Kaikkein kummallisimpia tyyppejä ovat ne kätyrit, jotka hännystelevät kiusaajaa ja tekevät kaiken hänen perässään.
Meilläkin eräs 56v täti on onnistunut haalimaan itsellensä kolme mammaa joilla ei ole omaa mielipidettä mihinkään, he ovat täysin tämän kiusaajaan hyppykeppejä.
He eivät edes uskalla jutella kenenkään "ulkopuolisen" kanssa, eivätkä poistua työpisteeltään tilittämättä ekaksi tälle joukon päälle, mihin ovat menossa.
Minä kun en kerro mihin menen, jos vaikka vessaan lähden niin minä saan siitä sitten pahaa silmää.
Ehkä juuri tästä "kurittomuudestani" johtuen tämä täti on päättänyt alkaa kiusaamaan minua ja arvostelemaan työmoraaliani, vaikka olen ahkera ja hiljainen, istun ihan kiltisti tekemässä työtäni.
Häntä vaan ärsyttää etten nuoleskele häntä kuten ne hänen kätyrinsä, minunkin kuuluisi tilittää kaikki kävelykierrokseni hänelle ja kysyä häneltä minkä työn saan ottaa seuraavaksi kuten he tekevät.
Minä kun en valituta töitäni hänellä, niin minua moititaan siitä että valkaan työni omin päin!
Ei todellakaan ole kiva joutua yksin tällaisen neljän hengen porukan uhriksi, pomonkin on paljon helpompi uskoa neljää kuin yhtä.
Onneksi, vihdoinkin monen vuoden jälkeen olen saanut pomot uskomaan että he kiusaavat minua ja pääsen kauemmas heistä.
Huomenna on viimeinen päiväni siinä porukassa ja en millään jaksaisi enää hetkeäkään, pakko vaan purra hampaat yhteen.
Olen kuitenkin ylpeä itsestäni etten antanut itseni muuttua aivottomaksi kätyriksi joka tekee kaiken hänen mielikseen.
Oikein hävettää katsoa niitä kun lähes armeijamaisessa kurissa tekevät kaiken sen yhden mielen mukaan, eivät uskalla edes välipalaa syödä eri aikana vaan sekin kaivetaan repusta joka päivä samaan kellonaikaan, tämän ajan on tietty tämä pääjehu päättänyt.
Minä jos alan eri aikana rouskuttaa omenaa, niin katsotaan niin tuomitsevasti "MITEN SÄ USKALLAT SYÖDÄ ERI AIKAAN KUIN ME MUUT:" Huhhuh..
Meilläkin eräs 56v täti on onnistunut haalimaan itsellensä kolme mammaa joilla ei ole omaa mielipidettä mihinkään, he ovat täysin tämän kiusaajaan hyppykeppejä.
He eivät edes uskalla jutella kenenkään "ulkopuolisen" kanssa, eivätkä poistua työpisteeltään tilittämättä ekaksi tälle joukon päälle, mihin ovat menossa.
Minä kun en kerro mihin menen, jos vaikka vessaan lähden niin minä saan siitä sitten pahaa silmää.
Ehkä juuri tästä "kurittomuudestani" johtuen tämä täti on päättänyt alkaa kiusaamaan minua ja arvostelemaan työmoraaliani, vaikka olen ahkera ja hiljainen, istun ihan kiltisti tekemässä työtäni.
Häntä vaan ärsyttää etten nuoleskele häntä kuten ne hänen kätyrinsä, minunkin kuuluisi tilittää kaikki kävelykierrokseni hänelle ja kysyä häneltä minkä työn saan ottaa seuraavaksi kuten he tekevät.
Minä kun en valituta töitäni hänellä, niin minua moititaan siitä että valkaan työni omin päin!
Ei todellakaan ole kiva joutua yksin tällaisen neljän hengen porukan uhriksi, pomonkin on paljon helpompi uskoa neljää kuin yhtä.
Onneksi, vihdoinkin monen vuoden jälkeen olen saanut pomot uskomaan että he kiusaavat minua ja pääsen kauemmas heistä.
Huomenna on viimeinen päiväni siinä porukassa ja en millään jaksaisi enää hetkeäkään, pakko vaan purra hampaat yhteen.
Olen kuitenkin ylpeä itsestäni etten antanut itseni muuttua aivottomaksi kätyriksi joka tekee kaiken hänen mielikseen.
Oikein hävettää katsoa niitä kun lähes armeijamaisessa kurissa tekevät kaiken sen yhden mielen mukaan, eivät uskalla edes välipalaa syödä eri aikana vaan sekin kaivetaan repusta joka päivä samaan kellonaikaan, tämän ajan on tietty tämä pääjehu päättänyt.
Minä jos alan eri aikana rouskuttaa omenaa, niin katsotaan niin tuomitsevasti "MITEN SÄ USKALLAT SYÖDÄ ERI AIKAAN KUIN ME MUUT:" Huhhuh..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun itseäni kiusattiin, huomasin että kiusaajan kätyri katsoi minua säälivästi ja myötätuntoisesti, mutta ei hän silti minua puolustanut millään tavalla.
Kun on oltava samaa mieltä kaverin kanssa!
Huhhuh onneksi sentään itse osaan ajatella omilla aivoillani, kyllä minä aina olen oman mielipiteeni voinut sanoa kavereillenikin, ei se edes ole oikeaa ystävyyttä jos on pakko myötäillä joka asiassa ja ollaan kuin joku keskinäisen kehumisen kerho.
Jokaisella nyt pitäisi sen verran ylpeyttä olla muutenkin ettei ala käyttäytyä kuin olis jonkun palvelija, vaikka kuinka oltaisiinkin vuosikymmeniä oltu kavereita.
Sitäpaitsi ei ne kiusaajat edes kehtaisi kiusata ellei niillä olisi noita reppanoita kavereina tukemassa heidän harhaisia ajatuksiansa.
Aika harva kehtaa yksin alkaa kiusaajaksi.