laitoin tonne miehen lokiikka palstalle viestin aihe: auttakoon ken..., siitä miksi miehet kieltää ongelman ja eivät suostu puhumaan yhteisestä ongelmasta?
ei näy ottavan siellä tuulta purjeeseen.. entäs tällä osastolla?
käykää lukemassa ja antakaa kommentteja muut avoliittolaiset..olis iso apu mulle
ei näy ottavan siellä tuulta purjeeseen.. entäs tällä osastolla?
käykää lukemassa ja antakaa kommentteja muut avoliittolaiset..olis iso apu mulle
Vastaukset 3
Vanhimmat
erityisesti miehinen defenssi jota toki esiintyy naisillakin. Itse olen törmännyt siihen lähinnä miehissä. Tuppaavat ajattelemaan että "joku muu" hoitaa asian alta pois, ongelmat häviävät kun niitä välttelee tarpeeksi kauan. Laskua ei ole olemassakaan jos kirjekuorta ei avaa :D
Jos mies kokee että ongelma on ns. sinun päässäsi, eikä hän koe aiheelliseksi muuttaa itseään mitenkään, hän ei välttämättä ymmärrä sinun tarvettasi Puhua ongelmasta. Miehisen miehen (stereotyyppisen miehen) mielessä puhuminen on lähes turhaa, ongelma ratkaistaan, sitä ei vatvota. Ehkä hän parhaillaan miettii ongelmaa ja yrittää ratkaista sen tavallaan mutta ei osaa pukea sanoiksi ajatuksiaan, tai ei koe sitä tarpeelliseksi?
Kysy mitä hänen mielestään ongelmalle voitaisiin tehdä, älä pyri analysoimaan ongelmaa hänen kanssaan, se tuskin onnistuu. Ole suoraviivainen. Sano että näet ongelman ja kysy mitä hänen mmielestään sille pitäisi tehdä. Jos vastausta ei kuulu, sano että ajattelee asiaa. Ei mies tyhmä eläin ole, vain erilainen :D
***
Jos ei selvä puhe auta, niin miksi sitten kiusaat itseäsi siinä suhteessa? Miehellä on jäänyt se ikuinen teinivaihe päälle ja jotain epäsosiaalisuuttakin näköpiirissä näemmä. Jos sä et pysty mieheen vaikuttamaan, niin sitten jätät sen. Ei huonossa suhteessa tarvitse roikkua, odotellen josko se mies EHKÄ joskus muuttuisi.
Kuulostaa niin tavalliselta... Naisen monipuolinen verbaalisuus ja ongelmien ratkomistyyli menee helposti yli miehen sietokyvyn, etenkin jos mies tuntee istuvansa ns. syytetyn penkillä.
Siispä tuolla taktiikalla et pääse haluamaasi päämäärään.
Kokeile jotakin muuta taktiikkaa ja seuraa miehesi reaktioita. Jos seurauksena on taas kuoreen vetäytyminen ja puolustautuminen kieltämällä, olet epäonnistunut yrityksessäsi lähestyä häntä.
Ei kannata hakata päätä seinään, vaan ottaa vaikka se rakkaus avuksi. Kunnioituksella ja sinnikkäällä yhteistyöhalulla pääsee parempaan tulokseen. Se vaatii myös sinulta itsesi haastamista ja tapojesi muuttamista. Onko sinusta siihen?
Lapsi on miehen, joten hänellä on isänä paljon tiedostamatontakin päätösvaltaa lapsensa suhteen. Sitä ei auta mennä kyseenalaistamaan tai siitä syyllistämään. On keksittävä pehmeämmät konstit tai älykkäämmät, riippuen siitä mikä siihen nimenomaiseen mieheen puree kaikkein parhaiten.
Lähtökohtahan on, että hän haluaa lapsensa viihtyvän hänen ja hänen uuden siippansa (sinun) luona ja hän järkkää kaikkea sellaista minkä uskoo olevan iloksi ja viihdykkeeksi lapselleen ( ja tietysti itselleenkin).
Sinä voit ehdotella vaihtoehtoja, silloin kun lapsi ei ole paikalla. Yritä päästä juttuun ilman, että kumpikaan teistä tuntee olevansa syytettynä tai komentajan paikalla. Yhteistyöllä se lähtee rullaamaan, eli ensin on saatava se isukki innostumaan. Hän siirtää sitten oman intonsa myös lapseensakin.
Aikuisena ihmisenä sinä kestät kyllä miehesi entisten siippojen mollaamisvimman, sillä sekään ei kestä ikuisesti. Jossakin vaiheessa niiltä puheiltä vaan loppuu teho, kun mies on päässyt tasapainoon menneisyytensä kokemusten kanssa, ja exät jäävät silloin kyydistä. Tärkeää on varmistaa vain se, ettei isä hauku entistä vaimoaan lapsensa kuullen, etenkään jos se ex on lapsen äiti.
Voithan sinä joskus katkaista niiltä mollauksilta nousukiidon, sanomalla, että noinko sinä siis puhut sitten minustakin jos meille sattuisi tulemaan ero..? Sinä jos kuka voit samaistua täydellisesti niihin naisiin, koska olet nyt heidän paikallaan miehesi elämässä. Miehenkin on hyvä tiedostaa se tosiasia.