Ikisinkkuja on varmasti ollut aina. Lisäksi heitä on varmaan ympäri maailmaa. Jostain syystä vaan jotkut ihmiset ovat kykenemättömiä pariutumaan. Eli mistä mielestänne tällainen ikisinkkuus johtuu? Entä sellainen, että aletaan seurustella ensimmäisen kerran vasta 25-30vuotiaana?
Itse jakaisin ihmiset karkeasti kolmeen ryhmään.
Ryhmä 1 on nuorena noin 15-20 vuotiaana seurustelun aloittaneet. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset voivat olla hyvin erilaisia, eivätkä he välttämättä ole ulkonäöltään muita paremman näköisiä. Kuitenkin hyvin nuorena lähempänä 15-vuotiaana seurustelun aloittaneet ovat todennäköisesti keskimääräistä sosiaalisempia ja ulospäinsuuntautuneempia.
Ryhmä 2. Parikymppisenä seurustelun aloittaneet. Noin 20-25vuotiaana. Nämä ihmiset ovat ulospäin usein täysin normaaleja, mutta heillä on mahdollisesti käynyt huono tuuri parisuhdemarkkinoilla.
Ryhmä 3. Ikisinkut. Koskaan seurustelemattomat ja seksuaalisesti usein kokemattomat ihmiset. Onko heissä jotain "vikaa"?
Itse jakaisin ihmiset karkeasti kolmeen ryhmään.
Ryhmä 1 on nuorena noin 15-20 vuotiaana seurustelun aloittaneet. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset voivat olla hyvin erilaisia, eivätkä he välttämättä ole ulkonäöltään muita paremman näköisiä. Kuitenkin hyvin nuorena lähempänä 15-vuotiaana seurustelun aloittaneet ovat todennäköisesti keskimääräistä sosiaalisempia ja ulospäinsuuntautuneempia.
Ryhmä 2. Parikymppisenä seurustelun aloittaneet. Noin 20-25vuotiaana. Nämä ihmiset ovat ulospäin usein täysin normaaleja, mutta heillä on mahdollisesti käynyt huono tuuri parisuhdemarkkinoilla.
Ryhmä 3. Ikisinkut. Koskaan seurustelemattomat ja seksuaalisesti usein kokemattomat ihmiset. Onko heissä jotain "vikaa"?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tuohon sanoisi. Itse olen nainen ja ensimmäisen seurustelusuhteen aloittanut n. 16-vuotiaana. Sitä kesti pari vuotta. Sitten parinkympin tienoilla oli toinen pari vuotta kestänyt suhde. Yli kolmekymppisenä taas parin vuoden juttu. Väliin mahtuu muutamia lyhyempiä tuttavuuksia.
En ole koskaan asunut kenenkään miehen kanssa virallisesti samassa osoitteessa. En ole seksuaalisesti kokematon, päinvastoin :). Nuo nuoruuden suhteet oli alun perinkin tuomittu päättymään. Kolmenkympin tienoilla solmittu suhde päättyi siihen, että miehellä oli pari lasta eikä uusperhekuvio näyttänyt mahdolliselta johtuen erinäisistä ongelmista lasten ja ex:n taholta.
Nyt kun 39 vuotiaana haen kunnollista ja normaalia miestä, niin koko laji näyttää kuolleen sukupuuttoon, tai sitten he ovat onnellisesti naimisissa. Jäljellä on vain sitoutumiskammoisia luusereita tai outoja kummajaisia joita ei kukaan muukaan ole huolinut.
Eli kyllä tässä varmaan saa loppuelämänsä viettää ihan issekseen.
on mielestäsi luuseri?
Heissä ei yleensä ole mitään luuseriainesta, vaan yksinkertaisesti senkaltaiset miehet ovat erityisen viisaita ja osaavat jo ennakolta kiertäää tuollaiet naiset, jotka ovat kaikkien mahdollisten polkemia.
Sinä saat takuulla niitä polkijoita, mutta et ole
minkään kunnollisen miehen väärti etkä tule ketään saamaankaan tuolla asenteella.
Sanoisin, että sinä itse olet todella suuuri luuseri.
aloitin seurustelun 15 vuotiaana kesti 6 vuotta suunniteltiin jo häitä...kun sain tietää että hän petti minua loppui seurustelu siihen... en voinut aloittaa seurustelua kun vasta 26v.. silloin tapasin tosi rakkauden naisen joka kanssa halusin elää koko elämäni rakastimme tosi paljon toisiamme... tämä päättyi siihen että hän kuoli synnytyspöydälle lapseni kanssa 2 vuotta sitten.... Nyt olen varma että en ikinä enää uskalla aloittaa seurustelua--- ja joudun olemaan aina yksin .. eikä se ole ulkonäöstä kiinni van siitä että pelkäisin aina että nainen pettää minua tai jotain pahaa tapahtuu jos taas rakastuisin--------
Auh. :´(
En kyllä tekisi ihan noin suoraviivaista ja ikään painottuvaa jaottelu tuosta sinkkuudesta. Tuohon voisi lisätä semmoisenkin tekijän kuin missä määrin henkilö on tottunut ja nauttii sinkkuudesta tai missä määrin hän on tottunut jatkuviin seurustelusuhteisiin.
Tuon "sitoutumiskammoisen" vastakohtana on varmaankin sitten "parisuhderiippuvainen" henkilö, joka tuntuu aina tarvitsevan jonkin sortin seurustelukumppanin. Siis vähän siihen malliin, että kun edellinen juttu loppuu, niin pari kuukauden päästä on jo "löydetty" uusi vaihtoehto tilalle.
Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka rakastuu harvoin mutta raskaasti, joten sen seurauksena nuo sinkkuna olemisen kaudet voivat olla hyvin pitkiä. Jos tulee kylmää, niin sitä pitää mielummin sitten kunnon tauon ja nuolee haavoja omassa luolassaan kuin lähtisi pörräämään jonnekin kaupungin yöelämään pikaisen tuttavuuden toivossa.
2.
Olisin valmis sitoutumaan vaikka heti jos löytäisin sen oikean mutta kun en tule löytämään ketään pidempi aikaista. Vaikka niin haluan!
Suurimmalla osalla "normaaleista" (ei vakavia mielenterveysongelmia tai vammaisuutta) ikisinkuista on tyypillisesti jompi kumpi seuraavista ongelmista:
- Riittämätön ulkonäkö ja/tai liian korkeat ulkonäkökriteerit suhteessa omaan ulkonäköön
- Henkiset ongelmat, kuten huono itsetunto tai sairaalloinen itsekriittisyys
Lisäksi (lähinnä nuorilla) miehillä ongelmana voi olla myös nörttiys. Aito nörtti ei uskalla edes katsoa naista silmiin, mistään muusta puhumattakaan. Jokainen on varmaan nähnyt näitä tapauksia aikoinaan koulussa. Tosin iän myötä nörttiys usein katoaa tai ainakin helpottaa, nimim. kokemusta on. Nörttejä Suomessa on huomattavan paljon, erityisesti teknillisillä aloilla.
"- Henkiset ongelmat, kuten huono itsetunto tai sairaalloinen itsekriittisyys"
Oho!
Itse tulen kai myös olemaan ikisinkku lopun ikääni (tietenkin mies, nyt 25v eikä koskaan seurustellut). Syyn veikkaan olevan juuri huonon itsetunnon, takaraivossa tykyttää jatkuvasti naisten edessä "en ole tarpeeksi hyvä". Osasyynä tällaisen päähänpinttymän muodostumiseen lienevät muutamat epäonniset nettitreffit, enkä miellyttänytkään vastapuolta livenä.
Muutamat kerrat olen kuullut sivukorvalla naisten kehuvan minua söpöksi, mutta senkin osaan ajatella väkisin negatiiviseksi. Söpö? Miksei komea, kuten miehen pitää. Naiset pitää siis mua nössönä! Puppelipoika, jota korkeintaan homot tulevat iskemään! Miten on pari kertaa käynytkin.
Ulkonäkö erityisen komea ja kasvot todella kauniit, vaikka mies olenkin.
Itsetunto hyvä enkä ole lainkaan itsekriittinen.
Sulla itselläs taitaa niitä ongelmia riittävän.
Katsos, kun moni haluaa elää ihan sitä ihka omaa elämäänsä eikä halua sitä jakaa kenenkään eukon kanssa.
1. Tytöt kiinnostavat, tytöt eivät kiinnostu
2. Yritys, erehdys ja uusinta
3. Tytöt kiinnostavat, tytöt eivät kiinnostu
4. Keskittyminen muihin asioihin
5. Tytöt eivät kiinnosta
6. Tytöt kiinnostuvat, tytöt eivät kiinnosta
ja vielä kerran ulkonäkö.
nainenhan päättää sadasosa sekunnissa kannattaako jatkaa...
Olen ainakin ollut nätti
liian kranttu?
olen valikoiva kyllä - en ymmärrä kaikkia ja kaikki eivät ymmärrä minua - ja lisäksi masentunut.
Tässä ketjussahan oli käsitelty aika lailla juuri tuota kysymystä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000023335580
Voisin väittää, että ikisinkkuuteni johtuu vaikeahkosta ujoudestani. En käytä sanaa huono itsetunto, koska se ei kuvaa luonnettani oikein. itsetuntoni on enimmiltä osiltaan kunnossa ja terve, mutta suhteessa naisiin, naisiin tutustumiseen ja aloitteentekemiseen se on valitettavan huono. Elikä olen ujo.
Ystäviä teen siinä kuin muutkin, ainoastaan tämä intiimimmälle tasolle siirtyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta.
Ulkonäöltäni olen luojan luomana keskinkertainen. yritän sitä kohentaa pukeutumalla en trendikkäästi, mutta omalla tyylilläni ja väitän ettei se ole karseaa katseltavaa.
Olen myös tilanteeni huomioon ottaen aivan liian kriittinen ihmisiä kohtaan. Se tarkoittaa sekä ehkä aavistuksen korkeampia ulkonäkökriteereitä kuin olisi varaa, mutta ennenkaikkea luonnetta ja persoonaa.
On nimittäin niin, että minä en kiinnostu "kenestä tahansa". Naisen josta voisin ottaa itselleni kumppanin on oltava sivistynyt, nokkela, laajakatseinen, keskimääräistä fiksumman huumorintajun omaava ja persoonallinen. Siis periaatteessa kaikki mikä viittaa "ihan tavalliseen" henkilöön ja persoonaan ei kiinnosta minua lähtökohtaisesti ollenkaan.
Tämä on iso ongelma minulle yhdessä sen kanssa että olen ujo. Mutta ei omia mieltymyksiään voi ajatella toisenlaisiksi. Olen aina ollut sellainen kaikki-tai-ei-mitään -henkinen tyyppi ja jos en kertakaikkiaan pysty löytämään/saamaan itselleni sellaista sopivaa naista, niin sitten olen kokonaan ilman.
Tietysti yksinäisyys välillä masentaa kovasti, mutta siitäkään huolimatta en rupea ottamaan ihan ketä tahansa, koska parisuhde on sellainen asia johon suhtaudun joka tapauksessa vakavasti. Jos aion jakaa omaa henkilökohtaista aikaani esim. kellon ympäri jonkun kanssa, niin sen on oltava ihminen kenestä voi aidosti pitää, eikä vain joku joka pitää seuraa.
Ikisinkkuudessa on yksi ainoa piirre, joka kuitenkin itseäni riipii yli kaiken ja sen takia joudun ehkä jossain vaiheessa luopumaan periaatteistani. Se on se, että ikisinkkuja pidetään toivottomina luusereina. Mies-ikisinkkuja epäillään homoiksi tai muuten vain joksikin todella kestämättömiksi psykopaateiksi.
En kestä sitä luokittelua, jota ei koskaan lyödä suoraan naamalle livetilanteessa, mutta joka paljastuu juurikin esim. internetissä. Se, miten ikuisia poikamiehiä halveksutaan ja miten heille täälläkin palstalla irvitään.
Miksi kukaan haluaa tehdä niin? Yksinäisyys voi olla todella haavoittavaa jo itsessään ilman että vielä pitää kääntää veistä haavassa ja tiputella siihen suolaa. Miksi minua, joka en ole koskaan halunnut kenellekään pahaa ja joka elän muuten normaalia elämää, pitää luokitella luuseriksi ja toivottomaksi, huonoksi ihmiseksi vain siksi, etten ole löytänyt/saanut itselleni kumppania?
Ajatelkaa. On kysymys siitä että jollain saattaa olla todella paha olla yksin, tuntee olevansa hyljätty. Ja sitten vielä vittuillaan. Onneksi en itse ole vielä katkeroitunut. Voin siitä huolimatta kuvitella miltä moinen tuntuu, olen kuitenkin samaa viiteryhmää.
parjataan ja vinoillaan Suomessa, siihen on vain ja ainoastaan yksi syy ja se on KATEUS, SIIS KATEUS. VAPAUS TEHDÄ MITÄ HALUAA, ON VARALLISUUTTA, EI TARTTE VALVOA ÖITÄÄN LASTEN SAIRAUKSIEN JA KITINÖIDEN TAKIA, JA MIKÄ PARASTA, IKISINKULLA ON YSTÄVIÄ JA TUTTAVIA JA OMAISIIN VOI PITÄÄ YHTEYTTÄ AINA KUIN HUVITTAA, SIINÄ EI VAIMO VOI ILKEILLÄ JA MIEHEN VANHEMPIA KAMPITELLA.
HYVIÄ SYITÄ OLLA IKISINKKU ON LUKEMATTOMIA. KUINKA JOKU VOI PITÄÄ ERITYISEN KOMEATA JA HOIKKAA, RAHOISSA RYPEVÄÄ JA KORKEASTI KOULUTETTUA MIESTÄ LUUSERINA, SIIS LUUSERINA.
HÄN EI VAIN HALUA KETÄÄN NAISTA, SIIS NYKYISIN LUMPPUA, PILAAMAAN ELÄMÄÄNSÄ.
TAVALLINEN TALLAAJA MENEE VIPUUN HERKÄSTI, KUN TAAS ANALYSOIVA JA ÄLYKKÖMIES EI SITÄ TEE.
SIINÄ TEILLE LUUSERIA.
Itse olen todella ujo, enkä pysty tekemään miehiin minkäänlaista kontaktia. Jos mies tulee iskemään, saatan sanoa ilkeästi myös ihanalle miehelle ujouteni vuoksi. Välttelen tutustumista uusiin ihmisiin, koska ajattelen, että olen kuitenkin huono heidän silmissää. En katso ihmisiä silmiin, vaan saatan katsella omia kenkiä tai jotain muuta vältelläkseni katsekontaktia.
Enpä usko, että tulen koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa.
T. Nainen 20v.
Noissa edellä olleissa kirjoituksissa on ollut ihan jänniä analyysejä. Itse olen suhteellisen vilkas ja ulospäinsuuntautunut henkilö, vaikka viihdyn tuon sosiaalisuuden vastapainoksi hyvin omissa oloissakin erilaisten harrastusten parissa. Ehkä sitä nuorempana oli vähän hiljaisempi kaveri, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei ihmisen kannata liikaa rajoittaa itseään tai ylianalysoida eri tilanteita. Se ei tosin tarkoita sitä että pitäisi käyttäytyä hölmösti tai typerästi.
Sanoisin että paras tapa kartuttaa omia sosiaalisia taitoja on jututtaa eri tyyppisiä ihmisiä eri tilanteissa ilman mitään sen suurempia taka-ajatuksia. Muutama karkea esimerkki. Kaupassa voi todeta vaikka jollekin vanhalle mummolle hyvätahtoisesti, että "onpa halpoja banaaneja" tai "vähän turhan kalliita noi kotimaiset tomaatit" tms. Tai treenaa omaa supliikkiään vaikkapa jututtamalla oman työpaikan "varattuja" naisia kahvitaolla.
En usko ainakaan mihinkään suoraviivaiseen iskemiseen, sillä silloinhan sen "kohteen" pitäisi olla aika lailla epätoivoinen tai humalassa. Jos nainen lähtee suunnilleen pakoon, niin sitten hänet voi jättää suosiolla rauhaan.
Tosin suurempi ongelma tuntuisi olevan se, että turhan moni periaattessa mielenkiintoinen nainen tuntuu jo löytäneen jonkun "ruman" miehen ennen kuin he ovat edes tutustuneet minuun! Eihän 100 metrin juoksua pysty voittamaan jos joutuu antamaan 50 metriä tasoitusta.
Good Hunting Season! Kevät painaa taas päälle.