mun tilanne on varmaan tuttu monelle, kerron sen silti. on niin pirun vaikee tehdä ratkaisuja.
miesystäväni on ihana, viihdyn hänen kanssaan jne.
mutta; hän on tuurijuoppo, pari kuukautta saattaa mennä hyvin, sitten viikon parin putki ja tätä rataa. vuoden olen tätä katellut, öitä valvonut hänen puolestaan peläten ja sitten jatkanut.
pari viikkoa sitten tuli mitta täyteen. hän on osoittanut aikaisemminkin mieletöntä mustasukkaisuutta, nyt sit sain ensimmäistä kertaa kokea väkivaltaa.
päätin ,että nyt loppu. helpommin sanottu kuin tehty.
hän sanoo itsensä tappavansa jos hänet jätän ja on kännänyt siitä asti. olen koettanut puhua, vaikka ei itsellänikään voimia olisi. pelkään, miten tässä tulee vielä käymään. ei kai säälin ja pelon varaan voi suhdetta rakentaa.
itsekkin ikävöin hänen seuraansa, mutta järki sanoo, että parempi on nyt lähteä, muuten uppoan samaan suohon...
miesystäväni on ihana, viihdyn hänen kanssaan jne.
mutta; hän on tuurijuoppo, pari kuukautta saattaa mennä hyvin, sitten viikon parin putki ja tätä rataa. vuoden olen tätä katellut, öitä valvonut hänen puolestaan peläten ja sitten jatkanut.
pari viikkoa sitten tuli mitta täyteen. hän on osoittanut aikaisemminkin mieletöntä mustasukkaisuutta, nyt sit sain ensimmäistä kertaa kokea väkivaltaa.
päätin ,että nyt loppu. helpommin sanottu kuin tehty.
hän sanoo itsensä tappavansa jos hänet jätän ja on kännänyt siitä asti. olen koettanut puhua, vaikka ei itsellänikään voimia olisi. pelkään, miten tässä tulee vielä käymään. ei kai säälin ja pelon varaan voi suhdetta rakentaa.
itsekkin ikävöin hänen seuraansa, mutta järki sanoo, että parempi on nyt lähteä, muuten uppoan samaan suohon...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmarran tilanteesi, olen vahan samassa jamassa. Mieheni ei juo, mutta oli vakivaltainen ensimmaisen kerran 12 vuoden suhteemme aikana. Nyt en tieda, mita pitais tehda ja rakastanko miesta johonka en luota...
Jos mies ei ole koskaan aikaisemmin käyttätynyt väkivaltaisesti, niin pysähtykää nyt ihmeessä tutkimaan miksi hän ylitti rajan nyt. Jos asiasta ei puhuta asiakkisesti, se jää painamaan molempien mieliä ja kasvattaa miehen syyllisyydentunnetta, joka hänen on taas purettava kohta johonkin.
Älä anna itseäsi kohdeltavan noin, vaan vaadi miestä itsetutkiskeluun, yksin sekä yhdessä sinun kanssasi, ja kantamaan vastuunsa valinnoistaan.
Kovasti tuttu juttu. Tapaisn mukavan miehen reilu vuosi sitten. Rakastuin tosiaan monen yksinäisen vuoden jälkeen. Tunne oli varmaan molemminpuolinen. Mutta sitten yllättäin , kun ilmeni töissä vaikeukisa, hän ratkesi ryyppäämmän. Syöminenkin unohtui. Ihmeen kaupalla hän selvitteli muutaman víikon jälkeen asiansa kuntoon, ja jatkoimme entistä onnellellisempina.
Nyt tilanne uusiutui pääsiäisenä. Kolmen päivän juomaputki, muisti menee, oksentaa verta ja tärisee.... Vannoi menevänsä hoitoon. Mutta selvittyään arkeen ja töihin, hoitoonmeno ei enää kiinnosta. En jaksa enkä jatka. Tilanne vain pahenee. Jos hän olisi yrittänyt lopettaa, mennyt hakemaan apua, olisi pysynyt rinnalla ja tukenut. Mutta jos krapulan kaikottua ei pysy sanassaan, tilanne uusii varmasti. Minulla on todella paha mieli ja särkynyt sydän, mutta en anna oman elämäni sotkeutua. Joten liity särkyneitten sydänten kerhoon, ja jätä mies. Itketään muutama kuukausi, mutta jos jatketaan itketään loppu elämä.
Ja sivusta on vielä helpompi sanoo. No pari vastaavaa tapausta lähipiirissäni nähneenä voin sanoo, et tuttu kuvio toistuu aina vaan. Kumppanisi koittaa pelottelemalla hallita sua, koska on havainnut sen olevan ainoa mahdollisuus. Erityisen tärkeää olisi, että sinulla olisi ihmisiä ympärillä, jotka tukisi irtaantumistasi ko tyypistä. Yleensä nämä "pelolla hallitsijat" ovat sen vahvemmilla,mitä vähemmän toisella on sosiaalista verkostoa ympärillä. Eli kaverit, sukulaiset, harrastukset, pidä niistä kiinni!! Ja jos ahdistelija ei hellitä, niin tylysti poliisilta lähestymiskielto: mikäli hän sitä rikkoo, niin poliisi häkittää päiväksi-pariksi.....havaittu, että yleensä hillitsee tehokkaasti kanssakäymishaluja. Sitkeät kaverit saattaa kestää muutamankin häkityksen, mutta jos kaveri on vielä kiinni työelämässä, niin karttaa moisia ongelmia melkoisella varmuudella. Ja vielä lopuksi: elämäsi on elämistä varten, eikä pelkäämistä varten! Tsemppiä kesään
Onko se aina ollut sellainen tuurijuoppo vai keksinyt sen "harrastuksen" vastikään?
Siellä taustalla on luultavasti kaikenlaisia paineita ja pinttymiä, joita se ei ole käsitellyt, vaan yrittää paeta todellisuudesta juomalla tajun kankaalle. Nyt syyllisyyden taakkaa lisää se sinuun kohdistunut väkivaltakin, joten ei ihme, että se uhittelee vaikka millä, ettei vaan jäisi yksin demoniensa kanssa.
No, sinä voit valita annatko pelon hallita itseäsikin vaiko et. Haluatko sen ihmisen roikkuvan sinussa edelleen ja purkavan elämäntuskansa sinuun, kuten jo kerran on käynyt, vai haluatko pysyä itsellesi rehellisenä ja lähteä pois suhteesta periaatteenkin vuoksi, elämään turvallisempaa ja tasapainoisempaa elämää jossain ihan muualla.
Mitä kauemmin vetkuttelet, sitä vaikeampaa on lähteminen.
kiitos kaikille noista viisauden sanoista.
kyllähän mä tiedän, mitä pitää tehdä ja olen päätökseni tehnytkin.
vaikka tiedän, että tein oikein, itteäni kohtaan, silti on surkee olo. vaan kun ei jää tähän tuskaansa rypemään, niin pikku hiljaa kait pahimmat haavat arpeutuu.
olemme puhuneet nyt miehenkin kanssa: hän lupaa kaks kaunista ja kolme hyvää. mikä lie ettei enää jaksa uskoa.päivä kerrallaan kohti parempaa. Hyvää kesää kaikille!
Niin sitä pitää! Rohkea mimmi oot, voimia sulle kesään! ELÄ!!