Käväsin tuolla kihlaus-kosinta-palstalla.Lukemani perusteella olen tosi yllättynyt kuinka moni nainen siellä odotti turhautuneenä kihlausta ,kosintaa.Seurustelua ja jo arkistakin tavallista yhteiselämää oli monenkin kohdalla jo 5-8 vuotta!!Mikä siinä on miehet??Nyt sitä logiikkaa kaipaisin.Te miehet joilla tämä tilanne ja tää nyt kolahtaa niin kertokaa.Siellä on aivan oikeasti naiset turhautuneita ja luovuttaneetkin...heidän miehensä ei sitä välttämättä edes tiedä!!!Naiselle on kuitenkin tärkeää se että mies heidät ottaa viralliseksi vaimokseen kihlauksineen ja vihkimisineen.Eivät he odota suuria kirkkohäitä tai päivän-prinsessana oloa.Monet heistä kuitenkin luopuvat omasta periaatteestaan vihkimisen tärkeydestä,koska rakastavat miestään.Odottavat he kuitenkin...
suomalainen mies
ei uskalla sitoutua?
17921960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 179
Vanhimmat
Ei taida osata/haluta antaa myöten omille tunteilleen. Ajatus sitoutumisesta yhteen naiseen saattaa hirvittää eikä uskalleta tehdä tuota ratkaisuja.
Toisaalta osa tekeekin sen ihan tarkoituksella.
Mut uskoisin et todellisesti ja oikein rakastunut mieskin osaa tehdä oikeita ratkaisuja.
Mut eikö mies nyt muka ole rakastunut ym. kun kuitenkin jopa 8 vuotta siinä rinnalla pysynyt!!?? Se sitoutuminenhan on jo olemassa kun toisilla siinä lapsiakin...
Kyllä jo tyhmemmänkin tajuavan onko rakastunut vai ei jos kerran 8 vuotta samaa taivalta on saapasteltu ja lapsiakin on.
Toisaalta asia ei ainakaan etene jos muuta keinoa ei ole ku jollain keskustelusivuilla porata tuota ku mies ei kosi ? Ihmeen sitkee mimmi ku noin kauan kosintaa on odottanut eikä itse tee asian eteen muuta ku vaan ihmettelee. Kenties olis aikaisemmin pitänyt pitää tukevampi keskustelu mitä kumpikin haluaa elämästä ja parisuhteestakin.
Kun lukee tollasia kirjotuksia, ei pakosta s24:stä vaan lehdistä jne, tai jos tuntee tollasia tapauksia et ei jostain syystä "voida" mennä naimisiin...niin sit jos ne menee niin hommasta ei tule mitään.
Et ei savua ilman tulta, joku mättää suhteessa eikä kumppani oo sellanen et sen kans olis varmis meneen ihan tappiin asti. Näin on närhen munat! Nimim. Kerran yhden sällin lempannut.
mut heitäkin nyt vaan on.Mistä lie johtuu.Sitähän täs juuri kyselen ,miehen logiikkaa.Kun se asia on niinkin ettei nämä naiset halua painostaakaan,jotenkin ajattelevat että se pitäisi tulla sieltä miehen puolelta...se kosinta.
Kait sitä aloite miehenpuolelta olis tultava mut luulis jo et nainenkin kyllästyy odottamaan jossain vaiheessa ?
Itselleni tuli mieleen et ovatko tuollaiset suhteet perustettu ihan oikeilla ajatuksilla vai onko siihen lähdetty ku muutakaan ei ole tarjolla ollut ? Vuosien saatossa elämä on vaan urautunut paikalleen ja ikään kuin asutaan vaan saman katon alla ja leikitään siinä sivussa "onnellisessa" parisuhteessa ?
Sinäänsä en kyllä ymmärrä koska uskoisin et jos kerran toista rakastaa ja hänestä välittää ei olla niin pitkälle menty et tuo viimenen sinetti on unohtunut kokonaan ?
He ovatkin kyllästyneet odottamaan.Toiset ovatkin laittaneet miehensä valinnan eteen,ei tunnu hyvältä sekään!! Toise tyytyvät olemassa olevaa.Ei hyvä tuokaan.Mutta ollennaista siinä onkin ,miten nuo heidän miehensä eivät tajua tilannetta.!! Ja kuitenkin yhdessä eletään ,vaan sitä sinettiä ei haluta.Jos sormus tuntuu kahleelta tai sen kokee olevan omistusoikeus-merkki.on suhteessa jotain pielessäkö...Sormus on mielestäni symboli rakkaudesta ja sitoutumisesta siihen ihmiseen joka nimeä se sormus kantaa.Eikä sitä ostella kellevaan,millä vaan päähänpistolla.Mut kantsii käydä vilkasemas kyseisellä sivulla ,pääsee näkemykseen.
Paikallaan olis kysyä et eikö kyseiset naiset tajua tilannetta ?
Onhan tuo sormus se viimeinen sinetti millä julkistetaan tuo pyyteetön rakkaus toista ihmistä kohtaan ehkä vaan sen merkitys on vähän hiipunut vuosien saatossa.
No mulle parisuhteen sinetti on sormus ja se kuuluu paikalleen pistää kohtuullisen nopeasti yhteenmuuton jälkeen joten aikas jäävi olen spekuloimaan tässä asiassa.
Tuollaisissa tilanteissa missä noita kihloja ei ole jaettu eikä yhdessä ole sovittu et naimisiin ei mennä ni onkohan se vaan niin et mies on tuo hallitseva puoli, vetää juhtaa ja toinen tulee kelkkana perässä tukahduttaen itsensä sekä hakien jotain selvyyttä tälläiseltä keskustelupalstoilta ?
kysymyksesi pitää paikkaansa,niin voi voi ja eroonhan se sittemmin ajaa...eihän niin tarvitsisi käydä!!
Tuolla alempana on muutama kommentti mieheltä...heidän periaatteestaan ym,meneppä siihen neuvottelemaan ja haluamaan vihille hehhe :)
Asiaa veivataan ja käännellään oikein useammalta kantilta :)
En tiedä sit voidaanko asiaa perustella millään taloudellisilla asioilla tai ylipäätänsäkkään millään et miksi ei kihloja sormeen laitettaisi ?
Veikkaisin et asia puolustelijat yrittävät vaan hakea jonkinlaisia verukkeita siihen miksi sen vois jättää tekemättä.
Eiköhän se ole niin et kyllä hätä keinot keksii jos kerran kyseessä on kaksi ihmistä jotka toisiaan rakastavat ja todella välittävät toisistaan. Ei tilanne vaadi kuin vähän ratkaisuja ja prioriteettien asettelua uuteen järjestykseen nin eiköhän se ole siinä ?
että mitä tuollaisessa tilanteessa tekisin...jos periaatteet miehellä niin vahvat että ei koskaan naimisiin ,se minun pitäisi heti tietää.Jos yhdessä kuitenkin asiasta ollaan sitä mieltä että se olisi sinetti tälle yhteiselolle ja kuitenkin miehel ei tapahdu,niin kyllä minä tulisin vedätetyksi.Hän olisi minulle mielelläni rakas aviomies(saisi olla imarreltu,eh) mutta minä hänelle rakas tyttöystävä!!Rakas kumminkin,muttei ihan niin lupautuneestiko.äh tuo mutta sana tahtoo aina teilata edellisen lauseen.no pahalta se tuntuisi...No mie jo yli nelikymppinen.En mie ennää viitti seukkailla seukkailemisen ilosta.Kyl mie syvempää olemusta haen parisuhteesta ja jos hynttyyt yhteen niin kait sitä jo täs ijäs tietää tekemisensä ja olemisensa.Pari vuotta kertoo jo ihmisestä ja yhteiselämästä,jotta tuleeko mitään.Ja jos siltä tuntuu että vihille nii pirskatti,sit mennään eikä meinata.Sonnit meinaa,on sanonta ;))
Eroa siinä sit oikein edes on onko naimisissa vaiko ei ?
Kun kerran saman katon alla asutaan niin miksi sille ei tuota viimeistä siunausta annettaisi mikä ainakin aikaisemmin on ollut suhteen viimeinen sinetti.
Mulla ei kyllä mee jakeluuun noi kaikkien kommentit, joidenkin mielestä kun mies itsensä sormuksella kahlitsee tulee hänetä takan päälle laitettava metsästyspalkinto ? No ei tuollaisella ajattelulla ole mikään ihme et naimisiin menoa karsastaa kun ajatukset naisen suhteen on jo noin pahasti kärjistynyt.
Miksi naimisiin meno olisi sit joku viimeinen niitti, viimeisen vapauden kahle tai joku millä toinen sidotaan lopullisesti joksikin palkinnoksi ? Eikö naimisiin meno ole pelkkä rakkauden osoitus sekä sormukset merkkinä siitä et on yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa ja miksi sen näyttämistä muille kammoksutaan ?
No tää nyt on kahden eriävän mielipiteen kaksintaistelua, molemmat ovat yhtälailla oikeassa kuin väärässäkin.
Minä ainakin vien oman rakkaimpani alttarille jos ei muuten ni sit ainakin väkisin ;)
ovat enemmän tai vähemmän selittelyä...mutta kaikista ikävintä on nähdä joidenkin mielipiteissä jonkinlainen negatiivinen asenne naissukupuolta kohtaan,auts...ja tuskin siun tarttee Häntä väkisin alttarille viedä!! :)
Ja kuvittele että tuo "kaksintaistelu" pitäisi käydä siellä saman katon alla 8vuoden yhteiselon jälkeen!! Helvetti,pettyvät siis molemmat,voih....
Täällä nyt noi kommentit ovat mitä ovat ja kaikkia ei kannata ottaa tosissaan, vaikkakin ehkä tuo todellinen ihmisluonne tulee näkyviin kun keskustellaan tuntemattomille.
Reaalissa tilanne voi vähän muuttu mut voiko tuolle todelliselle luonteelle sit mitään, jossain vaiheessa se tulee kuitenkin esiin.
Välillä ei voi kuin ihmetellä et miksi näinkin yksinkertaisesta mitättömästä mut kuitenkin suuresta asiasta pitää tehdä näin suuri ongelma ?
Onko se nyt sit niin kamala paikka mennä naimisiin vai kokevatko todellakin useat miehet sen et nyt tuo viimeinenkin vapaus loppui. Mihinkä se siitä muuttuu tuo vapaus jos kerran toisen kans jo ollaan seurusteltu pitempään.
Todellakin jos tälläinen mitätön asia nostaa tälläisen äläkän niin mitä tuollaisten suhteiden sisällä sit tapahtuu ? Tuollaisen kahdeksan vuoden jälkeen ei lopputuloksena välttämättä ole ku rikkonaisia ihmisiä, eikö sitä ny yksinkertaisesti voisi tunnustaa rakkautta toista kohtaan ja alkaa elään sen mukaan. Mielestäni erittäin mielyttävä vaihto-ehto ?
Vastaavanlailla ihmetellen luin tuota kiehnäämis keskustelua kuinka moni sitä pitää et se on pelkkää mulle esittämistä ? Eikös rakkauden ja hellyydenosoitukset esitetä tuolle toiselle eikä suinkaan yleisölle.
No onneksi meitä on niin monenelaisia ja tää kait se tämän elämänsuola onkin :)
Ps.Ei taida tarvita väkisin viedä, kyllä tuo toinen tulee ihan vapaaehtoisesti ja hymyssä suin kuhan sellaisen vaan löytää :))
ihmettelen myös tätä kuvitelmaa että naiset vaan!! haluaa olla prinsessoja yhden päivän.Onkohan jotkut nyt tuijottaneet liikaa amerikan hömppä ohjelmia!!?? No julkkikset on erikseen ja SUOMALAINEN NAINEN on hyvinkin jalat maassa-tyyppiä!Toki meistäkin löytyy monenlaista sukankuluttajaa mut noin yleensäottaen.Ja sekin on outo kuvitelma joillakin miehillä että nainen tulee ja vie sit tuhkatkin pesästä lähteissään.Siis jotain ryöstäjiäkö me ollaanki,vankilaa koko porukka sit ,ehe eh .Summatakseni lopuksi ,EN AINAKAAN NÄIDEN KESKUSTELUJEN POHJALTA LÖYTÄNYT YHTÄÄN JÄRKEVÄÄ SELITYSTÄ,selityksiä kyllä,OLLA VIEMÄTTÄ NAISTA ,LASTENSA ÄITIÄ VIHILLE,jo vakiintuneessa parisuhteessa :))
Suomalisella naisella on jalat tukevasti maassa, ainakin mitä omaan ikäryhmään tulee, nuoremmilla tilanne voi olla kyllä vähän hakusessa.
Totta tietysti on sekin et naisista löytyy noita kahletsijoita mut niin löytyy miehistäkin. No meikäläinen ku asioita muutenkin funtsii liikaa niin mitkä ovat tän päivän parisuhteiden todellisuuspohjat, no ehkä kuitenkin täällä saa maistaa juuri sitä kaikista hankalinta puolta. Veikkaisin et nuo jotka oikeassa ja todellisessa suhteessa elää eivät vietä aikaansa täällä netissä notkuen, siitä syystä täällä kait itsekkin ollaan ;).
No sitten jos meikäläisen suhteen saavuttaa ni tää äijä häviää täältä ku pieru saharaan :)
Heti se nainen sit estää sua tänne kirjottamasta,ku häivyt pierusaharaan!!!!!! ;) Kato nyt miehellähän on oma tahto!!! Jep ;))Ei siis ollenkaan naisen vika tuokaan,todistettu on!! ;))) Ja kyllä kaltaisellesi pohtijalle ja reilulle tyypille varmaa löytyy se omakulta,en epäile !!
Heti työ otukset alatte rajoittaan miehen päivttäisiä toimintoja, vaikkei ole vielä edes tavannutkaan tuota naista :)
Aikasmoisia kahlehtijoita kyllä uotte ;)
Ei vaineskaan. Kyllä sitä mieskin suhteessa keksii huomattavasti järkevämpää tekemistä ku täällä notkuminen joten sitä aikaa odotellessa on hyvä täälläkin aikaa vietää.
Juu, kyl mie tiedän et se löytyy, malttia malttia :)
henkilökohtaisessa asiassa mikä tahansa syy riittää olla tekemättä sitä, jos ei saatana halua. etkö sitä tajua...ompahan otsaa uikuttaa, jos vastaus ei mielytä.
ja maltti on valttia,kuhan ei oottele ööveriksi asti,jos näin hieman sivutaan tätä aihetta."Jos odotat aikaa,parempaa aikaa,ootat seuraavaan elämään" lauloi Sirkesalo =)
Ei halua niin ei halua.piste.Pakko on vain kuolla ja kaikkea ei saa vaikka haluaisikin.Ei voi myöskään syödä sekä säästää kakkua.Mutta voisihan tuon haluttomuutensa sit aikoinaan ilmaista ettei toinen tunne itseään petetyksi.Suosittelen sulle vierailua siellä palstalla jossa nämä naiset asiasta harmittelevat,omakohtaisine kokemuksineen.piste.
koska se ei ole minun asiani valistaa possea.
suosittelen lukemaan viestisi ja tsekkailemaan mitä kirjoitit mulle. eiks olisi kannatta tää viesti heittää ketjun alkuun.
nyt on tähän osallistua kun et siel palstalla käy.Kuten sanoin noi asiat pitäis parisuhteessa olla KUMMALLEKIN osapuolille selviä.Esimerkkinä että eräs pariskunta oli muuttamassa yhteen ja rakentamaan yhteistä elämää.Ennen sitä mies ilmoitti vakaasti ettei tule KOSKAAN hankkimaan,haluamaan lapsia! tietosia siis tilanteessa mistä lähdetään.OK!Nyt vain on käynyt niin joillekki ,yllättävän monelle että on päätetty mennä yhteen asumaan ehkä kihloihinkin ja sitten MYÖHEMMIN mennään vihille!Vaan kas kummaa aikaa kuluu,eikä mies enää pidäkkään tärkeänä koko asiaa...mutta ne naiset pitävät.He ovat tuhautuneita osa aianakin,toiset pettyneitä,jotkut jopa kokevat tulleensa jotenkin petetyiksi...Sinä tietysti fiksuna miehenä ilmoitat kantasi kumppanillesi kun tästä aiheesta puhe tulee.
Löytyy kyllä, ilman sitä olis aikas tylsää.
Vai että oikein sirkesalon sanoilla, juu ei toimi ;)
Maltti on valttia kuhan vaan ei unohda jossain kohtaa mitä oikein pitikään tehä, alkaa tykkään liikaa tästä rauhallisuudesta :)
ja säpinää välillä.Kun olet sellainen pohtija niin toivottavasti osuu kohdallesi sitten sellainen pohtija nainen myös,mikäpä saa rattoisammin arjessa ajan kulumaan kuin hyvä juttuseura ja ihan yhteisen ruokapöydän takaa :) no ajan saa kyl kulumaan rattosamminkin... ;) ja miksi ajan pitää saada kulumaan...no niin rönsyilee...
Rauhassa on hyvä olla mut säpinääkin pitää löytyä. Eittei vallan jämähdä paikalleen.
Totta muuten hyvää juttu seuraa mää kaipaankin, ei viittis olla ite äänessä koko ajan :) hiljaisuuden vois säästää sit sinne missä tuon ajan ei niin hirveen rivakkaasti tarviskaan kulua ;)
Pitäs perkule keksiä semmonen kello mistä sais ajan aina pysähtyyn on paljon tilanteita missä sillekkin olis käyttöä :)
yrittää jopa TAPPAA aikaa.Kamalan agressiivisia.
Se tuo porisemisen tarve on sillee syklistä.Toisinaa mieleen pulpahtaa jos mitä aiheita ,niinku tääki,mis nyt ollaan.Yleensä ne liittyvät tavalla tai toisella epäoikeudenmukaisuuteen tai sinnepäin = epistä(pitkä sana)
Sitten on kiva vaan kuunnella toisen ajatuksia,kantaaottavasti tietty.Siinä sulle vinkki kun sitä naistasi sitten katselet tositarkoituksella,kuuntele mitä hän puhuu!!
Joo pitäs osata joskus olla hiljaakin,vaijeta.sitten on ne tilanteet jossa puhuminen voi pilata kaiken ;)varsinkin säistä puhuminen....
asiaan,heh ...aika voimakkaasti tämä aloitamani aihe sai mielipiteitä aikaiseksi ja ajatuksia puolesta ja vastaan.Tuota vastakkaisasettelua ei oikeastaan hakenut,vaan jotta ymmärtäisin.Turha kait mun ymmärtää on kun tilanteessa olevatkaan eivät ymmärrä.Se vain että toiveet eivät aina kohtaa joka sinänsä on ikävää.Senkin olen näillä palstoilla liikkuessani huomannut että juttu kuin juttu herättää myös minussa itsessäni pohdiskelua.Itsetutkiskelu ei ole pahitteeksi. :)
On kivaa ja antoisaa puuhaa, vaikka ihan näin tietämyskoneiden välityksellä. On mielekästä puntaroida jotain ajatuksia toisen kanssa ja siitähän voipi ammentaa jotain oppia itsellekkin, jos tähän harvaan päähän nyt jotain sattuu tarttumaan, yritystä ainakin.
Kumma juttu todellakin kun joskus mieli on niin virkeänä et tekstiä tulee ihan solkenaan mut joskus kuuppa on yhtä tyhjä ku jeesuksen hauta pääsiäisaamuna :), taitaa olla vireystilasta kiinni.
Tää aihe kyllä kirvoitti kohtuullisen hyvää keskustelua mut aina kaikki on niin jääräpäitä et oma mielipide on se ainut eikä muiden pahemmin edes noteerata. Tietysti sellaisesta keskustelusta sitä voi saada itsellekkin jotain ku asioita vähän kärjistetään. Kaksi mielipidettä ku keskenään vääntää kättä ni selvyyttä asiaan ei ainakaan tule vaan vänkäämistä vois jatkaa vaikka kuinka ja pitkään. Tasapelikin on ihan mahdoton ajatus.
En minkään nyt oman mielipiteen takana ihan täysin seiso vaan uusia ajatuksia otetaan vastaan, eri juttu sit uskotaanko niitä ;).
Ei minunkaan välttämättä naimisiin tarvitse mennä jos joku vaan esittää hyvät perusteet sille miksi sen vois jättää tekemättä. No mulle parisuhteen kruunu on nuo häät ja onhan se niin kosketava tilaisuus et en sitä kyllä kokemattakaan halua olla, no kokenut olen mut en omia :)
Itsetutkiskelu on hyvä juttu, kuhan vaan osaa itselleen ammentaa juuri ne oikeat asiat, helposti voi myös polulta astua harhaankin.
Samaa ajattelen myös että vihkiminen voisi olla kuitenkin se sinetti,sitoutuminen.Molempien toiveesta kuitenkin.Ei mitään prameaa ja kallista,ei velaksi vihille!!! Maistraatti tai kirkko,molemmat käy,miten yhdessä sovitaan.Ja yhdessähän myö sinne niitä kanssa ihmisiä kutsutaan,kenen kanssa tuo asia tahtoo jakaa.Kyllä minä ymmärrän pariskuntia jotka ovat ilmankin vihkikaavoja ja ovat onnellisia.Aihehan kirposikin siitä että miten on päässyt käymään niin siinä parisuhteessa että toinen harmissaan oottelee kosintaa!Pitänneeköhän tänäpäivänä ,jos mies minulle kihloja ostaisi(tai yhdes)niin tehdä vastakysymys,että tarkoitatko siis kihloihin vai vaimoksesi :)
Vielä haaveissa jos sitä oikein papin eteen pääsis :)
Todellakin jokainen pari päättäkööt itse mikä on heille oikea vaihto-ehto. Yhteis ymärryksestä kaikki on kiinni ja sovittelemalla se oikea löytyy.
Juu saattas olla paikallaan saada lisäselvitystä et lyödäänkö vaan kihlat ranteisiin vaiko oikein avioon asti :)
Ihan kiinnostaisi tietää että mitä siitä hyötyy kun menee naimisiin? Muuttuuko elämä vieläkin ihanammaksi kun on oikein papin aamen parisuhteelle? Itse olen asunut jo kolme vuotta avoliitossa onnellisena enkä todellakaan usko että kihlautuminen tai namisiinmeno muuttaisi elämää paremmaksi tai huonommaksi.
Se riski tietysti on että jos se muuttuisi huonommaksi niin silloin eroaminen on hankalampaa...muttei mahdotonta - esimerkkejä riittää.
Miksi mennä naimisiin jos molemmat rakastavat toisiaan ,ovat yhdessä ja maailman onnellisimpia muutenkin?
Mikä hemmetin viimeinen sinetti? Viimeinen sinetti on vasta kun molempien nimet on samassa hautakivessä!
MOLEMMAT ovat tulleet siihen tulokseen etteivät mene vihille,mutta siitähän ei aloituksessani ollutkaan kyse!!
Rakkauttaa voi esittää muutenkin, ei se pettämistä estä että ollaan jossain sormusliitossa.
Minäkin "raukka " odotan romanttista kosintaa sekä arvostusta, mutta en ole varakas, pystyn yhteiseloon ja unohdan täysin itseni, elän täysin Hänen ehdoillaan - miksi? Tiedä? Hän kai tahtoo olla se ikuinen poikamies ja pyydustää kaikenaikaa uutta, entistä parempaa saalista. Raha kaiken ratkaisee?
Jaa ei uskalla sitoutua. Mites ne yhdessä vietetyt vuodet. Entäs yhteinen asuntolaina, tai yhteiset lapset.
Ikäänkuin avioliitosta ei voisi päästä eroon. Taitaa olla avioeroa helpompaa kuin avoero.
Yli 5 v. jatkuneista avoliitoista erotaan vähemmän kuin samanpituisista avioliitoista.
***Mut uskoisin et todellisesti ja oikein rakastunut mieskin osaa tehdä oikeita ratkaisuja.***
Eli kukin tekee omat ratkaisunsa vai että ei se oikeasti ole rakastunut jollei tee niin kuin sinä tahtoisit:)
Ihan tosi miksi mennä naimisiin.
Syyksi ei kelpaa avioliiton edut viranomaisten ja lain edessä, koska avioliiton edullisuus johtuu ainoastaan siitä, että viranomaiset haluavat patistaa ihmisiä siten avioitumaan.
Peruskysymys ns.perinteisten arvojen hinkujille:
Kumpi on tärkeämpää-perheenjäsenten etu vai perheen etu.
"Ihan kiinnostaisi tietää että mitä siitä hyötyy kun menee naimisiin? Muuttuuko elämä vieläkin ihanammaksi kun on oikein papin aamen parisuhteelle?"
Ei tarvita mitään pappia, voi sitä maistraatissakin naimisiin mennä. Eikä siihen parisuhteeseen tarvita enempää ihanuutta, kunhan rakastetaan toisiaan.
Elämäni ensimmäinen avioliitto solmittiin kun olin synnytystä vaille valmiina. Kirkossa sitä masukka pömpöllänsä meidät vihittiin ja tunnelma oli leppoisa. No muutaman vuoden kuluttua alkoholisoituneen isukin kanssa tuli avioero.
Myöhemmin asuin avoliitossa 11-vuotta vanhemman lehtimiehen kanssa 7 vuotta mutta kosinnasta kieltäydyin kaksi kertaa, olin jotenkin epävarma asiasta. Hän löysi sitten lukuisilla Neuvostoliiton liikematka-aikoina nuoren venakon, jonka kanssa avioitui kuukauden kuluttua pesäerostamme.
Sitten seurustelin 8 vuotta 18-vuotta vanhemman muusikon kanssa, hän ei kosinut, vaikka sitä tapahtumaa romanttisena pöhkönä odotinkin.
Nyt olen seurustellut vuoden ja kolme kuukautta ikäiseni miehen kanssa. Moniin hänen kosintavihjailuisiinsa olen jo vastavihjannut, että varmasti suostun kosintaan, kunhan hän kosintahetkellä on selvinpäin ;)
Olen jo huomannut, että vähitellen lukuisat läheiseni ovat hyväksyneet nykyisen kumppanini. Toisaalta kihlaus ja sen jälkeen kosinta tulevat ihan totaalisena yllätyksenä, tai sitten ei, mutta ilmassa roikkuu!
Sitoutuminen toiseen on elämänvakava asia, siihen ei tule suhtautua kevyesti millään tavalla. Sitoutuminen luo jatkuvuutta ja uskottavuutta myös sukulaisten kannalta. Outoa olisi jos sitä vain puolivakavissaan mennään kihloihin, naimisiin ja sitten taasen vaihdetaan kumppania.
Kunnioitus, arvostus, ikävä, kaipuu, hellyys, huolehtimínen, lelliminen, yllätykset, kehumiset...kertokaa lisää :)
miksi ei mennä !!!?? :))) Miten voit sanoa että 5v kestäneistä avioliitoista erotaan enemmän kuin saman pituisista avoliitoista.Avioeroja tilastoidaan kyllä,mutta avoliittojen erotilastoja en kyl missääm ole nähnyt,kun se ei ole virallisesti missään rekisterissä,no korkeintaan osoittetiedoissa.
Niin entäs ne syyt ettei mennä naimisiin,mut perustetaan perhe,otetaan lainat,rakennetaan yhteinen koti yms.miksei vihille esim maistraatissa jos ei isoja pippaloita halua??
Eikä ollut puhetta että pitäisi tehdä niinkuin toinen tahtoo.Ja kuitenkin aloituksessani juuri niin näkyy käyvän,eli tehdään niin kuin toinen tahtoo ei mennäkkään kaikesta lupauksesta huolimatta vihille!!! :))
parisuhde mitään sormuksia tarvitse.
se on tärkeää kuitenkin naisellesi ,miksei myös voi sitä sormusta hälle antaa ja sinä itse kantaa.Eihän se haittaisikaan vai??Kunnon suhteestahan silti ja kuitenkin on koko ajan kysymys!!
Jos ajatellaan että juuri tuo tekisi hänet ,naisesi hyvin,hyvin onnelliseksi???!!
minut sitten täydellisesti nolatuksi. en ole noihin juttuihin ikinä lähtenyt mukaan.
ny mikään säälin asia ole...menis naimisiin ku toinen niin sitä haluaa, haloo.
Naimisissa naiset muuttuvat vittumaisiksi. Siihen asti niistä ei uskoisi olevan vittumaisiksi. Paitsi heikkoina hetkinä voi maski tipahtaa pois naamalta ja sieltä paljastua totuus. Tosin ihastunut kundi ei välttämättä tajua sitä mitä siellä maskin takana oleva näkymä on. Se onkin sen verran pelottava asia että se on helpompi ymmärtää vaikkapa hetkellisenä pahantuulisuutena esim menkoista johtuvaa pientä tilapäistä kireyttä, ei missään tapauksessa mitään sellaista pysyvää/toistuvaa nalkutusta ja aste asteelta ajan kanssa röyhkeämmäksi yltyvää toisen omien tekemisten ja rajojen kunnioittamattomuuteen viittaavaa luonteessa olevaa yksittäistekijää jonka kuuluukin pysyä salaisuutena aina naimisiin menoon asti. Mutta onhan se lahja sekin kun ilmenee myöhemminkin että paska meininkikin parisuhteessa on omakohtaisesti itse kullekin mahdollista myös "mukavaksi osoittautuneen" naisen kera.
Omakohtaista kokemusta tosin puuttuu mutta kavereiden elämäkin tarjoaa oppitunteja mullekin. Poikkeuksena täytyy sanoa enoni ja hänen vaimonsa suhde. He riitelevät, erokin on ollut hiuskarvan päässä mutta kaiken kaikkiaan tiettyä harmonisuus on säilynyt ja toisen "kunnioittaminen".
Se että kunnioittaako toista ilmenee tavassa kuinka riitelee kumppaninsa kanssa. Itsellleni se ainakin on siinä tilanteessa kaikkein selvimmin nähtävillä mitkä naisen salatut tarkoitusperät ja toiveet suhteeni ovat.
Naiset haluavat naimisiin ja lapsen kanssani. Se "oksettaa" mua. Se kuinka nopeasti nämä naiset ovat valmiita tulemaan raskaaksi. Ja myönnetään etten ole itse tuntenut näitä tapaamiani naisia kohtaan mitään erityisempää tunnetta kuin huolta etteivät pääse liiaksi kanssakäymistemme aikana hyötymään musta taloudellisesti.
Olen aiheuttanut muutamalle naiselle turhautumista kirjoittamallasi tavalla. Mutten mitään superpitkiä jaksoja. Mutta parikin vuotta on voinut seurusteluprojektit kestää parhaimmillaan ja olen sortuillut satuilemaan että isäksi olisi kiva varmaankin tossa parin vuoden päästä tulla, mikäpä ettei.
Vähän sellainen kanalamainen hautomotunnelma ollut havaittivassa näissä omissa mies-nainen ihmissuhteissa siellä jossakin taustalla ja välillä ihan silmien edessäkin kaakattelemassa ja kyselemässä pidänkö lapsista sun muuta vihjaavaa.
olemaan noitten lapsia haluavien naisten kanssa. Näyttäis siltä, ettet sä osaa valita seuraas oikein, jos valitset lapsista ja perheestä puhuvia naisia, jos et itse ole haluamassa lapsia ja perhettä. Kattele sellainen joka ei halua ja olkaa onnellisia.
niin että .Miksi ostaa koko lehmä,kun maitopurkin saa muutenkin???!! Aika ikävä asenne naisystäväänsä kohtaan tai jopa elämänkumppaniaan kohtaan.On ko tuo arvostamista??Entä jos joku toinen mies ilmaisisi asian ääneen sanoen "sinulla se on helpot oltavat,maitoa saa ostamatta koko lehmää" ja tietysti naisesi kuullen.Tulisiko ko. miehelle lähöt...vai yhdessäkö siinä naurettas ....miesten huumorille.
Siis onko arvostamista kun ajattelen naisen olevan kuin lehmän jos olen hänen kanssaan naimisissa ja naisen olevan kuin maitopurkki jos seurustelen hänen kanssaan? Lehmä, maitopurkki= nainen= maitoa mies haluaa naisesta.
Arvostan naisesta saatavaa "maitoa".
Jos en halua mennä naimisiin naisen kanssa niin ei se ole ikävä asenne vaan oma valintani kun omat näkemykseni siitä millaisen naisen kanssa haluan loppuelämäni ajan eivät täyty kyseisen naisen kanssa.
Ihmiset seurustelevat paljon, eivät kaikki rakasta toisiaan, pitävät kyllä paljon ja sanovat rakastavansa. Toisaalta en mä tiedä mutta siltä se mun silmissä näyttää että monesti kaksi kiimaista hiirtä vaan osuu samaan paikkaan samaan aikaan ja jos toinen uroshiiri tai naaraspuolinen olisi osunut samaan aikaan samaan paikkaan toisen sijasta niin seurauksena olisi ollut "rakkaus".
Rakkaudet syntyvät ihmisten välille usein. Tai sitten ei, kukin tietää itse rakastaako oikeasti ja miksi on suhteessa. Läheisyyden tarve, ei halua olla yksin, seksi ilman tautiriskiä luotettavan p-kumppanin kanssa voisivat olla enemmän niitä syitä kuin rakkaus.
Miten rakkaus määritellään? Miksei keskeisiä käsitteitä ole tieteellisesti määritelty ( täytyy olla) ja jos on niin miksi niitä ei ole netissä jossakin luettavana selkeinä faktoina mitä mitäkin tarkoittaa. Rakkaus kun on niin monia eri asioita mahdollisesti tarkoittava asia.
Rakasta ketä rakastat ja onnea naimisiinmenon johdosta etukäteen, olen varma että pääset vielä naimisiin. Sitä saa kyllä mitä tilaa. Kannattaa vaan muistuttaa riittävän usein tarjoilijaa niin kyllä se lopulta tajuaa että todellakin olet tosissasi tilausta tekemässä.
Ei kyse ole minusta.Kävin tuolla kihlaus-kosintapalstalla ja siellä oli turhautuneita naisia ,8 vuottakin seukkaavina ootellen kosintaa.Tästä kirposi tämä aihe tänään täällä.Sie periaatteen mies,vaan periaatteet tuppaa unohtumaan kun oikein rakastuu,kun TUNTUUU!!! :)mut miten heidän laitansa siellä parisuhteessa turhautuneena odottamas...
rakkaus voidaan määritellä tieteellisesti, kun otetaan huomioon kulttuurierot yms. faktat.
Suomalaisen rakkauden määritelmäksi voisi sopia:
suomalaiset naiset odottavat rakkaudelta kumppanuutta ja miehet seksiä, lyhyesti rakkaus on aivokemiallinen riippuvuustila, jonka kesto ja syntyminen vaihtelee ajassa, paikassa, tilanteessa ja henkilöiden historiallisen psyykkisen todellisuuden määräämänä.
Vielä sen verran, että rakkaus on vain yhden ihmisen tunne, ei vastavuoroinen mystinen tunne. Rakastunut voi vain toivoa (tai olla toivomatta) rakkauden kohteeltaan vastarakkautta.
Jos rakkaus saa toteutumisympäristönsä vastavuoroisessa rakkaussuhteessa, niin silloin rakkaus on jotain suurempaa, mystistä luonnonvoimaa, mutta ihan yhtälailla se voi olla vain yksipuolista tunnetta, josta rakastunut ammentaa elämänsä aistillisuutta tuottavaa voimaa tai mitä voimaa nyt kukin tarvitsee (voi olla myös tuhoavaa voimaa, jota haikaillaan kokea)
...naisella kihahtaa hattuun, kun mies haluaa virallistaa suhteen. Sen jälkeen nainen ajattelee, että nyt kun mies on saatu liekaan, parisuhteeseen ei tarvitse enää panostaa. Niin kauan kun epävarmuutta on ilmassa, nainen yrittää ehkä edes pikkuisen enemmän.
usemmin mies, joka ei panosta suhteeseen...riippumatta siitä minkälaisessa suhteessa ollaan.
Mies on usein se daiju, joka jää kattomaan silmät suurina ku on ongelmia (joita nainen yrittää saada ratkaistuksi puhumalla, ottamalla asiaa puheeksi jne) ja seisoo tumput suorina. Nainen on sellanen, että se ottaa homman haltuunsa, jos hän kokee ettei miehestä ole siihen...ei sillä että hän se mielellään tekisi, päinvastoin hammasta purren.
toi on kummallista, et toisen pitäisi "yrittää" jotain. Parisuhde on osa naises tavallista elämää eikä mikään kuntorata jota vedetään jollain living on the edge -meiningillä. Taidat olla vaan itse sellainen huomiohakuinen, et olis kiva et joku rehkis sun eteen. Eri asia sit kuka haluaa niin elää arkeensa 30v eteenpäin. Pitää saada kummanki olla mitä on, näyttelemistä tai pätemistä ei jaksa kukaan kauaa.
...nainen on yleensä se, joka näkee ongelmia siellä missä niitä ei edes ole ja paisuttelee suhteettomasti aivan mitättömiäkin juttuja.
Sitäpaitsi harva ongelma yleensäkään on sellainen että se ratkeaa puhumalla. Puhuminen on täysin yliarvostettu tapa käsitellä ongelmia. Käyväthän monet ihmiset psykoterapiassakin usean vuoden ajan monta kertaa viikossa eivätkä muutu hullua hurskaammiksi, vaikka psykoterapeutit sentään ovat rakentavan keskustelun ammattilaisia.
toiselle ongelma, ei ole pakosta sulle mikään ongelma. Ihmiset on erilaisia ja kokee erilaiset asiat ongelmina. Pääasia lienee se, että toinen ei ole tyytyväinen ja luulis parin, joka välittää toisistaan, toivovan toisilleen parasta ja hyvää vointia.
Mutta jokainen on vastuussa ongelmistaan ja niiden käsittelemisestä ensisijaisesti itselleen.
Henkistä laatua olevat ongelmat ei ole ylensä konkreettisia asioita kuten 20 kilon perunasäkki, jonka voi jakaa kaverin kanssa niin että kummallekin tulee kannettavaa vain 10 kiloa. Suurin osa parisuhteessa esiin tulevista ongelmista on sellaisia, että kun ne jakaa kumppanin kanssa niin sitten molemmat saa 20 kilon säkin kannettavakseen. Taakka ei siis vähene, van tuplautuu. En oikein ymmärrä miten periaate "jos mä kärsin, niin mua helpottais jos säkin kärsisit yhtä paljon" edistäisi parisuhdetta.
nyt sekoilet :) Et sun mielestä ongelmiin ei saa kajota ja jokainen hoitakoot omat asiansa? No mut entä jos se ongelma-asia koskeeki yhteiseloa sun kanssa. Se et lakasee ongelmat maton alle, ei poista niitä vaan näivettää suhdetta tehokkaasti. Annat sellaisen kylmän kuvan itsestäs, että sua ei vois suhteen tila vähempää kiinnostaa. On vaan kerta kaikkiaan sellasia asioita, jotka tulee suhteessa eteen, kukaan ei välty ongelmilta..olennaista onkin se, miten ja millä mielellä pari ongelmistaan selviää...viekö ongelmien selvittäminen kohti parempaa suhdetta vai huonompaa suhdetta.
Tietenkin silloin kun ongelmat ovat yhteisiä, ne on myös syytä selvittää yhdessä. Hyvin usein kuitenkin yksityisistä ongelmista tehdään parisuhteissa väen väkisin yhteisiä. Esimerkiksi jos minulla on ongelmia pomoni tai työkaverini kanssa, niin miten ihmeessä se voisi olla kumppanini ongelma? Eihän hänellä ole osaa eikä arpaa koko juttuun. Mielestäni osoitan arvostusta kumppaniani kohtaan jos en vaivaa häntä yksityisillä murheillani, vaan yritän selvittää ne ihan itse.
jaksa 8 vuotta "näytellä" muuta kuin on!! Ja riitojakin sinne on jo varmaan mahtunut.Parisuhteeseen kyllä tarvitaan kaksi ja siihen panostajaa kaksi.Onko sitten niin että mies ei panosta riittävästi kun ei sitoudu naiseensa ja saata vihille.Kumpikohan siinä sitten panostaakaan.... miettii hän nam :)
on musta vähän samantapainen kuin kaverisuhde, eli et pariskunta on toinen toistensa yksiä parhaita ystäviä. Musta noista esim. työongelmista on hyvä puhua kotona, on hyvä pitää kumppani ajan tasalla siitä, mitä itse kunkin elämässä tapahtuu ja että puoliso tukee toista puolisoa.
kosi itte.
minusta,.Onko kysymyksessä sitten saamattomista suomalaisista miehistä ,jotka eivät kykene kosimaan naistaan vaan sekin homma pitää hoitaa naisen puolelta!! heh heh :)
ainakin mun kohdalta.
Mitäs väliä sillä on kuka kosii?
Haluakko sitten, että miehille kuuluu miesten työt ja naisille naisten työt?
Miehet
-metsästys
-kalastus
-sodat
Naisille
-kaikki loput
Melko reilua?
on se, että naiset valkkaa ne asiat jotka miesten kuuluu tehdä ja mitkä ei.
Kyllähän nainen kosia voi,siis suomalainen nainen(on munaa) :) Mut jos onkin kosinut mut miehestä tuntuu että sellainen on ihanturhaa...mutta sille naiselle se on tärkeää.Toinen miesten tapa on viivytys tekniika...joo sitten joskus.No siinä sitä on menny sen 8 vuotta.Miksi mies ei siis uskalla sitoutua virallisesti...mut eletään yhdes ja tehään vaik muksutkin.Ei tää ymmärrä...
Eipä juuri.
avo kosinut.
sitten?......taijat olla siekin niit vellihousui;)?
"edelleen kutsua odotellen"
kuin kusipäitä mukuloita.
Kyllä se sääty kohta vaihtuu.
mitä??
miettiä sitäkin, että miksi tätä kihlaus/naimisiinmenoasiaa ei voi käsitellä perusteellisesti, ennen kuin on talot, autot, mökit, lapset ja ties mitä muuta.
Helposti käy mielessä, että suuntaus tulevaisuuteen keskittyy asioihin vähän väärässä järjestyksessä. Onhan se totta, että ei se sormustelu todellakaan sitä arkielämää muuta mihinkään, kun tuo kaikki edellä mainittu on ympärillä. Tietysti se muuttaa juridista puolta ja vaikka puolison kuolematilanteessa yhteiselle omaisuudelle on selvä osoite olemassa, eikä toisen suku ole repimässä lesken asuntoa ja kaluja kappaleiksi.
kerralla suostuin, oon aina piruillu, että en halunnu vaikuttaa liian helpolta :D
Teit naisesi hyvin,hyvin ONNELLISEKSI!!!!! :))))jA SIITÄ ONNENTUNTEESTA SINÄKIN SAAT NAUTTIA!!!Varmasti pitää sinut hyvänä kaikinpuolin!!
ole yksin miesten oikeus, mutta varmasti pikkusen yleisempi, kuin naisilla.
Tuo kihlaus/avioliitto on varmasti yksi parisuhteen vaikeimmista kompromissiaiheista, jos näkemykset eroaa äärilaitoihin toisistaan. Nainen haluaa ehdottomasti naimisiin ja mies tuumaa, ettei sormukset suhdetta muuta mihinkään.
Miten tuossa tehdä kompromissi, joka miellyttäisi kumpaakin?
*Ilman sormuksia*
*Kihloissa*
*Naimisissa*
Tuosta ois helppo vetää kompromissi keskelle, mutta tää juttu ei ole ollenkaan matikkaa, joten aika metkaa teitty miettiä, mikä se ratkaisu olisi. Kihlaushan on viesti ulkomaailmaan, että naimisiin oltaisiin joskus menossa.
Sekin on hyvä muistaa, ettei se ole kummankaan syy yksistään, ettei olla naimisissa.
näyttäisikin juuri olevan niin että hommelit on hoidettu päinvastaises järjestyksessä.Mut siellä on niitäkin viivyttelijoitä ja syiden keksijöitäkin.Kaikkinensa miehiä on moneen lähtöön kuin naisiakin.Seuraava kysymys voisikin olla miten sinä aviomies ymmärrät näitä naimattomia ikuisesti seukkaavia?? Tarkoituksella hiemanraflaava,jotta saisin ne todelliset sitoutumattomat yhdessä olijat pukahtamaan ja kertomaan syynsä valintaansa. :)
niitäkin,jotka joutuvat vaivautuneena muille ja suvullekkin selittelemään(kyselijöitähän riittää) että miksi eivät mene jo naimisiin.Siel on takana esim .se ettei mies halua!Rankka paikka naiselle,joka haluaa.Nainen ajattelee ettei ole kyllin hyvä vihille vietäväksi???? Ja mies ei vaan tajua...
Erilaisia elämäntilanteitakin on ja naimisiinmeno voi vaikuttaa henkilön saamiin rahallisiin tukiin yhteiskunnalta. Köyhälle ne lienevät avainasemassa. Henkilö, joka saa asumistukea menettää naimisissa ollessaan asumistukensa tai se pienenee olemattoman pieneksi.
Silti tulot eivät muutu miksikään. Esimerkki kuinka yhteiskunta kyykyttää köyhää. Puolison varallisuusasteella ei liene vaikutusta tukien poistamisiin.
Varakkaallekaan naimisiinmeno ei ole läpihuutojuttu. Ellei sitten tee avioehtoa. Se voi olla hienovarainen asia sekin ja vaikuttaa suhteen onnellisuusasteeseen. Ainakin itse olen sitä mieltä että nainen ei välittäisi mistään avioehdoista varakkaan miehen kanssa. Sellainen tuntuma on tullut avioehtoasiaan.
Varakkaalle naiselle se taas varmaan sopii ja eihän se ole muuta kuin järkevää se avioehto olla olemassa ihan varmuuden varalta vain =)
Loogista, että tilanteet vaihtelee siinä missä suhdanteetkin ja niiden mukaan sitten tehdään omat päätökset mitkä keillekin sopivat.
Irvailex köyhille ja naisille vai mitä toi oli olevinaan???!!??
varmasti laidasta laitaan miljoonittain, että miksi ei mennä naimisiin.
No sitten syy miksi mennä naimisiin?
Mielestäni tätä kihlaus/naimisiin asiaa ei pidäkään pohtia täysin järjellä, vaan sovittaa järki tunteiden sekaan. Kukaan ei ole kuollut nälkään siksi, että on mennyt naimisiin ja yhdessähän sitä selvitään niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
Paljon helpompaa olisi, jos tätä kysymystä lähestyttäisiin tunnenäkökulmasta, sillä sitä se pohjimmiltaan on.
Tunnesyyt, miksi ei naimisiin?
Tunnesyyt, miksi naimisiin?
Mä olen tätä mieltä.
Naiset ja köyhät ensin. Vasta sitten miehet ja varakkaat. Köyhiä tsemppaan irvailematta ja joillekuille naisille voin joskus edesottamustensa johdosta hymähtääkin mutta ei se irvailua ole. Totesin vain asioita, irvailematta kenellekään.
realismia toimeentuloon ja omaisuuden jakoon!!Jep jep.Tiedätkö siellä on naisia joilla nää nk.ulkoiset puitteetkin ovat ok.Mut ei niin ei,syytä ei vaa saa miehestä irti.Minä en voi arvuutella etes,nainen kun olen ja miehen ajatusmaailmasta on nyt kyse.
mie tarkotan ja hajin tällä alotuksella.Mut hyvä ne järkisyytkin on läpi käydä.
Tunnesyinä miksi mennä naimisiin on varmaankin se että ei rakasta tai halua viettää loppuelämäänsä tarjotun vaihtoehdon kanssa.
Se taas miksi mennä naimisiin voisi olla vastakkaiset syyt eli rakastaa tai haluaa viettää elämänsä naimatarjouksen tehneen kanssa kanssa.
Sitten voi ottaa mukaan ne järkisyyt miksi ei mennä naimisiin ja miksi mennä. Rahapuolelta löytyy hyvät syyt olla menemättä tai mennä. Anna Nicole Smithän tämän taisi tietääkin että naimisiin kannattaa mennä ja vielä senkin millaiset kriteerit tämä sulhaskandidaatti täyttää.
Voihan erikulttuurisuuskin aiheuttaa epäröintiä, että mitenköhän se rakkaus kestää suhteen mahdollisesti tarjoamat kolhut sitten tulevaisuudessa jos sitä suhteen tulevaisuutta tulee koskaan miettineeksi =)
Näkeehän sen toki tulevaisuudessakin siinä suhteessakin mitä se on, vai mitä.
Ny sä myrkyn lykkäsit.
Tajusin just että toisinaan työttömänä ollessani en voikaan mennä naimisiin. Sitten joutuisin elämään miehen tuloilla sen aikaa, ja hänellä on aika pienet tulot. Enkä kyllä kehtaisi toisen tuloilla elää päivääkään. Jäisin karmeita summia velkaa rakkaalleni, Hyi
Ei meillä ainakaan naimisiin olla rahan takia menossa vaan lasten. Mieheni kanssa molemmat rakastetaan toisiamme, ja mies on puhunut jo loppuelämän yhdessä viettämisestä. Itse en uskalla vielä sellaista edes haaveilla, kun omat porukat on eronneet. Ollaan kuitenkin sovittu että ennenku muksuja tehdään niin naimisiin mennään, ja sit ei oo eroamista, kun ollaan jo perhe...
Ja oma isäni "pakottaa" minut todennäköisesti tekemään avioehdon, ettei sitten mene suvun omaisuus (=perinnöt) jos paha paikka tuleekin eteen...
Näin meillä, ei ainut oikea tapa, mut pointti vaan se, että voi se naimisiinmeno olla miehellekin tärkeää... Tai vaikka suhteen molemmille osapuolille ;)
Ei sen tarvitse olla mitään sitoutumiskammoa jos ei kaipaa pappia kertomaan että tuon kanssa nyt elät sitten.Liekkö meidän naisten heikkoa itsetuntoa ja epävarmuutta, kun tarvitaan mustaavalkosella siitä, että on mies olemassa...
Itse olisin täysin henkisesti tyydytetty suhteessa, jossa kokee tulevansa arvostetuksi ja rakastetuksi ja vieläpä sellaisena kuin on.Eikö se ole ihanne tilanne, kun on ovi avoinna suhteesta pois jos siltä tuntuu?Silloinhan yhdessä ollaan täysin vapaaehtoisesti, eli syy yhdessäoloon on kai ne tunteet toista ihmistä kohtaan, vai kuinka?
En koe olevani sitoutumiskammoinen persoona, en vain koe tarvetta sitoa ketään itseeni.Voi kai sitä rakastaa ja olla rakastettu ilman paperisotaakin...
että miksi naiset luulevat sen papin aamenen tai kihlasormuksen muuttavan sitoumusta johonkin suuntaan?
Miksi ne ulkoiset merkit ovat naisille niin paljon tärkeämpiä kuin miehille?
Ja jaksan ihmetellä sitäkin, että eikö painostuksella ja väsytystaktiikalla saatu sormus vie hohtoa koko asiasta?
Olet asian ytimessä. Luulen että ne samat naiset jotka käyttävät väsytystaktiikkaa ovat niitä samoja jotka ripustavat miehen heti kihlautumisen/avioitumisen jälkeen takan päälle kunniapaikalle, kuvaannollisesti. Ei mies halua olla mikään metsästysmuisto vaan aktiivinen toimija ja vapaa subjekti. Jos miehen vapaa toimijuus loppuu papin aamenen, niin onko minkään ihme jos miehet kammoavat koko seremoniaa?
se ainut ja yleinen käsite naisesta,kun se vihitään.No sehän selittänee miksi eivät halua naimisiin jotkut miehet,selityksen makua... :)
Selityksen makua sulle, totta kuitenkin, et vain halua hyväksyä totuutta siitä,millaista toimintasi on. Painostus on se tapa, jota käytät päästäksesi naimisiin.
"Jos miehen vapaa toimijuus loppuu papin aamenen, niin onko minkään ihme jos miehet kammoavat koko seremoniaa?"
Tasan samaa mieltä... !
Jos naimisiin menon perusta on lujittaa kirkollisten muodollisuuksien kautta suhdetta niin ollaan aika heikoilla jäillä... Toisaalta jos suhde on hyvä niin ei se papin aamen vielä heikennä sitä... Mutta kyllä jos nainen joutuu alkaa painostaa miestä niin aika haaleet ovat papin aamenen suhdetta lujittavat vaikutukset. Vain erittäin naivi nainen kuvittelee että muodollisesti papin lausuma vihkikaava vahvistaa suhdetta aidosti.
En todellakaan ole kirkossa vihkimistä vastaa mutta en ymmärrä tuota näennäistä vahvistamista.
Kyse on siis siitä että nimenomaan painostuksen alla vain tosi tyhmä mies tekee naimisiin menopäätöksen ...antaen painostuksen vaikuttaa päätökseensä.
Lueppa aloitukseni,ei ole kyse minusta edelleenkään. :)olen vain vieraillut palsstalla jossa naiset elävät tilaanteessa turhautuneena odotellen 6-8 vuottakin,siitä aihe syntyi.
voi kadota ,eihän nainen voi miestään tossun alle saada,varsinkaan suomalaista,vai voiko.Eihän vihkiminen sitä tarkoita että annetään naiselle täys valta händyyn,tyhmä se mies joka antaa.mut ei sil vihkimisel pitäs olla siiihen mitään vaikutusta!! Vai onko ,? miehistäkö muka tulisi heti ihan anhittomia kissanpentuja ,joita vaimo rääkkää mielin määrin!!!! hitsi hymyä kirpoo :))))))
Ensinnäkin... Vapaa toimijuus... ? , joka mun sanastossa tarkoittaa tiettyä vapaata henkistä ilmapiiriä etenkin ja se ei poissulje sitä että halutaan katsoa tätä elämää myös yhteisen ikkuna läpi.
Joo en nyt oo asiantuntija tässä asiassa... mutta kyllähän se "jo eletty" elämä osoittaa milloin ollaan vapaan toimijuuden piirissä puolin ja toisin ja milloin taas pelkokerroin on kovempi...
Turha tossa yleistää kuitenkaan puolin ja toisin asioita. Mutta se pointti nyt vaan on se että täytyy löytyy jotain muuuta syytä miksi halutaan katsoa tätä mailmaa yhteisen ikkunan läpi kuin joku uskonnollinen rituaali.
Esimerkiksi se että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää mennä naimisiin ja sitä kautta saavuttaa jonkun kolmannen osapuolen esim. vanhempien arvostuksen nousu suvussa tms. on aika huono syy ainakin... en tiedä...
No ehkä naiset tietävät paremmin näitä syitä papin aamenelle... ;)
nainen kaipaa sitä sitoutumista siihen suteeseen virallisesti.Ja onhan toki jo lapsia tehneillä siihen järki syitäkin noin lakisääteisesti.Mutta kuten sanoinkin jo alussa,ne naiset ,vaimokkeet, jotka jopa 8 vuottakin kosimista odottelevat ainakin turhautuvat tai luopuvat joten jokin heidän parisuhteessaan heidän mielestään nilkkasee...pistäydy kyseisellä palstalla niin hoksaat :)
ja muuten jos kuulut kirkkoon ,niin miksi??
sehän on kahden kauppa,nainenhan voi joutua hellan ja nyrkin väliin!!! ;)))mis se naisen vapaa toimiuus.... oleks vähä ihana heh ;)
...joo ymmärrän et 8 v. on pitkä aika jos tunnetaan epävarmuutta siitä ollaanks vai ei olla...
Toimijuus puolin ja toisin... takaa toimivuuden!
;)
NIINPÄ! HUOM PUOLIN JA TOISIN ja lupauksethan pidetään,eikö vain.Suomalainen mies ei puhu paskaa,eikö niin!! Mieli voi muuttua ja sehän on sitten perustelun paikka.Parisuhteessa pitäis kait välil kysyä että mitä meille kuuluu.
"Suomalainen mies ei puhu paskaa,eikö niin!!"
En osaa sanoa kyllä miten paskanpuhuminen tai sen puute liittyy suomalaisuuteen... Minkä maalaiset on sun mielestä rehellisempiä kuin suomalaiset naisilleen?
"Parisuhteessa pitäis kait välil kysyä että mitä meille kuuluu."
Eikä pelkästään vaan kysellä...
kansallisuuksista,siis niiden miesten rehellisyydestä.Itse noteeraan suomalaisen miehen kuitenkin vallan korkealle!! :)Tarkoitan että kyllä suomalainen mies on sentään yleensä ottaen rehti ja reilu,suoraselkäinen kumppanilleen!!Vastuunsa kantava kaikkinensa.Siis uskkottava! :))ja sen minkä lupaa myös pitää.Sellainen käsitys minulla on.
JOOOP,sitä toimintaahan siellä ootellaan....kosintapalstalla ;)
Minä pistin ukkelin takan ylisille kuivamaan jo nyt koska ei rakenna suhdettamme eteenpäin. Hyvä suhde perustuisi mielestäni sitoutumiseen, että on lain edessä se ykkönen, on sairaustilanteissa se ykkönen ja on kuoleman jälkeen etuoikeutettu "se ykkönen" joka pääsee ilman muuta aiemmin kuolleen puolisonsa viekkuun. Pidän edelleenkin hänen hyvistä puolistaan mutta jonkin asteinen kunnioituksen puute on syntymässä eikä siitä lie hyvää seuraa? Mies voi tehdä vielä siirron joka pelastaa tämän suhteen muussa tapauksessa aika ja sitoutumattomuus tekevät tehtävänsä. En koe meillä olevan enää paljonkaan yhteistä. Tottakai olen surullinen, luulin hänen olevan sieuluni toinen puolikas, rakastavan minua vanhanaikaisesti koska kunnioitaa perinteitä muutenkin ja antavan minun olla vaimonsa, se ykkönen.
tasa-arvoyhteiskunnassa?
Nainen voi vain määrätä hääpäivän tai päivän, jolloin käydään maistraatissa tai ukko pihalle.
Suora toiminta on nykyaikaa eikä mikään Kauniit ja Rohkeat-hömpötys.
Miksi sitten hommasit lapsia hänelle, jos hän ei ole valmis edes suomaan sinulle mahdollisesti tulevaa leskeneläkettä?
Minä heittäisin sellaisen pois, nainen on tasa-arvoinen Suomessa nykyisin ja asiat hoidetaan yhdessä eikä odotella kenenkään miehen kosimisseremonioita.
Ensin tehdään,jos toisella on varallisuutta avioehto ja sitten vihkitoimitus, selvä asia.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia ja hän maksaa leskeneläkettä kuolemantapauksessa ex-vaimolle ainakin muutaman vuoden jos olen oikein ymmärtänyt. Yleistys ja hätäiset johtopäätökset ovat yleisiä tällä palstalla?
Olemme vanhempi pari jo.
vastauksien määrästä voi päätellä,että aihe oli kimurantti vaikkakin suosittu.mikä siis johtopäätös?mITÄ NIIDEN NAISTE TULISI TEHDÄ ,TOIMIA? Tultiinko me mihinkään johtopäätökseen näiden "sitoutumiskammoisten" miesten kanssa?? Mutta palataan,mie lähen töihin. :) Hyvää kevättä ,jatkakaa vain ,käyn sit lukemas.Olette fiksua porukkaa,kiitos myös siitä!!
Ette te naisetkaa oo sen kummempia solmimaan vakavempaa suhdetta vaan tykkäätte vaan jakaa sitä pillua jokaiselle jätkälle mm. siel baaris. Hankala sellaisen kans on ruveta mitää vakavempaa solmimaankaa ku nainen on omalla käytöksellään antanu itsestään lutkamaisen kuvan. Turha syyttää, että miehis olis vika. Tämä viesti siis tarkoitettu edelliselle kirjoittajalle.
tuntuu olevan tärkeämpää saada olla se yksi päivä elämässään prinsessana. Jotenkin musta tuntuu, mitä olen naispuolisia kavereitani katellut, että tässä asiassa sormus (kellä hienoin) ja muut ulkoiset vermeet ovat ratkaisevassa osassa. Nainen haluaa naimisiin saadakseen kehuskella kavereilleen ja saavuttaakseen toisten "kunnioituksen".
Olen myös ollut töissä liikkeessä, jossa myytiin hääpukuja, sormuksia jne. ja kyllä siellä naiset oli suunapäänä veuhottamassa. Äijät oli yleensä kyrpiintyneen näkösenä että, otetaan nyt tuo halvin ja lähetään menee.
En usko että 6-8 vuotta parisuhteessa olleet naiset veuhkoavat enään tai prinsessoja haluavat olla ,jotain muuta ,mut voihan siellä kihlaus -kosiminenpalstalla käydä ite toteamas.Mut kannattaa lukee toi mun alotus uudestaan
oli vain toisenlainen näkökanta asiaan. Miehille ottaa koville jo pelkkä muutaman minuutin seremonia maistraatissa, miten se vituttaakaan kun akka alkaa suunnittelemaan 300 hengen juhlallisuuksia? Miehille tuntuu joku avioituminen olevan yks paskan hailee.
miehille se on yx hailee,sillä onhän miehiä myös aviossa!!! :) Ja mitähän he ajattelevat siitä että joku väittää heidän nyt sitten olevan vapautensa menettäneenä ja tossun alla niinkuin eräs täällä väittää tapahtuvan kun naisen vihille vie!!!!
Jos otan kantaa tuohon päivä prinsessana koohotukseen, mä en kertakaikkiaan voisi sietää ajatusta noista satojen henkien ökyhäistä.
Onnekseni ei naisenikaan niistä välitä. Ne rahat kun käyttää kunnon häämatkaan, niin se on mullekkin ok.
Miehenä katson, että mun vapauteni on mennyt jo silloin kun aloin tämän naisen kanssa seurustelemaan, mutta vapauden menetys on ollut vapaaehtoista.
ja joku ikivanha sananlasku sanoo,että se mistä luovut huomaatkin saaneesi kymmenkertaisena takaisin.Tiedä tuosta mut JOS pitää paikkansa,on sinun oivallettava kuinka vapaa todellisuudessa oletkaan juuri nyt!!! ;)
kun en kuulu kirkkoon, niin siellähän sitä mennään.
Ja vapaaehtoisesti.
Ei tuo naimisiinmeno minullekaan ole tärkeää ja olen yli 3kymppinen nainen. Ei se suhde siitä kummene, vaikka sormessa olisi kuinka komea ja kiiltävä rinkula.
Minulle riittää se, että ollaan onnellisia. Eikä siinä tarvita edes yhteistä huushollia, saapa omaa aikaa enempi ja intohimo säilyy, kun ei miehen sukkia tarvi pestä :)
mutta joillekkin on! Ja sukkansa osaavat pestä parisuhteessa miehet itsekkin,jos siihen nainen antaa tilaa,heh ;)
En sanoisi noinkaan ainakaan itseni kohdalla...
Itse kosin naistani kun yhteistä taivalta oli takana 1 kuukausi. =) ja päivääkään en ole katunut, päinvastoin! =)
no on se kumma kun tasaa-arvon maassa naiset kituen odottavat kosintaa. Ei sen kosinta sen enempää miehelle kuulu kuin naiselle. Joten kituvat naiset ottakaa itseänne niskasta kii ja kosikaa miestä!!! Jos saatte rukkaset tiesitte, että odottaminen olisikin ollut turhaa!!! Älkää antako miesten pitää teitä löysässä hirressä!!!!!! HErätkää! Pahvit!
sosioloogi
mulla on loppunut seurustelu aina melkein kun on ollut jonkun kanssa 4-5 vuotta. alkaa usko jo mennä. ei tässä ole ehtinyt koskaan kosintavaiheeseen. loppujenlopuksi nyky trendihän taitaa ollakkin että vaihetaan paria tiuhaan tahtiin? silloin ei kerkii kihloja pitemmälle....
Kyllä kai se voi olla vähän naisistakin kiinni.Tuntuu siltä että netissä naiset hakevat aina sitä samaa rehellistä ja kunnollista miestä,kun ovat eronneet jo yhdestä ?.Jos on kriteerit täyttävä,niin ei edes viesteihin vaivauduta vastaamaan,miten sen voi löytää jos ei ole haluakaan.Onkohan naisilla pelko että kaikki ovat niitä että petiin ja pihalle.Kosi sitten sellaisia,kun tarviis olla jatkuvasti eroamassa ja nainen hakee netistä uutta kunnollista ja rehellistä.Miksi on näin.Kokeilkaa edes keskustella,eikä vastaus viestissä ole kuin kork.3sanaa.Jatkakaa.
Minä en ihmettele miksi mies ei kosi vuosien yhdessäolon jälkeen. Miksi kosisi? Nainen käytössä ilman sitoomuksia.
Sitä ihmettelen miksi nainen ylipäätään lähtee miehen kanssa elämään ja suostuu mihinkään syvempään suhteeseen ilman kosintaa! Se alentaa heti naisen arvon nollille.
Naisenarvoni tunnistavana, en suostu kohdeltavaksi niin että lupaillaan että "ehkä sitten joskus". Se on kaikki tai ei mitään.
Nainenhan se kuitenkin päättää mihin asti edetään jos edetään. Laittakaa hyvät Naiset stoppi huonolle kohtelullenne jo suhteen alkumetreillä! SELKÄRANKAA NAISET!!!!
..asian: yhtä lailla se mieskin päättää, mihin asti edetään, mutta et kiihkossasi kirjoittanut sitä :)
muista tämä kirjoituksesi kun viikonloppuna jakelet kylillä persettäs =)
naiset naukuvat tasa-arvoa , voihan se nainenkin kosia.
yleensä nainen muuttuu vaativammaksi kun nyt on päässyt naimisiin , pitää olla sitä ja tätä ja tuokin on liian pieni ja vanha.
ei se avioliitto elämää paranna jos asiat on jo sekasin muutenkin .
mies ehkä pelkää lopullista sitoutumista joten pitää olla "vahva nainen" joka vie eikä kuuntele vikinöitä .
näin se vaan hyvin usein on. sitä en tiedä miksi näin on.
Just, noin ainakin minun avosuhteeni toinen osapuoli vetoaa toteamalla kuivalla äänellä "kokemusta on" MUTTA
omasta mielestäni liian pitkä seukkailu/avoliitto on naisen puolelta suhteelle lopun alkua ainakin tunne-elämän puolella.
Joo, mä sain kokeillessani vettä niskaan nimittäin tuo karjaisi silmät leimuen:
"perkele vaikka olisi viimeinen nainen maailmassa niin naimisiin en mene"! ei sillä että minäkään enää ajattelisin moista, mutta rakastuneena sitä haluaisi maailman silmissä olla tosissaan oleva pari. Kunnes kuolema meidät erottaa. Noops, täytyy katsella ympärilleen toiveikkaana :)
Eipä oo ihme, mistä löytyy se oikea prinsessa joka on tiukka tavarastaan ja puristaa pillullaan sulhastaan innolla aina, ei valita kumppanin ryyppäämistä, miksei hän ryppää itse åijänsää komeeks ja iso kulliseks edes kerran viikos ja nauttis estoitta elämästään? Ja pääsis naimisiin. Koska paskempi vaihtoehto en tämä: Koskaan et tiedä että huomenna vois olla huonompi päivä, edellistä päivää et saa takaisin ja edessä olevat ei oo ku alamäkee huonol tuuril. Etkö tajua et huominen on aina oikeesti huonominpi, riskimpi mitä enemmän on ikää ja loppu lähempänä.
Toisin oli ennensiloin löytyi terve lavatansseist noin 18v punaposkinen tyttö jolle kelpasi miesmäinen, mies joka lupasi elättää vaimon ja tulevat lapset ja jättää perinnön kaikille rakkaille, mies joka teki kovasti töitä perheensä eteen rakensi hyvinvointi suomen ja on/oli isoisäsi ja isoäitisi. Nyt sil ei oo mitään välii ku aina saa uuden muijan netistä. Parin vuoden lakisääteisen "vaimon" ilopillerin saa virosta tai jostain ulkomailta joka vien isännän ja ns lasten perinnön vuoskymmenien perinnön ja joka saadaan muutamalla panolla. Ei kaikki oo niin ihanaan ja reiluu pillunkipeet miehet. Yleensä se mies joka kynitään, se on loppuiän komennus, sääliks käy tyhmiä. Nainen voi vaihtaa elätiänsä vaikka joka viikko.. totuus on vielä rankempi "sinä sinisilmä" kun taistellaan eloonjäämisellä olet maksaja. Tee aina avioehto rakastat tai et, älä ole tyhmä!
Väite on omalta kohdaltani potaskaa....itse uskallan, vaikka olemmekin seurustelleet pari kuukautta..juhannus on otollisinta aikaa....jes siitä!!!!!
..pitää kosia? Miksi odottaa toiselta ihmiseltä jotain sellaista, mistä ei voi kahden kesken puhua pilaamatta asiaa??
Minusta kosinnan ei tarvitse olla mikään itsestäänselvyys, naimisiin voi mennä ihan yhtä hyvin yhteisestä sopimuksesta ja yhteisten suunnitelmien mukaan (kuten me menimme).
En ymmärrä ainakaan niitä, jotka uhmalla odottavat miehen kosintaa koska "se on vain sellainen tapa" tai varsinkaan niitä, jotka päällimmäisenä ajatuksena toivovat saavansa miehen polvilleen eteensä ja "rukoilemaan" naista itselleen. Hyi.
avioliittoa kesti 25v. mutta ystävyytemme ei lopu koskaan
alkakaa jo uskoa että ne ulkomaalaiset eivät eroa suomalaisista miehistä mitenkään kyllä niilläkin on omat ongelmansa
Naisen mieli on kiireinen ja outo. Jos kosii liian aikaisin, nainen katoaa, jos liian myöhään nainen on jo menettänyt toivonsa. Pitäisi olla ajatusten lukija jotta naisen kanssa voisi saada hyvän suhteen.
Niin, ehkä pitäisikin odottaa naisen kosintaa. Jos joku hurjapää kosii, niin se on menoa eikä meinaamista sitten.
Toisaalta, jos kosinnan kanssa tulee ongelmia, niin sitten se suhde ei varmaan ole ihan kunnossa toisesta tai kummastakaan päästä.
Mä kosin naista aina väärällä hetkellä, sorry.
yhyy, mua on kosittu kolmesti, kaikki väärään aikaan tai tilanteeseen. Ekalla kerralla silloin kun olimme eroamassa, toisella kerralla huvin vuoksi karkauspäivänä, ja kolmannen kerran taas kun olin tekemäss eroa.
Nyt tarttis saada se oikea mies ja oikea aika!!! Tai ei sillä miehen oikeellisuudellakaan enää väliä, mä haluun vain naimisiin. Tai oikeastaan tahdon vastata joo kosintaan ja mennä päästä pyörälle.
ELi nyt, miehet, kosikaa, mä ootan!! Oon valmiina, vastaan joo VAIN YHDELLE!!!!
a) Avioliiton arvostus ja suosio ovat valitettavasti laskeneet maallistuneessa maassamme.
b) Suomi on täynnä sitoutumishaluttomia nuorukaisia/varhaiskeski-ikäisiä, jotka näkevät, että ympärillä on puolivapaita tai sinkkuja elovena/blondi/muuten ihania suominaisia, joiden kanssa kokea vaihtelua. Tämä koetaan kenties vähemmän törkeänä jos status ei ole avioliitto. Valitettavasti. Vaikka kyseessä sama ilmiö ja petos seurustelukumppania kohtaan.
jos suhde jossa on tunteita molemminpuolin kaatuu siihen että mies ei kosi niin ei nainen ole ikinä ollut kosimisen arvoinen
Miksi suomalainen nainen ei tee mitään miehen eteen?
On teillä pokkaa valittaa jostain kosimisesta kun ette itse joudu käytännössä tekemään mitään muuta suhteen eteen ku kävellä ulos kämpästäs.
mitä vaan, mutta kun ei ole ketään jota pitäisi kädestä kii, paitsi itseäni, niin mitenkäs ketään sitten kosisi. No, siinä menee elämä sitten päivä kerrallaan ohi, sammakko-prinssinä yssikseen kaivoon tipahtaneena ei juuri mitään kosita.
avioon ja eroon ja velkakierteeseen... helpompi olis ottaa nappi otsaan kuin joutua naimisiin, siksi ei huvita avio eikä suhde mitään aviota tarvitse jatkuakseen.
siis,mulla on paljon kavereita tällä hetkel istumassa,nuoria kundeja,itsekkin olen vast 26,ja oon huomannu että siellä miehet ovat heti valmiita avioliittoon,ja naimisiin,etenki jos jää oma nainen linnaleskeks,saa olla sillai,ja muutenki.ei ne välttämättä päädy siihen et erotaan kun tuomio ohi,moni on edelleen aviossa ystävistäni,ja vankila on pullollaan niitä ihania pahoja poikia ,eli eikun vaan toimimntaa,sillä kosinta tulee saletisti,ehkä jo eka tapaamisella.
Kun ei ole sormusta sormessa, miehet haluaa näyttää muille naisille, että on vapaata riistaa. Moni nainen menettää kiinnostuksensa, jos huomaa, että miehellä on sormus sormessa. Jos taas ei , niin mies antaa ymmärtää että ehkä olisi mahdollisuuksia... Eli mies ei halua sitoutua ehkä tämänkin mahdollisuuden takia.
Ei välttämättä halua sitoutua. Osalle heistä yhdessä-asuminen ilman kosintaa ja kihloja on ihan yhtä pysyvä/tyydyttävää elämää ja tällaisella naisella kun on sitten mies joka haluisi suhteensa virallistamista,niin entäpäs sitten, miehen täytyy joustaa ja sopeutua. Ei se ole miehelle helppoa näinkään, tulee tunne,että naisella on suhteessa "sivuovi" raollaan ja saattaa häippästä milloin vain.., Siinä sitä mies on turhautunut..
näinkö se sitten karkeasti ottaen menee:Ne jotka eivät vihille halua,pitävät takaovea auki jolloin niin käydessä on helppo lähtä ja sit ne jotka haluavat vihille haluavat varmistaa ettei siitä karata .... ei varmaan noin yks oikoista sentään :)))Pääasia kait kuitenkin että kummassakin tapauksessa se on molempien päätös,jolloin pettymisiltä tuon suhteen vältytään. :)
Omalla kohdallani syynä on ainakin se, että odottelen jotain parempaa. Tuntuu, että nykyisin ei enää löydä tasapainoista, iloista ja elämän normaali vastuksia kestävää naista mistään. Kun on nuorina, terveinä, ilman lapsia, ilman suurempia huolia jaksetaan koko ajan narista elämisen vaikeutta ja itkeskellään milloin mistäkin, niin mitä se elämä sitten on, kun joudutaan valvomaan lasten kanssa öitä, on puutetta rahasta ja ajasta.
Jonkinlaiselle valmennuskurssille pitäisi laittaa nämä nyrpeät kiukkupussit.
Sellainen seikka tuli mieleen, että aika moni suomipoika ottaa hätäpäissään tyttöystäväksi sen keneltä sattui saamaan p*llua helpoiten vuonna 1995.
Tämän saman "tytön" kanssa on nyt sitten seukattu vuosituhannesta toiseen ja tehty ehkä kersakin.
Ei ole ihme että mies ei uskalla kosia, koska on tavallaan vahingossa, ajattelemattomuuttaan sekä nuoruuden kokemattomuuttaan päätynyt nykyiseen tilanteeseen, nykyisen avopuolison kanssa...
Tunnen monia entisiä aikamiespojan alkuja jotka vähän vajaa 35 vuotiaina seurustelevat sellaisten hirviöiden kanssa että huhhuh...
Se otetaan joka helpoimmalla saadaan ja sitten vasta mietitään että mitä tulikaan tehtyä, sellainen suomalainen mies on. Todistekappaleita on noin 3 miljoonaa, katsokaa vaikka.
PS: Jos vedetään herneitä nekkuun nii kuorikaa ne ees ensin...
Jos nainen sattuu olemaan vieraissa käyvää sorttia, niin automaattisesti olemassaoleva aviomies on myös vieraan miehen "vahinko" lasten isä eli elatusvelvollinen. Laki sanoo näin.
Näin se vain valitettavasti on, kovin monet nuoret naiset ja mikseivät miehetkin rupeavat seurustelemaan vaikka on seksiin liittyvät kokeilut vielä kesken. Kun harmaa arki saapuu elämään, alkaa toinen osapuoli elää nuoruuttaan ja etsii jännitystä. Tästä on esimerkkeinä helvetin suuri joukko seurustelevia ihmisiä joiden ei pitäs seurustella.... ja nuoriakin on tosi paljon
Tosi ikävää kun kotoinen rauha romuttuu jonkin kokeilun takia, ja sitten vasta huomataan et ei se ole sen arvoista että heittäisin kodin ja miehen roskiin, yhteisen tulevaisuuden.... kaiken mitä on rakennettu siinä 5-8 vuodessa.
Jos jokin minua vituttaa niin se on tuo kun säädetään joku aikaraja hommille, jos minulla ei ole mitään mitä tarjota perheelle, vaimolle, lapsille ja itselleni muuta kuin velkaa. En kyllä helvetissä rupea mihinkään naimisiin menemään siinärytäkässä, ensin tulevaisuus ja siitä sitten eteenpäin,
Ihminen joka ei pysty edes vastaamaan teoistaan tai huolehtimaan itsestään taloudellisesti ei mielestäni ole kovin hyvää aviomateriaalia.
Selkärankaa naiselle ( ja tämä ei tarkoita sitä että vittuillaan ja sidotaan se mies kotiin ettei kavereita näe koskaan ja kännää) niin eiköhän sieltä niitä sormuksiakin satais.
Tiivistän kokoläjän näin:
Itsevarmuutta naiset!
Että jos joku nainen ruikuttaa jotain sormusta on vikaa sekä päässä että naisen itsetunnossa.
Jos kaverit menee naimisiin ja saa lapsia, on se kaverisi onni. Ei koske sinua millään lailla.
Sinulla on oma valintasi kesytettävänäsi, ja et edes ole samanlainen kuin kaverisi tai miehesi ei ole samanlainen kuin ystäväsi mies.
Jos se sormus on niin tärkeä, niin on varmasti päässä vikaa - sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta minusta se sormus on ihan ansaittava itse, joululahja se sormus ei todellakaan ole.
Jotenkin tulee mieleen jonkinlainen varustekilpa, jos kaverilla on ni meilläkin pitää olla... hmmmmmmm, taitaa kasvattaa tämä yhteiskunta ihmisiä jotka osaavat salata tunteensa kaikilta? ja ulosnäkyvä on se tärkein...
Tosiaankin, suhteeseen ollaan alun pitaenkin lahdetty vahan kuin vahingossa, ja sitten miettii, etta haluaako sittenkaan olla taman ainoan kanssa ihan avioliitossa.
Avoliitto ei todellakaan ole verrattavissa avioliittoon - koska muuten, jos sormus on niin mitaansanomaton juttu, niin miksei sita voisi tehda ihan vaan romanttisista syista.
Onhan se nyt hemmetti iso juttu, ja suurin osa naisista sita toivoisikin, mutta ei kehtaa tunnustaa.
moni ei halua sitoutua, ja on mieluummin sinkku.
Moni mies aluksi kiinnostuu sitten peruu puheensa,tästä lähtien kaksilahkeiset saatte mennä minne meette eipä kiinnosta enää.
Tänä päivänä kun se naimisiinmeneminen ei ole mikään itsestään selvyys kaikille.
Ainakaan minulle moiset menot eivät ole mitenkään pakolliset. Tosin kun en kirkkoonkaan kuulu niin sekin jo rajoittaa. Kirkkoon en suostu liittymään vain sanoakseni "tahdon" jonkin epäjumalan edessä. Tosin onhan noita maistraatissakin mahdollista järjestää.
Onnekseni kuitenkin oma rakkaani ajattelee noista bileistä samalla tavalla.
Ja mikäs naista estää kosimasta? Vai onko tämä niitä "no se nyt vaan on niin että miehen täytyy kosia..." juttuja?
Yleensähän nainen ottaa naimisiinmenon puheenaiheeksi vähitellen, ja mies yrittää viivytellä mutta joutuu lopuksi suostumaan.
Ja hyvä näin, koska naimisissa olevat miehet elävät kuulemma 10 vuotta pitempään kuin naimattomat.
Kun nainen menee naimisiin, hän toivoo että mies muuttuu sitten - mutta turhaan!
Kun mies menee naimisiin, hän toivoo ettei nainen ikinä koskaan muutu - mutta turhaan!
Miehet etsivät mielestäni äidin ja siskon risteytystä, joka olisi loistava kotiäiti, tyylikäs businesswoman, mallin ja rokkiprinsessan risteytys, kokki , kesäkissa, villi ja raju, välillä rauhallinen kuin japanitar tai täys tuppisuu ilman omaa mielipidettä.
Ja parasta kun nainen ei halua eikä tarvitse mitään. Ei kukkia - ei romantiikkaa.
Saappaat jalkaan ja syvälle metsään ja saunaan.
Ei kukkia ei koruja eikä loruja. Puhumattakaan jostain niin tärkeästä kun Jumalan edessä lupauksen antaminen.
Suurin osa Suomalaisista miehistä on pelkureita..
jonkun ulkomaan pellen?
En nyt sanoisi , että jos ei halua mennä naimisiin niin se leimattaisiin pelkuruudeksi.
Jokaisella miehellä on siihen itse oma oikeus päättää haluaako vai ei.
Riippuen tietty suhteen kestävyydestä (eli itse kumppanista) sekä elämäntilanteesta ja millaiset arvot miehellä on.
Sangen yleinen mielipide miehillä tosin on että, "Ei rakkaus ole siitä sourmuksesta kiinni." Rakastaa voi yhtä paljon oli sitten sormus tahi ei.
Tosin taas naiset haluavat/vaativat jotain millä virallistaa suhteensa. Se ei ole muutakuin paperia ja sormus, mutta silti naisten mielestä se on se tärkein asia. Miksi? Suhteeseen itseen sen ei pitäisi vaikuttaa, mutta kenties nainen tarvitsee jotain muutakin todistusta suhteesta kuin vain tunteet. Vai voiko nainen rentoutua saatuaan sormuksen ja periaatteessa "merkattua" miehensä pois vapailta markkinoilta?
Ovatko naiset niin epävarmoja kumppaniensa suhteen että tarvitsevat tällaista todistusta?
Kuvittelevatko naiset niin, että miehet hyppäävät jokaisen itseään tarjoavan naisen vuoteeseen tilaisuuden tultua?
Surullisen usein tosin tämä tuntuu pitävän paikkansa... useimmat miehen ovatkin enemmän suhteen ruumiillisen puolen ystäviä kuin henkisen puolen.
Mutta on niitä kunnon suomalaisia miehiäkin jotka ovat romantikkoja ja ikuiseen rakkauteen uskovia.
Jos mies todella rakastaa kumppaniaan, ja jos tietää hänen haluavan kosintaa, niin mikä siinä on ongelmana? Itse kuulun näihin järkisuomalaisiin jolta löytyvät myös tunteee ja ihmettelen jos tosiaan olen näinkin harvinainen ihmetys. Jos molemmat rakastavat toisiaan aidosti, niin eihän siinä mitään estettä luulisi olevat...
Miehet tietty voivat luulla, että nainen laittaisi hänet sitten samantien tossun alle ja omaan muottiin luodakseen haluamansa miehen, ja se olisi miehen seikkailujen loppu. Miehen osalta siinä on pieni kynnyskohta (tottakai) ja sen ylitettyään joutuu luopumaan monista asioista. Varmaankaan mies ei ole vielä niistä halukas luopumaan mikäli ei kosi.
Jaa a ... eiköhän tässä ole tarpeeksi jo silvottu ja syöty aihetta.
Pelkuruutta on montaa eri lajia ja sanoisin, että se on väärä sana liittyen tähän aiheeseen.
naimisiin meneminen ei mitään muuta, paitsi eri teille lähteminen on sit vaan vaikeampaa.
itse tiedeän, kun olin joskus niin tyhmä että menin naimisiin ja eroonhan se päättyi.
yhdessä voi elää ilman papin aamentakin,
ainia asia mikä muuttuu naimisiin menossa on se että, puoliso perii toisen
avioliitto on naiselle tärkeä, sillä hän tarvitsee turvaa tuottavan lupauksen suhteen pysyvyydestä. Avioliitto ei takaa sitä, mutta antaa monille vahvemman kuvitelman sellaisesta. Eikä siinä mitään pahaa ole, että tarvitsee turvallisuutta. Kaikenlisäksi se on suloista, jos nainen tahtoo miehen elämänkumppaniksi noin tosissaan.
Juridisesti yhteinen omaisuus tulee turvattua esimerkiksi yhteisille lapsillekin, ettei sitten käy niin että esim. lasten isä kuolee tai eroaa, ja sitten yhdessä hankittu omaisuudesta meneekin puolikas miehen sisarille, jotka yleensä eivät vastusta rahantuloa. Huhhuh.
Näin se menee, joten on monia hyviä syitä virallistaa liitto vaikkapa maistraatissa jos ei koko suvun edessä halua lupaustaan esittää.
vanhemman etusijassa vaikkei naimisissa olisikaan.
käsittääkseni naimisissa ollessa puoliso perii puolet ja yhteiset lapset jakaa toisen puolen.
avoliitossa mielestäni kuolleen puolisin perii kokonaan lapset
Olen ollut kerran naimisissa. Avioeron tultua minut mitätöi sekä exäni suku että oma sukuni. Se on varmaan rankinta henkistä väkivaltaa mitä olla voi. Sitten menin vuosia myöhemmin kihloihin oikein museotoimen amanuenssin kanssa. Ensin olin hänen mielestään suorastaan yli-ihana, mutta sitten hän rupesi saamaan täysin hallitsemattomia raivokohtauksia, joista ei myöhemmin edes muistanut. Ts. huusi, haukkui, yritti lyödä liha- ja leipäveitsellä ja joskus saksilla. Lopulta en uskaaltanut enää edes nukkua, koska pelkäsin, etten enää herää tai jos herään, niin esim. veitsi lapaluiden välissä. Ja sitten ne manipulointitaidot eli ulospäin oikein viisi hyvää ja kuusi kaunista ja kaikki minun mukamas rontin syyksi. Ylikiltti kun olen. Nykyisin pelkään naisia niin, että vaikka olisi hyvät treffit tiedossa, usein perun ne tai lähden kesken pois. Muistuu liian kipeänä mieleen kokemani kauheudet. Ei siinä ihan äkkiä kihlaukset tule mieleen.
sulla kyllä...pahoillaan..jospa kuitenkin se ihanakin sieltä joskus löytyy,voi olla lähempänä kuin luuletkaan. :) Luottamushan sinun naisiin takas pitää saada.Onnistuu kuitenkin vain tapailemalla naisia.
lupaudutaan olla yhdessä,niin myötä- kuin vastoinkäymisis.lisäksi kunnes kuolema meidät erottaa.Aika hemmetin moinen lupaus ja vielä kaikkien kuullen tai ainakin parin todistajan läsnäollessa.No pistäähän se monia miettimään ,aika suuria siinä luvataanki!!! :))
Mutta pelkää että sitä rataa saattaa mennä poikuus.
elättäjää etsivät. Mies saa tapella lapsistaan ja maksaa viulut. Siemen MYYTÄVÄNÄ !!! Ei avioliitot.
siinä menee päivä hukkaan ,ja joutuu vielä täyttelemään kaikenlaisia papereitakin .Suomalainenhan voi elää ja harjoittaa seksiä mainiosti ilman avioliittoakin
Tarvitaanko me miehet kauniita asianajajia korjaamaan virheet, jotka syntyvät kun mies haluaisi mennä toisen naisen kanssa naimisiin, mutta tilalle työntyy toinen ehdokas aivan väkisin ?
Mitä suku tai virranomaiset voivat tehdä tällaisessa ristiriitaisessa tilanteessa ?
Voidaanko tehdä mitään kun asia on jo etukäteen päätetty vaikkakin virheellisen perustelun tuloksena ?
Alkaa näyttää yhä selvemmin, että mies halutaan sitoa naiseen kuin naiseen, ettei miehellä olilsi enää mitään sanaa omaan ruumiiseensa. Tällöin hän olisi vastuullinen ja sitoutunut tekemisistään entistä enemmän ja hänen elämäänsä voitaisiin hallita yhä enemmän toisten toimesta.
Siksi vapaita naisia on liikenteessä niin paljon, että jokaiselle vapaalle miehelle riittää omanlaisensa sitoja.
Ja viranomaiset ovat riemuissaan, kun heitä hallitsevat tahot palkitsevat ihmisten sitomista (myös alistamista).
Vapaa mies menettää kansalaisoikeutensa ja muut syntymäoikeutensa kajotessaan väärään naiseen.
Monesti tällaiset asiat ovat myös henkimaailman juttuja ja kokemattomuus on arvossaan siihen saakka kunnes se on menetetty ja tallattu maan rakoon tasapäistävällä toiminnalla.
Erikoisesta tulee maan matonen ja vaikuttaminen vähenee, jolloin muut voivat jälleen sanoa enemmän kun yksi on hiljennetty erottumattomaan massaan.
Have a nice day :)
ps. en odota kommentteja ainakaan tällä palstalla kun ette kuitenkaan osaa, tahdo tai uskalla tai ...
Sinä puhut,alistamisesta !!? Ja kuin siinä mies vietäisiin teurastettavaksi.Ihmiset tekevät virhearviointeja ,kyllä.Mutta muista ottaa huomioon että naimisiin mennään myös naisen näkökulmasta,ja kuten tiedämme perheväkivaltaa suomessa esiintyy ihan riittävästi että voimmesiitä päätellä miten se avioliitto voi vaikuttaa sitenkin että vaimo siinä on TODELLAKIN alistetussa asemassa,huh huh.No nämä ne ääripään esimerkkinä. Mut jos vain pitäydytään aloiteessani,niin edelleen kysymys on juuri siitä että 5-8 aikana ollaanko ikäänkuin,tai ainakin toinen osapuoli,täs tapaukses se mies ,unohtanut lupauksensa vihille viemisestä.Kun alunpitäin se on ollut se yhteinen ajatus tulevaisuudesta :))
tuplapanot, mies saa omansa.
Mää ainakin kosisin, ku vaan löytyis joku jota kosia....
Ei todellakaan kaikki odota avomiehensä kosintaa. Itse en tiedä edes suostuisinko menemään naimisiin kosittaessa, vaikka haluankin olla avomieheni kanssa loppuelämäni.En yksinkertaisesti keksi mitään järkevää syytä siihen...Ehtona olisi ainakin avioehto, nimeä en vaihtaisi, en kyllä jaksaisi uusia passia ym. saadakseni rouvan tittelin.
Lue aloitukseni uudestaan tai kipaise vilkaisemas kihla -kosinta palstalla :))
Ensin mennään kihloihin, sitten naimisiin, sitten muutetaan yhteen, sitten vasta ne lapset.
Jos toimisitte tässä järjestyksessä niin mitään ongelmaa ei olisi
-Looginen mies
Ei miehellä ole mitään tarvetta mennä naimisiin tai edes kihloihin. Koko juttu on vain naisten leikki, jolla he kilpailevat keskenään.
tarvetta mennä naimisiin ja menevätkin.Ja on myös miehiä joille riittää"kuhan tässä nyt olen" ja kun menee huonosti tai kyllästyn niin lähen..
niinpä niin :)
Ei yhtään ihme,että ei mies uskalla kosia suomalaista naista.
että jotkut naiset pettyvät odotuksiinsa.Kelpaa lasten äidiksi,yhteisen talon rahoittajaksi,huushollin hoitajaksi yms. muttei viralliseksi vaimoksi.Siitähän on kysymys tuolla aloituksessa. :))
Silmääni tarttui lause "moni nainen odottaa turhautuneena kosintaa", minkä ihmeen takia ?
Mikä ihme siinä naisen suussa on niin ihmeellistä etteivät puhua osaa, naimisiin menosta.
Kaikesta muusta tarinaa tulee solkenaan, kutsutaan myös kalkatukseksi.
Toinen mikä pisti öögaan oli kommentti että "heidät ottaa viralliseksi vaimokseen kihlauksineen ja vihkimisineen". Miltähän vuosituhannelta tuokin asenne on kotoisin, ei ihmisiä enää "oteta" omakseen, edes metafooramaisin menoin. Ajattelutapa loukkaa jopa ihmiskäsitystä jossa jokainen on vapaa yksilö tehden omat vapaat ratkaisut elämässään.
Yhteistä elämää voi myöskin elää ilman ulkopuolisilta tulevaa "sertifikaatia", eläen tasapainossa kaikkien perheenjäsenten kesken, kunnioittaen toisiaan.
Nykyisessä kulttuurissa tuskin tarvitaan rituaaleja menneisyydestä yhteiskunnan hyväksynnälle yhteiselon kivikkoisella tiellä.
Kyseisellä palstalla sit kertomassa näille naisille tän sun näkemyksesi!! Ei hassumpi.Minähän vain toin esille ja ihmettelin miten parisuhteessa on käynyt niin että ei tiedetä toisten toiveita.Kyllä siellä on asiasta puhuttu ,eli nainen ,mut mies ei vaan lämpene ajatukselle.Olen ymmärtänyt että aikanaan on ollut tarkoitus mennä vihille mutta se on jäänyt tekemättä ja kun nainen ottaa asian esille se ei olekkaan se mitä mies haluaa,enään??!!
No "ottaa" vaimokseen,"joutua tai päästä" naimisiin,pilkunnussintaa...
Kultturista sen verran että miksei niiitä voisi myös vaalia.Ja tänäpäivänä voisi olla hyväksikin että välil mietittäs kuinka tosissaan siinä parisuhteessa oikein ollaan valmiita olemaan.
Vihillemeno on juurikin yhteinen asia,yhdessä se sovitaan ja solmitaan.
Kun siel on vaan aloituksia tyyliin "en jaksa enään odottaa" niin jotainhan on myös joku luvannutkin. :) vai onko...
"ottaa"-sanast nyt sit ylleensä pitäs mitä,repiä pelihousut.Että jos vaikka rakas sanoo että saanko "ottaa" sinut syliin niin tsiisus sitä naista kun se saa raivarin ja vetoaa ihmisoikeustuomioistumeen ja valistaa miestä ettei tässä niin vain olla OTETTAVISSA!!!! JAHA ja siinä sitä taas mies ihmettelee... ;)))) iteppähän aloitit ;)))) Eiku hyvää vappua ja kiitti kommentista!! :)))
Tarttuhan se pilkkuun sekaantuminen teihinkin, miks mää arvasin tänkin tapahtuvaks.
Olennainen pointti olikin herättää uusia kyrmysyksiä ja kyseenalaistaa vanhat pinttyneet tavat.
Perinteitä vaalitaan mikäli ne ovat toiminnallisia muuttuneessa ajassa, sinne sujuvasti soveltaen.
Mikäli perinteiden jatkuva noudattaminen olisi ikuista, mikä olisi ajan kuva nykyisin ?
Tasaarvosta ei olisi tietoakaan ja eläisimme kivikautisessa luokkayhteiskunnassa, nykyisin luokkayhteiskunta käsitteenä elää vain työelämässä. Työelämän ulkopuolella olemme kaikki kansalaiset samalla viivalle, kiitos perinteiden hylkäämisen.
Mikäli nyt joku haluaa omassa elämässään keskiaikaiset riikinkukko-rituaalit säilyttää, olkaa hyvä vaan.
Tuntemani ihmiset eivät moiseen tanssailuun alistu, lienevät löytäneet parempaa tekemistä päivilleen.
Teillekkin hyvää vappua ja elämäntäytteisiä päiviä :))