Siis tarina menee näin. Sekoilin kännissä ao. naisen kanssa. Olin juuri eronnut, kaipasin jotain lohtua, menin baariin tietysti.
Hän ei baarissa edes pitänyt minusta, enkä minä hänestä.
No kuitenkin yhteisten puolituttujen kautta päädyin samoille jatkoille.
No nukkumapaikkojen takia jouduin hänen viereen.
Sitten aamulla hän kysyi kiinnostaisiko seksi. epäröin hetken ja sanoin: ihan sama.
No se meni sitten niin. Seksi sujui, päätettiin jatkaa salaisena seksisuhteena, kun olimme kummatkin sinkkuja.
No juopottelimme tietysti ja biletimme ja harrastimme seksiä älyttömästi. Se jotenkin meillä synkkasi.
Sitten alettiin olla muutenkin yhdessä. Asuttiin toistemme luona. Laitettiin yhteinen asunto. Viihdyttiin yhdessä. Päihteitä kului. Ne olivat kuuluneet hänen elämäänsä jo aikaisemmin 20 vuotta. En siitä välittänyt, kun ei mitään haittaa tuntunut siitä olevan. synkkasi hyvin.
sitten alkoi selvitä, että hänellä oli koko ajan muita suhteita ja kännipäistä sekoilua minun ns. uusien "kavereidenkin" kanssa.
Tottakai se alkoi ottaa päähän. Sanoin että pitää lopettaa tommonen. No lupasi lopettaa. Mutta sama toistui aina vain, katumus itku ja poru. Hetken ei mitään ja sitten taas pettämistä.
No lemppasin sen naisen omaan asuntoonsa asumaan.
Etsin uuden tyttöystävän, jonka hän sai peloteltua pois. sitten aina jollain ihme tekosyyllä pääsi takaisin elämääni. Milloin ystävänä milloin mitenkin, säälistä etc.... aina jäi jotenkin pesimään. Enkä hennonut heittää ulos, kun ei muutakaan ollut. Sai vedettyä minutkin aina sitten juomaan.
No niissä kännitiloissa kestin häntä jotenkin taas. Kunnes alkoi väkivalta tulla kuvioihin. Se oli mustasukkainen minun uudesta tyttöystävästä. saattoi hakata tai purra liki silmittömästi.
Mutta nyt on alkanut oma mielenterveys pykimään kun ei tule loppua tuosta suhteesta. Itse lopetin kaikki päihteet ja keskityin vain työn tekoon. hän jatkoi edelleen juomista.
Palasin taas yhteen jo löytämäni tyttöystävän kanssa. No meillä meni ihan ok.
Kunnes tämä edellinen oli noin viikon kestänyt olla musta erossa. Sitten se tuli ihan selvinpäin itkemään ja polvillaan rukoilemaan, että ottaisin takaisin.
No uus tyttöystävä pakeni paikalta. Eikä siitä ole taas kuulunut mitään, ei vastaa puheluihin etc...
tämä Ex-juoppotyttöystävä on nyt mennyt johonkin hemmetin terapiaan ja vetää nyt lääkeitä ja sanoo korjaavansa itsensä ja katuvansa kaikkea. Ja ettei ikinä enää teksisi mitään mikä minua loukkaisi.
Ei auta vaikka sanon, että ihan sama, en rakasta enää ja haluan olla yksin.
Koko ajan tulee viestejä ja puheluita tai pakkautuu kylään jos en vastaa.
Miten saan tuon tajuamaan, etten häntä enää halua. vaan että haluan aloittaa uuden elämän.
Pitääkö mun hommata lähestymiskielto ja onko se edes mahdollista.
Itselläkin varmaan kehittyi tuon kolmen vuoden aikana jonkin asteinen alkoholiongema. En ennen tuota naista edes juonut, kun elin uskovaisen naisen siippana.
Ei tuo ole vaikeaa edelleenkään olla juomatta, kun olen päässyt palaamaan entisten ystävien pariin ja jättämään sen naisen tuoman roskasakin taakse.
Siksi kai se uusi tyttöystäväkin pakeni, kun tajusi että minun ex-nainen on alkoholisti.
Minä pöljä olin niin sinisilmäinen etten sitä alussa tajunnut, ennenkuin olin itsekin siinä suossa. Sitten kyllästyin siihen sen jatkuvaan pettämiseen, havahduin ja lopetin sen alkoholin huuruisen elämän.
Nyt se nainen roikkuu minussa koko ajan, on jo onnistunut ajamaan monta hyvää ystävääkin pois.
Hän ei baarissa edes pitänyt minusta, enkä minä hänestä.
No kuitenkin yhteisten puolituttujen kautta päädyin samoille jatkoille.
No nukkumapaikkojen takia jouduin hänen viereen.
Sitten aamulla hän kysyi kiinnostaisiko seksi. epäröin hetken ja sanoin: ihan sama.
No se meni sitten niin. Seksi sujui, päätettiin jatkaa salaisena seksisuhteena, kun olimme kummatkin sinkkuja.
No juopottelimme tietysti ja biletimme ja harrastimme seksiä älyttömästi. Se jotenkin meillä synkkasi.
Sitten alettiin olla muutenkin yhdessä. Asuttiin toistemme luona. Laitettiin yhteinen asunto. Viihdyttiin yhdessä. Päihteitä kului. Ne olivat kuuluneet hänen elämäänsä jo aikaisemmin 20 vuotta. En siitä välittänyt, kun ei mitään haittaa tuntunut siitä olevan. synkkasi hyvin.
sitten alkoi selvitä, että hänellä oli koko ajan muita suhteita ja kännipäistä sekoilua minun ns. uusien "kavereidenkin" kanssa.
Tottakai se alkoi ottaa päähän. Sanoin että pitää lopettaa tommonen. No lupasi lopettaa. Mutta sama toistui aina vain, katumus itku ja poru. Hetken ei mitään ja sitten taas pettämistä.
No lemppasin sen naisen omaan asuntoonsa asumaan.
Etsin uuden tyttöystävän, jonka hän sai peloteltua pois. sitten aina jollain ihme tekosyyllä pääsi takaisin elämääni. Milloin ystävänä milloin mitenkin, säälistä etc.... aina jäi jotenkin pesimään. Enkä hennonut heittää ulos, kun ei muutakaan ollut. Sai vedettyä minutkin aina sitten juomaan.
No niissä kännitiloissa kestin häntä jotenkin taas. Kunnes alkoi väkivalta tulla kuvioihin. Se oli mustasukkainen minun uudesta tyttöystävästä. saattoi hakata tai purra liki silmittömästi.
Mutta nyt on alkanut oma mielenterveys pykimään kun ei tule loppua tuosta suhteesta. Itse lopetin kaikki päihteet ja keskityin vain työn tekoon. hän jatkoi edelleen juomista.
Palasin taas yhteen jo löytämäni tyttöystävän kanssa. No meillä meni ihan ok.
Kunnes tämä edellinen oli noin viikon kestänyt olla musta erossa. Sitten se tuli ihan selvinpäin itkemään ja polvillaan rukoilemaan, että ottaisin takaisin.
No uus tyttöystävä pakeni paikalta. Eikä siitä ole taas kuulunut mitään, ei vastaa puheluihin etc...
tämä Ex-juoppotyttöystävä on nyt mennyt johonkin hemmetin terapiaan ja vetää nyt lääkeitä ja sanoo korjaavansa itsensä ja katuvansa kaikkea. Ja ettei ikinä enää teksisi mitään mikä minua loukkaisi.
Ei auta vaikka sanon, että ihan sama, en rakasta enää ja haluan olla yksin.
Koko ajan tulee viestejä ja puheluita tai pakkautuu kylään jos en vastaa.
Miten saan tuon tajuamaan, etten häntä enää halua. vaan että haluan aloittaa uuden elämän.
Pitääkö mun hommata lähestymiskielto ja onko se edes mahdollista.
Itselläkin varmaan kehittyi tuon kolmen vuoden aikana jonkin asteinen alkoholiongema. En ennen tuota naista edes juonut, kun elin uskovaisen naisen siippana.
Ei tuo ole vaikeaa edelleenkään olla juomatta, kun olen päässyt palaamaan entisten ystävien pariin ja jättämään sen naisen tuoman roskasakin taakse.
Siksi kai se uusi tyttöystäväkin pakeni, kun tajusi että minun ex-nainen on alkoholisti.
Minä pöljä olin niin sinisilmäinen etten sitä alussa tajunnut, ennenkuin olin itsekin siinä suossa. Sitten kyllästyin siihen sen jatkuvaan pettämiseen, havahduin ja lopetin sen alkoholin huuruisen elämän.
Nyt se nainen roikkuu minussa koko ajan, on jo onnistunut ajamaan monta hyvää ystävääkin pois.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sun on vaan repäistävä itsesesi irti, alkoholistit syyllistää, ota etäisyyttä, jos ei muu auta niin hae lähestymiskielto, aloita oma elämä, tuntuu kurjalta kun toinen anelee mut se tekee sen juuri siksi koska se tietää että susta tuntuu kurjalta sanoa ei, eli käyttää sua hyväksi.
Alkoholisti pyytää sinua taikaisin koska hän tietää että susta tuntuu kurjalta sanoa ei...Aivan väärin, ei kukaan anelisi toista takaisin tuollaisesta syystä. Kuulostaa siltä että edellisellä kirjoittajalla on muita ongelmia...
Alkoholisti ei ole sen verran edes kiinnostunut toisesta ihmisestä että voisi ajatella noin. Alkoholisti ajattelee vaan alkoholia ja oma itseään. Hän pyytää sinua takaisin koska hän ei jaksa elää yksin, hän ei halua yksin olla vastuussa omasta elämästään ja koska aina välillä tarvitsee sinun apuasi. Eli aivan oikein - hän käyttää sinua hyväkseen.
Säälillä et auta häntä. Etkä ole hänestä vastuussa. Eli sinun on lähdettävä-ja nopeasti. Voit toki ensin auttaa hänet terapiaan. Mutta kannattaa selittää hänelle että itsesi vuoksi et halua olla hänen kanssaan tekemisessä. Voi olla ystävällinen vaikkapa ottaa etäisyyttä. Sen jälkeen sinun kannattaa ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Hän on jo mennyt terapiaan.
Terapuetti on sanonut samaa, että hänen pitäisi jättää minut rauhaan. Koska en jaksa sitä hänen tuskansa ja masennuksensa taakkaa kantaa.
Nyt vielä tuli viesti, että hänen isänsä on joutunut sairaalaan. Jalat mennyt onnettomuudessa, niin ettei enää mies voi koskaan kavellä.
No tämä oli totta tarkistin asian hänen siskoltaan ja äidiltään. Joka on myös hyvin sairas.
Kauhea paikka ihmiselle tulla jätetyksi. sitten vielä tälläinen perheonnettomuus.
Koettaa selvitä alkoholismista samalla.
Minunkin uus tyttöystävä palasi taas kuvioihin. Sain asiat keskusteltua muuten, mutta hän ei haluaisi minun oleva tekemisissä juopon ex-tyttöystävn kanssa ollenkaan.
Kun tuo Exäjuoppo jo vappubileitä suunnitelee "kuulemma". Joten se siitä juomattomuudesta taas.
puheluihin äläkä viestehin..etsiköön itselleen uuden uhrin..sä oot osasi kantannu.
se että hyvää hyvyyttäni kuuntelin alkoholisti työkaveriani,ja siitähän seurasi että minusta tuli hänen joka aamuinen likasankonsa, jos joku ymmärtää, hän käytti minua hyväkseen koska en ensi alkuun osannut sanoa ei, ja hän kyllä tiesi sen.
ANNA OLLA, anna ymmärtää, että hän on ILMAA SINULLE, ei mitään!
HYVÄ kun olet päässyt viinasta eroon, nyt kun pääset vielä tosta naisesta, niin mikäs sulla on ollessa!
Naisena ymmärrän, että sinuun ns. ex-alkoholistiin, on vaikea uskoa, ettet enää sorru viinaan tai naiseen.
Ainoa asia, miten saat uuden onnesi pysymään luonasi, on katkaista KAIKKI entiseen elämään. Älä ole edes huomaavinasi entistä.
Onnea matkaan.
Hanki ihmeessä lähestymiskielto sille naiselle. Tollaiset ei välitä kuin itsestään, vaikka katumusharjoitukset ovat kuinka uskottavia ja säälittäviä tahansa. Olen joutunut turvautumaan lähestymiskieltoon melko vastaavassa tilanteessa.
Kävele poliisiasemalle, ne kyllä kuuntelee ja neuvoo eteenpäin. Itekkin kestin sitä piinaajaa lähinnä humalassa. Nyt näyttää valoisammalta, vaikka tutkintapyyntö on menossa poliisilla läh.kiellon useista rikkomisista. Homma hoituu. Hei! Toimi, äläkä hajoita enempää itteäs.