Olen ollut naimisissa seitsemän vuotta itseäni hieman vanhemman miehen kanssa ja meillä on ollut hyvät seitsemän vuotta. Päätimme, että kun valmistun ensi kuussa, aloitamme perheen perustamisen ja olemme jo kaksi kuukautta yrittäneet saada lasta..
Olen kuullut parilta tutulta että ovat kerran pari nähneet mieheni näköisen tyypin bailaamassa blondi kainalossa, mutta en ole uskonut näihin juttuihin, ajatellut tyhmyyttäni että sekoittavat toiseen.
Palasin tänään aamulla takaisin kotiin kaupan kautta vaikka kuinka ajoissa, tein vain kokeen koulussa. Luulin mieheni olevan poissa ja päätin yllättää kokkaamalla miehen lempiruokaa. Kun pääsin ovesta sisään, näin heti eteisessä vaatteet. Ja makkarin ovi lyötiin kiinni ja sisältä kuului kovaa meteliä. Avasin oven ja sisällä kiskoi joku vieras ämmä, ruma blondi kovaa vauhtia vaatteita päälleen. Ruma laiha akka. Mieheni makasi alastomana rentona sängyllä. Olin kuin puulla päähän lyöty. Huoneessa haisi hieltä ja seksiltä. Seurasin vain kun tuo ämmä kiskoi vaatteet niskaansa sanomatta yhtään mitään, katsomatta mua jumalauta edes kertaakaan, ja lähti. Katsoin miestäni joka vain tuijotti takaisin ilmeettömänä, ilman katumusta, ilman MITÄÄN tunnetta silmissään.
Heitin äijää tuorekurkulla ja appelsiinituoremehulla jotka nappasin kauppakassista, heitin loputkin sinne suuntaan ja häivyin. Sen ajan kun odotin hissiä, toivoin mieheni tulevan perääni, mutta ei, ei edes vihaisena kun olin pommittanut ostoksilla. Kun menin ulos, istuin hetken aikaa autossamme (miehen autossa oikeastaan) ja odotin mieheni tulevan ulos. Vaan ei.
Ajoin parkkihalliin ja istuin hetken shokissa. Itkin vaikka kuinka kauan. Odotin että mieheni olisi yrittänyt soittaa. Mutta ei. Meinasin moneen, moneen kertaan soittaa ja huutaa ja kiljua ja karjua. Mutta se ilme, se olematon, mitäänsanomaton ilme! Mitä sellaiseen voi sanoa?
Sain iltapäivällä mieheltä tekstarin, sanoi että auto tänne tai hän ilmoittaa sen varastetuksi. Ei mitään muuta. Vein auton takaisin, mies ei ollut kotona. Ei myöskään nippu vaatteita tai hammasharja ja muita tavaroita. Ostokset makasivat makkarin lattialla. En siivonnut niitä.
Rahat on loppu. Kävin itkuisena nostamassa loput 40e omalta tililtäni, pelkäsin vainoharhaisena että mieheni yrittäisi saada rahani käsiinsä, ainoat rahat mnitä mulla on, opintotuki. Olin niin itkuinen ja kaupungilla tuuli, että tuuli nappasi setelit käsistäni. Hiukset viuhoivat silmilläni ja meinasin paniikissa lähteä niiden perään juoksemaan. Mutta en nähnyt mihin suuntaan ne edes lensi. Joku takanani seisova lihava, punatakkinen nainen nauroi mulle. Oli lähellä etten vetänyt turpaan ja hakannut ja potkinnut maahan.
Tulin siskon luo käymään. Mietin, miten kysyisin voisinko jäädä yöksi. Olen melko varma ettei mieheni palaa enää asuntoomme, mutta en ota sitä riskiä. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Sisko heittää pian ulos jos en kerro että mitä tapahtui. En halua kertoa. Liittomme on aina vaikuttanut niin terveeltä.
Pelkään että mies haluaa nyt avioeron. Pelkään että olen raskaana. En ikipäivänä tekisi aborttia. Olen rahaton. Asunto on vuokralla, en tiedä mihin menisin. En saa huonekalujani vietyä mihinkään. Minulla ei ole omaa autoakaan, rassi on mieheni.
Hulluin ajatus mikä on päässäni käynyt, on ryöstää joku viaton ihminen. Pääsisi hotelliin. Voisi soittaa lakimiehelle. Mitä ihmettä mä teen?? Tiedän että alkushokki on jo mennyt ohi, pystyn puhelemaan siskon kanssa niitä näitä kahvikupin äärellä. Sanoin ihan rauhassa että käyn netissä, vilkaisen sähköpostia. Mies ei ole kirjoitellut. Ei soitellut. On ihan varmana sen ämmän tykönä.
Mitä jos mä olen RASKAANA?? MÄ VIHAAN MIEHIÄ!!!!!!!
Olen kuullut parilta tutulta että ovat kerran pari nähneet mieheni näköisen tyypin bailaamassa blondi kainalossa, mutta en ole uskonut näihin juttuihin, ajatellut tyhmyyttäni että sekoittavat toiseen.
Palasin tänään aamulla takaisin kotiin kaupan kautta vaikka kuinka ajoissa, tein vain kokeen koulussa. Luulin mieheni olevan poissa ja päätin yllättää kokkaamalla miehen lempiruokaa. Kun pääsin ovesta sisään, näin heti eteisessä vaatteet. Ja makkarin ovi lyötiin kiinni ja sisältä kuului kovaa meteliä. Avasin oven ja sisällä kiskoi joku vieras ämmä, ruma blondi kovaa vauhtia vaatteita päälleen. Ruma laiha akka. Mieheni makasi alastomana rentona sängyllä. Olin kuin puulla päähän lyöty. Huoneessa haisi hieltä ja seksiltä. Seurasin vain kun tuo ämmä kiskoi vaatteet niskaansa sanomatta yhtään mitään, katsomatta mua jumalauta edes kertaakaan, ja lähti. Katsoin miestäni joka vain tuijotti takaisin ilmeettömänä, ilman katumusta, ilman MITÄÄN tunnetta silmissään.
Heitin äijää tuorekurkulla ja appelsiinituoremehulla jotka nappasin kauppakassista, heitin loputkin sinne suuntaan ja häivyin. Sen ajan kun odotin hissiä, toivoin mieheni tulevan perääni, mutta ei, ei edes vihaisena kun olin pommittanut ostoksilla. Kun menin ulos, istuin hetken aikaa autossamme (miehen autossa oikeastaan) ja odotin mieheni tulevan ulos. Vaan ei.
Ajoin parkkihalliin ja istuin hetken shokissa. Itkin vaikka kuinka kauan. Odotin että mieheni olisi yrittänyt soittaa. Mutta ei. Meinasin moneen, moneen kertaan soittaa ja huutaa ja kiljua ja karjua. Mutta se ilme, se olematon, mitäänsanomaton ilme! Mitä sellaiseen voi sanoa?
Sain iltapäivällä mieheltä tekstarin, sanoi että auto tänne tai hän ilmoittaa sen varastetuksi. Ei mitään muuta. Vein auton takaisin, mies ei ollut kotona. Ei myöskään nippu vaatteita tai hammasharja ja muita tavaroita. Ostokset makasivat makkarin lattialla. En siivonnut niitä.
Rahat on loppu. Kävin itkuisena nostamassa loput 40e omalta tililtäni, pelkäsin vainoharhaisena että mieheni yrittäisi saada rahani käsiinsä, ainoat rahat mnitä mulla on, opintotuki. Olin niin itkuinen ja kaupungilla tuuli, että tuuli nappasi setelit käsistäni. Hiukset viuhoivat silmilläni ja meinasin paniikissa lähteä niiden perään juoksemaan. Mutta en nähnyt mihin suuntaan ne edes lensi. Joku takanani seisova lihava, punatakkinen nainen nauroi mulle. Oli lähellä etten vetänyt turpaan ja hakannut ja potkinnut maahan.
Tulin siskon luo käymään. Mietin, miten kysyisin voisinko jäädä yöksi. Olen melko varma ettei mieheni palaa enää asuntoomme, mutta en ota sitä riskiä. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Sisko heittää pian ulos jos en kerro että mitä tapahtui. En halua kertoa. Liittomme on aina vaikuttanut niin terveeltä.
Pelkään että mies haluaa nyt avioeron. Pelkään että olen raskaana. En ikipäivänä tekisi aborttia. Olen rahaton. Asunto on vuokralla, en tiedä mihin menisin. En saa huonekalujani vietyä mihinkään. Minulla ei ole omaa autoakaan, rassi on mieheni.
Hulluin ajatus mikä on päässäni käynyt, on ryöstää joku viaton ihminen. Pääsisi hotelliin. Voisi soittaa lakimiehelle. Mitä ihmettä mä teen?? Tiedän että alkushokki on jo mennyt ohi, pystyn puhelemaan siskon kanssa niitä näitä kahvikupin äärellä. Sanoin ihan rauhassa että käyn netissä, vilkaisen sähköpostia. Mies ei ole kirjoitellut. Ei soitellut. On ihan varmana sen ämmän tykönä.
Mitä jos mä olen RASKAANA?? MÄ VIHAAN MIEHIÄ!!!!!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Mitä jos mä olen RASKAANA?? MÄ VIHAAN MIEHIÄ!!!!!!!"
Tee raskaustesti. Se parantaa oloasi taatusti. Kerro kaikki mitä on tapahtunut jollekin ihmiselle johon pystyt luottamaan. Nyt tarvitset läheistesi apua.
Kaikki miehet eivät ole tunteettomia kusipäitä. Älä yleistä vain siksi että sinä satuit törmäämään tällaiseen idioottiin. Älä heitä toivoasi äläkä katkeroidu.
Tsemppiä sinulle. Tiedän että kaikki tuntuu tosi kurjalta tällä hetkellä, mutta anna miehesi mennä. Puhu sitten siskosi kanssa asiasta. Tarvitset tukea. Tila sitten aikaa terveysaseman kautta terapeutin luona. Se ei maksa paljon mutta siitä on paljon hyötyä.
Kenen asunto on? Hänenkö? Jos näin niin käy hakemassa tavaroitasi, kysy siskoltasi voisko tavarat jättää hänen luoksesi ja voisitko asua hänen luona kunnes löydät asunnon. Jos ei niin puhu jonkun ystävän kautta. Opiskelijaasuntoja on olemassa, joten pääset varmaan sellaiseen asumaan jossain vaiheessa. Siihen asti on vaan pakko asua ystävien tai siskon luona.
Lapsesta-tee raskaustesti. Jos olet raskaana niin sinun täytyy miettiä haluatko lapsen tai et. Miehestä et voi saada apua. Olin itse vastaavassa tilanteessa vuosi sitten joten ymmärrän täysin miltäs sinusta tuntuu. Todennäköisesti et ole vielä raskaana joten ota nyt rauhallisesti siihen asti että tiedät varmasti.
Tsemppiä ja halauksia!!!
Mutta häntä pystyyn, valmistut ensikuussa ja aloitat elämäsi ilman tuota mätäpaisetta.
Elämäsi ei voi kuin parantua. Suunta on selvästi ylöspäin.
Äläkä perkele ole niin vedätettävä lössö, että huolit sen takaisin.........sitten sua ei kunnioita kukaan, -et sinä itsekkään!
Taitaa olla se mies vielä kakara iässä. Minkä ikäinen se mies on?
Osaan kuvitella tilannetta, kokemusta vähän on vastaavasta.
oikee rakkaustarinoiden tarina! Jes! Lisää näitä!
Sääliksi käy tuollaista kumipäätä.
ratkaise niitä !
asti meni läpi mutta sitte ku se tuuli vei ne setelit niin tajusin että on PROVO...
jos tuollainen tilanne tulee, niin mitä tahansa voi tapahtua. Mee ite naureskelemaan itsellesi ja kyllä se karma sinutkin vielä kohtaa!:D
Jos sinulla ei muuta paikkaa ole mihin mennä, voisitko mennä esim turvakotiin? Eihän sinua ole pahoinpidelty eikä mitään, mutta varmasti ottaisivat vastaan kun kuitenkin tämä tilanteesi on niin sekava ja olet itsekin varmasti aika sekaisin...
ei ole tarkoitettu asunnottomille
Nyt on jo mennyt vähän aikaan tästä ikävästä tapauksesta. Mitä sinulle nyt kuuluu? Asutko yhä siskosi luona, entä oletko raskaana? Mites se sika, joko olet siitä kuullut jotain?
Anteeksi, että utelen. Haluaisin niin että sulla olis jo vähän paremmin asiat.
Mikäli tätä nyt enää kukaan eksyy lukemaan niin kiitos kaikille teille jotka jaksoitte antaa tukea. Olin tuona aamuna kun kaikki meni pöin helvettiä valmis tappaamaan itseni.
Nyt onneksi kaikki on paremmin, sisko auttoi hankkimaan pienen vuokrakämpän, se ei ehkä ole sieltä parhaalta alueelta eikä mulla oikein ole noita tavaroitakaan, mutta sisko on ollut tosi ymmärtäväinen ja kuin tyhjästä yksi vanha kaveri, joka ei pahemmin ole musta ikinä välittänyt, on lähentynyt mulle ja ollut tukena. :)
En ollut myöskään onneksi raskaana, aion vielä varmuudeksi tehdä yhden testin, mutta tuskinpa olen. Ukosta en oikein tiedä, laitoin avioeron vireille ja haastemies vei paperit perille, asuu kuulemma meidän kämpässä ja sen ämmän kanssa. Niillä tuntuu olevan jotain riitaa ah niin avoisessa suhteessaan. Sisko kävi siellä meillä minun tarpeellisia tavaroita hakemassa, kaikki oli kuulemma melkein samallalailla kuin lähdin.
Tuntuu aika oudolta kun olin ihan varma etten pysty elämään yksin minuuttiakaan, tarvitsen miehen jne.. No, asiat eivät tunnu olevan ihan niin, nautin myös tästä yksinolemisesta vaikka toki välillä (tyhmä kun olen) kaipaankin ukkoani tai lähinnä jotain henkilöä lähelleni.
Olin myös vähän ilkeä ja pidin huolen että miehen suku saa tietää miksi erosimme. Anoppi kuulemma kohtelee nyt aika kylmästi ukkoa ja sen uutta ämmää.. Hah.
Kiitos kaikille teille tukijoille ja hävetkää te jotka sanoitte että tämä on provoa ja ties mitä muuta. Joskus voi oikeasti kaikki mennä täydellisesti päin helvettiä yhtenä päivänä. Nyt jaksan nauraa sille että menetin rahani tuulelle, sillä hetkellä olin kylläkin luhistua kun näin tapahtui.
Edelleen, jos tätä nyt joku eksyy lukemaan, kirjoita tänne, oliko tästä sulle mitään apua, etenkin jos olet samassa tai samankaltaisesa tilanteessa. Elämä tosiaan jatkuu.