avioero?

oli meilläkin vaan nyt on nimi paperissa ja olo helpottunut! Tsemppiä

Jos pariterapia ei auta tai siihen ette ole molemmat halukkaita, niin minkäs sille sitten mahtaa... Ero voi olla hyvä ratkaisu.

Se vaan siinä on, että mitenkä lapset; minkähän ikäisiä he ovat? Jos voitte heille rauhallisesti ja ajan kanssa selittää, että sinä ET HYLKÄÄ heitä, vaikka muutatkin pois - ja sitten myös pidät aktiivisesti yhteyttä ja tapaat heitä, niin voi olla, että pahempia traumoja ei jää... ...

hakea apua vaikka ulkopuolisilta,nuo syyt ei kyllä ole kovin hyviä eroon,asiat saatte varmaan kuntoon,kun haluatte

Ensin tietysti kannattaa yrittää keskustella puolisosi kanssa siitä onko hän huomannut tilanteen olevan tuollainen. Jos on, miettikää miksi se on sellainen ja onko mahdollisuutta yrittää lähestyä toisianne uudelleen. Sain sen käsityksen että ette ole riidoissa vaikka puhelakkoja onkin. Jos välit ovat hyvät, on myös hyvät mahdollisuudet lähentyä. Mistä puhelakot johtuvat? Kummallakin on toista kohtaan ennakkoluuloja? Yrittäkää päästä ennakoluuloista ja sen sijaan puhukaa avoimesti, ja kuunnelkaa toisianne. Toisen huomioon ottaminen voi olla tuossa tilanteessa vaikeaa, mutta aina pitää voida yrittää. Muistelkaa mistä suhteenne sai alkunsa.

Jos taas välien viilentyminen johtuu muista ihastuksista, ne eivät ehkä ole mitään syvällisempiä, vaan johtuvat juuri teidän välisestä klikistä. Yrittäkää selvittää mitkä todelliset tunteenne toisianne kohtaan ovat. Tukekaa toisianne ja luottakaa toisiinne. Toisen syyttely ei auta, vaikka toisen tekemiset olisivatkin aiheuttaneet itsessä jotain. Ehkä hän on tehnyt jotain sinusta johtuvaa, jne. Väärinkäsityksiä suurin osa niistä on kun lähdetään syyttelemään. Ei kai kumpikaan tahallaan toiselle pahaa ole halunnut?

Jos siitä ei kuitenkaan mitään tule, voi miettiä onko ero sitten oikea ratkaisu. Mutta miksi pitäisi erota pelkästään eron vuoksi? Jos yhteiselämässänne ei kuitenkaan ole mitään pahempaa jonka takita ette voi saman katon alla asua, voitteko yrittää pysyä yhdessä ja antaa toisillenne aikaa, ja suhteellenne aikaa? Jos päädytte eroon, on hyvä että kumpikin tietää miksi se tapahtuu. Epävarmuus on kaikkein pahinta.

jos melkein kaikki on kuollut ja ei pystytä enää toisilleen etes juttelemaan ja selvittämään asioita niin mä lähtisin vaikeetahan se on..oletko kertonut miehellesi mitä tunnet sisälläsi???voittehan te ottaa yhteishuoltajuuden jolloin lapset on vuoroviikoin sinulla ja isällään. Se on ihan sinun päätöksesi, mutta jutella pitäisi. Jos ei ukko sano juuta ei jaata sano että olet täysin kypsä tähä tilanteeseen etkä ole onnellinen enää. tsemppiä.