Olen 30 ja seurustellut 4 kk saman ikäsen miehen kanssa. Molemmilla asuu samanikäiset (7v) lapset luonaan. Minulla poika hänellä tyttö.Alussa olimme tiiviisti yhdessä, illat ja yöt. Sitten tyttö alkoi oireilla ja kiukutella ja he alkoivat olla kotona taas. Viimeiset 2 kk olemme olleet tosi vähän yhdessä, vkl jos lapset hoidossa olemme olleet yön, muuten vaan tavataan satunnaisesti ja puhutaan puhelimessa. Lapsetko nyt määrää tahdin näissä? Pitäisikö uusiokuvioissa tehdä nopeasti yhteenmuuttoja tms? Kertokaa kokemuksia miten homma saatu toimimaan.
"Uusioperheen vaikeudet"
Carita
81488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen sitä mieltä että lasten mielipiteitä kuunneltava, mutta aikuiset on ne jotka määräävät. minulla ja miesystävälläni molemmilla 1 lapsi entisistä liitoista ja hyvin tullaan kaikki toimeen. vielä asutaan erillään, mutta suunnitelmissa yhteen muutto, on seurusteltu vähän yli vuosi.
Lukiessasi tekstiasi uudelleen vastaus tulee huutaen eteen.
Kysymys onkin oletko sina aivan jarjiltasi?
Haluan kokemuksia muilta saman tilanteen läpikäyneiltä, en miltään näsäviisailta. Tietenkin lapset määräävät tahdin, mutta missä määrin ja vinkkejä, kuinka homma saataisiin pelittämään..
joltain ammattilaiselta esim. kasvatus tai perheneuvolasta. Parempi niin, kuin näiltä palstoilta, joissa jokainen luulee tietävänsä parhaiten. Kyseessä on kuitenkin iso asia, sekä lapsen etu ja kehitys.
Itse olen ollut uusperhekuviossa mukana, ja sen voin sanoa, että jos se suhde olisi jatkunut pidempään, niin meidän olisi ehdottomasti pitänyt hakea ulkopuolista apua.
Miehen tyttären käytös oli sitä luokkaa (viha minua kohtaan), että hyvät neuvot olisivat olleet tarpeen. Eli jos haluatte suhteenne jatkuvan ja kaikkien osapuolien sopeutuvan tilanteeseen, niin silloin siihen on oikeasti panostettava. Eli kyseessä ei ole mikään ihan helppo homma.
Ei varmaan kannata suinpäin yhteen muuttaa, mutta kyllä 7-vuotiaiden kanssa pystyy keskustelemaan asioista. Lapsia saattaa pelottaa uudet tilanteet, tai kuten varmaan tiedät, saattavat keksiä ihan hulluja asioita omasta päästään.
Meidän uusperhekuvioissa on lasten oireiluista juteltu sekä lasten että aikuisten kesken. Yleensä kyse on ollut epävarmuudesta tai ihan väärinkäsityksistä. Erilaiset oireilut voivat tietysti liittyä rajojen hakemiseenkin, mutta sekin olisi keskusteltava lasten kanssa.
että oikeen jo neljä kuukautta styylattu lapset eivät ole nätisti sopeutuneet tähän tahtiin... hei haloo, sinun pitäisi olla aikuinen?!?
tai sitten sulla on siinä mies, joka juoksee nyt - ja seuraavat kaksikymmentä vuotta - tyttärensä pilin mukaan.
ota tai jätä.
jo kiirehdit kotileikkejä. Jos noin ajattelet (että pitäisi jo sujua tuo perheiden yhteensulattautuminen helpommin) niin et ole kypsä äitipuolta leikkimään ylipäätään.
Freudin ainoa helmi tunnetaan nimellä oidipaalikonflikti. Leikki-iän loppupuolella heteroseksuaalisesti suuntautunut tyttö "rakastuu" isäänsä ja poika äitiinsä. Hän voi olla mustasukkainen vanhemman puolisosta eli omasta isästään/äidistään ja haluta jopa muka eroon tästä. Kun lapsi huomaa, että vanhempien välinen suhde on ja pysyy, hän suuntaa energiansa toiseen suuntaa; miten minusta tulee samanlainen kuin äiti / isä jotta saan itselleni yhtä hyvän miehen / vaimon kuin hän. Tämä on melko keskeinen vaihe sukupuolisuuden kehityksessä. Oletteko olleet yksinhuoltajia tässä vaiheessa?
Kaikkin yksinhuoltajien riemuksi, tuon vaiheen puuttuminen yleensä maata kaada. Sitä paitsi voihan sen käydä läpi, isovanhempien, tätien, setien tai muiden läheisten kautta. Mutta on mahdollista, että jos "rakastumiselle" ei tulekaan asianmukaista ratkaisua, lapsesta tulee omistavampi ja mustasukkaisempi vanhempansa suhteen, jolloin uuden suhteen muodostus vaikeutuu. Tällöin lapselle on osoitettava, että häntä rakastaa paljon ja juuri niin kuin lasta kuuluu, mutta myös se, että vanhemmalla on oikeus "aikuisten rakkauteen" eikä se ole lapselta pois.
Lapset tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen suhteeseen, mutta lapset eivät määrää vanhemman parisuhdetta. Jos he sen pääsevät tekemään, heidän irtautumisensa kotoa ja oma parisuhteenmuodostuksensa tulee olemaan hyvin vaikeaa.
Yhteenmuutto neljän kuukauden jälkeen on yleisesti ottaen idiootti ajatus, oli lapsia tai ei. Tosin onhan tästäkin onnistuneita poikkeuksia.