Liki kaikki peräänkuuluttavat rehellisyyden tärkeyttä ihmissuhteissa, mutta mihinkä kohtaan lampea kukin vetää rajan? Eli milloin valkoinen valhe muuttuu epärehellisyydeksi ja päinvastoin. Entä milloin rehellisyys muuttuu tyhmyydeksi tms. ?
Esim.
"Tuo leninki peittää mukavasti kertyneet liikakilosi"
"Kiitos, se ei maksanutkaan kuin 150 euroa" (oikea hinta 250 euroa).
Bonuskysymys: kuka tappelee maista ja mannuista, kun rehellisten aika jättää?
Esim.
"Tuo leninki peittää mukavasti kertyneet liikakilosi"
"Kiitos, se ei maksanutkaan kuin 150 euroa" (oikea hinta 250 euroa).
Bonuskysymys: kuka tappelee maista ja mannuista, kun rehellisten aika jättää?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Rehellisyys ei tarkoita sitä, että kaikki totuudet tarvitsisi sylkeä päin naamaa...
Valkoisia valheita ei ole.
Ei niitä valkoisiakaan valheita tarvita yhtään mihinkään. Mulla on aika tiukka linja. Jos ihan palturia pitää alkaa puhua, niin olisi sitten hiljaa. Tosin pienellä varauksella tämäkin, voisi ehkä olla joitain ääriesimerkkejä, jossa voisin valkoiset valheet itselleni sallia.
"Tuo leninki peittää mukavasti kertyneet liikakilosi"
Jos tuo on totta, niin miksei noin voisi sanoa. Tietenkin jos tietää liikakilojen olevan toiselle se elämän suurin kärsimys, niin silloinhan tuo on vittuilua.
"Kiitos, se ei maksanutkaan kuin 150 euroa" (oikea hinta 250 euroa).
Tämähän taas on ihan suora valhe. Miksi pitäisi valehdella? Lieventäviä asianhaaroja?
Ja täytyy myöntää, että toistenkin valkoiset valheet vähentävät himpun verran luotettavuutta minun silmissäni, vaikka se olisikin vain sellainen tapa. Mutta kukin tyylillään.
saattaa olla asiasta eri mieltä. Ko. henkilön mukaan koko ihmiskunta perustuu valehtelulle ja itsepetokselle.
http://www.helsinki.fi/tutkimus/tiedeuutiset/2006/vk26.shtml
ihmiskuntaa ei siis tehty minunkaltaisista ihmisistä, olishan se kyllä kamalaa, jos niin olisi... huh, missähän tässä nyt sitten oltaiskaan.
Niin oli tutkija tuumaillut. Mä olin rajannut nuo valkoiset valheeni ihan toiseen ihmiseen kohdistuvina ja tällaisissa läheisissä ihmissuhteissa tapahtuviksi.
Mutta valkoiset valheet (tai siis vitaaliset valheet, ihan uus termi mulle) itseään kohtaan. Sattumalta olen tätä pohtinut muutamaankin otteeseen, siis olemmeko sitä, mitä uskomme tai haluamme olla vai olemmeko sellaisia niin kuin ulkomaailma meidät kokee.
Ja tosiaan olisiko niin vaarallista, jos joku vaikka kuvittelee olevansa universumin mukavin seuramies, vaikka jutuillansa kyllästyttää kaikki. Ihminen olisi tyytyväinen olotilaansa, olisi onnellinen. Tai kuolemansairas ihminen viimeiseen asti kuvittelee paranevansa.
Sellaista itsepetosta. Mä näkisin, että itsepetos ei kuitenkaan ole hyvä asia, vaikka sillä ei mitään haittaa muille aiheuttaisikaan. Se ei anna ihmisen olla aito, eikä ihminen näinollen pysty kohtaamaan toisia ihmisiä aidosti. Pitäisi tuntea itsensä ja olla rohkeutta katsoa itseään sellaisena kuin on. Ja olla se mikä on.
Ja tämä kollektiivinen itsepetos... Olisi niin suotavaa nähdä maailmakin todellisena. Kun nykyelämää katsoo, niin... no, jospa jätän saarnat tällä kertaa väliin.
Kiitti linkistä. tällaista se on: kun jotain miettii, niin lisää tieto tupsahtelee mitä oudoimmista lähteistä, kuten miehen logiikka -palstalta.
Paitsi että nyt mä kyllä tulin tuonne valheita kirjoittaneeni, koska piti ihan tarkistaa yks juttu, joka mulla oli tallessa ja siinähän oli just tästä Lammen väikkäristä juttua ja mainittu vitaaliset valheet myös... Ilmankos Ibsenin näytelmä tässä yhteydessä kuulostikin tutulta... mutta mä en vaan muistanut, vai minkähän värikkään selityksen tähän nyt keksis...
voi varmaankin noissa ääritapauksissa olla hyvä keino säilyttää järkensä. Tosin kai jokainen välillä puolustelee omia tekojaan aika valheellisesti "en minä sitä isoa Mersua muuten, mutta kun se on niin turvallinen". Ei kait se tuollaisissa pikkuasioissa ongelma ole jos ei kokonaan ala elämään jonkin illuusion varassa.
Kollektiivinen itsepetos: tuossa esimerkissä oli natsisaksa, mutta kyllä varmaankin esim. muotia voidaan myös pitää sellaisena - vai pystyykö sitä jotenkin muuten perustelemaan? ... tarve kuulua joukkoon ehkä, mutta...
muotihan nyt on sieltä härskeimmästä päästä markkinatalouden luomista "tarpeista" ihmisille. Kyllä tämä nykyelämä on ihan yhtä suurta illuusiota, joka meille syötetään ainoana oikeana totuutena. Kuinka moni oikeasti edes ehtii/jaksaa miettiä vaikka elämän tarkoitusta? Tai elinmahdollisuuksien turvaamista seuraaville sukupolville? Aika iso itsepetos.
asiaa tosin voi ajatella niinkinpäin, että markkinatalous ja sen ilmiöt on se totuus ja sitä pettää itseään sillä, että "tietää" sen olevan jotain muuta.
Luulen, että osittain tuo kollektiivinen itsepetos tekee elämän paljon helpommaksi. Jos ei turhia mieti ja antaa palaa, niin elämä alkaa muuttumaan valoisammaksi. Tosin olen sitä mieltä, että voi silti kyseenalaistaa asioita ja jopa nähdä "nyky meno" aika inhorealistisestikin ja silti säilyttää optimistisuuden. Eli vaikka tilanne ei olekaan paras nyt, sen ei tarvitse olla sitä huomenna. Jos siitä ajatuksesta päästää irti, muuttuu aika äkkiä kyyniseksi. Se on aika kuluttava tila ja estää helposti asioiden näkemisen.
Niinhän se on, karu ja karmea totuus, oikeastaan. Ja tässä sitä sitten on olevinaan niin näkijää...
Mutta se totuus ei ole hyvä. Voisi olla jotain muuta. Parempaa. (Sinulle taisin jo kyllä eilen asiasta paasata....)
Kyynistä minusta ei taida saada sitten millään, toivon ainakin niin. Istuttelen niitä omenapuita varmaan viimeiseen asti.
- ainakaan et tuolla nimimerkillä.
Mut juu - jotain muutakin se vois olla. Mä lähtisin liikkeelle siitä, että vaihdetaan aluksi kaikki mittarit. Siis ne joiden perusteella asioita arvioidaan. Eli jos optimoidaan bruttokansantuotetta niin täytyy tehdä varmasti melkoisesti eri toimenpiteitä kuin jos parametriksi pannaan vaikka lasten psykiatrian tarve.
Tuo kyynisyys asenne on hyvä. Tykkään juuri siksi lukea Maailman Tilaa, koska vaikka maalaavatkin aika negatiivisen kuvan niin silti pystyvät näkemään myös postitiivia asioita ja mahdollisuuden parempaan.
nooo, mä kierrätän näitä nimimerkkejäkin....
Ja ihan turhaan sulle paasaisinkin, näköjään. Mutta sehän on vaan ja ainostaan hyvä juttu. Mä näkisin, että yhä useammat ihmiset todellakin alkaa ajatella elämässä olevan muutakin tärkeää kuin mammonan hankkiminen. Tai sitten minä vaan olen luonut itselleni tällaisen vitaalisen valheen ja kyllä vaan elämä näyttää aurinkoiselta.... tiedä häntä...
olet sinä. No nyt mä ymmärrän.
Mä olen ratkaissut tuon raha-asian sillee, että olen hengaillut puoli elämää eri opinahjoissa. Virallisesti olen selittänyt sen tiedonjanolla tms., mutta totuus on enempi se, että sulaudun aika huonosti työelämään (olen minä sitäkin kokeillut ajoittain). Siis jonkinlainen itsepetos kait tuokin on.
Kyllä noita ajatteleviakin on, mutta paine hyväksyä olemassa oleva on aika kova - halu kuulua joukkoon.
Olenko siis minä? No, nyt mä en oikein ymmärrä.... Mut eipä ensi kerta.
Ai puoli elämää vasta, eihän tuo vielä mitään... Mutta kyllä mulla sentään on tällaista yritystoimintaa olevinaan, mutta kivasti jää aikaa hengailuun ja maailmanparantamiseen...
Juuri tuohon olisikin hyvä päästä vaikuttamaan, noihin mielikuviin nimittäin, että se ainoa oikea ja mahdollinen elämänmalli ei ole se, mikä meille opetetaan. Jos haluaisikin elää omavaraistaloudessa jossain maalla, niin se ei olisikaan mikään erikoisuus, vaan jokainen niin tunteva voisi sen valita. Esimerkiksi.
kuinka noihin mielikuviin pääsee käsiksi? Televisio on varsin tehokas välinen vaikuttamiseen, mutta tehokkaimmin sitä taitaa nykyisin käyttää joku muu kuin nuo vaihtoehtoiset mielipidevaikuttajat.
En tiedä riittääkö maapinta-ala jos kaikille tuollaisen vaihtoehdon tarjoaa. Tosin ei kait tämä nykyinenkään mitenkään maankäytön kannalta tehokas ole. Tosin Linkolahan ratkaisisi asian vähentämällä populaatiota, mutta se onkin jo toinen tarina.
Toki mulla on jo tv-kampanja ideoituna.... KAikenlaista tulee aina mietittyäkin.
Kyllä kai ne takaisin luontoon -ihmiset on aika marginaalinen ryhmä kuitenkin. Mutta olisi se mahdollisuus olemassa. En olisi kaikkia maalle väkisin ajamassa. Sellainen puutarhakaupunkimalli olisi ekologiselta kannalta kaikkein paras näille nykyisille ihmismäärille. Kiinaan rakennetaan ihan todellisia ekokaupunkeja, siellä kun pystytään toteuttamaan kaikki "oikein" ihan alusta asti. suomalaisten ekoviritys Viikki taisi jäädä aika torsoksi siinä ekologisuudessaan.
Linkola on oikea periaatteen mies. Voihan se populaation määrä romahtaakin tässä jossain vaiheessa ihan "luontaisestikin"...
täytyy satsata kampanja lapsiin. Ainakin mainontamisessa lasten valitusta käytetään hyväksi. Ajattele nyt: lapsi panee maahan vattallensa, potkii ja huutaa "Mä haluan muuttaa sinne ekokylään". Kyllä siinä heltyy kovinkin vanhempi.
Linkola on hivenen turhan radikaali mun makuuni. Jotensakin liian voimakas suuntauminen mihin tahansa asiaan alkaa äkkiä sumentamaan kykyä nähdä mitä sen ulkopuolella on. Ja monasti se saa muut varpailleen, mikä tekee koko asialle enempi hallaa kuin hyvää.
lapsiin pitäisi päästä vaikuttamaan ihan oikeasti, siellähän se tulevaisuus on. Maan ystävilläköhän se olikin sellainen kampanja, jossa kouluissa käytiin kertomassa olikohansenyt ilmastonmuutosasioista.
Ei kai nyt Linkolaa kukaan kirjaimellisesti ota. Vaikkapa oikeassa olisikin teeseineen, loppujen lopuksi, jos ajatellaan vain ja ainoastaan maapallon ja luonnon parasta. Äärimmäisyyksiin menemisestä olen samaa mieltä, mutta kyllä mä näkisin L:n sellaisena ajatustenherättelijänä. Ainakin hän on minulle herättänyt monia ajatuksia. Ja niillä provosoivilla kommenteillaan hän saa aina aika hyvin medianäkyvyyttä.
Tätä vaikuttamista on vähän mietitty. Sellaista viileetä asiapitoista vai sitten tunteisiin vetoavia tuhon enteitä suoraan silmille. Varmaan saisi kaikkia tyylejä käyttää...
Ei pitäisi koskaan kysyä sellaista, mihin ei välttämättä kestä kuulla rehellistä vastausta.
"Kulta, olenko minä mielestäsi lihonut?" Löydäänkö vetoa, että hiljaisuus on myöntymisen merkki ja aiheuttaa naaman nyrpeyttä. Puhuttakaan rehellisestä, "Kyllä, olet lihonut."-vastauksesta. Tai "Kulta, olenko parempi rakastaja kuin se entinen liimanhaistelija-poikaystäväsi?"
Totuudentorvet tekevät aivan suotta elämästään vaikean.
paree olla tiedustelematta kumppanin kapakki-illan perään, että millaista oli. Oli rehellinen tai ei niin lopputulos on sama.
Saako kavereille kusettaa palkkansa vai pitääkö ostaa velaksi niin kallis auto etteivät edes kysele?
Jos arvelee, ettei kestä kuulla totuutta ravintolaillasta, ei kannata kysyä.
Miksi joku väittäisi kavereilleen saavansa parempaa palkkaa kuin oikeasti saa? Luuletko, että sillä saisi osakseen arvostusta vai kateutta? Vai saisiko sillä sittenkin osakseen elvistelijän maineen?
jokuun en itse osaa vastata eli en tiedä mitä sillä saavuttaa, mutta sitäkin tuntuu esiintyvän - jos ei nyt ihan kavereiden kesken niin yleisesti. Ehkä se on tarve näyttää paremmin toimeentulevalta kuin on.
"Bonuskysymys: kuka tappelee maista ja mannuista, kun rehellisten aika jättää? "
Pahimpia tappelijoita ovat ns. nauravat perilliset keskenään joiksi kutsutaan henkilöitä, joille vainajan kuolemasta aiheutunut suru ei pysty peittämään perittävältä saadun perinnön tuomaa iloa...
joukon taitaa vielä päihittää noiden perillisten puolisot/kumppanit.
Noin se on... tekis mieli tarkentaa vaimot erityisesti mutta en sano...
mieli allekirjoittaa, mutta en kuitenkaan ...