Kerron lyhyesti tilanteestamme, omasta näkökulmastani. Vastaukseksi toivoisin asiallisia kommentteja, kokemuksia ja ehdotuksia siitä, miten voisin toimia....
Olen 21, mieheni 23. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, josta 2 olemme asuneet yhdessä. En muista kuinka kauan minua on ahdistanut tässä suhteessa, mutta erosta muistaakseni on puhuttu jo vuosi sitten..
Minua ahdistaa se että: mieheni ei tee kotitöitä, ei hoida yhteistä koiraamme(vaikka on siis luvannut), on mielummin kavereidensa kanssa, nimittelee silloin tällöin, pelkään häntä
En itsekään varmasti ole helppo tapaus, minulla on todettu persoonallisuushäiriö ja vaikeita kausia on välillä. Viinaa on myös viime aikoina kulunut reippaasti. Viime viikolla petin miestäni, kerroin, mutta hän haluaa jatkaa. Itsestäni en ole varma.
Olen vain aivan rikki ja väsynyt. Ja pettämisen johdosta, minulla ei ole asiaa mihinkään. Ei kavereiden luo, ei harrastuksiin.... Olen yrittänyt saada miestäni lähtemään parisuhdeterapiaan, mutta hän ei usko siihen.
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit...
Olen 21, mieheni 23. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, josta 2 olemme asuneet yhdessä. En muista kuinka kauan minua on ahdistanut tässä suhteessa, mutta erosta muistaakseni on puhuttu jo vuosi sitten..
Minua ahdistaa se että: mieheni ei tee kotitöitä, ei hoida yhteistä koiraamme(vaikka on siis luvannut), on mielummin kavereidensa kanssa, nimittelee silloin tällöin, pelkään häntä
En itsekään varmasti ole helppo tapaus, minulla on todettu persoonallisuushäiriö ja vaikeita kausia on välillä. Viinaa on myös viime aikoina kulunut reippaasti. Viime viikolla petin miestäni, kerroin, mutta hän haluaa jatkaa. Itsestäni en ole varma.
Olen vain aivan rikki ja väsynyt. Ja pettämisen johdosta, minulla ei ole asiaa mihinkään. Ei kavereiden luo, ei harrastuksiin.... Olen yrittänyt saada miestäni lähtemään parisuhdeterapiaan, mutta hän ei usko siihen.
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan ensimmäiseksi ehdottaisin että jättäisit tuollaisen miehen. Jo se ettei hän tee kotitöitä kertoo siitä ettei hän vain välitä sinusta tarpeeksi nähdäkseen vaivaa auttaa sinua sen kuorman kanssa. Ja et ole oikein itsekään kunnossa jotta jaksaisit kaiken yksin hoitaa :(
Se että suhde ahdistaa, ei ole tunne joka kuuluu parisuhteeseen. Ja kuulostaa todella pahalta että pelkäät häntä! Terve ihminen joka rakastaa sinua, ei tee mitään joka saisi oman rakkaansa pelkäämään itseään. Eikä terve ihminen hauku rakastamaansa ihmistä! Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä että kyseinen henkilö on alkanut pitämään sinua itsestäänselvyytenä.
Luultavasti ei enää edes välitä sinusta, on vaan huomannut kuinka helppoa on elää ns poikamieselämää jossa on siivooja, ruoanlaittaja, petikaveri ja koiranhoitaja samassa. Ja jolle ei myöskään tarvitse kodin/koiranhoidosta maksaa mitään. Tuo kertoo jo aika paljon jos ennemmin viettää aikaansa kavereidensa kanssa kuin sinun...
Koin itse tuon kaiken jota kuvailit ja suhde kaatui 5 vuoden jälkeen, jolloin olin jo ihan rikki...
Vaikka oletkin mennyt pettämään niin miehelläsi ei ole mitään oikeutta kieltää sinulta kavereita tai harrastuksiasi! Kuulostaa ihan vapaudenriistolta ja vapauteen meillä kaikilla on oikeus!
Voimia sulle! Toivon että saisit asiasi kuntoon. Älä jää miettimään edes lähtöä jos suhde ahdistaa.
Olin naimisissa tuollaisen miehen kanssa kymmenen vuotta. En suosittele että sinä jäät siihen. Minä jäin ja sairastuin pahaan depressioon siitä kohtelusta...
Kumpi maksaa vuokran, vai meneekö se puoliksi? Kai sulla on kavereita ja vanhemmat, joiden luona voit asustella sen aikaa, kunnes löydät uuden asunnon itsellesi? Viinan ja persoonallisuushäiriönkö takia päädyit pettämään, vai yrititkö sä päästä äijästä sillä tavalla eroon?
Jos yhdessäolo ei toimi miksi kiduttaa itseään ja toista roikkumalla tuollaisessa suhteessa...?
Kiitos neuvoista. Vaikka tiedän totuuden itsekin, tuntuu että tarvitsen vielä rohkaisua suureen päätökseen. Vuokra menee meillä puoliksi ja on minulla kavereita, mutta heidän luokse muuttaminen vähäksikin aikaa tuntuu hieman vaikealta. Heillä on omat elämät ja aika ahtaat asunnot. Paras kun saisi oman kämpän pian.
Niin, miksi petin? Siihen en oikeen osaa vastata.. Noh, humalassa olin aika vahvastikin ja olin tietenkin imarreltu kun joku olikin kiinnostunut minusta. Koin saavani kai jotain sellaista mitä kotona ei saa...
Eroaminen on vain kauhean vaikea asia minulle. Tuntuu että olen miltei riippuvainen miehestäni(kaikesta huolimatta) ja hän saa aina mieleni muuttumaan kun puhun erosta :( Olen kai liian voimaton tekemään ratkaisua.
Mutta kiitos, yritän kuitenkin
Yhdessä 7vuotta 1.5vuotta asuttu yhdessä.. nyt vuikrasopimus päättymässä ja totuuden hetki koittaa. Olen hoitanut duunit,opiskelut, kotityöt melkein kaikki.. ja mies ei lähinnnä mitään, ikuista tappelua kotitöistä, enkä edes vaadi kuin tehdyt tiskit tiskatuiksi ja omat kamat paikoilleen.. aika vähän. ja silti :älä valita,älä jäkätä.. ja pitkän duunipv. jälkeen en jaksa heti tiskata ja käydä kaupassa, ku yx on ollu himassa koko pv.
Ja eilen raivoisa riita joka loppu sit lyömiseen.. laitoin tänään 2haklemusta omaan kämppään.. raksatn kai edelleen miestä, mutta järjellä ajateltuna en jaksais tätä loppuelämääni, ja ainainen uskottelu että kyllä se vielä muuttuu taitaa jäädä vaan uskotteluksi. No onneksi ion vielä aikaa tavata se sielunkumppani, joka arvostaa puolisoaan! sitä en tod. ole tuntenut piiitkään aikaa, ja vaikka riitaan tarvitaan aina kaksi niin kompromissiin pitäisi aina päästä ja kummankin auttaa toisiaan!
T.N24