelkää sitten siitä eteenpäin.
Koska siinä vaiheessa kun se paljastuu, on täysin turha selittää, että suhde on täysin platoninen. Sillä ei ole enää mitään merkitystä, valheella ja salailulla on.
Nyt voit vielä selittää että kyseessä on vain lounasseura (jos on? Nainenhan halusi sinut "kylään") ja asia on sillä hoidettu, ikävyydet vältetty.
p.s Oletko ottanut huomioon, että tämä lounasnainen kuuntelee sinua niin mielenkiinnolla, koska haluaa sinusta enemmän? Flirtti ja kuunteleminen, ymmärtäminen, mielenkiintoisuus...HAluatko sinä? Mielenkiintoisia keskusteluita voi käydä vaimonkin kanssa, jos hänet ajatukseen herätät. EI kannata liiaksi hullaantua siitä, että toisen naisen jutut ovat kiinnostavampia/ hän on sinusta kiinnostunut. Jos hänen kanssa hynttyyt yhteen löisitkin, aikanaan hänenkin jutut kääntyvät arkisiksi lasten ja muun pyörittämiseksi. Ehkä hänen juttunsa tuntuvat niin mahtavilta siksi, ettet ole puhunut pitkään aikaan muusta kuin arjen pyörittämisestä.
Kerrotuasi vaimollesi vaimosi saattaa ymmärtää että sinun puolelta pelättävää ei ole, mutta naisen motiivit voi olla toiset. Sitä vaimosi varmasti sitten pelkää. Siksi etukäteen kertominen on äärimmäisen tärkeää!
p.p.s Itse kokisin ainakin imartelevaksi sen, jos mieheni olisi lounaalla tavannut mielenkiintoisen keskustelukumppanin (olkoonkin nainen), ja tulisi minulle sanomaan, kuinka mielenkiintoinen keskustelu heillä oli, ja heräsi siihen, että eikö mekin voitaisi taas kaivaa itsestämme uusia asioita, lastenhoidon alle unohtuneita...!! Näin hän näyttäisi ettei ole kiinnostunut toisesta naisesta vaan siitä tunteesta minkä se herätti, ja haluaa parantaa asiaa minun kanssani!
kuin luulet. Olet sanonut tälle naiselle, että sinua ei "lähempi tuttavuus" kiinnosta?
Niinhän se oli. Haluat tapailla vain yleisillä, soveliailla paikoilla?
Sehän kertoo paljon sinun periaatteistasi.
Pidät itseäsi uskollisena ja rehellisenä miehenä.
Miksi siis et voi sanoa arkisesti tätäkin lounasasiaa vaimollesi, jos olet sellainen, kuin uskot olevasi?
Nyt käsi sydämelle.. voitko olla lounastamassa ystäväsi kanssa ja kun vaimosi sattuu kävelemään samaan paikkaan yksin, tai jonkun seurassa, et hätkähdä, vaan iloisesti hymyillen nouset ylös ja huikkaat vaimollesi ja kutsut hänet/heidät pöytäänne?
Onnistuisiko? Jos ei niin pelkäätkö kuitenkin "repsahtavasi" joskus pitemmälle? Etkö luotakkaan itseesi ihan täysin?
Kuvitteleppa vaimosi samanlaiseen tilanteeseen, kuin mitä sinä nyt teet! Mitä tuli mieleen?
Annatko kaikesta sydämestäsi hänelle samat oikeudet, kuin miten sinä toimit?
Silloinhan asia on kunnossa ja sinulla ei pitäisi olla mitään salattavaa. Kerro vaimollesi ja hän voi tietysti loukkaantua vähän, mutta ei voi kieltääkkään sinua, koska sinun pitää saada päättää itse siitä mitä teet, mistä myös vastaat... Rehellisyyttä nyt peliin..
olla rehellinen vaimolle. Piste. Ellei uskalla, niin turha puhua miehestä, vaan silloin pitää puhua miehestä, jolla on enempi tai vähempi kettinkiä selkärangassa.
että miten tämä ko nainen olisi voinut pyytää sut kylään yöllä, jos hän myös naimisissa ja äiti? vai oliko muu perhe silloin jossain muualla, ja missä?
no, kohtuu epärelevanttia mutta kuitenkin, varmaan tuli kysyttyä missä ovat?
ja asiaan sinänsä, niin kyllä teet väärin jos menet syömään mutta enemmän teet väärin jos et edes kerro vaimollesi. koska jos tuo asia joskus tulee ilmi, niin luotto sinuun on mennyttä muissakin asioissa.
Ja entä sitten kun olet (jos olet) käynyt lounaalla, niin aiotko mennä uudestaan, ja kuinka usein... ja mitäs siitä sitten seuraakaan? lisää salailua?
ystävät ovat mukavia, mutta jos haluat suhteen oikeasti säilyttää niin kannattaa ehkä esitellä tuo nainen vaimollesi, ja menkää vaikka nelistään joskus viettämään iltaa. ....
Nyt vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, että omat motiivisi tavata uutta naista ovat hieman kyseenalaiset. Tee puhdas sydän -koe ja kysy itseltäsi: miksi haluat mennä lounaalle? Minusta tuntuu, että koska teet tästä lounaalle menosta niin ison kynnyskysymyksen, asialla on sinulle jostain syystä enemmän merkitystä kuin kevyellä kaveritapaamisella. Jos minä menen syömään miehen kanssa, kerron asiasta reilusti omalle miehelleni - outoa vilunkipeliä olisi, jos en kertoisi.
Kerroit, että puheenaiheet vaimon kanssa tahtovat kääntyä lapsiin ja muihin arkisiin asioihin. Näinhän se on. Kokeilepa tätä: hommaa lapset mummolaan ja lähde oman puolisosi kanssa pienelle matkalle vaikka kotimaahan. Ihan kahdestaan. Ilman lapsia ja arkihuolia. Toisen näkee taas puolisona, ei äitinä väsymyksen keskellä. Toisen kanssa voi jutella kuin riiusteluaikaan, kun arki ei ahdista niskassa. Toisen näkee taas uudessa valossa, sinä naisena, johon kerran rakastui.
Teet toki itse omat ratkaisusi, mutta kehotan: vie oma vaimosi virkistymään jonnekin, olkaa yhdessä, puhukaa siitä mistä puhuitte ennen arkirumbaa. Jos teillä ei ole mitään puhuttavaa keskenänne, uuden naisen katsominen tulee todennäköisesti ajankohtaiseksi lasten lennettyä pesästä. Teidän suhteenne on myös lasten paras koti!
Well, well veliseni. Oletpa melkoisella haaskalla. Eikö yhtään rattaat raksuta, kun varattu nainen pyytää luokseen jatkamaan "keskustelua"? Eikö sittenkään, vaikka nainen keskustelee kanssasi urheilusta,moottoriajoneuvoista ja veneistä? Nimittäin oikeasti kukaan nainen ei ole niistä kiinnostunut! Vain nainen joka haluaa miellyttää miestä syystä tai toisesta, voi väittää niin. Eli sinua viedään kuin vierasta sikaa - sänkyyn.
Uuden tuttavuutesi ja sinun keskustelun helppous voi olla "ansa". Minä luulin koko ajan vastaavassa tilanteessa olevani ihan tietoinen siitä, että en ylitä rajojani, mutta kuinka ollakaan päädyin elämään sielunkumppanini kanssa erittäin tiivistä rinnakkaissuhdetta noin kaksi vuotta. Oman suhteen puutteita ei kannata lähteä kompensoimaan millään kyseenalaisilla keinoilla. Se ainoastaan tuo omaan suhteeseen lisää puutteita. Tämä ei ole moraalisaarna vaan omiin virheisiin ja omaan kokemukseen perustuva näkökanta.
Ihan samat sanat.
Kuin suoraan omasta elämästäni.
Ihan selkeästi haet jotain jota et saa parisuhteesta, toisin sanoen olet tyytymätön.
Tuskin myöskään olet kovin sitoutunut parisuuhteessasi, koska ylipäätään olet päätynyt tällaista pohdiskelemaan.
Sinuna en kerrotoisi vaan unohtaisin sen toisen naisen tai sitten eroaisin ja katsoisin mihin tuo toine suhde kantaa.
Ei kait vaimon tartte miehen kaikkia tarpeita tyydyttää. Eihän jätkät lähde aeroribiin tai punttisalille naisensa kanssa ?
hei haloo, onhan ihmisllä muutakin elämää kuin seksielämä !
miksi hän ko. nainen pyysi sinut hänen luokseen juttelemaan ravintolaillan jälkeen!!!?? Jos hänellä ei olekkaan niin puhtaat jauhot pussissa kuin sinulla?? Voisitko kysäistä häneltä ,onko hän aikeissa sanoa miehelleen teidän yhteydenpidosta ruokailun merkeissä.Näkisin näin naisena ,että ehkä kuitenkin tällä naisella voisi olla jotain muuta mielessä kuin pelkkä juttelu ystävinä,silloin olet vaarallisilla vesillä,koska viettely-yrityksiin jonkin ajan kuluessa hän ryhtyy ja silloin sinun voi olla ehkä vaikea väistää,kieltäytyä.Olet varmaan imarreltukin.Kun kuitenkin epäilet tätä koko asiaa näinkin paljon on juurikin näin että anna olla.Kun noin epäilet,kertoo se jo aika paljon ,eikö vain!!!?? :)
saat kun mietit miksi kirjoitit asiasta uskottomuuspalstalle, etkä esim. ystävyysosioon.
On ihan itsestään selvää, että menet.
Ystävät, hyvät sellaiset, ovat kullan arvoisia. Jos vaimosi alkaa tuollaisesta niuhottamaan, on kyllä aika epävarma itsestään.
Ei toista kannata vahtia, se menee, mikä on mennäkseen. Eihän vaimosi vahtaa, (vai vahtaako) kenen kanssa käyt töissä lounaalla ?
Ole vaan rehellinen ja kerro vaimollesi. Taakka laskee hartioiltasi kun ei tarvitse miettiä, salaileeko jotakin suurta asiaa vai ei.
Kerro vaimollesi että olet käynyt lounaalla ja naisen kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. Vaimosi loukkaantuu kyllä, mutta pistää hänetkin miettimään teidän välistä suhdettanne.
Älä siis kerro että sinulla on nyt mielenkiintoisempi nainen juttuseurana (sekin johtuu vain siitä ettette tunne toisianne ja puhutte muusta kuin lapsista), vaan kerro vaimollesi että olet tällaisia mielenkiintoisia keskusteluja käynyt naisen kanssa viattomalla lounaalla, ja siitä muistui mieleesi, miten tekin aikoinaan kävitte huimia keskusteluja ja kysy mitä mieltä vaimosi on, haluaisiko hänkin takaisin sitä aikaa, kun puhuitte muustakin kuin lapsistanne?
Kysy mitä mieltä vaimosi on, pitäisikö teidän ruveta varaamaan iltoja keskinäiselle seurustelulle esim. ravintolassa?
Eli älä mielellään esitä asiaa niin että "kun sinä et enää muusta puhu kuin lapsista, löysin itselleni mielenkiintoisempaa seuraa". Syyttely ei auta ja ymmärrät itsekin miltä sinusta tuntuisi kuulla tuo vaimosi suusta. Älä sano noin, vaikka vaimo ensin suuttuisi siitä etä olet jonkun naisen kanssa lounastanut (ymmärrettävää, vaikkei varsinaista aihetta olisikaan) Sen sijaan kerro kuinka tuo lounaskaverisi sai sinut muistelemaan teidän hetkiä ja kaipaamaan niitä lisää elämäänne. Tämä selitys on vaimollekin mieluisa (ja sitä varmasti itsekin hait).
Eli rehellisyys kannattaa. Voit näin tehdä turhasta salailusta (joka paljastuessaan loukkaa varmasti, "miksi piti salata jos ei salattaava ole vaan viattomia lounaita?") parisuhdettanne piristävän asian. Näen jo teidät illallisella keskustelemassa uusista tulevaisuuden suunnitelmista, unohtuneista haaveista jne... toisenne jälleen löytäneenä, toisiinne ihastuneena arjen ja lasten keskelläkin...
Se ei ole uskon eikä menneen asia, etkä kysyisi muilta jos olisit 100 varma. Mietit perusteluita sille miksi jättää asia kertomatta, puhut vaihtelusta ja usean tunnin salaisista ruoka ja juttelu hetkistä, joten olet todella lipsumassa.