...kun saman katon alla asuttu lähes 2v. Mies on aina töissä (tekee lähes 15 tuntisia päiviä)tai muuten omilla teillään, kun töistä on vapaata. usein ei ole edes puhelin päällä, etten voisi tavoittaa häntä. Olemme kihloissa ja hän vilkuilee muita. Ja iltaa viettämässä, minusta tehdään seinäruusu ja hän tanssittaa ja vilkuilee ja lepertelee toisille naisille. Asiasta, kun ilmoitan mielipiteeni asiallisesti, hän suuttuu ja lähtee. Olen kotona yksin yön, aamupäivällä hän tulee kotiin, haisten viinalta ja parfyymilta..Onko hänellä toinen, vai kuvittelenko vain?
Riitojakin on aika usein. Minä kuulemma aina AINUT syypää, hänessä ei koskaan ole mitään vikaa..
Mieheni kyllä Väittää, ettei ole ketään toista...
Mutta niinhän ne aina kohdallani ovat väittäneet..(Edellisissä suhteissani olen saanut kokea pettämistä aina uudelleen ja uudelleen, pahoinpitelyä jne. exäni jopa teki lapsen toisen kanssa, ja ilmoitti siitä minulle, kun laskettuun aikaan oli 2vkoa. Olimme olleet yhdessä lähes 5v.)
Rakastan kaikesta huolimatta nykyistäni ja käyn jopa psykiatrin luona puhumassa aiheesta. Olen nähnyt painajaisia viimeiset puoli vuotta. Alkavat niin, että me riitelemme, kihlattuni jättää minut ja löytää heti toisen. Minä masennun ja seuraavaksi minulla onkin jo ase kädessä. ensin ammun tuon uuden heilan ja sitten mieheni. Tässä kohtaa yleensä herään säpsähtäen, itkien ja hiestä läpikotaisin märkänä. Ovatko nämä kenties enne-unia.? Pelottaa, sillä uni on niin todentuntuinen.
Mikä avuksi? En halua menettää rakkaimpaani.
Riitojakin on aika usein. Minä kuulemma aina AINUT syypää, hänessä ei koskaan ole mitään vikaa..
Mieheni kyllä Väittää, ettei ole ketään toista...
Mutta niinhän ne aina kohdallani ovat väittäneet..(Edellisissä suhteissani olen saanut kokea pettämistä aina uudelleen ja uudelleen, pahoinpitelyä jne. exäni jopa teki lapsen toisen kanssa, ja ilmoitti siitä minulle, kun laskettuun aikaan oli 2vkoa. Olimme olleet yhdessä lähes 5v.)
Rakastan kaikesta huolimatta nykyistäni ja käyn jopa psykiatrin luona puhumassa aiheesta. Olen nähnyt painajaisia viimeiset puoli vuotta. Alkavat niin, että me riitelemme, kihlattuni jättää minut ja löytää heti toisen. Minä masennun ja seuraavaksi minulla onkin jo ase kädessä. ensin ammun tuon uuden heilan ja sitten mieheni. Tässä kohtaa yleensä herään säpsähtäen, itkien ja hiestä läpikotaisin märkänä. Ovatko nämä kenties enne-unia.? Pelottaa, sillä uni on niin todentuntuinen.
Mikä avuksi? En halua menettää rakkaimpaani.
Vastaukset 26
Vanhimmat
nyt ainakin ensiksi. Onkohan kirjoituksesi provoksi tarkoitettu!
Kirjoittamasi faktat tuntuvat itsestäni aika oudoilta. Miksi ihmeessä kaksi tuollaista ihmistä on edes yhdessä ?
Missä tuossa on ns. RAKKAUTTA?
Olisiko viisasta, että olisit jonkun aikaa itseksesi ja miettisit, mitä suhteeltasi odotat ja vaadit.
Sinulla tuntuu olevan tosi huono tuuri, mitä seurustelukumppaniisi tulee, vai onko tuo kirjoituksesi vain "unta", ei faktaa!
valitettavasti.
tiedän, eihän tästä kirjoituksestani saa varmasti kaikkea irti, kun ei tunne, mutta parhaani tein.
ei omastakaan kirjoituksestani kovin selvää kuulemma saa, mitä kirjoitan.
Mutta asioista, mistä kirjoitit, siis hajuveden tuoksusta ja muista. Kyllähän ne viittaavat todellisuudessa pettämiseen. Tuskin mies missään parfyymikaupassa on käynyt tuoksuttamassa sinulle lahjaksi ostamaa tuoksua. Vai, oletko saanut sellaisia häneltä?
Tanssimiset toisten kanssa ja monet muutkin pienet teot ovat selvät syrjähypyn oireet.
Täysfaktaa, jos rysän päältä miehesi löytäisit, mutta se on harvemmin käytännön syistäkään mahdollista!
ja vielä kaatoi lisää lokaa niskaan. Jos tuo on totta mitä petetty nainen kirjoitti, tuskin se enää haukkuja kaipaa.
On se kumma kun siitä elämänkumppanista näyttää aina tulevan riiviö, ja muut näyttää niin ihanilta vaikka kuinka olisivat huoria. Eikö tässä joku asia mene vähän pieleen?
Olet jo hakenut apua. Se on hyvä. Mutta oletko tullut ajatelleeksi että tuo sinun psykiatrisi voi olla myös sellainen joka pettää omaa vaimoaan? Suomessa on nimittäin aika vähän enää niitä, jotka ymmärtävät mitä tarkoittaa sitoutuminen, parisuhteen hoitaminen, uskollisuus ja rehellisyys.
Sinun on tärkeintä löytää sellainen ammattiauttaja joka sinua osaa ja pystyy auttamaan. Selvästikin sinua on käytetty hyväksi ja tullaan aina käyttämään, jos et joskus potki miestäkin munille. On kai aika ilmiselvää että tuon miehen kanssa et voi rakentaa mitään hyvää tulevaisuutta. Oliskohan paras lääke: munat poikki ja paistinpannuun.
Vielä on miehiä jotka eivät kuunaan päivänä kajoaisi vaimoonsa vaikka kuinka olisi riidoissa. Mutta on myös naisia, jotka kaivavat verta nenästä saadaakseen turpiinsa. Sittenkään oikeanlainen mies ei koske. Ei ole yhden syy, jos kaksi riitelee.
Olet liian sinisilmäinen..Jotkut miehet haaveilevat sinunlaisesta naisesta,koska kirjoituksesi perusteella vaikutat todella lutusen herkältä ja kaikin puolin ihanalta ja uskolliselta naiselta.Mikä teidän suhteessanne on rakkautta?Et kai ole rakastunut ulkokuoreen?
sanoa sinulle, kuin ohimennen seuraavaa.
Epäilin hänen kirjoitustyylistään ja muutamista hänen käyttämistään sanoista, että olisi provo.
Tuskin minä ainoa epäilijä olen.
Provoja olen vain huomannut täällä olevan toki muitakin, mutta SIKSI juuri itsekin vastailen takaisin ja jopa väittelenkin asioista, jos siltä tuntuu!
..häneen monien monien treffien ja illanistujaisten jälkeen. En ulkokuoreen, todellakaan. Hän oli romanttinen, ei päällekäyvä, vaan antoi minun edetä omaa tahtiani. Hän esitteli minut kavereilleen, vanhemmilleen. Rakastelimmekin vasta ensimmäisen kerran, kun olimme tapailleet 4kk, lähestulkoon joka päivä. Siitä alkoi seurustelumme, olimme vuoden yhdessä, kun hän kosi, parin kuukauden päästä muutimme saman katon alle. Ja nyt, viimeisen vuoden aikana hänestä on tullut kuvailemani kaltainen mies.
Hän osaa myös olla ihana, hellä, maailman romanttisin mies, kunhan kerran kahdessa kuukaudessa siihen päättää ryhtyä.
Olet oikeassa, en ole mustasukkainen, vaan annan jokaiselle sitä omaa aikaansa, tässä suhteessa ehkä liikaakin? Ja minä jos joku, olen uskollisuuden perikuva.
Olen nähnyt uskottomuutta niin lapsuudessani, kuin ystäväpiirissäni, sekä joutunut kokemaan sen myös omissa suhteissani. Ja siksi tiedän, miltä tuntuu kun joutuu petetyksi, en siis itse siihen milloinkaan sortuisi, vaikka lukuisia tilaisuuksia onkin ollut.Olen yhden miehen nainen.
Ja mitä psykiatriini tulee, hän on nainen ja erittäin ammattilainen. Hänen osaamistaan en edes epäile, olen saanut häneltä niin paljon hyviä neuvoja.
Olen vain niin epätoivoinen, en haluaisi menettää miestäni. Toivon tämän olevan vain ohimenevä vaihe..
Olen asunut "maailmanommistajan" kanssa jo yli 20v, eikä hän ole miksikään muuttunut. Tee mitä itse joskus ajattelin, sanot vain hyvästi ja lähdet menemään! Jos tulee perään puheluita ym. on hän kiinnostunut ja saattaa muuttua, mutta jos ei kuulu tai haistattelee perään on tapaus selvä ja kannattaa pysyä kaukana, joistain ei vaan ole elämään yhdessä.
OTA NYT HYVÄ NAINEN JÄRKI KÄTEEN. EI TUOLLAISESSA SUHTEESSA VOI ELÄÄ! AINOA KEINO TULLA ONNELLISEKSI ON PÄÄSTÄÄ IRTI, OPPIA ELÄMÄÄN ITSEKSEEN RIIPPUMATTOMANA MUISTA IHMISISTÄ!!
ALUKSI VAIKEAA, MUTTA LOPULTA OLO ON HUOJENTUNUT. MIEHESI EI SELVÄSTIKÄÄN SINUA RAKASTA, SE FAKTA SINUN ON ITSELLESI MYÖNNETTÄVÄ.
KUN OLET OPPINUT ELÄMÄÄN ITSESI KANSSA, RYHDY SITTEN VASTA SUHTEESEEN!
ITSE ELIN USEAN VUODEN KYSEISESSÄ TILANTEESSA, KUNNES LOPULTA OTIN ITSEÄNI NISKASTA KIINNI JA TEIN SIITÄ KURJUUDESTA LOPUN.
-jokainen on oman onnensa herra!-
..riippuvainen hänestä. Minulla on myös oma elämäni,omat ystäväni. Minä kunnioitan itseäni parhaaksi katsomallani tavalla. (olen oikeasti ihan mukiinmenevä nainen, sopusuhtainen pituuteen ja painoon nähden.Tässä ulkokuori. sisältä olen hellä, avoin, rehellinen, luotettava ja erittäin herkkä.Mutta suuttuessani räjähtää pommi. Osaan olla veemäinen, ja minulla todellakin on oma tahto)
Mitä muuta voisi toivoa?
Hei olen itse petetyksi tullut mies. Toki omasta syystäni, kun en ollut pystynyt taäyttämään niitä vaimoni tarpeita, joita hän ja hänen naisenluonteensa vaati.
Tapaustasi luettuani, mieleeni tuli sellainen seikka, että ehkäpä miehesi tarvitsisi ammattiauttajaa. Kyllä mielestäni normaalin miehen pitäisi pystyä kuuntelemaan ja keskustelemaan kumppaninsa kanssa tällaisestakin asiasta. Ei Sinun kannata omaa mielenterveyttäsi vaarantaa toisen sopimattoman käytöksen johdosta.
Minä en kannata eroamista, mutta jos mies ei oikeasti ja pysyvästi kykene muuttumaan, niin sillon on tehtävä se johtopäätös, että yhteiselämä ei tule toimimaan. Näinollen henkilö ei ole sinun arvoisesi.
Tiedän, että muutoin kiltti ja lempeä puliso voi "räjähtää". Toisen täytyy kuitenkin loukkaantumatta kestää tällaiset rehelliset tunteenpurkaukset ja haluta keskustella ja selvittää tilanne.
Toivotan hyvää jatkoa.
..asiallisesta viestistä.
hyviä neuvoja annoit, pitää vain katsoa tulevaisuuteen ja yrittää selvittää ongelmat.
vaikeaa, mutta toivottavasti me vielä istumme kiikkustuoleissa yhdessä.
Sinä olet herkkä ja aidosti tunteva ihminen! Ajattelet rakastavasi toista, vaikka joutuisit kärsimään hänen tekojensa tähden. Et ajattele itseäsi, vain sitä että rakkauden tunne pysyisi ja vieressäsi olisi EDES JOKU ihminen jonka kuvittelet rakastavan sinua. Olet uhrautuja! Herää!
On olemassa myös toisenlaisia ihmisiä. Tämä miehesi on jonkun sortin materialisti: hän leikkii ihmisten tunteilla tyydyttääkseen omat halunsa. Hänellä on kova hinku juosta muiden perässä, sinä et häntä enää sytytä eikä hän välitä enää tunteistasi, ei vaikka tietää loukkaavansa sinua. Hän on saanut sinut alakynteen. Naiset on hänelle esineitä, niillä leikitään hetki ja sitten heitetään pois kun niihin kyllästytään! Kuinka monta muuta naista jo itkee kohtaloaan!
Sun ei tarvi kestää tätä enää yhtään! Eroa! Et sinä siihen kuole! Elämä ilman tätä kärsimystä voi olla helvetin paljon mukavempaa. Löydät kyllä vielä arvoisesi miehen!
todeta, mutta OLET JO menettänyt rakkaimpasi. Mies näyttää tekevän kaikkensa, että alkaisit vihata häntä.
Onhan tuo jo selvää. Jos miehesi käyttäytyy noin. Kunnioita itseäsi niin paljon, että jätät tuollaisen typeryksen. Miehelläsi ei ole mitään kunnioitusta sinua kohtaan !
Kun luin kirjoituksesi, niin tuli tunne kuin olisin lukenut omaa tekstiäni!! Kirjoituksesi oli liiankin läheltä liippaavaa. Minulla on juuri sama tilanne itselläni, enkä todellakaan tiedä mitä tekisin. Lisäksi, kun omani on jäänyt jo kaksi kertaa kiinni ns. pettämisestä. Sitä en sitten tiedä onko se mennyt jo "niin pitkälle", mutta epäilen suuresti että on. Miehelleni, kun (voitko kuvitella!!) veljeni entinen naisystävä alkoi soitella ja viestitellä. Mieheni mukaan tässä ei muka ollut mitään ja kuitenkin minä sain syyt niskoille. Minä olin se, joka vain kuvittelin ja suurentelin asioita!! No nyt n. kk:si taaksepäin lainasin miheni puhelinta ja löysin viestin toiselta naiselta. Kun aloin kyselemään viestin tarkoitusta, miheni suutti ja taas oli minussa vika. Taas kerran minä vain kuvittelin ja suurentelin asioita. Mikä hulluinta, nyt oli jo muka minullakin toinen!!! Herranen aika, voitko kuvitella, minulla joka kuljen tasan tarkkaan työpaikan ja kodonväliä!! Miten minulla voisi olla toinen, kun en koskaan pääse minnekään, kun miehelläni on aina menoja ja auto käytössä.
Parasta tässä on se, että olen ehdottanut miehelleni, että lähtisimme yhdessä viettämään yhteistä aikaa jonnekin, se ei hänelle sovi. Joko hänellä on töitä niin paljon, ettei hän ehdi lähteä tai häntä ei kiinnosta. Niin, ei kiinnosta jäädä kiinni, jos vaikka uusi valloitus sattuu olemaan samassa paikassa.
Tein tässä pienen testin miehelleni, kertomalla hänelle edellisestä suhteestani ja voitko kuvitella hän suuttui ja uhkasi käydä edellisen miesystäväni kimppuun. Tottakai ihmettelin ja sanoin, että minkä helevetin takia!!! Eihän hän ole tehnyt yhtään mitään jne. Nyt minä sainkin syyt niskoilleni, minä olen kuulemma nyt se joka kuljen vieraissa. Eikö se ole niin, että se koira älähtää johonka kalikka kalahtaa.
Nyt kun vain osaisin neuvoa mitä tehdä, kun en suoraan sanottuna tiedä enää itsekään. Ehkä olis vain parasta ottaa ja lähteä. Jättää kaiken tämän inhottavan taakse ja aloittaa alusta. Kerran se vain kirpasee, mutta kun niiden haavojen arpeutuminene saattaa kestää turhan kauan.
Sinulla tilanne on jo pahempi, koska se vaikuttaa sinuun jo unissakin. Eiköhän olisi parempi, kun me molemmat otamme ja lähdemme pois. Antaa miesten olla ja mädäntyä omissa suhteissaan...
Kaikesta huolimatta, hyvää kevättä sinulle ja aurinkoisia päiviä.
..noin helppoa. Lähteä vain pois suhteesta, johon on panostanut lähes kaikki voimat ja konstit. Ongelmani on, että en osaa vain luovuttaa, olen taistelija, en osaa yksinkertaisesti vain astua ovesta ulos. Niin ja mietin aina positiivisesti, "kaikki kääntyy hyväksi, tämä on vain ohimenevä vaihe"..
Mutta onko, tulee välillä ajatelleeksi.
Kerroit, että olet saanut ns. kiinni miehesi, nämä tekstiviestit ym. Tuntuu pahalta puolestasi.
Mietin usein, miksi en koskaan löydä miestä, joka arvostaisi minua. En todellakaan ole mustasukkainen (ehkä pitäisi?), annan miehen mennä, vaikka olisi välillä kivaa viettää iltaa kotona. Ystävättärien kanssa ollessani ulkona, minua todellakin huomioidaan, tuntemattomat miehet katselevat perääni, tarjoavat drinkkejä, sanovat kauniita asioita minusta, ihailevat ulkokuortani ja kun vähän olemme jutelleet, myös sisäpuolta, mutta minä olen uskollinen, yhden miehen nainen. Siitäkö minua rangaistaan, että rakastan vain yhtä kerrallaan?? Minusta ruoho aidan toisella puolella, ei ole sen vihreämpää, kuin omallakaan. Päin vastoin, askel oudolle maaperälle, saattaa vahingoittaa koko loppuelämääsi. Siihen en ole valmis. Minulle riittää yksi. Ajattelevatkohan muut näin??
että mustasukkaisuus on pohjimmiltaan terve tunne. Se osoittaa välittämistä. Jos koskaan ei tule mustasukkaisuutta vaikka toinen antaisi aihetta, se osoittaa välinpitämättömyyttä. Se voi tappaa suhteen yhtälailla.
..minä terveellä tavalla mustasukkainen. Mutta en siis sairaalloisesti.
Niin, kuin silloin yhteistä iltaa, kun olimme viettämässä kaveriporukassa ja hän tanssitteli toisia naisia, kerroin, miltä tuntuu. Mutta se oli omaa syytäni, olin liian "kiinni" hänessä. En kuulemma antanut hänen pitää hauskaa..
Totta kai olen mustasukkainen aina, kun hän lähtee kotoa jonnekin. Mietin, mihin, kenen kanssa, miksi, mitä hän siellä tekee jne.
Mutta en rupea hänelle raivoamaan asioista, tai siitä, että olen hieman mustasukkainen.
Mahdoitkohan ymmärtää??
MIKSI rakastat miestäsi? Haluaisin kovasti tietää, kun en oikein ymmärrä miten kestät tuollaista töykeää ja välinpitämätöntä miestä.
Mielestäni olisi järjenvastaista olla mustasukkainen miehestä, joka kohtelisi minua tuollatavoin. Se tappaisi kaiken rakkauden minussa ja antaisin hänelle kenkää ilmanmuuta.
ja raivota, jos toinen ei tajua. Muutenhan hän ajattelee että tässä saa tehdä miten lystää, kun se ei kuitenkaan mitään sano. Suhteeseen tuo turvallisuutta peräseinä, aikuinen jatkaa rajojen kokeilua kun lapsena ei saanut tarpeekseen
olet ihan liian kiltti huonolla tavalla, siksi et löydä miestä joka arvostaisi sinua. Sinua saa kohdella huonosti; siksi sinua kohdellaan huonosti.
Kyllä suututtaa lukea tällaisesta kohtelusta; ensimmäinen vakava seurusteluni oli juuri tuollaista; minulla ei ollut mitään rajoja: luotin että "rakkaani" kohtelisi minua rakkaudelle, mutta &%¤vettisentään; hänhän kohteli minua ihan miten sattui huvittamaan. Kyllä toisellekin pitää kertoa missä ne rajat menevät ja arvostaa myös itseään siten, ettei anna toisen käyttäytyä itseäänkohtaan miten sattuu. Tuon suhteen jälkeen, jossa opin tämän jutun, yksikään poikaystäväni ei ole jättänyt minua seinäruusuksi minnekään. Siinä ettei anna kohdellai itseään huonosti on myös sellainen epäitsekäs pointti; on reilua toistakohtaan että ilmoittaa miltä tämän teot tuntuvat. Liian kiltti/nöyristelevä tyyli ei ole tervettä vuorovaikutuksessa.
suuntaan.
Itse luotan siihen, että jokaisella on omat rajat, joita noudatetaan ja tuntemalla toisen hyvin, nuo rajat selviää.
Tuo alkuperäinen kirjoitus sai minut mietteliääksi. Miten on mahdollista rakastaa miestä, joka tekee mitä sattuu välittämättä toisen tunteista? Vastasin juuri tuossa ylempänä kysymykseen "mikä on pettämistä" ja tämä tapaus on mielestäni pettämistä ehkäpä kahdellakin tavalla... Miksei kirjoittaja reagoi siihen voimakkaammin?
toivottavasti sinä osaat tehdä ratkaisun. itse en siihen pari vuotta sitten kyennyt ja hän jätti minut. se koski enemmän, kuin saatikka itse olisin päätöksen tehnyt.
Onnea sinulle ja kaikkea hyvää.
Olen kokenut vastaavanlaisen tunteen ja tilanteen. Vaikka mieheni teki minulle mitä tahansa mä rakastin. Hän petti minua, sain sen selville kun luin puhelimesta viestejä...En ikinä olisi halunnut erota.
Olen myös liian kiltti annan kaiken anteeksi "ei se mitään", olen niin koukussa mieheen etten osaa elää ilman häntä...
Tämä mies jätti minut muutama pv sitten, olen itkenyt taukoamatta...hän jäi kiinni pettämisestä, tunnusti ja jätti minut...
Ilmeisesti hänellä on tämän kolmannen osapuolen kanssa jokin "suhde" meneillään...näen myös unta miehestni ja tästä naisesta...kuvittelen tappavani heidät ja kaikkea hullua...
Olen jopa miettinyt itse murhaa...tämä mies on niin viileä, ei edes pyytänyt anteeksi tekojaan, jätti vain ja hyvästi!
Silti rakastan miestä ja haluisin hänet!
En tiedä pitäisikö mennä kanssa johinkin ammattiauttajan luo...
Tiedän miltä sinusta todella tuntuu!
Mutta luulen että ennenpitkää sinullekkin voi käydä samoin..mies on kylmän viileä ja lähtee kävelemään, välittämättä yhtään tunteistasi!
Niinkuin joku sanoi, huomaat jos lähdet mitä merkitset...kuuletko hänestä jälkeen päin..ruinaako sinua takaisin...
Voimia sinulle päätöksesi kanssa, en ainakaan luota enää mihinkään, en tiedä paranevatko nämä haavat koskaan!
Koitetaan jaksaa elää =)
Olit/olet todellakin "koukussa" mieheen eli henkisesti riippuvainen hänestä, sehän ei ole hyvä asia. Parisuhteessa pitäisi seistä omilla jaloillaan ja rakkaudesta huolimatta päästää toisesta irti ajoissa. Ei ole mitään mieltä rakastaa jos toinen kohtelee sinua huonosti/välinpitämättömästi.
En sanoisi, että olet liian kiltti, sillä itsellesi olet ollut oikein tuhma. Miksi haluat väkisin miehen, joka ei halua ja rakasta sinua? Etkö ymmärrä, ettei sellaisesta suhteesta tule mitään?
Jokainen ihminen tekee itselleen sopivan ratkaisun enkä usko, että miehesi eikä kukaan muukaan pidemmän päälle halua elää ripustautujan kanssa. Parisuhde ei ole parisuhde jos vain toinen yrittää pitää sitä yllä ja vastavuoroisuus puuttuu.
Jaksahan elää ja harkitse vakavasti käyntiä ammattiauttajalla!