Lieneeköhän asia niin, että kiusaamisesta emme pääse missään emmekä koskaan eroon?
Tällä lyhyellä kysymyksellä tarkoitan sitä, että pitäisikö meidän vain hyväksyä kiusaaminen osaksi elämää jolle ei voida oikeastaan mitään muuta kuin pitää loitolla?
Tämä voisi auttaa, jos ymmärtäisi, että kiusaaminen on ilmiö jonka joudut kuitenkin kohtaamaan työpaikallasi, sille ei voi mitään, yksi kiusaaja saadaan pois niin toinen tulee tilalle, luonnonlaki.
Kiusaamisen ehkäisy ei siis ole päämäärä vaan matka, jatkuva prosessi jolla voidaan parhaimmillaan saavuttaa hiljaisia hetkiä kiusaamisrintamalla eikä juuri muuta.
En tarkoita, että meidän pitäisi hyväksyä kiusaaminen vaan sitä että meidän pitää hyväksyä ilmeiset tosiasiat, kiusaaminen on asia joka ei poistu ikinä, niin kauan, kun on sosiaalisia yhteisöjä, jotka ovat ihmisten muodostamia. Ei ikinä.
Tällä lyhyellä kysymyksellä tarkoitan sitä, että pitäisikö meidän vain hyväksyä kiusaaminen osaksi elämää jolle ei voida oikeastaan mitään muuta kuin pitää loitolla?
Tämä voisi auttaa, jos ymmärtäisi, että kiusaaminen on ilmiö jonka joudut kuitenkin kohtaamaan työpaikallasi, sille ei voi mitään, yksi kiusaaja saadaan pois niin toinen tulee tilalle, luonnonlaki.
Kiusaamisen ehkäisy ei siis ole päämäärä vaan matka, jatkuva prosessi jolla voidaan parhaimmillaan saavuttaa hiljaisia hetkiä kiusaamisrintamalla eikä juuri muuta.
En tarkoita, että meidän pitäisi hyväksyä kiusaaminen vaan sitä että meidän pitää hyväksyä ilmeiset tosiasiat, kiusaaminen on asia joka ei poistu ikinä, niin kauan, kun on sosiaalisia yhteisöjä, jotka ovat ihmisten muodostamia. Ei ikinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllähän se, niin voi olla,että kiusaaminen ei lopu tästä maailmasta ja esim. rattijuoppouskaan, mutta rangaistuksia kyllä voidaan antaa ja rajuja!
Olen samaa mieltä kanssasi, että ihmisten pahuus ei maailmasta koskaan lopu. Se, etten suostunut kiusatuksi, vaan lähdin pois oli tietysti pahuutta pakoon pötkimistä. Se, etten vaiennut vaan kerroin asiasta ylemmille, kostetaan minulle tietysti antamalla huonoja lausuntoja, näin elämä menee.
Joskus voi käydä niin (olen kuullut), että kiusaaminen lopetetaan työpaikalla siten, että kiusaajat joutuvat tarkkailuun ja kun seuraava poislähtijä kertoo heistä, asiaan aletaan suhtautumaan vakavasti myös esimiesten taholta.
Ennaltaehkäisevä toiminta olisi kaikkien kannalta paras vaihtoehto.
Se onkin vaikeammin toteutettavissa.
koska asialle ei vielä ole edes tehty tarpeeksi. Nyt vasta se on alettu kunnolla ottaa tapetille.
Katsotaan nyt ensiksi loppuun asti tämä homma, ennen kuin aletaan peruskoulussa opettamaan kiusatuksi tulemisen sietämistä..
Saadaan vähennettyä, sekin jo riittää.
Yli 2 vuotta sitten, kun perustimme foorumin http://www.tyopaikkakiusatut.net/
erään toisen uhriksi joutuneen kanssa, koko asialle naurettiin, päivittäin tällä palstalla esim. haukuttiin kirjoituksiamme ja asiaa vähäteltiin.
Katsotaanpa tilannetta nyt, naureskelijat ja vähättelijät ovat vähentyneet radikaalisti ja asiallisia kommentteja satelee tilalle tälle palstalle.
Kts. palstan historia, numerot puhuvat puolestaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/arkisto/121/4500000000000022/
Olen kerännyt tietoa kiusaamisesta foorumiin ja tämä reilut 2 vuotta on ollut vasta ensimmäinen askel, asenteet tulevat muuttumaan ja sen myötä kiusaaminen tulee vähenemään ja rangaistukset lisääntymään.
Asennemuutos voi viedä vielä useita vuosia, mutta täällä kirjoitan, foorumeissa, sekä lehdissä, yleensäkin mediassa tästä aiheesta, niin pitkään, että muutosta vielä uskokaa tai älkää tapahtuu.
Ei tässä jäniksen selässä olla, vaikka monet arvostelijani ovat näin tämän asian suhteen olettaneet, ihmetelleet missä se muutos viipyy?
Heille sanon, muistakaa kärsivällisyyden palkka on kärsivällisyys.
Tälle kansalle tulee pian tuomio, ellei tee parannusta. Kaikki menee päin mäntyä.
On jo mennyt siitä lähtien kun Harri Holkeri julisti kulutusjuhlien alkaneeksi v 1988.
Jokainen ajatelee vain itseään ja puoluettaan ja omia etujaan.