Millä keinoin pystyisin unohtamaan tytön johon rakastuin armeijassa?Lyhyt mutta kaunis "suhde"kesti
6 kk.Koin ensi rakkauden ja en ikinä unohda sitä tunnetta...totta kai siihen liittyi jännitys momentti koska armeijassa on sääntö että omasta kuormasta ei syödä.Päässäni pyörii se viimeinen päivä kun armeija loppui,halaukseen se päättyi.Hän pyysi minua monesti tulemaan heille lomille mutta välimatka oli niin pitkä että halusin käymään kotona mieluummin,mitä rahattomana eri paikkakunnalle,vaikka olisin kuinka halunnut.Siitä on nyt jo 5 vuotta mutta semmoista tunnetta en ole kokenut kenenkään muun tytön kanssa.Hän seurustelee tällä hetkellä,joten en halua häiritä hänen elämää.
6 kk.Koin ensi rakkauden ja en ikinä unohda sitä tunnetta...totta kai siihen liittyi jännitys momentti koska armeijassa on sääntö että omasta kuormasta ei syödä.Päässäni pyörii se viimeinen päivä kun armeija loppui,halaukseen se päättyi.Hän pyysi minua monesti tulemaan heille lomille mutta välimatka oli niin pitkä että halusin käymään kotona mieluummin,mitä rahattomana eri paikkakunnalle,vaikka olisin kuinka halunnut.Siitä on nyt jo 5 vuotta mutta semmoista tunnetta en ole kokenut kenenkään muun tytön kanssa.Hän seurustelee tällä hetkellä,joten en halua häiritä hänen elämää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, joskus tulee vastaan ihminen, johon ihastuu, rakastuu niin totaalisesti. Vaikka kohteeseen ei olisi edes minkäänlaista kontaktia, hänet muistaa aina. Uskon, että hyvin monilla on samanlaisia kokemuksia, toiset vaan jatkavat elämää ja ottavat sen toiseksi parhaan unohtaakseen.
Itse kohtasin 2 vuotta sitten miehen, jota en ole voinut unohtaa. Tapailen tällä hetkellä toista miestä, mutta ajattelen useinkin tuota ensimmäistä.
Minä elin pitkässä avoliitossa ja kuvittelin exäni olevan se oikea. Vasta nyt tavattuani pari vuotta sitten tämän miehen, jota en koskaan taida unohtaa, olen kokenut juuri tuollaisen sinunkin mainitsemasi tunteen, ettei vastaavaa tunnetta ole kokenut kenenkään muun kanssa. Enkä usko enää kokevani.
Ymmärrän sinun ajatuksiasi täysin. Pitää vaan jotenkin jatkaa elämää...eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Unohtaa ei tarvitse, mutta ei voi jämähtää paikoilleen miettimään.
aika outoa se on ku ei tunne mitään muita kohtaan...
mutta tosiaan jos tähän jämähtää niin ei voi tulla minkäänlaisia ihmissuhteita.itken monesti kun muistelen juttua...olen hylännyt muutaman tytön hänen vuoksi.
Niin...itsellä tuntuu olevan samajuttu, kivipainaa sydäntäni eikä mikään tunnuhelpottavan eikä tuntuvan enään miltään...Ennnen arkikin oli juhlaa, nyt arki tai juhlakaan ei tunnu enään miltään...luulin että saisin viettää loppuelämäni tämän ihmisen kanssa...Sitte eromme tuli minulle kuin salama taivaalta...
on elämän totuus että pitää takoa rautaa silloin kun se on kuumaa (vaikka olisi kuinka väsynyt tai rahaton)