Olen lukenut täällä muutamia kirjoituksia ja mieleen on tullut, että kaikki kovasti syyttelevät vain ns.kolmatta osapuolta. Miksi siis näin? eikö omassa miehessä/naisessa ole mitään vikaa? Itse en ole ikinä pettänyt miestäni, mutta ajattelen näin, että onko parisuhteessa juurikaan mitään jäljellä, jos täytyy aloittaa suhde toiseen? jokin on mennyt vikaan niin kauhea, kun se olisikin myöntää...
Miksi pettää?
Vanilija 35
2508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kolmannessa osapuolessa.
Minä elän tilanteessa että olen veitsenterällä uskottomuuden houkutellessa. Ongelmamme on seksuaalisuus, joka minulle on tärkeää, mies taas ei ole niin kiinnostunut seksistä. Asiasta on puhuttu ja puhuttu, kokeiltu kaikki keinot keskustelusta hiljaisuuteen. Selibaatista seksiin. Kahdestaan ja ammattilaisten kanssa. Nyt vain ei enää jaksa. Houkuttaa ajatus seksistä jonkun kanssa, joka sitä haluaa ja osaa siitä nauttia.
Suhteessa on todellakin mennyt joku vikaan, jos pitää pettämistä edes harkita. Itse en olisi voinut suhteemme alussa kuvitellakaan pettäväni, vaan kuinkas on käynyt nyt, 6 vuotta myöhemmin.
Aviomieheni kanssa meillä ei toimi enää mikään, kaikkein vähiten seksi. Samat rutiinit kerrasta toiseen ilman mitään kiihkoa. Ei mitään hellyyttä/läheisyyttä, vain hyvänyön pusu illalla. Toisen kunnioittaminen on hävinnyt johonkin, toista kohdellaan tosi törkeästi. Enkä syytä tästä ainoastaan miestä, vaan syy on yhtälailla minussa. Mies ei ymmärrä ollenkaan haluttomuuttani eikä meidän suhteessa ole hänen mielestään mitään ongelmaa.
Tyttöjen kanssa baarireissulla kuukausi sitten tarjoutui tilaisuus pettämiselle, ja tietenkin otin sen vastaan, ja nähty on pari kertaa sen jälkeenkin. Seksi on loistavaa, siitä ei puutu himoa eikä monipuolisuutta. Mies ottaa huomioon myös minut ja haluaa toteuttaa toiveeni. Hänen kanssa pystyn myös jutella kaikesta. Enkä kertaakaan ole katunut. Silti minussa ei ole rohkeutta lähteä tästä suhteesta ja jäädä yksin.